Miksi muistisairaista tulee niin ilkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule mikään "todellinen luonne" esille. Alkusairauden käytösoireet ovat psykologisia itsesuojelukeinoja minuuden hajotessa. Edetessään sairaus yksinkertaisesti tuhoaa aivot.

Tästä syystä muistisairauksiin viitataan usein omaisten tautina; alkuvaiheen jälkeen dementiaa poteva ei enää tilaansa käsitä, mutta omaiset joutuvat tekemään hidasta luopumista.

Sitä minä olen pitkään miettinyt että kuka hoitaa muistisairaan omaiset,jotka sairastuvat muistisairaan käytöksen vuoksi? Puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta,jos työikäinen sairastuu ja jää verotulot saamati.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule mikään "todellinen luonne" esille. Alkusairauden käytösoireet ovat psykologisia itsesuojelukeinoja minuuden hajotessa. Edetessään sairaus yksinkertaisesti tuhoaa aivot.

Tästä syystä muistisairauksiin viitataan usein omaisten tautina; alkuvaiheen jälkeen dementiaa poteva ei enää tilaansa käsitä, mutta omaiset joutuvat tekemään hidasta luopumista.

Sitä minä olen pitkään miettinyt että kuka hoitaa muistisairaan omaiset,jotka sairastuvat muistisairaan käytöksen vuoksi? Puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta,jos työikäinen sairastuu ja jää verotulot saamati.

Eiköhän tuollaisia ole aivan marginaalinen määrä, yksilön kärsimystä vähättelemättä. Valtaosa aikuisista ihmistä kyllä kykenevät erottamaan sairauden ja henk.koht.loukkaantumisen sairaan sanomisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule mikään "todellinen luonne" esille. Alkusairauden käytösoireet ovat psykologisia itsesuojelukeinoja minuuden hajotessa. Edetessään sairaus yksinkertaisesti tuhoaa aivot.

Tästä syystä muistisairauksiin viitataan usein omaisten tautina; alkuvaiheen jälkeen dementiaa poteva ei enää tilaansa käsitä, mutta omaiset joutuvat tekemään hidasta luopumista.

Sitä minä olen pitkään miettinyt että kuka hoitaa muistisairaan omaiset,jotka sairastuvat muistisairaan käytöksen vuoksi? Puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta,jos työikäinen sairastuu ja jää verotulot saamati.

Hyvä kysymys. Etenkin omaishoitajan osa on raskas. 

Oma lukunsa on sekin, että hoitolaitoksissa on erittäin aggressiivisia muistisairaita, joiden hoitaminen on aivan mahdotonta. Se on ammattilaisillekin uuvuttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule mikään "todellinen luonne" esille. Alkusairauden käytösoireet ovat psykologisia itsesuojelukeinoja minuuden hajotessa. Edetessään sairaus yksinkertaisesti tuhoaa aivot.

Tästä syystä muistisairauksiin viitataan usein omaisten tautina; alkuvaiheen jälkeen dementiaa poteva ei enää tilaansa käsitä, mutta omaiset joutuvat tekemään hidasta luopumista.

Sitä minä olen pitkään miettinyt että kuka hoitaa muistisairaan omaiset,jotka sairastuvat muistisairaan käytöksen vuoksi? Puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta,jos työikäinen sairastuu ja jää verotulot saamati.

Eiköhän tuollaisia ole aivan marginaalinen määrä, yksilön kärsimystä vähättelemättä. Valtaosa aikuisista ihmistä kyllä kykenevät erottamaan s

Ihmisen psyyke on paljon hauraampi kuin ihmiset ehkä käsittävät. Vuosi kausia kestävä negatiivisuus,agressiivisuus yms. jättää jälkensä. Joku tarttuu pulloon niitä jälkiä turruttaakseen. Toiset rämpivät suossa nimeltä masennus. Ja paljon muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule mikään "todellinen luonne" esille. Alkusairauden käytösoireet ovat psykologisia itsesuojelukeinoja minuuden hajotessa. Edetessään sairaus yksinkertaisesti tuhoaa aivot.

Tästä syystä muistisairauksiin viitataan usein omaisten tautina; alkuvaiheen jälkeen dementiaa poteva ei enää tilaansa käsitä, mutta omaiset joutuvat tekemään hidasta luopumista.

Sitä minä olen pitkään miettinyt että kuka hoitaa muistisairaan omaiset,jotka sairastuvat muistisairaan käytöksen vuoksi? Puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta,jos työikäinen sairastuu ja jää verotulot saamati.

