Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveyshoidon tarve lytätä potilasta, "et voi sitä ja tätä"
16.03.2024 |
Eräs tuttu asuu tuetussa asumisessa psykoosiin sairastumisen jälkeen. Asunut jo noin 5v. Kuntoutunut paljon, siivoaa, käy kaupassa, tekee ruokaa, arki sujuu perus ok, toki on edunvalvonnassa.
Hän haluaisi muuttaa sieltä pois ja vähentää lääkitystä, mutta reaktio jokaisen hoitotahon suunnalta on sama "Et sä pärjää yksinään missään" ja "et sä pärjää ilman lääkkeitä"
Ei mitään kannustusta, että hei, hienoa että olet miettinyt asiaa. Heti torpataan että ei susta oo mihinkään. Eikä hoitotaho suostu edes lääkkeiden vähennykseen, vaikka viime psykoosista on jo useita vuosia.
Hoitohenkilöt valittavat kaikesta, jopa siitä että kaverilla on normaaleja ystäviä, jotka välillä kuskaavat kauppaan ym.
Mitä hoitoa ja tukemista tuollainen on, että ei kannusteta mihinkään? Sanotaan vaan että ei susta oo mihinkään, syö lääkkees ja oo hiljaa.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoosi ei ole mikään luonnonvoima, joka takuulla uusiutuu. Olin psykoosissa ja parannuin. Tietysti se otti aikaa ja neuroleptejä. Pelkäsin pitkään uudelleen sairastumista, eikä hoitotaho mitenkään auttanut asiaa. Kun pyysin lääkkeen vähentämistä, se ei mitenkään tullut kysymykseen, koska uusiutumisriski. Sain sitten vielä traumaperäisen stressihäiriön sairastumisesta ja sen seurauksena masennuksen. Helpotti vasta, kun eräs hoitaja sanoi, että kymmenen vuoden kuluttua riski saada psykoosi on samalla tasolla kuin kenellä tahansa muulla. Ne sanat pelastivat minut. Lääkkeitä en pysty enää lopettamaan, koska ahdistun, näkö heikkenee, alkaa unettomuus jne..
Millaista sun unettomuus oli?
En saanut unta ja jos sainkin, niin heräsin tunnin päästä j
Yhdestä tuttavasta tietää aina milloin on lopettanut lääkityksen. Hän lopettaa nukkumisen ja alkaa siivoamaan järjettömän paljon. Saattaa siivota siistiä yksiötä 8 tuntia päivässä, joka päivä. Laittaa myös ruokaa uskomattomia määriä. Niillä ruokkisi vaikka armeijan. Ei siinä mitään. Siistiä on ja ruoka on hyvää.
Että mistäkö tiedän tämän kaiken... no tietenkin siitä että hän soittelee ja raportoi kellonajoista välittämättä kaiken mitä tekee ja ihmettelee kaikkien muiden laiskuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoosi ei ole mikään luonnonvoima, joka takuulla uusiutuu. Olin psykoosissa ja parannuin. Tietysti se otti aikaa ja neuroleptejä. Pelkäsin pitkään uudelleen sairastumista, eikä hoitotaho mitenkään auttanut asiaa. Kun pyysin lääkkeen vähentämistä, se ei mitenkään tullut kysymykseen, koska uusiutumisriski. Sain sitten vielä traumaperäisen stressihäiriön sairastumisesta ja sen seurauksena masennuksen. Helpotti vasta, kun eräs hoitaja sanoi, että kymmenen vuoden kuluttua riski saada psykoosi on samalla tasolla kuin kenellä tahansa muulla. Ne sanat pelastivat minut. Lääkkeitä en pysty enää lopettamaan, koska ahdistun, näkö heikkenee, alkaa unettomuus jne..
Millaista sun unettomuus oli?
En saanut u
Ei ole enää todellista tämä kateus kun ihmiset ovat hyvinvoivempia kuin itse on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka estää hankkimasta työpaikkaa? Kun se onnistuu, pääsee kyllä omilleen ja vapaaksi kaikesta valvonnasta. Ellei se onnistu, kannattaa miettiä onko se hyvä nykyhetki juurikin lääkkeiden ansiota, ja saisiko lääkkeiden lopetus vaan elämän sekaisin.
