Lue keskustelun säännöt.
Miten ajattelet?
Ystäväni kertoi minulle että ajattelee usein sanoina päässään... Minä taas enimmäkseen ajattelen abstraktilla tasolla, enemmän tunteita ja kuvia jne. Vaikuttaa aika isolta erolta meidän päänaisäiset elämät!
Miten muilla?
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuulee ajatukset puheena, niin miten voi erottaa että onko tämä omaa ajatteluani vai skitsofrenisia ääniä?
No ääniharhoissa lienee puhuja selkeästi ulkopuolisen oloinen ja tunkeileva, ei henkilön itsensä kontrolloitavissa?
Näihin asioihin liittyy vahvat tunnetilat mutta monesti myös tietoisuudentilan muutokset. Eikä skitsofreenikko ole paha ihminen jos ei ole persoonana sellainen. Lisäksi muistutan että lehdissäkin on ollut artikkeleita ihmisistä jotka kuulevat puhetta joka ei ole heidän omaansa vaan sen tunnistaa itsensä ulkopuoliseksi puhujaksi. Se ei siis ole osana omaa persoonaa kaikilla, joillakinhan on näitäkin mutta mitä sitten on väliä? Lapsillakin on mielikuvituskavereita ja aikuisillakin on. Tämähän on valtava repertuaari kaikenlaista. Suosittelen kirjastoa kaiken materiaalin osalta, ennen ei olla tällä tavalla arvosteltu ihmisiä ja pelätty kaikkia vaan ollaan enemmänkin oltu jopa kiinnostuneita, haastateltu ihmisiä sekä kuunneltu elämäntarinoitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen ajattelen kuvina.
Sitten käyn mielessäni keskusteluja ihmisten kanssa.
T: nimim. Assburger
Analysoitko siis keskusteluja muiden kanssa vai mitä tämä tarkoittaa sinulle?
Toisinaan, mutta enimmäkseen kyse on siitä, että ajatellessani jotain asiaa, käyn aiheesta usein mielikuvituskeskustelua aiheeseen liittyvän todellisen tai kuvitellun henkilön kanssa. Mielikuva keskustelusta on visuaalinen, kuin unta näkisi.
Mutta yleensä ajatteluni on visuaalista, sanatonta.
Tämä kuulostaa tutulta, mun veli on vähän samanlainen ja puhelee äänenkin sekä naureskelee omille jutuille. Kiitti kun jaoit, persoonallisuuserot on mielenkiintoisia ja hauskojakin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kuulee ajatukset puheena, niin miten voi erottaa että onko tämä omaa ajatteluani vai skitsofrenisia ääniä?
Sehän se skitsofreenikon ongelma onkin että ei ymmärrä mikä on oikeaa/normaalia ja mikä ei. Varmaan aika suuri osa ihmisistä kuitenkin kykenee ajattelemaan sanoin, ja myös ymmärtämään että se on ajattelua. Skitsofreenikolla sitten tuo raja on hämärtynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen ajattelen kuvina.
Sitten käyn mielessäni keskusteluja ihmisten kanssa.
T: nimim. Assburger
Analysoitko siis keskusteluja muiden kanssa vai mitä tämä tarkoittaa sinulle?
Toisinaan, mutta enimmäkseen kyse on siitä, että ajatellessani jotain asiaa, käyn aiheesta usein mielikuvituskeskustelua aiheeseen liittyvän todellisen tai kuvitellun henkilön kanssa. Mielikuva keskustelusta on visuaalinen, kuin unta näkisi.
Mutta yleensä ajatteluni on visuaalista, sanatonta.
Tämä kuulostaa tutulta, mun veli on vähän samanlainen ja puhelee äänenkin sekä naureskelee omille jutuille. Kiitti kun jaoit, persoonallisuuserot on mielenkiintoisia ja hauskojakin välillä.
Minäkin usein naureskelen omille ajatuksilleni! 😁 On pikkasen noloa kun jossain bussissa alkaa hihityttämään... Näiden muiden ihmisten kertomuksien perusteella olen varmaan enimmäkseen abstrakti ja jonkun verran puheajattelija... Kuvat ois kyllä jänniä? Joku sanoi että tosi realistisia vai tarkkoja, oishan se siistiä!
Minä olen huomannut, että useinkin oman ajatuskulkunsa ymmärtää itse kunnolla vasta sitten, kun on pukenut sen alusta loppuun sanalliseksi selostukseksi, vaikka sitten vain omassa päässään. Sitä ennen voi olla jotenkin jo intuitiivisesti sama loppupäätelmä, mutta ei tiedä, miksi on päätynyt juuri siihen. Hidas tämä sanallistettu ajattelutapa voi olla, mutta minusta se tuntuu ainoalta keinolta päästä varmuudella hyvin perusteltuun lopputulemaan.