Eiköhän tuollaisia ole aivan marginaalinen määrä, yksilön kärsimystä vähättelemättä. Valtaos

Apua on saatavilla, kannattaa hakea ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule mikään "todellinen luonne" esille. Alkusairauden käytösoireet ovat psykologisia itsesuojelukeinoja minuuden hajotessa. Edetessään sairaus yksinkertaisesti tuhoaa aivot.

Tästä syystä muistisairauksiin viitataan usein omaisten tautina; alkuvaiheen jälkeen dementiaa poteva ei enää tilaansa käsitä, mutta omaiset joutuvat tekemään hidasta luopumista.

Sitä minä olen pitkään miettinyt että kuka hoitaa muistisairaan omaiset,jotka sairastuvat muistisairaan käytöksen vuoksi? Puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta,jos työikäinen sairastuu ja jää verotulot saamati.

Hyvä kysymys. Etenkin omaishoitajan osa on raskas. 

 

Oma lukunsa on sekin, että hoitolaitoksissa on erittäin aggressiivisi

Hoitajalla on ammattitaitonsa luomat välineet käsitellä muistisairasta, lisäksi tunnetason uupumus puuttuu, koska kyseessä ei ole oma lähiomainen.

Omaishoitajien asemasta olen myös huolissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule mikään "todellinen luonne" esille. Alkusairauden käytösoireet ovat psykologisia itsesuojelukeinoja minuuden hajotessa. Edetessään sairaus yksinkertaisesti tuhoaa aivot.

Tästä syystä muistisairauksiin viitataan usein omaisten tautina; alkuvaiheen jälkeen dementiaa poteva ei enää tilaansa käsitä, mutta omaiset joutuvat tekemään hidasta luopumista.

Sitä minä olen pitkään miettinyt että kuka hoitaa muistisairaan omaiset,jotka sairastuvat muistisairaan käytöksen vuoksi? Puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta,jos työikäinen sairastuu ja jää verotulot saamati.

Hyvä kysymys. Etenkin omaishoitajan osa on raskas. 

 

Oma lukunsa on seki

"Ammattitaitonsa tuomat välineet käsitellä muistisairasta"

On ja ei. Tiettyyn rajaan asti aggressiivisuutta jaksaa, mutta joskus se raja vain tulee vastaan. Hoitajakin on vain ihminen ja voi uupua. 

"Tunnetason uupumus puuttuu"

Taas: toisaalta, mutta toisaalta. Työssäkäyvä ihminen viettää työpaikalla suurimman osan ajastaan, ja työ myös pitkälti määrittää ihmisen minäkuvaa ja identiteettiä. Mitä tekeekään ihmisen minäkuvalle se, että hän joutuu päivästä toiseen olemaan väkivallan kohteena? Kuten sanoin, useimmilla raja tulee jossain kohdassa vastaan. 

Yksi ongelma on se, että vanhustyöstä puhutaan "kutsumusammattina". Itse asiassa juuri kukaan ammattilainen ei itse puhu ammatistaan noin vaan tuota sanaa käyttävät ainoastaan alaa tuntemattomat hurskastelijat. Kenelle väkivaltaisten vanhusten hoitaminen on muka kutsumus? Kuka sitä haluaa tehdä? Ei kukaan! 

Jos sairaalassa vaikka kirurgisen puolen potilas käy henkilökunnan kimppuun, paikalle tulee vartija ja ehkä poliisikin, ja riehujalle koituu todennäköisesti seuraamuksia. Mutta me tehostetun palveluasumisen työntekijät olemme täysin suojattomia. Yleinen asenne on se, että pitää vain ymmärtää ja sietää. Näin sanoi jopa työterveyslääkäri. Pomo on luvannut työnohjausta, mutta eipä ole näkynyt eikä kuulunut. 

Väitän, että tämä on yksi vanhustyön suurimpia ongelmia. Hoidettavia on entistä enemmän, ja samaan aikaan henkilökuntaa on liian vähän. Yhden aggressiivisen asukkaan hoitamiseen tarvitaan useamman hoitajan työpanos, mutta tämä ei toteudu. 

"Miksi vanhukset saavat niin huonoa hoitoa???" on tälläkin palstalla usein esitetty kysymys. No koska käytöshäiriöiset ja aggressiiviset vanhukset vaativat niin paljon huomiota, mikä merkitsee sitä, että ne herttaiset, kiltit ja hiljaiset joutuvat olemaan pitkiä aikoja oman onnensa nojassa! 

Alanvaihto on päivittäin mielessä. 

Minullakin on tunne että äitini vihaa minua. Jokainen puhelu alkaa jolla pikku ilkeilyllä. Sitten ihnettelee kun en enää soittele. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikista tule. Se todellinen luonne kuoriutuu sieltä esille. Itseään voi suojella, ei tarvitse olla toisen likasankona.

