Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet usein vaativat että kaikki uhrataan heidän vuokseen ja ei ymmärretä muitten aikatauluja ollenkaan. Eikä kunnioiteta rajoja
No kun he on niin tärkeitä, kun ovat osanneet naida ilman ehkäisyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. "
Ei lapsia mitenkään koeta ikävinä vaan kakaroita ei enää kasvateta ollenkaan. Ei kukaan halua vahtia toisten kurittomia kauhukakaroita huvikseen. Kasvattakaa kakaranne tavoille ja kunnioittamaan vanhempia ihmisiä niin saattaa löytyä helpommin apua.
Jokaisella on oma elämänsä. Se että ei ole lapsia ei tarkoita etteikö elämässä olisi sovittuja menoja tai muita velvotteita. Jokainen tekee elämästään itsensä näköisen eikä kukaan ole olemassa muiden e
"Vessassa käynti" tai "roskapussin vienti" taitaa monella tarkoittaa myös vartin tupakkataukoa. Siksi tarvittaisiin vahti. Voi voi...
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseton siskoni kutsui kylään ja suuttui kun kaksivuotiaaltani tippui keksinmuruja (yksi pieni keksi, lapsi istui pöydän ääressä) lattialle. Kaivoi suurella mekkalalla imurin esiin ja alkoi imuroida niitä murusia kesken vierailun.
En ole sitten sen koommin hänellä kyläillyt.
Miksi sinä itse et siivonnut lapsesi sotkuja?
Hei Ap,
Kuinka usein itse tarjoat apua lapsettomalle esim. muutossa, lakanoiden vetämisessä tai muissa askareissa, joissa lisäkäsipari olisi tarpeen?
Olen todella väsynyt tuohon asenteeseen, että lapsettomien tulisi aina olla valmiina auttamaan muita, mutta koskaan, KOSKAAN, ei heille tarjota apua. Lapsettomat ovat myös lahja-automaatteja ja vievät lapsia omilla rahoillaan huvittelemaan. Mitä lapseton saa vastineeksi? Valituksen ettei tee tarpeeksi tai vähintään vihjauksen siihen suuntaan. Mitään omia tarpeitahan lapsettomalla ei ole.
Tästä syystä olen itse radikaalisti vähentänyt sosialisointia lapsiperheiden kanssa. Paitsi tietysti sellaisten, jotka eivät kokoajan ole odottamassa multa jotain palvelusta. Harvassa ovat.
Ihan typerintä ikinä ollut ne hetket, kun menee esim avopuolison vanhemmille kylään viikonlopuksi.
Avopuolison siskon auto kaartaa pian pihaan, hän tuuppaa vanhimmat lapset auton ovesta ulos yökylään ja lähtee itse kotiin.
Olis ollut kiva rentoutua pelaamalla korttia ja sit joutuu lapsenvahdiksi.
Käydään anoppilassa salaa nykyään, ettei sinne mennessä joudu toisten kakaroita kaitsemaan. Sisko lapsia hakiessa vaan höröttänyt, että "oliko rentouttava viikonloppu hehe".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä lapselliset tekevät lapsettomien eteen? Niinpä ei mitään, aiheuttavat pelkkää haittaa kun kyllähän lapseton joustaa kaikesta että lapsellisen ei tarvi joustaa mistään. Lapsettoman pitää joustaa loman ajankohdista, työtehtävistä, työajasta ja ihan kaikesta että lapsellisen ei tarvi joustaa mistään.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan nuo ihanat 80-ja 90-luvut, kun lapselliset sukulaiset tarjosi alivuokralaisasunnot ja kotinsa sukulaisnuorten käyttöön parin tunnin lasten hoitoapua vastaan. Ja monessa pienten lasten perheissä asui vielä isovanhemmat, saman katon alla.
Nykyään joutuu, jopa isovanhemmat ilmoittamaan etukäteen, milloin sopii tulla kylään lapsiperheen luokse.
Voi niitä ihania aikoja. Omatkin isovanhemmat asuivat serkkuni perheen kotona, kun eivät enään pärjänneet kotona ja käytiin usein sekkuni lupna kylässä.
Mitähän h*ttoa? Ei tuollaista ainakaan Länsi-Suomessa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on monta kertaa sanottu että en voi ymmärtää lapsia tai vanhemmuutta kun mulla ei ole omia lapsia. Ja sitte valitettu kun neuvolassa sanotaan niin, tai naapurin täti tekee näin. Vanhemmat on niin hemmetin täydellisiä ja oikeassa, että mulle ei ole tullut mieleenkään että tällainen lapsia ja vanhemmuutta ymmärtämätön olisi heille joku jolta halutaan apua. Tal vaikka haluaisikin niin jotainhan sitä tekisi väärin.
Ei, keskityn omaan elämääni jonka ymmärrän ja josta nautin.
