Ihmiset ottavat ihan liikaa paineita kauneudesta. Meitä rahastetaan ihan älyttömästi vanhemisella ja "rumuudella".
Vuosien aikana täällä on ollut useapi aloitus ulkonäköön liittyen. Uskaltaisin väittää, että todellisuudessa heistä todella harva on ihan oikeasti ruma. Vaikka meille on opetettu tietyt raamit, joitten perusteella arvioimme ulkonäköä, niin niissä on paljon vaihtelua silti. Vaikka on nämä "raamit", niin ulkonäkö on täysin suhteellista. Toisen mielestä joku on maailman kaunein, mutta toiselle ruma.
Kommentit (63)
Minä olen ainakin oma itseni ja rohkeasti sitä, mitä olen. Vaikka olisin, tai olen jonkun mielestä ruma.
Sen verran olen matkustellut että ikäväkseni tiedän olevani ruma ihan joka maassa ja joka kielellä. Ei ole merkitystä ihmisen iällä, sukupuolella, sosioekonomisella asemalla, länsimaalaisuudella tai aasialaisuudella tai afrikkalaisuudella, vaan minä olen ruma ihan joka maanosassa.
Vierailija kirjoitti:
Yli 25-vuotias nainen on järjestään vanha ja ruma. Näin se vain menee.
Tuu uudestaan kommentoimaan, kun oot muutaman vuoden vanhempi. Ehkä noin kymmenen vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Yli 25-vuotias nainen on järjestään vanha ja ruma. Näin se vain menee.
Sanoo mies,joka run#kaa katsellen yli 30-vuotiaita naisia
Minä olen kasvoistani rumahko mutta kroppa on ihan hyvä. Tykkään kuitenkin pukeutua peittävästi ja löysiin, rentoihin mutta silti siisteihin vaatteisiin. Saan usein kuulla kavereilta ja satunnaisilta miehiltä miten minun ''kannattaisi'' pukeutua eri lailla ja meikata ja kasvattaa pitkät hiukset, jotta näyttäisin ''paremmalta''. Eli stereotyyppisesti kauniimmalta. Jos olet yksi tällaisista ihmisitä, lopeta kiitos. Jos joku ei nimenomaisesti kysy sinulta ulkonäkövinkkejä, häntä tuskin kiinnostaa mielipiteesi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kasvoistani rumahko mutta kroppa on ihan hyvä. Tykkään kuitenkin pukeutua peittävästi ja löysiin, rentoihin mutta silti siisteihin vaatteisiin. Saan usein kuulla kavereilta ja satunnaisilta miehiltä miten minun ''kannattaisi'' pukeutua eri lailla ja meikata ja kasvattaa pitkät hiukset, jotta näyttäisin ''paremmalta''. Eli stereotyyppisesti kauniimmalta. Jos olet yksi tällaisista ihmisitä, lopeta kiitos. Jos joku ei nimenomaisesti kysy sinulta ulkonäkövinkkejä, häntä tuskin kiinnostaa mielipiteesi.
Teet juuri niin kuin itse haluat! Toivottavasti kaikki miehet eivät leimaannu, kun on monta huonoa seassa.
Miehilläkin on nykyään enemmän ulkonäköpaineita, vaikka se on tilastollisesti ihan kärpäsen kakka verrattuna naisiin. Miehenä näistä ei voi edes oikein edes puhua, koska on heti joku "neiti".
Ei se rumillakaan miehillä helppoa ole, kun naisetkin haluavat hyvännäköisen kumppanin. Huono kohtelu pitää hyväksyä ja ottaa vastaan kuin mies.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihmetellyt miten ihmiset menee tuohon. Itse olen aika pirun ruma nainen, mutta ei mulle siitä ole teini-iän jälkeen ollut mitään haittaa. Teininä oli vaikeaa, kun olisi halunnut poikien suosiota ja lapselliset teinit kiusasivat aika julmasti. Mutta aikuiselämässä olen ollut sen verran fiksujen ihmisten parissa, että mitään kiusaamista tai syrjintää rumuuden takia ei ole esiintynyt. Työelämässäkin se on melkeinpä ollut etu nuorempana, on otettu miesvaltaisella alalla vakavasti eikä ole ollut ylimääräistä kohkausta siitä että porukassa on nyt nainenkin. Puolisokin on löytynyt, ja pysyipähän pinnalliset ulkonäkökeskeiset kaukana, mikä on hyvä vaan.
Ihminen voi ihan hyvin olla ruma ja onnellinen. Ei se kauneus niin tärkeää ole.
Et ole oikeasti ruma jos koet noin. Luultavasti olet melko tavallisen, arkisen, ei-näyttävän näköinen, mikä on ihan normaalia. Ei rumuus ole koskaan mikään etu työpaikoilla, koska sellaista, että rumia ei syrjittäisi, ei vain ole. Oikeasti rumat saavat sellaista kaltoinkohtelua läpi elämänsä erilaisissa tilanteissa että ei elämästä selviä tuollaisilla kokemuksilla.
Että on ihanaa olla yli 40. Ei tarvitse ottaa paineita, että saako miestä ja onnistunko saamaan lapsilleni hyvän isän. Jes, kaikki se on ohi. Voin keskittyä hyvään oloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 25-vuotias nainen on järjestään vanha ja ruma. Näin se vain menee.
Sanoo Jonne/Jenna, 19 vee.
Jep. Jonne ja Jenna, kääntäkää katseenne vanhempiinne; siinä teidän tulevaisuuden peilikuva.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran olen matkustellut että ikäväkseni tiedän olevani ruma ihan joka maassa ja joka kielellä. Ei ole merkitystä ihmisen iällä, sukupuolella, sosioekonomisella asemalla, länsimaalaisuudella tai aasialaisuudella tai afrikkalaisuudella, vaan minä olen ruma ihan joka maanosassa.
