Lue keskustelun säännöt.
Musta on tullut tosi röyhkeä ja piittaamaton. Voisin vaikka näyttää keskisormea kenelle vain tai haistattella.
13.03.2024 |
Se on ainakin totta se sanonta, että inhottava ihminen ei voi hyvin.
En ole ilkeä tai muuta todellakaan, en saa siitä mitään. Mutta masennus on tehnyt minusta kovan kuoren. En jaksa mitään lässytyksiä miltään suunnalta, jos joku haluaa minua ärsyttää niin kuulee sen varmasti. Jos joku kaupassa vaikka minua jollain tavalla provosoisi, en epäilisi yhtään sanoa kaunistelematta että voisi painua vaikka v****.
Olen niin saatanan vihainen ja samalla turta että tunteeton. Mikään ei kiinnosta, mistään en välitä. Haisen pahalle ja haluan olla yksin.
Koko maailmankuva on muuttunut. Ei vain välitä eikä kiinnosta.
Ennen olin sellainen superkohtelias ja niin huomaavainen, niin välittävä ja oikein ihmisten rakastama heittopussi.
En tunnista sitä enää minussa yhtään, koko minuus tuntuu vain alistuneen, murtuneen ja lopulta kadonneen. Koen olevani jopa ihan sekopää.
Ihan muuttunut väsynyt rähjäinen ihmisvihaaja. Paluuta ei entiseen ole, sekin aivan samantekevää.
Kommentit (58)
Sulla on purkamattomia ongelmia. Ne tulevat esille väkisin ja muuttavat sinua ihmisenä. Siinä ohessa tulet satuttaneeksi muita ihmisiä, joilla ei ole kenties osaa eikä arpaa vaikeuksiisi.
Mä en ole itse vihainen ihminen, joten en osaa neuvoa, minkä itseapukirjan lukeminen saattaisi avata sinulle jotain sinusta itsestäsi. Suosittelen kuitenkin sitä vilpittömästi. Omiin ongelmiini olen saanut uutta näkökulmaa niitä käsittelevistä "self help"- oppaista. En ole voinut avautua läheisilleni, koska näihin tapauksiin liittyy juuri se, että kipukohtien avaaminen heille aiheuttaa heikkouksieni käyttämisen minua vastaan. Jokainen on halunnut haavoittaa ja kääntää vielä veistä haavassa.
Työyhteisöissäni olen saanut kiitosta ja arvostusta sekä työtovereilta että asiakkailta ja heidän kanssaanhan olen päiväni viettänytkin vapaapäiviä lukuunottamatta. Vapaalla sitten joudun katumaan, jos olen ns. "omieni" kanssa tekemisissä. Siksi olenkin heidät siivonnut pois elämästäni. En tarvitse ankeuttajia elämääni, joka ei kaikkineenkaan niin hohdokasta ole ollut.
Koska olet kirjoittanut tänne, haluat avata mieltäsi ja tulla kenties paremmaksi ihmiseksi. Se on hyvä alku. Elämä on lyhyt. Omalla panoksellasi voit joko päättää parantaa tapaamiesi ihmisten päivää tai yrittää latistaa, jopa pilata sen. Samalla teet sen itsellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä persu susta tulee, jos et jo olekin.
Minulla aivon etulohkon dementtoituminen alkoi tuollaisilla oireilla.
Äksyilin perheelleni ja käyttäydyin välillä holtittoman rajattomasti. Prisman parkkipaikalla heitin sanailun päätteeksi miehen lonkkaheitolla lätäkköön ja hän nyrjäytti nilkkansa. Poikani kuvasi tapahtuman ja mies yritti lyödä minua. Tulkittiin itsepuolustukseksi.
Normaalisti olisin vain tullut lyödyksi ja pyydellyt anteeksi parkkipaikalla tapahtunutta rattiraivoa. Käyttäydyin myös seksuaalisesti yliaktiivisesti ja vaimoni ei oikein pitänyt siitä.
Tällä hetkellä on hyvin synkkä vaihe, kun unohdelen sanoja ja läheisten ihmisten nimiä. Minulla on ikäviä vääriä muistikuvia äidistäni ja vaimostani. Muistot menevät sekaisin. Eilinen asia tuntuu viime viikon asialta ja vuoden takainen juttu välillä tuntuu että se oli eilinen ja nyt pitää tehdä se asia. Tauti on perinnöllinen ja isäni sairasti saman. Hän kuoli 52 vuotiaana. Die hard-näyttelijä sairastaa samaa tautia. En muista hänen nimeään.
T: M45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielun pimeä yö.
Onko sulla omakohtaista kokemusta aiheesta?
On kyllä.
Millaista se oli? Kauan pahin kesti?
On niitä ollut useampi, hiukan vaihtelevat kestoltaan ja voimakkuudeltaan. Etsi tietoa, toki suodattaen. Esim.hidasta elämää- sivustolla on ihan hyviä kolumneja aiheesta.
