Mielenterveyshoidon tarve lytätä potilasta, "et voi sitä ja tätä"
Eräs tuttu asuu tuetussa asumisessa psykoosiin sairastumisen jälkeen. Asunut jo noin 5v. Kuntoutunut paljon, siivoaa, käy kaupassa, tekee ruokaa, arki sujuu perus ok, toki on edunvalvonnassa.
Hän haluaisi muuttaa sieltä pois ja vähentää lääkitystä, mutta reaktio jokaisen hoitotahon suunnalta on sama "Et sä pärjää yksinään missään" ja "et sä pärjää ilman lääkkeitä"
Ei mitään kannustusta, että hei, hienoa että olet miettinyt asiaa. Heti torpataan että ei susta oo mihinkään. Eikä hoitotaho suostu edes lääkkeiden vähennykseen, vaikka viime psykoosista on jo useita vuosia.
Hoitohenkilöt valittavat kaikesta, jopa siitä että kaverilla on normaaleja ystäviä, jotka välillä kuskaavat kauppaan ym.
Mitä hoitoa ja tukemista tuollainen on, että ei kannusteta mihinkään? Sanotaan vaan että ei susta oo mihinkään, syö lääkkees ja oo hiljaa.
Kommentit (102)
No esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö ei parane tsemppaamisella. Se vaatii käytännössä loppuelämän lääkityksen sekä henkilön oman kyvyn ymmärtää ja hyväksyä sairastumisen erilaiset vaiheet ja niiden vaikutuksen elämään. Omillaan asuminen onnistunee niillä, jotka ymmärtää sen sairauden ja elämäntilanteen realiteetit.
Ap:n ystävän tapauksessa taustalla on varmasti paljon muutakin kuin yksittäinen psykoosikerta.
Apuna neuroleptejä ja lyttäämistä. 😂