En tiedä sitten, onko jotain syytä päästä varmuudella hyvin perusteltuun tulokseen, jos yleensä intuitio jo nopeammin on johtanut samaan tulokseen. Sellaista esimerkkiä en muista, että olisin ensin ollut intuitiivisesti jotain mieltä ja sitten asian sanallisesti läpi käytyäni huomannut olevani väärässä ja muuttanut mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla kyllä mitään kuvia ja ääniä päässä ole! 😂
Kuulostaa jotenki tosi epävakaalta!
Onko sinulla kuitenkin ajatuksia päässäsi? Miten ne ilmenevät?
Mulla ei kyllä ole ollut koskaan, minä vain olen ja ihmettelen. Ohitse vain tästänäin.
Ajattelen sanoilla. Kuten moni muukin, usein myös englanniksi - töissä käytössä englanti pääkielenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuulee ajatukset puheena, niin miten voi erottaa että onko tämä omaa ajatteluani vai skitsofrenisia ääniä?
Sehän se skitsofreenikon ongelma onkin että ei ymmärrä mikä on oikeaa/normaalia ja mikä ei. Varmaan aika suuri osa ihmisistä kuitenkin kykenee ajattelemaan sanoin, ja myös ymmärtämään että se on ajattelua. Skitsofreenikolla sitten tuo raja on hämärtynyt.
En ole koskaan kuullut päässäni puhetta, en sitten ikinä. Tämäkin aihe kantautui korviini vasta hetki sitten vaikka olen lukenut näistä erilaisista ihmisistä aina joskus. Jos tietoisuudentila on hämärtynyt niin ihminen ei selviä yksin ja silloin näissä tilanteissa heitä hoidetaan sairaaloissa, sehän on selvä asia. Suomessakin on hyvä hoitotaso kuitenkin ja skitsofreenikot ovat kuitenkin harvassa mutta myös sitä kokemusta on vuosikymmeniltä. Joskus heitäkin oli hieman enemmän kuin nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuulee ajatukset puheena, niin miten voi erottaa että onko tämä omaa ajatteluani vai skitsofrenisia ääniä?
En tiedä kuuleeko joku oikeasti ajatuksensa puheena samalla tavalla kuin jos joku muu puhuisi vieressä. Vaikka verbaalia ajattelua voi kutsua päänsisäiseksi puheeksi, ennemmin kuvailisin sitä "puheen ajatteluksi", eli mielessä on ikään kuin puheen käsite, vaikka mitään konkreettista ääntä ei kuulu. Eihän myöskään visuaalinen ajattelu ole sitä että näkisin edessäni kirjaimellisesti vihreän norsun samaan tapaan kuin vaikka tämän näyttöruudun tai teekupin, vaan "ajattelen näkeväni".
En ainakaan minä, kyllä nuo ajatuspuheet ja ajatuskuvat on päässä ja aivan erillisiä kuin että jos luulisin että minulle joku puhuu. Nähdä voin sekä päässä että silmillä yhtä aikaa mutta kuulla en jos oikeasti kuuntelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen ajattelen kuvina.
Sitten käyn mielessäni keskusteluja ihmisten kanssa.
T: nimim. Assburger
Analysoitko siis keskusteluja muiden kanssa vai mitä tämä tarkoittaa sinulle?
Toisinaan, mutta enimmäkseen kyse on siitä, että ajatellessani jotain asiaa, käyn aiheesta usein mielikuvituskeskustelua aiheeseen liittyvän todellisen tai kuvitellun henkilön kanssa. Mielikuva keskustelusta on visuaalinen, kuin unta näkisi.
Mutta yleensä ajatteluni on visuaalista, sanatonta.
Tämä kuulostaa tutulta, mun veli on vähän samanlainen ja puhelee äänenkin sekä naureskelee omille jutuille. Kiitti kun jaoit, persoonallisuuserot on
Varmasti siistiä jos se ei häiritse ajattelua. Stressi, uupumus sekä burnout ovat sitten mielellekin pahoja joskus. Saattavat olla sairasloman aihe jos työ on fyysistä sekä tarkkaavaisuutta vaativaa tai muuta johon kuuluu keskittyä huolellisesti ettei satu tapaturmia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut, että useinkin oman ajatuskulkunsa ymmärtää itse kunnolla vasta sitten, kun on pukenut sen alusta loppuun sanalliseksi selostukseksi, vaikka sitten vain omassa päässään. Sitä ennen voi olla jotenkin jo intuitiivisesti sama loppupäätelmä, mutta ei tiedä, miksi on päätynyt juuri siihen. Hidas tämä sanallistettu ajattelutapa voi olla, mutta minusta se tuntuu ainoalta keinolta päästä varmuudella hyvin perusteltuun lopputulemaan.