Eka oli varmaan rankin, kunnon identiteettikriisi. Kesti ehkä vuoden voimakkammillaan.
No. Koen aika pitkälle, ettei tätä oikein kukaan ymmärrä mitä käyn läpi. Ei sillä, etteikö moni aidosti ymmärtäisi mutta on vaikeaa näiden sanojen kautta ilmaista itseään. Ja kuten tässäkin huomaa, olen saanut jo monen monta diagnoosia ja lokerointia.
Se on nimenomaan tässä se ydin mistä yritän jotenkin toipua/kestää tällä hetkellä kun en enää usko mihinkään. Kyseenalaistan aivan kaiken. Jos sanon, että olen heräämässä henkisesti, sekin tuntuu vain lokeroinnilta ja sitten voin vain sanoa, että kappas olen herännyt henkisesti mutta mitä helvettiä minä edes sillä tiedolla teen? Nämä kaikki asiat ovat vain lokeroita, sanoja mutta missä on se todellisuus. Kaikki totuus kielletään, ne suoritetaan ja pistetään pakettiin, tarjotaan sitten sellaisenaan ja voi valita, ottaako sen vastaan vai ei. Mitä sillä paketilla edes tekee kun ei se muuta sitä todellisuutta kuitenkaan. Kaikki tuntuu niin pinnalle liimatulta ja vaikka haluaisin saada vastauksia niin tiedän, etten pysty niitä millään tavalla nyt saamaan. Ei ole mitään valmista vastausta enkä voi muuta kuin hyväksyä kaiken mitä tässä käy läpi..
Käyn niin monella tasolla, päästän irti vanhasta, totuttelen uuteen ja pelkään tulevaa johon en uskalla edes katsoa ja kaikki tämä sekoittuu pahasti ja olen valtavassa paineessa sisäisesti. Kuin haluaisi kuoriutua ja huutaa! Sellainen tunne on usein.
Tiedä sitten onko apua tästä kirjoittamisesta, on ehkä siinä mielessä, että muistutin itseäni taas siitä, että en voi muuta kuin hyväksyä tämän kaiken nyt mitä tässä on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiukkua voi purkaa liikunnalla. Etsi itsellesi sopiva laji.
Minä ymmärrän. Olin todella huomaavainen ja kohtelias ihminen monta vuosikymmentä. Yhtäkkiä tajusin ettei mikään hyvä ole mitenkään kiertänyt luokseni vaikka niin väitetään että hyvä kiertää. Päin vastoin puhutaan pahaa ja ignoorataan ja ilkeillää . Huomasin olevani raivoissani ja yksikin kun aukoo päätään saa kyllä kuulla kunniansa. O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielun pimeä yö.
Onko sulla omakohtaista kokemusta aiheesta?
On kyllä.
Millaista se oli? Kauan pahin kesti?
On niitä ollut useampi, hiukan vaihtelevat kestoltaan ja voimakkuudeltaan. Etsi tietoa, toki suodattaen. Esim.hidasta elämää- sivustolla on ihan hyviä kolumneja aiheesta.
Eka oli varmaan rankin, kunnon identiteettikriisi. Kesti ehkä vuoden voimakkammillaan.
No. Koen aika pitkälle, ettei tätä oikein kukaan ymmärrä mitä käyn läpi. Ei sillä, etteikö moni aidosti ymmärtäisi mutta on vaikeaa nä
Ehkä ne vastaukset itse kullekin on omassa itsessä? Ja tottakai jokaisen prosessi on uniikki vaikka itse prosessi olisikin sama. Sä olet matkalla kohti aitoa itseäsi. Se helpottaa, mutta ei ratkaise ristiriitaa.
Ristiriita on aina läsnä, ristiriita on dynaamista, elämä on dynaamista. Ebb and flow. Pitää oppia diilaamaan sen kanssa. Ehkä jopa toimia siten, että osaltaan parantaa maailmaa, vaikka miten pienesti.
Olet siis valinnut pelastuksen ja ottanut sydämeesi perussuomalaisuuden, oih.. ja heil !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama mulla. Etenkin naisille olen tyly ja vittumainen koska ovat olleet minulle. Työkkärissäkin olen saanut pelkkää paskaa kohtelua joten annan samalla mitalla takas.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän. Olin todella huomaavainen ja kohtelias ihminen monta vuosikymmentä. Yhtäkkiä tajusin ettei mikään hyvä ole mitenkään kiertänyt luokseni vaikka niin väitetään että hyvä kiertää. Päin vastoin puhutaan pahaa ja ignoorataan ja ilkeillää . Huomasin olevani raivoissani ja yksikin kun aukoo päätään saa kyllä kuulla kunniansa. O
Sama. Oma kokemus on ollut, että tässä maailmassa ei yksikään hyvä teko jää rankaisematta. Olemalla kohtelias ja huomaavainen muita kohtaan kutsut kaikenmaailman hyväksikäyttäjät ja ylitsekävelijät luoksesi. Tässä maailmassa olemalla hyvä ihminen tulet toistuvasti kaltoinkohdelluksi, petetyksi ja runnelluksi.