No joku voisi avata tukiasumisen sääntöjä.
Päästä keksin hankaloittavia tekijöitä. esim. työhaastattelut (kulkeminen, vaatteet, valmistautuminen, aikataulu), mahdollisuus käyttää puhelinta ja tietokonetta työnhakua ja mahdollista työnantajaa ajatellen sopivina ajankohtina ja rahan.
Saako edunvalvonnassa oleva valmistautua taloudellisesti (käyttöraha) pikku hiljaa työnhakuun ja työhön esim. vaatteiden, kenkien ja kulkemisen suhteen. Saako hän kulkea asunnostaan mahdolliseen työhaastatteluun juuri silloin kun haluaa. Saako hän käyttää tietokone
Estää ne sillä tavalla ettei anna rahaa vaatteiden hankkimiseen. Ruokaraha on olemattoman pieni joten siitäkään ei pysty säästämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vähän samoja kokemuksia 90luvun lopusta kun olin vaikeasti masentunut 20vuotias. Minut painostettiin "omana parhaanani" ottamaan tukihenkilö ja muuttamaan asumaan tuetusti. Kävi sitten ilmi etten olisi saanut tehdä mitään normaaleja nuorten juttuja kuten käydä baarissa tai istua kavereiden kanssa iltaa meillä. Olin kuulemma alkoholisti ja epäilivät myös narkkariksi,piti käydä huumetesteissä ja koetettiin pakottaa aloittamaan Antabus lääke mutta siihen en suostunut. Tarkennan siis että en joka päivä ollut kännissä vaan sellaista nuorten bilettystä vain.
Masennuin ja ahdistuin vain lisää,kun elämääkin noin puututtiin. Onneksi vanhempani taistelivat kanssani ja kahden vuoden tukiasumisen jälkeen muutin tavalliseen vuokra-asuntoon . Kovasti tätä vastaan kyllä oltiin ja väitettiin että olen psykoosissa.
Minulla on se käs
Niiden yhteiskäytöllä ei ole mitään seurauksia. Sen kun käyttää. Mistä ihmeestä tuollainen luulo sinullakin on. Todella moni mt ongelmainen on päihteiden käyttäjä myös. Ei sellaista lääkettä voi laittaa myyntiinkään mikä ei päihteiden kanssa kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vähän samoja kokemuksia 90luvun lopusta kun olin vaikeasti masentunut 20vuotias. Minut painostettiin "omana parhaanani" ottamaan tukihenkilö ja muuttamaan asumaan tuetusti. Kävi sitten ilmi etten olisi saanut tehdä mitään normaaleja nuorten juttuja kuten käydä baarissa tai istua kavereiden kanssa iltaa meillä. Olin kuulemma alkoholisti ja epäilivät myös narkkariksi,piti käydä huumetesteissä ja koetettiin pakottaa aloittamaan Antabus lääke mutta siihen en suostunut. Tarkennan siis että en joka päivä ollut kännissä vaan sellaista nuorten bilettystä vain.
Masennuin ja ahdistuin vain lisää,kun elämääkin noin puututtiin. Onneksi vanhempani taistelivat kanssani ja kahden vuoden tukiasumisen jälkeen muutin tavalliseen vuokra-asuntoon . Kovasti tätä vastaan kyllä oltiin ja väitettiin että olen psyk
Totta kai voi. Annos ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveyshoito on bisnes. Ei ole lääkärille kannattavaa vähentää potilaan lääkitystä.
Kaikki lääkärit haluavat haastatteluissa pitkiä potilas-lääkärisuhteita. Eivät he selviä itse ilman valtaansa.
Viisi alapeukkua=viisi lääkäriä linjoilla.
Keskushermostoa lamaavat lääkkeet erityisesti unilääkkeet yhdessä alkoholin kanssa ovat vaarallisia, voivat aiheuttaa kuoleman.
Voit ihan itse googlata netistä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka estää hankkimasta työpaikkaa? Kun se onnistuu, pääsee kyllä omilleen ja vapaaksi kaikesta valvonnasta. Ellei se onnistu, kannattaa miettiä onko se hyvä nykyhetki juurikin lääkkeiden ansiota, ja saisiko lääkkeiden lopetus vaan elämän sekaisin.
