Kestättekö katsoa itseänne alasti?
Mä vahingossa näin itseni ilman vaatteita ja aloin itkeä. Näytän aivan kauhealta ja pahinta on se, että kuvittelin näyttäväni ihan hyvältä. Nyt en enää ihmettele miksi viimeisin miesystävä lähti vaan kalppimaan..
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset ketjut saa ihmisen ajattelemaan ja toivomaan että näillä kirjoittajilla ei vain olisi lapsia.
Naisiahan nämä ovat, miehet hyvin harvoin miettivät tällaisia, vaikka joitain poikkeuksiakin löytyy.
Kun äiti vihaa itseään, arvostelee, kauhistelee, minkälaisen mallin hän antaa tyttärelleen? Hirveä ajatuskin.
Mutta nämä ovat varmasti itse juuri tällaisten äitien tyttäriä ja vievät perintöään voitokkaasti eteenpäin....
Ps. minulla on tyttö ja poika. Kummallakin terve kehonkuva ja tyytyväisiä omana itsenään.
Henkilökohtaisesti olen kyllästynyt siihen, että äitiyttä ja äitejä nostetaan jatkuvasti jollekin jalustalle, jossa heidän pitää olla ulospäin sekä sisäänpäin täydellisiä ja virheettömiä, jotta vaan eivät aiheuta mitään komplekseja tyttärilleen. Kaikkien säälittävintä on, kun nämä tuomitsijat ovat itsekin äitejä.
Eiköhän nykyään tuota epätervettä kehokuvaa itse kullekin aiheuta enemmänkin media, erityisesti sosiaalinen media epärealistisine kauneusstandardeineen. On älyllisesti laiskaa kuvitella, että se kaalikeittodieetillä oleva äiti tekisi tyttärelleen enemmän hallaa kuin sosiaalisessa mediassa keikistelevä vaikuttaja, joka on käynyt läpi useita kauneuskirurgisia toimenpiteitä tienatakseen miljoonia. Mutta toki, syytetään äitejä. Pois se heistä, että heillä saattaisi olla inhimillisyyttä ja epävarmuuksia, kuten kenellä tahansa muulla.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset ketjut saa ihmisen ajattelemaan ja toivomaan että näillä kirjoittajilla ei vain olisi lapsia.
Naisiahan nämä ovat, miehet hyvin harvoin miettivät tällaisia, vaikka joitain poikkeuksiakin löytyy.
Kun äiti vihaa itseään, arvostelee, kauhistelee, minkälaisen mallin hän antaa tyttärelleen? Hirveä ajatuskin.
Mutta nämä ovat varmasti itse juuri tällaisten äitien tyttäriä ja vievät perintöään voitokkaasti eteenpäin....
Ps. minulla on tyttö ja poika. Kummallakin terve kehonkuva ja tyytyväisiä omana itsenään.
En minä ainakaan näitä ääneen puhu. Hyvänen aika sentään.
Onneksi meidän kenenkään ei tarvitse kuljeksia alasti missään.
Jos ei hyväksy omaa peilikuvaansa, kannattaa vältellä katsomasta peiliin.Ei kannata itseään muutenkaan peilin edessä tiirailla, eihän se ole edes tervettä.Silloin ihminen on liian pinnallinen,ulkonäköön keskittyvä.
Jos sinun on hyvä olla kehossasi, kaikki on hyvin.Jos on joitakin oireita, kuten hengenahdistusta,nivelet kipeänä ym silloin kannattaa oman hyvinvointinsa vuoksi lisätä liikkumista.
Päätavoitteena kannattaa pitää hyvä olo.Ei se mitä peilistä näkyy.Silloin elämä pysyy tervehenkisenä.
Sydämen sivistys on kaunein ihmisen ominaisuus.
Ette varmaan ole koskaan kuulleet roolimalleista? Omat vanhemmat ovat lapsen tärkein ja ensimmäinen roolimalli, ja äiti on tyttärelle naisen malli. Isä ei voi olla koska on mies, isällä on sitten oma tärkeä roolinsa.
Jos lapsi pienestä asti kasvaa siinä ilmapiirissä missä äiti koko ajan valittaa ulkonäöstään, kiloistaan, mitä voi syödä ja voiko syödä jne. se vääjäämättä toimii roolimallina! Nämä sosiaaliset mediat yms. tulee paljon myöhemmin, ei pieni lapsi seuraa mitään instagramia eikä näistä mitään tiedä eikä ymmärrä. Ne ovat sitten myöhemmin vahvistamassa sitä kuvaa mihin on opittu: et ole hyvä sellaisena kuin olet, ja tällä on kautta aikojen rikottu lapsen itsetuntoa ja rikotaan yhä edelleen.