Mikä on sitten ratkaisu? Sulloa kaikki se viha ja katkeruus sisään sairastuttamaan? Masentua? Olla kroonisesti vihainen? Jatkuvasti triggeröityä ja raivostua kaikesta? Turtua ja muuttua välinpitämättömäksi zombieksi? Ryhtyä itsekin pahaksi muita runnovaksi ja ilkeäksi, pahantahtoiseksi kiusaajaluoteeksi ja sadistiseksi psykopaatiksi kyetäkseen elämään tässä maailmassa?
Niin. Minä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekkäistä syistä kohtelias ja huomaavainen. Parempi olla ja elää itsensä kanssa. Kilvoittelua.
Aloittajalla on siis hyvä sauma päästä eduskuntaan persujen ehdokkaana seuraavissa vaaleissa. Eihän se Keskisarjakaan ole kammannut hiuksia varmaan vuosiin ja kielenkäyttö on törkyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on siis hyvä sauma päästä eduskuntaan persujen ehdokkaana seuraavissa vaaleissa. Eihän se Keskisarjakaan ole kammannut hiuksia varmaan vuosiin ja kielenkäyttö on törkyistä.
PIkemminkin persut ja kokkareet aukoo päätään ja kettuilee hymyssä suin ja korrektein sanakääntein mitä nyt uutiskuviin ja lausuntoihin on uskomista (sakset, leikkuulauta, leveä virne, julkinen mollaaminen, jne.). Ap on kyllä erittäin kaukana persusta, sinusta sensijaan en menisi takuuseen. Ei se sofistikoitunut perseily perseilystä ja perseilijästä parempaa ihmistä tee.
Ap puhuu asiaa ja tekee erittäin selkeänäklisen tulkinnan suurimman osan ihmisten käytöksestä. Totahan se on. Et ole yksin ajatuksinesi ap.
Toi kuvitteellisten poliittisten linjojen vetäminen jokaikiseen aiheeseen on kanssa jonkin sortin syndrooma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän. Olin todella huomaavainen ja kohtelias ihminen monta vuosikymmentä. Yhtäkkiä tajusin ettei mikään hyvä ole mitenkään kiertänyt luokseni vaikka niin väitetään että hyvä kiertää. Päin vastoin puhutaan pahaa ja ignoorataan ja ilkeillää . Huomasin olevani raivoissani ja yksikin kun aukoo päätään saa kyllä kuulla kunniansa. O
Sama. Oma kokemus on ollut, että tässä maailmassa ei yksikään hyvä teko jää rankaisematta. Olemalla kohtelias ja huomaavainen muita kohtaan kutsut kaikenmaailman hyväksikäyttäjät ja ylitsekävelijät luoksesi. Tässä maailmassa olemalla hyvä ihminen tulet toistuvasti kaltoinkohdelluksi, petetyksi ja runnelluksi.
Mikä on sitten ratkaisu? Sulloa kaikki se viha ja katkeruus sisään sairastuttamaan? Masentua? Olla kroonisesti vihainen? Jatkuvasti triggeröityä ja raivostua kaikesta? Turtua ja muuttua välinpitäm
Minä ratkaisin asian valitsemalla hyvän silti.
Se voittaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Toi kuvitteellisten poliittisten linjojen vetäminen jokaikiseen aiheeseen on kanssa jonkin sortin syndrooma.
Näin valtiomiehet ovat meille opettaneet.
-> Kysyttiinkö sinulta jotain?
Lähde: ps:n ryhmyri Jani
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä alku. Nyt käännät sen kaiken vihan positiiviseks ni sä oot voittanu
Mä oon ihan samanlainen luonne. Jos mä en ois kokenu mun henkistä heräämistä vuosia sitten, mä olisin joko vankilassa tai haudassa.
Sun ei tarvii elää toisille, riittää että sä elät itselles, sen kun sä teet niin maailma tulee perässä. Sä alat hehkumaan omaa valoa mikä leviää myös ympäristöön.
Tää maailmantilanne huutaa sunlaisia ihmisiä nousemaan tuhkasta.
Voi hyvin <3
T Mies
Steroidipentillä aivot sulaneet ja kääntynyt uskoon.
Kuola poskella nallekarhuilme kasvoilla loppuelämä. Ihqua!
Aivosumua, koko maailman laajuinen ilmiö.
En ole tuo sama vastaaja, mutta todennäköisesti olet prosessissa kohti ulos murtautumista minästä, egosta, fyysisestä maailmasta. Itse olen käynyt pitkän tien ja saanut kokemuksen siitä että tämä näkyvä maailma on vain illuusio ja olemme vain häivähdys virrassa joka on koko ajan läsnä. Lue jed MC kennan 1.kirja. Onnea matkaan.