No joku voisi avata tukiasumisen sääntöjä.
Päästä keksin hankaloittavia tekijöitä. esim. työhaastattelut (kulkeminen, vaatteet, valmistautuminen, aikataulu), mahdollisuus käyttää puhelinta ja tietokonetta työnhakua ja mahdollista työnantajaa ajatellen sopivina ajankohtina ja rahan.
Saako edunvalvonnassa oleva valmistautua taloudellisesti (käyttöraha) pikku hiljaa työnhakuun ja työhön esim. vaatteiden, kenkien ja kulkemisen suhteen. Saako hän kulkea asunnostaan mahdolliseen työhaastatteluun juuri silloin kun haluaa. Saako hän käyttää tietokone
Meinaan että vaaterahaa ei ehkä saa, vaikkei olisi kuin epäsiistejä vaatteita.
Meinaan myös, ettei asunnosta saa lähteä milloin vain minne huvittaa miten pitkäksi aikaa huvittaa. Normaaliasunnossa ei näin voi mt-ongelmainen parhaimmillaan toimia, joten miksi tukiasunnossa voisi.
Vierailija kirjoitti:
Keskushermostoa lamaavat lääkkeet erityisesti unilääkkeet yhdessä alkoholin kanssa ovat vaarallisia, voivat aiheuttaa kuoleman.
Voit ihan itse googlata netistä,
Neuroleptit ja masennuslääkket ei ole unilääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin psykoosilääkkeet enkä ole koskaan mihinkään pysyvään palveluasumiseen lähtenyt. Olin jonkin aikaa jossain asumisyksikössä jossa mt ongelmaisille lässytettiin kuin lapsille. Nykyään opiskelen ja olen käynyt töissäkin. En todellakaan toimi niin kuin joku mt työntekijä ehdottaa vaan niin kuin haluan ja intuitioni sanoo, koska olen aikuinen enkä mikään vajaavaltainen missään suhteessa. Minulle peloteltiin lääkityksen lopettamisen seurauksista. Ainoa seuraus mikä niistä oli oli vieroitusoireet.
Sulla kävi vain tuuri. Toimisit jos olisit pakolla kuritettu. Toimisit juuri niin kuin käsketään. Pakkohoito ja lamaava lääkitys estäisi ainutlaatuisen intuitiosi toiminnan käytännön tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoosi ei ole mikään luonnonvoima, joka takuulla uusiutuu. Olin psykoosissa ja parannuin. Tietysti se otti aikaa ja neuroleptejä. Pelkäsin pitkään uudelleen sairastumista, eikä hoitotaho mitenkään auttanut asiaa. Kun pyysin lääkkeen vähentämistä, se ei mitenkään tullut kysymykseen, koska uusiutumisriski. Sain sitten vielä traumaperäisen stressihäiriön sairastumisesta ja sen seurauksena masennuksen. Helpotti vasta, kun eräs hoitaja sanoi, että kymmenen vuoden kuluttua riski saada psykoosi on samalla tasolla kuin kenellä tahansa muulla. Ne sanat pelastivat minut. Lääkkeitä en pysty enää lopettamaan, koska ahdistun, näkö heikkenee, alkaa unettomuus jne..
Millaista sun unettomuus oli?
En saanut unta ja jos sainkin, niin heräsin tunnin päästä j
Olin äärimmäisen väsynyt ja samalla ylikierroksilla, vaikea selittää. Olisin antanut mitä vain yhdestä nukutusta yöstä, tai vaikka kolmesta tunnista. Lopulta jouduin aloittamaan lääkkeen pienellä annostuksella uudelleen.
Hämmentävintä oli kyllä se, kun näkö heikkeni. En pystynyt kirjoittamaan tai neulomaan. Puhelimella pystyin toimimaan, kun näyttö on sen verran kirkas. Millään muulla kuin lääkkeen lopetuksella tuo ei selity. Kun jatkoin lääkettä, niin näkökin palasi entiselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko asiakkaiden menettämisestä=henkilökunnan narsismi
En ihmettele, että miksi mielenterveys hoito takkuaa pahasti. Hoitoon ei hoidon tarpeessa olevat pääse, koska jo ennestään hoidossa olevia ei suostuta vapauttamaan takaisin osaksi yhteiskuntaa.