Uskomatonta miten ihmiset luulevat että lapset on tyhmiä, etteivät he huomaa eivätkä tajua mitään! Totta kai huomaavat ja oppivat. Pieni lapsi oppii mallista, isompi sitten vahvistaa oppimaansa ympäristön vaikutuksesta.
Sen sijaan että puristelee ja kauhistelee läskejään peilin edessä voisi yrittää toimia terveen naisen terveenä mallina hyväksyen itsensä sellaisena kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Ette varmaan ole koskaan kuulleet roolimalleista? Omat vanhemmat ovat lapsen tärkein ja ensimmäinen roolimalli, ja äiti on tyttärelle naisen malli. Isä ei voi olla koska on mies, isällä on sitten oma tärkeä roolinsa.
Jos lapsi pienestä asti kasvaa siinä ilmapiirissä missä äiti koko ajan valittaa ulkonäöstään, kiloistaan, mitä voi syödä ja voiko syödä jne. se vääjäämättä toimii roolimallina! Nämä sosiaaliset mediat yms. tulee paljon myöhemmin, ei pieni lapsi seuraa mitään instagramia eikä näistä mitään tiedä eikä ymmärrä. Ne ovat sitten myöhemmin vahvistamassa sitä kuvaa mihin on opittu: et ole hyvä sellaisena kuin olet, ja tällä on kautta aikojen rikottu lapsen itsetuntoa ja rikotaan yhä edelleen.
Uskomatonta miten ihmiset luulevat että lapset on tyhmiä, etteivät he huomaa eivätkä tajua mitään! Totta kai huomaavat ja oppivat. Pieni lapsi oppii mallista, isompi sitten vahvistaa oppimaansa ym
Luuletko, että valitan lapseni kuullen mitään? Kyllä tämä kehoinho pysyy oman pääni sisällä, enkä tyttärien kuullen sano yhtään mitään siitä. Syyllistä nyt vielä vähän lisää, kun kehosta on jo syyllistetty muidenkin toimesta läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meidän kenenkään ei tarvitse kuljeksia alasti missään.
Jos ei hyväksy omaa peilikuvaansa, kannattaa vältellä katsomasta peiliin.Ei kannata itseään muutenkaan peilin edessä tiirailla, eihän se ole edes tervettä.Silloin ihminen on liian pinnallinen,ulkonäköön keskittyvä.
Jos sinun on hyvä olla kehossasi, kaikki on hyvin.Jos on joitakin oireita, kuten hengenahdistusta,nivelet kipeänä ym silloin kannattaa oman hyvinvointinsa vuoksi lisätä liikkumista.
Päätavoitteena kannattaa pitää hyvä olo.Ei se mitä peilistä näkyy.Silloin elämä pysyy tervehenkisenä.
Sydämen sivistys on kaunein ihmisen ominaisuus.
Joopajoo, näinhän sen pitäisi mennä, mutta ulkonäkö nyt kuitenkin valitettavasti on kautta aikojen ollut se, millä etenkin naista ensisijaisesti arvotetaan. Aika vaikea pyristellä sitä vastaan, kun läpi elämän on saanut signaaleja siitä, miten itse on vääränlainen (myös ihan suoraan kommentoitu kehoni "virheistä" ja epämiellyttävyydestä).
Minulla on oikein hyvä olla muuten, olen liikunnallinen ja terve, mutta valitettavasti kaikki se ei näy päällepäin. Ulospäin näytän lähinnä vararenkaalla varustetulta löysältä säkiltä ja se on se, millainen minun oletetaan olevan, riippumatta todellisesta, sisäisestä kunnostani ja terveydestä. Eli ei auta vaikka en katsoisi peiliin, kun muiden katseesta voi itseään peilata ihan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ette varmaan ole koskaan kuulleet roolimalleista? Omat vanhemmat ovat lapsen tärkein ja ensimmäinen roolimalli, ja äiti on tyttärelle naisen malli. Isä ei voi olla koska on mies, isällä on sitten oma tärkeä roolinsa.
Jos lapsi pienestä asti kasvaa siinä ilmapiirissä missä äiti koko ajan valittaa ulkonäöstään, kiloistaan, mitä voi syödä ja voiko syödä jne. se vääjäämättä toimii roolimallina! Nämä sosiaaliset mediat yms. tulee paljon myöhemmin, ei pieni lapsi seuraa mitään instagramia eikä näistä mitään tiedä eikä ymmärrä. Ne ovat sitten myöhemmin vahvistamassa sitä kuvaa mihin on opittu: et ole hyvä sellaisena kuin olet, ja tällä on kautta aikojen rikottu lapsen itsetuntoa ja rikotaan yhä edelleen.