Olet silti varmaan avarakatseisempi ja sitä kautta mukavampi kuin moni ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on? Miksi naiset manipuloidaan vaan ajattelemaan ulkonäköään?
Koska tyytyväinen ei kuluta.
Ja koska itsensä puunaaminen on pois järkevämmistä hommista, kuten lukemisesta, yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumisesta jne. Näin pidetään naiset nöyrinä. Ja siksi tähänkin ketjuun tulee poikamammoja haukkumaan naisten ulkonäköä, toiveena saada naiset epävarmoiksi itsestään.
Totta, mutta miehet eivät ole tulleet ajatelleeksi välttämättä sitä, mikä tuosta naisten haukkumisesta ja epävarmuuden lietsomisesta lopulta seuraa. Kun on nuoresta asti lukenut netistä noita miesten kommentteja miten yli 25-vuotias nainen on vain jätettä jne niin eipä sitä paljoa tee mieli pariutua miesten kanssa. Jokainen nainen ymmärtää että jos ei vielä ole miehen silmissä jäte niin pian on. Sitten miehet ihmettelevät kun naiset eivät heitä halua ja syntyvyyskin laskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on? Miksi naiset manipuloidaan vaan ajattelemaan ulkonäköään?
Koska tyytyväinen ei kuluta.
Ja koska itsensä puunaaminen on pois järkevämmistä hommista, kuten lukemisesta, yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumisesta jne. Näin pidetään naiset nöyrinä. Ja siksi tähänkin ketjuun tulee poikamammoja haukkumaan naisten ulkonäköä, toiveena saada naiset epävarmoiksi itsestään.
Totta, mutta miehet eivät ole tulleet ajatelleeksi välttämättä sitä, mikä tuosta naisten haukkumisesta ja epävarmuuden lietsomisesta lopulta seuraa. Kun on nuoresta asti lukenut netistä noita miesten kommentteja miten yli 25-vuotias nainen on vain jätettä jne niin eipä sitä paljoa tee mieli pariutua miesten kanssa. Jokainen nainen ymmärtää että jos ei vielä ole miehen silmissä jäte niin
Näin miehenä toivon, että ette törmää tällasiin oikeassa elämässä. En pysty tietysti samalla lailla samaistumaan, mutta kyllä meistä meistä miehistäkin puhutaan vaikka mitä pahaa netissä. Varmaan jokin vastaava voisi olla lyhyelle miehelle, että "tuollaista pikkupoikaa kukaan halua" tms.
Ulkonäöstä kannattaakin ottaa paineita, ainakin jos haluaa hyvän kumppanin. Koska jos oma ulkonäkö ei ole kunnossa, ei hyvätasoiseen kumppaniin ole mitään mahdollisuuksia.
Minä puunaan, silleen sopivasti. Ja en kyllä koe mahdottomia paineita, olen omasta mielestäni nätti edelleen. Toki en kannata liikaa stressiä pinnallisista asioista, mutta turha on myöskään vähätellä sitä iloa, minkä voi esteettisistä asioista saada.
On eri asia laittautua ja pitää itsestään huolta tai yrittää mahduttautua johonkin valmiiseen muottiin. Oma ihanteeni on aika luonnollinen ja siihen mahtuu myös ikääntyminen, mutta silti hoidan ihoa ja kehoa ja valitsen kauniita vaatteita.
Voisit ajatella, että olet kaunis ikäiseksesi.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä kannattaakin ottaa paineita, ainakin jos haluaa hyvän kumppanin. Koska jos oma ulkonäkö ei ole kunnossa, ei hyvätasoiseen kumppaniin ole mitään mahdollisuuksia.
Riippuu siitä, mitä pitää itse hyvätasoisena. Itse en esim. pidä hirveän ulkonäkökeskeistä miestä itselleni sopivana. Olen ihan hyvännäköinen, ja huomannut että jos panostan kovasti ulkonäköön, alan houkuttaa ihan todella pinnallisia miehiä, enkä sellaista halua eli he eivät ole omasta näkökulmastani hyvätasoisia.
Vierailija kirjoitti:
Voisit ajatella, että olet kaunis ikäiseksesi.
Miksi ei voi ajatella että on kaunis, ilman mitään vähätteleviä jatkomäärittelyitä kuten ikäisekseen.
Toisaalta on hyvä keskittyä elämässä muuhun kuin ulkonäköön, mutta toisaalta ihmisen on usein paljon helpompi liikkua elämässä, kun kokee olevansa parhaimmillaan. Eli joskus ihminen olisi pidemmän päälle onnellisempi kun ei yrittäisikään näennäisesti viitata kintaalla (paitsi jos ihan oikeasti sisimmässään voi tehdä niin) vaan opettelisi pari juttua, joilla peiliin on kivempi katsoa.
Siihen kaunistautumiseen pitäisi vaan lähteä ilon ja hyvn kautta, ei niin että kokee olevansa ilman jotenkin huono ja arvoton. Nykyaika koettaa puskea väkisin samaa keinotekoista ideaalia kaikille, mutta ei siihen tarvitse suostua! Esimerkki: sen sijaan että yökkäilee peilikuvansa "virheille" ja pohtii "kapeiden" huulien täyttöä, näkisi vaikka ne kauniinväriset silmät ja jos hyvälle tuntuu, korostaa niitä sipaisemalla vaikka vähän ripsaria jos se auttaa näkemään itsensä kauniimpana. Tai on ilmankin.
Hyväksyvä katse muita kohtaan auttaa usein katsomaan itseäänkin lempeämmin, ja toisinpäin.
Sanoo Jonne/Jenna, 19 vee.