No positiivista sentään se, että saa liikkua vapaasti joten ei sentään ole suljetulla
Ja nyt kun tuli mieleen; huomenna tulee vuosi Jasmin Voutilaisen kuolemasta. Jasminin itsemurhasta, koska ei päässyt hoitoon, vaikka yritti.
-se sama
Tärkeä pointti. Erittäin oleellista, jos oikeasti halutaan saada yhtään ketään töihin tai ketään voimaan paremmin.
Käytännön työ on jokaisesta työntekijästä kiinni. Jokainen minuutti on toiselta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko asiakkaiden menettämisestä=henkilökunnan narsismi
En ihmettele, että miksi mielenterveys hoito takkuaa pahasti. Hoitoon ei hoidon tarpeessa olevat pääse, koska jo ennestään hoidossa olevia ei suostuta vapauttamaan takaisin osaksi yhteiskuntaa.
No positiivista sentään se, että saa liikkua vapaasti joten ei sentään ole suljetulla
Ja nyt kun tuli mieleen; huomenna tulee vuosi Jasmin Voutilaisen kuolemasta. Jasminin itsemurhasta, koska ei päässyt hoitoon, vaikka yritti.
-se sama
Tärkeä pointti. Erittäin oleellista, jos oikeasti halutaan saada yhtään ketään töihin tai ketään voimaan paremmin.
Käytännön työ on jokaisesta työntekijästä kiinni. Jokainen minuutti on toiselta pois.
Tässä samassa yhteydessä on hyvä tuoda esille, että Suomessa on itsemurhien määrä romahtanut vuoden 1995 27.2/100t asukasta kohden 13.5/100t asukasta kohden vuonna 2022. Samaan aikaan pakkohoidon määrä on laskenut 1.8 /1000 asukasta kohden 0.9 / 100 asukasta kohden ja psykiatrisen laitoshoidon hoitopäivien määrä laskenut vuoden 1997 412 päivästä vuoden 2022 146 päivään. Jasmin Voutilainen olisi voinut kuolla tai olla kuolematta ihan riippumatta siitä, millainen mielenterveysjärjestelmä on. Iltapäivälehdet tekevät valtavia lööppejä yksittäisistä ihmiskohtaloista, joista ei voi oikein tehdä päätelmää suuntaan ja toiseen siitä, miten itsemurhia tehokkaimmin voidaan ehkäistä. Itsemurhakuolleisuutta ei tutkimusten mukaan ennusta sairaalahoitopaikkojen määrä, ei psykiatrisen avohoidon tarjonta eikä psykiatrien määrä suhteessa väestöön. Jos jotain tilastollisia assosiaatioita on löydettävissä väestötasolla, niin itsemurhakuolleisuuden todennäköisyys maassa kohoaa, mitä enemmän näihin asioihin panostetaan resursseja. Esimerkiksi Sha et al (2010) löysivät tilastollisesti merkitsevän korrelaation itsemurhien määrän, psykiatristen vuodepaikkojen määrän psykiatrian alan ammattilaisten määrän ja ammattilaisten kouluttamiseen kohdennettujen resurssien välillä. Vastoin hypoteesiaan he totesivat, että itsemurhia tehdään enemmän maissa, joissa psykiatriaan panostetaan enemmän. Saman totesivat Rajkumar et al (2013) 191 maata käsittelevässä tutkimuksessaan. National suicide rates and mental health system indicators: An ecological study of 191 countries. Burges et al (2004) päätyviät samaan havaintoon 100 maata käsittelevässä pitkittäistutkimuksessa Do nations' mental health policies, programs and legislation influence their suicide rates? An ecological study of 100 countries, poikkeuksena päihdepolitiikka, joka oli yhteydessä pienempään itsemurhariskiin. Voi olla, että itsemurhien määrää ennustaa aivan muut tekijät kuin mielenterveyspalvelut, kuten taloudellinen hyvinvointi, kulttuurissa legitiimit tavat käsitellä psyykkisiä haasteita, mallioppiminen, sosiaalinen tartunta, saatavilla olevien itsemurhavälineiden (mukaan lukien psyykenlääkkeet) saatavuus jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoosi ei ole mikään luonnonvoima, joka takuulla uusiutuu. Olin psykoosissa ja parannuin. Tietysti se otti aikaa ja neuroleptejä. Pelkäsin pitkään uudelleen sairastumista, eikä hoitotaho mitenkään auttanut asiaa. Kun pyysin lääkkeen vähentämistä, se ei mitenkään tullut kysymykseen, koska uusiutumisriski. Sain sitten vielä traumaperäisen stressihäiriön sairastumisesta ja sen seurauksena masennuksen. Helpotti vasta, kun eräs hoitaja sanoi, että kymmenen vuoden kuluttua riski saada psykoosi on samalla tasolla kuin kenellä tahansa muulla. Ne sanat pelastivat minut. Lääkkeitä en pysty enää lopettamaan, koska ahdistun, näkö heikkenee, alkaa unettomuus jne..
