Ihmiset ottavat ihan liikaa paineita kauneudesta. Meitä rahastetaan ihan älyttömästi vanhemisella ja "rumuudella".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihmetellyt miten ihmiset menee tuohon. Itse olen aika pirun ruma nainen, mutta ei mulle siitä ole teini-iän jälkeen ollut mitään haittaa. Teininä oli vaikeaa, kun olisi halunnut poikien suosiota ja lapselliset teinit kiusasivat aika julmasti. Mutta aikuiselämässä olen ollut sen verran fiksujen ihmisten parissa, että mitään kiusaamista tai syrjintää rumuuden takia ei ole esiintynyt. Työelämässäkin se on melkeinpä ollut etu nuorempana, on otettu miesvaltaisella alalla vakavasti eikä ole ollut ylimääräistä kohkausta siitä että porukassa on nyt nainenkin. Puolisokin on löytynyt, ja pysyipähän pinnalliset ulkonäkökeskeiset kaukana, mikä on hyvä vaan. 

Ihminen voi ihan hyvin olla ruma ja onnellinen. Ei se kauneus niin tärkeää ole.

Et ole oikeasti ruma jos koet noin. Luultavasti olet melko tavallisen, arkisen, ei-näyttävän näköinen, mikä on ihan nor

Nykyisessä filttereiden, pumpattujen huulien ja fitnesstyylin kyllästämässä yhteiskunnassa tosiaan tuntuu olevan vallalla se käsitys, että laittautumaton tavis on ruma, kun joskus ysärillä hän olisi vain laittautumaton tavis.

Vaikea olla ottamatta painetta ulkonäöstä, kun se vaikuttaa täysin ensivaikutelmaan ja jopa työllistymiseesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea olla ottamatta painetta ulkonäöstä, kun se vaikuttaa täysin ensivaikutelmaan ja jopa työllistymiseesi. 

Ensivaikutelma on vain hetkellinen. Sillä ei ole loppujen lopuksi hirveästi väliä pitempiaikaisissa kohtaamisissa. Ja lyhyet kohtaamiset taas... no, onko niilläkään hirveästi väliä vaikka ensivaikutelma olisi ulkonäön takia huono?

Ja jos pelkästään kauniit työllistyisivät niin eihän mikään toimisi?