Tuttavaperheen lasten musiikkiesitykset vierailun aikana

Olisin iloinen jos saisin kuulla lasten soittoa ja nähdä esityksiä! nykyään kun tuijottavat vain puhelimia eivätkä edes tervehdi kun käydään kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on myöskin ihan ok, jos kyläpaikkani lapset tahtovat esiintyä. Osaan sitten kyllä myös sanoa, että kiitos esityksistä, nyt seuravaksi haluan kuulla vanhempiesi/ vanhempasi asioita ja jutella heidän/hänen kanssaan. 

Itse en kyllä sano noin, se on epäkohteliasta. Vanhemmat ohjeistavat lapsiaan eikä vieraat. 

Vanhemmat tuntuvat usein olevan vähän liiankin ihastuneita oman lapsensa soittoon tai lauluun. Ihan hyvä, jos vieras osaa sanoa kohteliaasti, että nyt riittää.

No ehkä vähän 80-lukulaista.

Vierailija kirjoitti:

Mun poika soitti pienenä mielellään pianoa vieraille, tosin ihan omasta tahdostaan.

Lasta ei ikinä pidä pakottaa esiintymään siitä tulee vaan negatiivinen kokemus.

Pitääkö vieraita pakottaa kuuntelemaan? 

Vierailija kirjoitti:

Olisin iloinen jos saisin kuulla lasten soittoa ja nähdä esityksiä! nykyään kun tuijottavat vain puhelimia eivätkä edes tervehdi kun käydään kylässä.

Soittaminen ja esiintyminen on myös kommunikointia yleisön kanssa. Jos eivät osaa edes tervehtiä niin enpä odottaisi kovin paljon esiintymiseltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä arvostan musiikkiharrastuksia, joten olisin todella mielissäni toimimassa yleisönä. Musiikkiharrastus on hyvä tukemaan lapsen kehitystä. Lapsi oppii olemaan jännittämättä esiintymistä.

Paljon plussaa siitä, että pitää istua hetki paikallaan puhumatta. 

Ei yhtään jännitä esiintymistä, on tunkemassa soittamaan/laulamaan joka tilanteessa, ja taso on mitä on. Tämä ei ehkä ole paras skenaario.

Sinänsä musiikki on hyvä harrastus, ja kannustan lapsia ja nuoria siihen. Mutta ei esiintymään koko ajan hinnalla millä hyvänsä, jollei ole todella taitava.

Kamala ajatus, ettei saisi esiintyä ellei ole todella taitava. Tai yhtä kamala ajatus, että sen todella taitavan pitäisi esiintyä koko ajan.



Minulla on sellainenkin lapsi, joka oikeasti on hieman vanhempi ja varsin taitava, ja siinä on se kääntöpuoli, ettei esiintymisen riemu ole enää samanlaista kuin pienempänä. Siksi katson melkein kyynelsilmin kaikkia haparoivia aloittelijoita kirskuvine viuluineen, koska tiedän millainen ihana ja työläs tie heillä voi olla edessään.

Vierailija kirjoitti:

No ehkä vähän 80-lukulaista.

Niin kuin hyvä koulumenestys, yleissivistys ja kotikasvatus ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä arvostan musiikkiharrastuksia, joten olisin todella mielissäni toimimassa yleisönä. Musiikkiharrastus on hyvä tukemaan lapsen kehitystä. Lapsi oppii olemaan jännittämättä esiintymistä.

Paljon plussaa siitä, että pitää istua hetki paikallaan puhumatta. 

Ei yhtään jännitä esiintymistä, on tunkemassa soittamaan/laulamaan joka tilanteessa, ja taso on mitä on. Tämä ei ehkä ole paras skenaario.

Sinänsä musiikki on hyvä harrastus, ja kannustan lapsia ja nuoria siihen. Mutta ei esiintymään koko ajan hinnalla millä hyvänsä, jollei ole todella taitava.

Kamala ajatus, ettei saisi esiintyä ellei ole todella taitava. Tai yhtä kamala ajatus, että sen todella taitavan pitäisi esiintyä koko ajan.



Minulla on sellainenkin lapsi, joka oikeasti on hieman vanhempi ja vars

Ei taitavan ole mikään pakko esiintyä, tietenkään. Voi musisoida myös omaksi ilokseen.

