Tuttavaperheen lasten musiikkiesitykset vierailun aikana

Seuraava vierailun ajankohta olisi hyvin kaukana.

En tiedä millaisissa piireissä näitä harrastetaan/harrastettiin. Olen syntynyt 70-luvulla tavalliseen sen ajan perheeseen. Omat kolme lasta ovat nyt 10-18v. Koskaan en ole kuullut perhekyläilyllä musiikkiesityksiä. Eikä omat ole musisoineet kuin mummoille

Itse ainakin kuuntelisin mielelläni. Minusta on hienoa kasvatusta, jos vanhemmat rohkaisevat ja ehkä hieman edellyttävätkin esiintymisen harjoittelua lapsiltaan. Vieraana tuen tätä tietenkin kiittämällä lasta ja kuuntelemalla, vaikkei kyseessä mikään nuori Mozart olisikaan. Esityksen pitää tietysti olla sopivan pituinen eikä lasten tarvitse muuten olla keskipisteinä koko vierailun aikaa.

"Juu ei ole meidän lapsilla rusettia kaulassa. Ja yhteisjameja aletaan pitää heti kun päästään muuttamaan omakotitaloon. Hassua miten kaavamainen kuva monilla on musiilkiesityksistä, vaikka monet lapset nimenomaan opiskelevat pop-jazzlinjalla."

Ehkä se on juuri tuo "esitys", joka antaa sellaisen mielikuvan jäykkyydestä ja teennäisyydestä. Laulaminen ja soittaminen yhdessä tai erikseen on kivaa, mutta varsinainen esiintyminen mielestäni on enemmän sellaista, jota tehdään ennalta ilmoitettuna aikana yleisölle, joka on varta vasten tullut esitystä katsomaan.

Itsekin olen (luvattoman huono :D) musiikin harrastaja, ja mielelläni soitan ja laulan kavereiden ja myös heidän lastensa kanssa. Mutta en koe että sellainen olisi esiintymistä. Keikkalavalla en ole käynyt esiintymässä enää pitkiin aikoihin, kuuntelemassa toki käyn useinkin.

Mun mielestä lapsi ja sen kaveri on niin herttaisia kun opettelevat yhdessä kappaleita niin, että mun lapsi soittaa pianoa ja viulua ja tää kaveri laulaa. Eihän ne 8-vuotiaitten esitykset nyt mitään musiikillisia elämyksiä ole, mutta kyllä haluan tätä kannustaa. Ja jos joku tulee kylään ja haluavat esiintyä niin toki saavat. Ihan vaan koska ne on niin söpöjä. Jos joku kokee hirveänä kidutuksena kuunnella lasten soittoa kaksi minuuttia niin ei taida meidän arvomaailmat sopia yhteen muutenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin iloinen jos saisin kuulla lasten soittoa ja nähdä esityksiä! nykyään kun tuijottavat vain puhelimia eivätkä edes tervehdi kun käydään kylässä.

 Tuosta tulee vieläpä ongelmia tulevaisuudessa. Kännykkää tuijottavasta tulee helposti sosiaalisesti jälkeenjäänyt mitä tulee normaali koulunkäyntiin tai työelämään. Kavereiden kanssa ja omalla mukavuusalueella voidaan olla vaikka kuinka sujuvia, mutta vieraiden kanssa mennään ihan umpioon.

Ennenvanhaan toimintaa opeteltiin vieraiden kanssa. Tervehtiminen, keskusteluun osallistuminen sujuvasti jne.

Nyt jo alkaa työelämässä olla ihmisiä jotka täysin tervehtimättä, esittelemättä kävelee työpisteelle. Siinä sitten kysymään että anteeksi, kuka olet ja tämä on henkilökunnan tila? Ai olet uusi työntekijä...? 

Minun mielestä ihan kiva idea, mikäli lapsi tykkää esiintymisestä.

Jaksan jos esitys on rajattu yhteen kappaleeseen per lapsi.

Ystäväni "pakotti" lapsensa soittamaan aina kun joku porukka oli heillä kylässä. Välillä alkoi tuntua tosi vaivaannuttavalta, kun lapsi ei olisi halunnut.

Mutta ystäväni kuljetti instrumenttia mukana myös heidän tullessa itse kylään. Olisi halunnut että lapsi esiintyy, vaikka se ei olisi sopinut muuhun ohjelmaan. 

Meillä yläkouluikäiset tytöt on aloittaneet twerkkausharrasteen ja tykkäävät esitellä taitojaan. Sedät ja enot usein tulevat ihan asioikseen katsomaan, että onko Jemina ja Jadessa harjoitelleet taas uuden taidokkaan tanssin. Kovin tykkäävät olla yleisössä ja antavat rahaakin meidän prinsessoille.

Jos minä otan viulun mukaan vierailulle, kuuntelevatko myös lapset esitystäni? Se on myös osa esiintymistaitoa, että osaa kuunnella toisia keskittyneesti. Ei vain olla itse kaiken keskipisteenä.