Uskomatonta miten ihmiset luulevat että lapset on tyhmiä, etteivät he huomaa eivätkä tajua mitään! Totta kai huomaavat ja oppivat. Pieni lapsi oppii mallista, isompi sitten vahvistaa oppimaansa ym
Koskaan en ole lasteni kuullen arvostellut omaa tai muiden ulkonäköä. Omat ulkonäön haasteet eivät edes liity painoon, olen normaalipainoinen. En ole ollut kertaakaan laihdutuskuurilla vaan päinvastoin lapsilleni aina sanonut, että kaikkea voi syödä. Vaan siitäpä huolimatta tyttäreni kipuili murrosiässä ahmimisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meidän kenenkään ei tarvitse kuljeksia alasti missään.
Jos ei hyväksy omaa peilikuvaansa, kannattaa vältellä katsomasta peiliin.
Kannattaa olla katsomatta peiliin.
Kannattaa vältellä peiliin katsomista.
No en mielelläni alasti näyttäytyisi kenellekään. On vähän vatsan röllykkää ja arpia siellä sun täällä. Onneksi ei tarvitsekaan alasti kekkuloida.
Voi miksi ihminen on nuorena kaunis ja on vielä hoikkakin, on hirveää miten ajan hammas meitä ihmisparkoja syö!
Olen 66 v. nainen. Vaatteet päällä jotenkin vielä kestän peiliin katsoa. Mutta alasti silmä sairastaa. Suonikohjuja on ja selluliittia, ihosairaus ruman näköinen. Nahka löystynyt naamassa ja muualla. No, vanha mikä vanha. Ainoa hyvä puoli on normaalipaino. Uimahallit ja -rannat kierrän kyllä kaukaa.
Siitä olen kiitollinen että vielä jalat kantavat eikä ole pahoja kolotuksia, ja olen järkivähäni saanut toistaiseksi säilyttää.
Hyvin, olen pian 50 v nainen ja olen pitänyt huolta kunnostani ja ulkonäöstä koko aikuisiän. Kropassa ei yle ylimääräistä, pienet rinnat ei roiku, lihaksiakin edelleen sen verran, että hoikka olemus näyttää urheilulliselta. Jos ottaisi kuvan ilman kasvoja, niin veikkaan että pidettäisiin puolet nuorempana.
Ei pysty katsomaan . 15 senttiä puuttuu alakerrasta .
Njoo, mutta tiedän kyllä olevani tosi ruma vartaloltani. Huulista alaspäin puoleen reiteen oleva väli on ihan jotain järkkyä. Mulla on valtavan iso vatsa ja ohuet raajat, paksu kaula ja kaksoisleuka saa mut näyttämään sammakolta. Kasvatin pitkät hiukset siksi, että näyttäisin edes vähän naisellisemmalta. Ikää on 40v.
En usko, että kelpaisin enää kellekkään jos ero tulisi nykyisestä puolisosta.
Käyn silti sitkeästi uimahallissa ja yritän olla jumittamatta kotiin vain siksi, että olen tämän näköinen.
Toinen rinta leikattiin ,mutta ei haittaa, mulle kelpaa keho.
En pysty katsomaan. Niin epäsopusuhtainen ja ruma keho. Ei haittaisi selluliitit tai joku makkara jossain, mutta kun on ihan eri paria ylä- ja alaosa. Vaatteilla voi huijata, mutta ilman niitä olen kyllä kamala näky. No, tärkeämpää on, että keho on ihan toimiva. Enkä itseinhoani muille itke, joten ei tarvitse olla huolissaan että joku nuori saa vaikutteita.
Joo ja en. Hetken kun katselen, niin saan erektion.
Aika rankkaa ja tuomitsevaa tekstiä sulta.
Varsinkin raskauden ja synnytyksen (tai useita) kokeneet naiset voivat ihan hyvin painia sen kanssa, että heidän kehonsa on käynyt läpi todella radikaaleja muutoksia. On täysin ymmärrettävää, että näihin muutoksiin sopeutuminen voi olla aika pitkä prosessi. Hienoa, että sulla ei näin ilmeisesti ole.
Lasten vanhemmatkin elävät ensimmäistä kertaa ja käyvät läpi kuka mitäkin henkilökohtaisia asioita. Jos se ei ole negatiivinen kehokuva, niin se voi olla jotakin muuta.