Millaista sun unettomuus oli?
En saanut u
Sivuoire varmaan löytyy tuoteselosteesta? Ihan normaali oire. Täysin normaalia myös ettei sitä kirjata. Ne joille annetaan armoa saavat kirjauksen asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskushermostoa lamaavat lääkkeet erityisesti unilääkkeet yhdessä alkoholin kanssa ovat vaarallisia, voivat aiheuttaa kuoleman.
Voit ihan itse googlata netistä,
Neuroleptit ja masennuslääkket ei ole unilääkkeitä.
Kaikki mielialalääkket ja alkoholi on vaarallinen yhdistelmä. Kysy vaikka lääkäriltä. Jos ottaa vain yhden drinkin silloin tällöin ei tietenkään haittaa, mutta tuskin baari-illoissa se vaan siihen jää.
"Sivuoire varmaan löytyy tuoteselosteesta? Ihan normaali oire. Täysin normaalia myös ettei sitä kirjata. Ne joille annetaan armoa saavat kirjauksen asiasta."
Miksi ei kirjata asiasta?
MT-potilas kerosstalossa voi olla riesa.Tupakoi parveke talossa jossa ei saa tupakoida,Säilytää roskapuseja parveke jossa kissan kuset ja kakat.ne haisee karmealle plus kelillä.Kesällä tuo kärpäsiä,Lisäksi kissan kusi tulee hajuna rappu käytävän. Joten anna tutusi elää rauhassa tuettu asuminen: Sillä koko totutta et tiedä,
Vierailija kirjoitti:
"Sivuoire varmaan löytyy tuoteselosteesta? Ihan normaali oire. Täysin normaalia myös ettei sitä kirjata. Ne joille annetaan armoa saavat kirjauksen asiasta."
Miksi ei kirjata asiasta?
Yritetäänkö jotain peitellä?
Ystävälläsi on nyt siis toimiva lääkitys ja hoito, jolla psykoosit pysyneet poissa ja toimintakyky hyvä. Ongelma ei liene omilleen muutto, vaan se että haluaa muuttaa omaa lääkitystä. Muutto on yksi riskitekijä, joka lisäksi vielä altistaa psykoosille. Ei ole mitenkäänpäin hyvä idea luopua lääkityksestä ja sit vielä iso elämänmuutos päälle.
Tässä maassa on mielenterveysongelmaisia niin paljon, ettei ketään tervettä väkisin hoidossa pidetä. Hoitohenkilökunta näkee ja tietää varmasti asioita, mitä sinä et tiedä ja mitä sairastunut itse ei tilanteessaan ymmärrä. Jos ystäväsi saisi nyt vähentää lääkitystä (kenties jopa päättäisi jättää sen pois) ja muuttaisi omilleen tilanteeseen jossa valvonta ja tuki jää pois tai minimaaliseksi, niin voidaan äkkiä olla takas lähtökuopissa ja kaikki annettu apu viiden vuoden ajalta kankkulan kaivossa.
Minulla oli masennuslääkitys, ei mitään terapiaa tai seurantaa. Netin kautta piti uusia resepti. Useamman vuoden söin lääkettä ja aina vain vastattiin että lääkehän toimii ei sitä voi lopettaa. Lääkitys auttoi alussa siihen että en voinut itkeä pariin vuoteen, lääke turrutti. Sitten siihen tottui. Lääkityksen sivuvaikutuksina paino nousi ja univaikeudet alkoivat. Lopulta lopetin lääkityksen omatoimisesti.