Tää oli ainakin mun lapsuudessa ja nuoruudessa ysärillä-nollarilla ihan normi. Kaikki lapset jotka soitti jotain, soitti sitten vieraille jotain, ja vieraat usein myös ihan pyysi sitä. Ilmeisesti tästäkin voi nykyään pahoittaa mielensä. 

Tuo on hyvä idea.  Lapsi saa kokemusta esiintymiseen, siihen että on huomion keskipisteenä ja siihenkin että hänen harrastustaan arvostetaan.

Ujommalle lapselle tuollainen on erittäin tärkeää.  Että tottuu ns. ihmisiin.

Ja ainakin itse kuuntelen mielelläni, jos lapsi soittaa, huilia, pianoa, viulua.

Ei se soitto tuosta noin vaan tule, sen eteen lapsi harjoittelee musiikikoulun tunneilla ja kotona.

Hassua, mutta tiedän aikuisia ihmisiä, jotka eivät edes tunne nuotteja, eivät ollenkaan. Silti väheksytään ja ivaillaan, soittamista harrastavia lapsia ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin iloinen jos saisin kuulla lasten soittoa ja nähdä esityksiä! nykyään kun tuijottavat vain puhelimia eivätkä edes tervehdi kun käydään kylässä.

Soittaminen ja esiintyminen on myös kommunikointia yleisön kanssa. Jos eivät osaa edes tervehtiä niin enpä odottaisi kovin paljon esiintymiseltäkään.

Usein hämmästyttävän monet esiintyjät ovat varsin ujoja silloin kun eivät esiinny. Musiikki on nimenomaan se kommunikoinnin väline monelle. Tervehtiä kyllä toki jokaisen pitäisi osata.

No jos yhden kappaleen soittaa niin ihan ok mutta se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Tää oli ainakin mun lapsuudessa ja nuoruudessa ysärillä-nollarilla ihan normi. Kaikki lapset jotka soitti jotain, soitti sitten vieraille jotain, ja vieraat usein myös ihan pyysi sitä. Ilmeisesti tästäkin voi nykyään pahoittaa mielensä. 

Nykyajan aikuislapsi ei kestä sitä, että perheen lapsi on huomion keskipisteenä viisi minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä idea.  Lapsi saa kokemusta esiintymiseen, siihen että on huomion keskipisteenä ja siihenkin että hänen harrastustaan arvostetaan.

Ujommalle lapselle tuollainen on erittäin tärkeää.  Että tottuu ns. ihmisiin.

Ja ainakin itse kuuntelen mielelläni, jos lapsi soittaa, huilia, pianoa, viulua.

Ei se soitto tuosta noin vaan tule, sen eteen lapsi harjoittelee musiikikoulun tunneilla ja kotona.

Hassua, mutta tiedän aikuisia ihmisiä, jotka eivät edes tunne nuotteja, eivät ollenkaan. Silti väheksytään ja ivaillaan, soittamista harrastavia lapsia ?

 

Nykylapset ovat vierailulla muutenkin koko ajan keskipisteenä. Ei siihen musiikkiesitystä tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis vieläkö joissakin perheissä harrastetaan tätä? Luulin tavan jääneen johonkin viime vuosituhannelle. Eikö niillä lapsilla ole musiikkikoulussa resitaaleja tms. joissa pääsevät esiintymään?

Kyllä harrastetaan. Me soitellaan yhdessä iltaisin, vaikkei olisi ketään käymässäkään. Resitaalejakin toki harrastuksien puitteissa on, mutta ne ovat sitten ihan toisenlaista, harjoitellumpaa tekemistä. Välillä on kiva soitella vaikka poppia korvakuulolta.

No siis jotkut yhteisjamit tietysti onkin aivan eri asia kuin sellainen jäykkä esitys, jossa lapset rusetti kaulassa soittavat ja tädit istuvat selät jäykkinä antiikkisohvalla. Jos vieraat ovat yhtään musiikki-ihmisiä, niin toivottavasti pyydätte heidätkin mukaan jammailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä idea.  Lapsi saa kokemusta esiintymiseen, siihen että on huomion keskipisteenä ja siihenkin että hänen harrastustaan arvostetaan.