Tuo ei ole pelkästään lapsettomiin liittyvä juttu vaan myös niihin, joiden lapset ovat jo aikuisia. Neuvot, joita neuvolasta sai 30 vuotta sitten, ovat ihan erilaisia kuin neuvot, joita saadaan nykyisin. Kun siskoni ensimmäistä kertaa otti lapsenlapsensa hoitoon, mukaan tuli 3 A4:sta ohjeita. Eikä kyse ollut edes mistään allergialapsesta (lasten allergiosta siskollani on enemmän kokemusta ja tietoa kuin suurimmalla osalla lääkäreistäkään). Mä hoidin aikoinaan mun siskonpoikaa tosi paljonkin ja kun sitten tuli puheeksi, voisinko mäkin välillä ottaa siskoni pojanpojan hoitoon, sanoin siskonpojalle vaan, että sopii sitten, kun voin hoitaa lasta ihan kuten aikoinaan hoidin sinuakin. Mutta jos tarvitaan jotain A4:sia, niin sitten on parempi, että mä en hoida. Lapsi tuli hoitoon ja ilman A4:sia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan nuo ihanat 80-ja 90-luvut, kun lapselliset sukulaiset tarjosi alivuokralaisasunnot ja kotinsa sukulaisnuorten käyttöön parin tunnin lasten hoitoapua vastaan. Ja monessa pienten lasten perheissä asui vielä isovanhemmat, saman katon alla.
Nykyään joutuu, jopa isovanhemmat ilmoittamaan etukäteen, milloin sopii tulla kylään lapsiperheen luokse.
Voi niitä ihania aikoja. Omatkin isovanhemmat asuivat serkkuni perheen kotona, kun eivät enään pärjänneet kotona ja käytiin usein sekkuni lupna kylässä.
Mitähän h*ttoa? Ei tuollaista ainakaan Länsi-Suomessa ollut.
Eikö pori ole enää länsi-suomea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on semmoinen ikävä aavistus, että tuolla tavalla ajatteleva ihminen luulee olevansa jokin kaikkien muiden elämän keskipiste. Että perheellistyminen on joku lähes maaginen ihailtava uroteko, jonka jälkeen kaikkien tuttujen ja ystävien ajatukset on tässä seikassa. Teillä on lapsia ja se on TEIDÄN elämän keskipiste ja tärkein asia. Ei muiden. Muiden elämä ei liiku mihinkään suuntaan vaikka te saatte lapsia. Minun elämän keskipiste on edelleen minun tavoitteeni, mökkiremonttini, kuntoprojektini, vanhenevien vanhempien talous ja vointi jne. En minä ole koko ajan käsi ojossa kyselemässä, että miksimiksimiksi ei muut minua ajattele. En ole niin hemmetin itsekäs että luulisin olevani muiden maailman napa. Jos joku minulle sanoisi, että nyt on vaikeeta ja tarvitsee apua, onko sulla aikaa ja voinko tehdä jotain sun puolesta, niin totta kai siitä voidaan keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Mä en vois kuvitellakaan antavani lastani hoitoon kellekään lapsettomalle.
Perustelut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vasta tabu onkin, että itse asiassa kellään muulla kuin vanhemmilla ja viime kädessä yhteiskunnalla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia lapsesta.
Olen saanut satoja alapeukkuja, kun olen tällä palstalla sanonut, ettei tukiverkon varaan pidä laskea yhtään mitään lapsia harkitessa. Se voi olla kuinka laaja tahansa ja luvata mitä tahansa, mutta sillä ei ole mitään velvollisuutta auttaa missään tilanteessa.
Kyllä siinä on voinut tapahtua muutosta.
Minulla oli 70-luvulla täti ja tädin mies, joiden luona olin kesäisin, joskus viikonlopun, joskus pidempään, jos olivat kesälomalla mökillä. Me käytiin kalassa ja paistettiin lettuja. Lauantaisin lämmitettiin puusaunaa heidän mökillä oikein pitkän kaavan mukaan, uitiin ja saunottiin tuntikausia. Se oli minulle eksoottista, kun meidän perhe asui keskisuuren kaupungin keskustassa eikä ollut kesämökkiä. Omat vanhempani saivat silloin kahdenkeskistä aikaa.
Ikinä en muista, että tädin luona olisi tiuskittu tai oltu pahoja minua kohtaan, vaan päin vastoin tätini ja miehensä suhtautuivat minuun kuin kunniavieraaseen. Vähän isompana sain myös lainata heiltä kirjoja. Heillä oli valtava kirjasto kotonaan, erityisesti seikkailukirjallisuutta.
Tädin mies vei minua tutkimaan tähtiä talvisin, kun olin noin 12 v. ja sitä vanhempi. Hänellä oli oikea, kallis kaukoputki ja kuului tähtitieteelliseen seuraan. Tähtitorniinkin tehtiin reissu, keskellä yötä siellä tiirailtiin tähtiä. Ne oli minulle todella isoja elämyksiä, kun ei meillä kotona vanhemmat ymmärtäneet mitään tähdistä tai seikkailuista. Tädin mies kuoli yllättäen sydänkohtaukseen, kun olin 15-vuotias. Suuri suruhan se minullekin oli, koska hän oli ollut aina niin hyvä minulle ja yksi harvoista läheisistä, joka antoi aikaansa. Vanhemmat oli ihan hyvät vanhemmat, mutta kovin kiireisiä arjessa. Minähän sain pikkusiskon, kun olin 12 v., ja jotenkin ainakin äidin vapaa-aika meni sen siskon kanssa sen jälkeen.