En tiedä sitten, onko jotain syytä päästä varmuudella hyvin perusteltuun tulokseen, jos yleensä intuitio jo nopeammin on johtanut samaan tulokseen. Sellaista esimerkkiä en muista, että olisin ensin ollut intuitiivisesti jotain mieltä ja sitten asian sanallisesti läpi käytyäni huomannut olevani väärässä ja muuttanut mieltä.
Okei, ymmärrän tämän. Siinä voi olla useitakin eri vaihtoehtoja mutta joskus on hyvä varmistaa asioita sekä myös siksi että on varmasti ymmärtänyt oikein tai esimerkiksi siksi että joskus kuitenkin on loppujen lopuksi tyytyväinen. On varmasti muitakin syitä. Joskus on hyvä myös kyseenalaistaa itseänsä sekä omaa toimintaansa tai omia ajatuksiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut, että useinkin oman ajatuskulkunsa ymmärtää itse kunnolla vasta sitten, kun on pukenut sen alusta loppuun sanalliseksi selostukseksi, vaikka sitten vain omassa päässään. Sitä ennen voi olla jotenkin jo intuitiivisesti sama loppupäätelmä, mutta ei tiedä, miksi on päätynyt juuri siihen. Hidas tämä sanallistettu ajattelutapa voi olla, mutta minusta se tuntuu ainoalta keinolta päästä varmuudella hyvin perusteltuun lopputulemaan.
En tiedä sitten, onko jotain syytä päästä varmuudella hyvin perusteltuun tulokseen, jos yleensä intuitio jo nopeammin on johtanut samaan tulokseen. Sellaista esimerkkiä en muista, että olisin ensin ollut intuitiivisesti jotain mieltä ja sitten asian sanallisesti läpi käytyäni huomannut olevani väärässä ja muuttanut mieltä.
Minulle nimenomaan se abstrakti ajattelu tuottaa jotain lopputuloksia. Sanat ovat sanoja, abstraktisti pystyn oikeasti sisäistämään asiat ns selkärankaan ja luomaan ongelmiin ratkaisuja. Sanoja käytän ajattelussa lähinnä kun mietin jotain tulevia tai jo käytyjä keskusteluja. Mielenkiintoista kyllä miten on erilaista!
Sanoina ajattelen pääasiassa. Toki tulee myös kuvallisena, mutta ne on erilaisia kaihukohtauksia yleensä. Olen mt-ongelmainen. En toki hauku itseäni tai puhu itseni kanssa. Sellaisia lähinnä huomioita vaan omasta olemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuulee ajatukset puheena, niin miten voi erottaa että onko tämä omaa ajatteluani vai skitsofrenisia ääniä?
En tiedä kuuleeko joku oikeasti ajatuksensa puheena samalla tavalla kuin jos joku muu puhuisi vieressä. Vaikka verbaalia ajattelua voi kutsua päänsisäiseksi puheeksi, ennemmin kuvailisin sitä "puheen ajatteluksi", eli mielessä on ikään kuin puheen käsite, vaikka mitään konkreettista ääntä ei kuulu. Eihän myöskään visuaalinen ajattelu ole sitä että näkisin edessäni kirjaimellisesti vihreän norsun samaan tapaan kuin vaikka tämän näyttöruudun tai teekupin, vaan "ajattelen näkeväni".
En ainakaan minä, kyllä nuo ajatuspuheet ja ajatuskuvat on päässä ja aivan erillisiä kuin että jos luulisin että minulle joku puhuu. Nähdä voin sekä päässä että silmillä yhtä aikaa mutta kuulla
Siis näetkö sinä mitä sekä silmillä että päässäsi yhtä aikaa ja miten kummassa tämä on mahdollista? Miksi yhtä aikaa ja miksi joku näkee fyysisillä silmillänsä jotakin kuvia?
Vierailija kirjoitti:
Sanoina ajattelen pääasiassa. Toki tulee myös kuvallisena, mutta ne on erilaisia kaihukohtauksia yleensä. Olen mt-ongelmainen. En toki hauku itseäni tai puhu itseni kanssa. Sellaisia lähinnä huomioita vaan omasta olemisesta.