Ujommalle lapselle tuollainen on erittäin tärkeää.  Että tottuu ns. ihmisiin.

Ja ainakin itse kuuntelen mielelläni, jos lapsi soittaa, huilia, pianoa, viulua.

Ei se soitto tuosta noin vaan tule, sen eteen lapsi harjoittelee musiikikoulun tunneilla ja kotona.

Hassua, mutta tiedän aikuisia ihmisiä, jotka eivät edes tunne nuotteja, eivät ollenkaan. Silti väheksytään ja ivaillaan, soittamista harrastavia lapsia ?

 

Nykylapset ovat vierailulla muutenkin koko ajan keskipisteenä. Ei siihen musiikkiesitystä tarvita.

Eli sinun mielestäsi on hienompaa olla muuten vaan koko ajan keskipisteenä kuin näyttää sellaista taitoa, jonka omaksumiseksi on tehty pitkään töitä päivittäin tai lähes päivittäin?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä idea.  Lapsi saa kokemusta esiintymiseen, siihen että on huomion keskipisteenä ja siihenkin että hänen harrastustaan arvostetaan.

Ujommalle lapselle tuollainen on erittäin tärkeää.  Että tottuu ns. ihmisiin.

Ja ainakin itse kuuntelen mielelläni, jos lapsi soittaa, huilia, pianoa, viulua.

Ei se soitto tuosta noin vaan tule, sen eteen lapsi harjoittelee musiikikoulun tunneilla ja kotona.

Hassua, mutta tiedän aikuisia ihmisiä, jotka eivät edes tunne nuotteja, eivät ollenkaan. Silti väheksytään ja ivaillaan, soittamista harrastavia lapsia ?

 

Nykyään monilla tuntuu olevan tosi negatiivinen asenne kaikkea keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä kohtaan. Mitään ei saisi esittää jos ei ole huipputaitava. Ymmärrän, että ei ole kiva kuunnella jotain puolen tunnin sessiota kirskuvaa viulua, mutta ei nyt luulisi olevan kamalaa kuulla joku pari pientä musiikinpätkää. Onneksi oma lapsi ei ole ollut innokas esittämään soittoaan niin ei ole tullut kiusattua vierailijoita... 

Kuuntelen ihan mielelläni vähän aikaa. Jos venähtää, käy tylsäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on myöskin ihan ok, jos kyläpaikkani lapset tahtovat esiintyä. Osaan sitten kyllä myös sanoa, että kiitos esityksistä, nyt seuravaksi haluan kuulla vanhempiesi/ vanhempasi asioita ja jutella heidän/hänen kanssaan. 

Itse en kyllä sano noin, se on epäkohteliasta. Vanhemmat ohjeistavat lapsiaan eikä vieraat. 

Ei ole epäkohteliasta, kun sanoo sen nätist. Suomessa ihan turhaan pelätään sitä, että toisten lapsille voi sanoa asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis vieläkö joissakin perheissä harrastetaan tätä? Luulin tavan jääneen johonkin viime vuosituhannelle. Eikö niillä lapsilla ole musiikkikoulussa resitaaleja tms. joissa pääsevät esiintymään?

Kyllä harrastetaan. Me soitellaan yhdessä iltaisin, vaikkei olisi ketään käymässäkään. Resitaalejakin toki harrastuksien puitteissa on, mutta ne ovat sitten ihan toisenlaista, harjoitellumpaa tekemistä. Välillä on kiva soitella vaikka poppia korvakuulolta.

No siis jotkut yhteisjamit tietysti onkin aivan eri asia kuin sellainen jäykkä esitys, jossa lapset rusetti kaulassa soittavat ja tädit istuvat selät jäykkinä antiikkisohvalla. Jos vieraat ovat yhtään musiikki-ihmisiä, niin toivottavasti pyydätte heidätkin mukaan jammailemaan.

Juu ei ole meidän lapsilla rusettia kaulassa. Ja yhteisjameja aletaan pitää heti kun päästään muuttamaan omakotitaloon. Hassua miten kaavamainen kuva monilla on musiilkiesityksistä, vaikka monet lapset nimenomaan opiskelevat pop-jazzlinjalla.