Minun tätini sanoi minulle, kun olin jo aikuinen, että olisi heidänkin pitänyt tehdä lapsi. Kysyin, että miksette sitten hankkineet lasta. Tätini vastasi, että häntä oli pelottanut raskaus ja synnytys ja kaikki imetykset ja muut, mistä oli kuullut kauhujuttuja, joten ei vaan uskaltanut ryhtyä siihen. Se on minullekin antanut perspektiiviä, että on myös ihmisiä, jotka pitävät lapsista, mutta syystä tai toisesta eivät itse halua tai uskalla hankkia omia lapsia. Minä luulen, että voi sellaista ihmisiä olla nykyaikanakin. Onko se vähän niinkin, että sellaisen ihmisen voi olla vaikea kysyä ääneen, että haluaisiko teidän Kaapo tulla joku kerta meille yökylään tai lähteä kesämökille meidän mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma periaate oli, että en muita vaivaa lapsen hoidolla ja aika vähän oli loppujen lopuksi tarvetta. Nyt lapsi jo täysi ikäinen. Mummolla oli 14 lasta, jossa kahdet kaksoset, joten pääosin yksin yhden lapsen hoitamimisesta valittaminen olisi ruikuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, varsinkin lapsettomat ovat yksiselitteisesti itsekkäitä kyr piä. En luota yhteenkään vastuunpakoilija-velaan. Ovat rikkaruohoja.
Ei ole velojen vika, että sinä olet epäonnistunut elämässäsi.
Sanoo hän, joka ei pysty edes lapsia tekemään, koska ei pystyisi niistä huolehtimaan. Salli mun nauraa!
Vierailija kirjoitti:
No, lapselliset, kuinka usein tarjoatte apua lapsettomilel ystäville ja sukulaisille? Tai menette apuun pyydettäessä?
Tämä!!
Kuinka usein itsekin jäänyt ilman apua koska "kiire,ei ehdi" joka kerta!!? Esim sairaana ollessa ei ehditty käymään kaupassa,,mutta sitten näille pitäis olla ilmainen palvelija eikä kiitosta edes kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, varsinkin lapsettomat ovat yksiselitteisesti itsekkäitä kyr piä. En luota yhteenkään vastuunpakoilija-velaan. Ovat rikkaruohoja.
Ei ole velojen vika, että sinä olet epäonnistunut elämässäsi.
Sanoo hän, joka ei pysty edes lapsia tekemään, koska ei pystyisi niistä huolehtimaan. Salli mun nauraa!
Onko lapse tekeminen jokin upea,fantastinen suoriutuminen teille jotka edes osaa kasvattaa lapsianne niin että oppisivat peruskäytöstapoja tai eivät muiluttais aikuisia ja pyörittäisi koko perheen taloutta 1000-0?
Kyllä sen auttamisen pitää olla vastavuoroista. Lapsiperheet ymmärrettävästi tarvitsevat apua ja mielellään ottaisivat sitä vastaan, mutta oletko esimerkiksi itse tarjoutunut vaikka pitämään taloa silmällä lapsettomien ollessa matkoilla tai vastaavaa? Autan aika paljon läheistä lapsiperhettä, jos vastapalvelusta pyytää niin aika pitkin hampain se tehdään. Lapsettomilla on oma elämä ja omat kiireet, vaikka ne ovatkin erilaiset kuin lapsellisilla.
Mulla tuli jonkinlainen vastareaktio lapsia kohtaan kun alkoi yleistyä puheenparsi, että lapseton on jotenkin vähemmän onnistunut elämässään tai muuten perheellisten alapuolella. Jos hoitaisin muiden lapsia niin tuntisin että muut ajattelee että olen jotenkin vähän vässykkä, ja säälisivät että siinä se hoitaa muiden lapsia kun ei omia saa.
En ole lapsia halunnut enkä kaipaa väärin kohdistettua sääliä tai alemmuudentunteita. Niin en lapsia ole hoitanut, vaikka ei lapsissa mitään vikaa ole. Vanhempien takia siis jättänyt väliin. Eiköhän nämä menestyjät pärjää :)
Olen aina ollut valmis auttamaan nuorempia sisaruksiani ja heidän perheitään. Kun itse olisin tarvinnut pientä apua toipuessani tapaturmasta ja siitä seuranneesta leikkauksesta, niin kuinkas kävikään? Ei ollut aikaa, töissä rankkaa, nuorisolla sitä sun tätä. Olisin maksanut nuorisolle lumitöistä, takkapuiden tuomisesta sisälle, kaupassa käynnistä jne. Turha on kuvitella apua saavansa.