T. Soittaja

Vierailija kirjoitti:

Jaksan jos esitys on rajattu yhteen kappaleeseen per lapsi.

Ystäväni "pakotti" lapsensa soittamaan aina kun joku porukka oli heillä kylässä. Välillä alkoi tuntua tosi vaivaannuttavalta, kun lapsi ei olisi halunnut.

Mutta ystäväni kuljetti instrumenttia mukana myös heidän tullessa itse kylään. Olisi halunnut että lapsi esiintyy, vaikka se ei olisi sopinut muuhun ohjelmaan. 

Mihin muuhun ohjelmaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos minä otan viulun mukaan vierailulle, kuuntelevatko myös lapset esitystäni? Se on myös osa esiintymistaitoa, että osaa kuunnella toisia keskittyneesti. Ei vain olla itse kaiken keskipisteenä.

T. Soittaja

Eiköhän ainakin musiikkiopistossa opiskelevat osaa kuunnella, kun käyvät alusta asti oppilaskonserteissa jossa kuuntelevat toisten esitykset myös. 

😂Muistan kun meinasin tehdä jo valmiiksi raivohullun alkkisäitini hulluksi yhtenä kesänä 90-l kun otettiin nokkahuilut mukaan kesälomalle: soittelin jotakin dilulilii -sävelmiä aina kun se yritti puhua jonkun kanssa, olin mitä oudoimmissa paikoissa sen huilun kanssa: katolla, puussa jne. Jossain välissä se jo heitteli kivillä kun menetti hermonsa, se ei kyllä paljon vaatinut. Impulssikontrolli 0 ja me lapset sitä tahallaan vielä ärsytettiin. Nyt se on jo rauhallisempi kun ikää on jo yli 60.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä idea.  Lapsi saa kokemusta esiintymiseen, siihen että on huomion keskipisteenä ja siihenkin että hänen harrastustaan arvostetaan.

Ujommalle lapselle tuollainen on erittäin tärkeää.  Että tottuu ns. ihmisiin.

Ja ainakin itse kuuntelen mielelläni, jos lapsi soittaa, huilia, pianoa, viulua.

Ei se soitto tuosta noin vaan tule, sen eteen lapsi harjoittelee musiikikoulun tunneilla ja kotona.

Hassua, mutta tiedän aikuisia ihmisiä, jotka eivät edes tunne nuotteja, eivät ollenkaan. Silti väheksytään ja ivaillaan, soittamista harrastavia lapsia ?

Minä tiedän aikuisia, jotka eivät osaa kirjoittaa eivätkä käyttää välimerkkejä (esim. sinä). Nuottien tunteminen ei ole mitenkään tärkeä asia tässä elämässä. 

 

On myös aikuisia, jotka eivät osaa lainata toisten viestejä, ja hyvin porskuttavat. Mutta onhan se aina hienoa, jos nykypäivän lapsi on jaksanut opetella nuottien lukua ja musiikin teoriaa. 

Kun olin lapsi ja nuori, meillä oli ystäväperhe, jossa isä ja poika soitti yhdessä haitaria, sitä oli ihana katsoa ja kuunnella.  Poika meni jo alaikäisenä taidoissa isästä ohi ja meni musiikkiopistoon ja siitä eteenpäin, nyt on arvostettu harmonikkataiteilija ja musiikinopettaja.

Aina kun näen sen jossain tai kuulen siitä, muistan sen pienen pojan, jonka sormet kävi vikkelästi.  Oikein pyydettiin, että soittakaa nyt jotain.  Ne oli jotenkin niin liikuttavia katsoa ja muutenkin kivoja ihmisiä.  

Hienoa,kulttuurista tehdään näin osa jokapäiväistä elämää johon lapset kasvavat. Meidän lapsuuden naapurissa oli lapsi joka lausui runoja kun käytiin vanhempien kanssa kylässä. Lapsesta tuli teatterinäyttelijä. Serkku tanssi, jatkoi balettiin Lontooseen vanhempana. En muista kenenkään kärsineen näistä näytöksistä, päinvastoin.

Jos tulee Paranoid niin antaa mennä vaan.

Mennessäni kavereille, joiden lapset harrastavat jotakin soitinta, (myös rumpuja,) usein pyydän minulle jotakin esittämään. Eikä ole mitenkään kiinni taitamisen tasosta. Tykkään kuunnella ja vissiin tenavatkin tykkäävät minulle soittaa, kun siihen aina iloisena ryhtyvät, jos ei ole mitään tähdellisempää heillä meneillään. 

Vierailija kirjoitti:

Mun piti soittaa pianoa vaikken kunnolla osannutkaan, mää kärsin ja vieraat kärsi. Mutta vanhempien piti näyttää että on rahaa pianoon...

Pianot ovat nykyään ongelmajätettä. Niistä on todella hankalaa päästä eroon, edes ilmaiseksi. Sain myytyä omani, viidelläkympillä. Oli ihan laadukas piano.