Miten mielenterveydelliset ongelmat liittyvät tähän? Mitä mt-ongelmia sinulla on? En minäkään hauku itseäni tai puhu itseni kanssa.
Tunteita, ja sisäistämistä... Sanoja harvoin...kuvia joskus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuulee ajatukset puheena, niin miten voi erottaa että onko tämä omaa ajatteluani vai skitsofrenisia ääniä?
En tiedä kuuleeko joku oikeasti ajatuksensa puheena samalla tavalla kuin jos joku muu puhuisi vieressä. Vaikka verbaalia ajattelua voi kutsua päänsisäiseksi puheeksi, ennemmin kuvailisin sitä "puheen ajatteluksi", eli mielessä on ikään kuin puheen käsite, vaikka mitään konkreettista ääntä ei kuulu. Eihän myöskään visuaalinen ajattelu ole sitä että näkisin edessäni kirjaimellisesti vihreän norsun samaan tapaan kuin vaikka tämän näyttöruudun tai teekupin, vaan "ajattelen näkeväni".
Siis näetkö sinä mitä sekä silmillä että päässäsi yhtä aikaa ja miten kummassa tämä on mahdollista? Miksi yhtä aikaa ja miksi joku näkee fyysisillä silmillänsä jotakin kuvia?
En nyt ole varma ymmärränkö mitä tarkoitat. Totta kai voin vaikkapa nyt katsella ikkunasta ulos ja samalla "sieluni silmin" nähdä perheemme koiran, tai kuulla ulkoa autojen ja lintujen laulua ja samalla ajatella mielessäni jotain verbaalisti. En näe miksi tässä olisi ristiriita.
Vierailija kirjoitti:
Siis näetkö sinä mitä sekä silmillä että päässäsi yhtä aikaa ja miten kummassa tämä on mahdollista? Miksi yhtä aikaa ja miksi joku näkee fyysisillä silmillänsä jotakin kuvia?
Kyllä, näen silmilläni samaan aikaa kun päässäni piirtyy kuvia. Ne ovat täysin erillisiä asioita toisistaan eivätkä sekoitu keskenään. Voin esim katsoa elokuvaa silmilläni ja samaa aikaan päässä voi olla piirtyneenä jotain muita kuvia joita mieleen tulee. Voin ajaa autolla ja hahmotella päässäni ajatusvisuaalisesti mitä kukkia istutan ja mihin järjestykseen tänä keväänä. Ne kukka-ajatukset ovat usein tarkempia kuin silmilläni näkemäni, mutta eivät mitenkään haittaa sitä reaalimaailman näkemistä.
Istuttelen pääkuvissani erilaisia kukkia eri kohtiin, vaihtelen niiden paikkoja ja värejä, joskus mukaan tunkee omat kädet multaiset puutarhahanskat kädessä! Tai vaikkapa koko piha kastelukannuineen, puineen, taloineen ja nurmineen.
Reaalimaailman näkemiset ja ajatusnäkemiset eivät ole päällekkäin vaan aivan erillisiä juttuja eivätkä häiritse toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis näetkö sinä mitä sekä silmillä että päässäsi yhtä aikaa ja miten kummassa tämä on mahdollista? Miksi yhtä aikaa ja miksi joku näkee fyysisillä silmillänsä jotakin kuvia?
Kyllä, näen silmilläni samaan aikaa kun päässäni piirtyy kuvia. Ne ovat täysin erillisiä asioita toisistaan eivätkä sekoitu keskenään. Voin esim katsoa elokuvaa silmilläni ja samaa aikaan päässä voi olla piirtyneenä jotain muita kuvia joita mieleen tulee. Voin ajaa autolla ja hahmotella päässäni ajatusvisuaalisesti mitä kukkia istutan ja mihin järjestykseen tänä keväänä. Ne kukka-ajatukset ovat usein tarkempia kuin silmilläni näkemäni, mutta eivät mitenkään haittaa sitä reaalimaailman näkemistä.
Istuttelen pääkuvissani erilaisia kukkia eri kohtiin, vaihtelen niiden paikkoja ja värejä, joskus mukaan tunkee omat kädet multa
Ja jatkan vielä, että tätäkin kirjoittaessani päässä näkyy jatkuvasti kuvia. Esim nuo multaiset, pinkit puutarhahanskat joissa valkoisia kukkakuvioita ja silikoniset sormenpäät. Ei häiritse fyysistä näkemistä mitenkään.
Onko sinulla kuitenkin ajatuksia päässäsi? Miten ne ilmenevät?