Joko ei vastaa tai jättää vastaamisen jälkeen kännykän auki toiseen huoneeseen, käy välillä sanomassa aha... tunnin yksinpuhelu ihan pimeitä juttuja onnistuu.

Ei se ilkeys liity luonteeseen taibuietoiseen käyttäytymiseen. Se liittyy aivojen kemiallisiin reaktioihin ja rappeumaan tietyissä aivojen osissa.

Ei se ihminen mahda sille itse mitään, oli sitten kuinka ihana luonne tahansa.

Toimii niinkuin robotti- ne aivot vaan tekee tenän.

Eikä ihminen usein edes muista mitään tapahtumasta heti sen hetken jälkeen.

Äidilläni on muistisairaus, mutta se on eri osissa ja vaikuttaa erilailla kuin Alzheimer. Hän on leppoisa, mutta paljon sanoo ja kysyy samoja, eikä muista.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on tunne että äitini vihaa minua. Jokainen puhelu alkaa jolla pikku ilkeilyllä. Sitten ihnettelee kun en enää soittele. 

Ikävää. Kannattaa lukea muistisairauksista ja niiden vaikutusmekanismeista. Äitisi ei sinua vihaa. Hän ei vaan toimi niinkuin toimisi terveenä. Se meitä hämää, että luulemme sairaan ihmisen käyttäytymisen olevan tietoista. Ei se ole.

Hän mieluiten halaisi sinua, mutta aivot tekemät toisin.

"Hoitajalla on ammattitaitonsa luomat välineet käsitellä muistisairasta, lisäksi tunnetason uupumus puuttuu, koska kyseessä ei ole oma lähiomainen.

Omaishoitajien asemasta olen myös huolissani."

Siinä mikään ammattitaito auta, jos toinen suurinpiirtein psykoosissa. Antaa vaan riehua kunnes pumppu väsyy.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikista tule. Se todellinen luonne kuoriutuu sieltä esille. Itseään voi suojella, ei tarvitse olla toisen likasankona.

Joko ei vastaa tai jättää vastaamisen jälkeen kännykän auki toiseen huoneeseen, käy välillä sanomassa aha... tunnin yksinpuhelu ihan pimeitä juttuja onnistuu.

Ei ole kyse mistään todellisesta luonteesta jos sairaus rappeuttaa aivoja sellaiselta alueelta mikä vaikuttaa persoonaan ja tunteisiin. Se on surulölista ja rankkaa läheisille mutta silloin pitää vain yrittää "kovettaa" itsensä ja ajatella että tämä ei ole äiti/isä/mummo/pappa joka näin puhuu ja käyttäytyy vaan se sairaus hänessä.

Äitini sairastui 1,5v sitten, muuttui lempeämmäksi, samoin siskonsa joka on kuollut aiemmin altzhaimerin tautiin. 

Kun kaikki ympärillä on sekavaa outoa kaaosta, ei paljon naurata. Mieti itse.

En ole alan ammattilainen, mutta luulen, että yksi syy aggressiivisuuteen on se, että välillä muistaa asioita. Silloin varmaan kenkuttaa oma tilanteensa. Siinä muistamattomuuden tilassa ei varmaankaan niin paha ole. Eli olisiko parempi olo, jos menisi muisti kokonaan.

Eivät muista, miten ollaan kilttejä

Olet varmasti hakenut tietoa muistisairauksien  mekanismeista, en ihan usko sinun olevan noin tietämätön. Etenkin otsa-ohimolohkodementia aiheuttaa aggressioita, kiroilua, riettauksien  latelemista yms.  Esim.koko elämänsä toisille omistanut, kiltti henkilö voi muuttua käytökseltään täysin erilaiseksi, mikä tietysti järkyttää.  Muista aina, että aivoja tuhoava sairaus aiheuttaa kaiken sen kauhean käytöksen, ei läheisesi tahallinen ilkeys.  On raskasta  hyväksyä, että rakkaan ihmisen on vallannut vakava sairaus, joka muuttaa koko lähipiirin elämän. Hae toki vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikista tule. Se todellinen luonne kuoriutuu sieltä esille. Itseään voi suojella, ei tarvitse olla toisen likasankona.

Joko ei vastaa tai jättää vastaamisen jälkeen kännykän auki toiseen huoneeseen, käy välillä sanomassa aha... tunnin yksinpuhelu ihan pimeitä juttuja onnistuu.

Tuo on omituinen mutta yleinen harhaluulo, mutta ei ole totta ollenkaan. Siis että "todellinen luonne tulee esille", kun aivot rappeutuvat. Aivoja vahingoittavat sairaudet tai vammat voivat ihan totaalisesti muuttaa ihmisen persoonallisuuden.

Ja joissain tapauksissa käy vielä niin, että kun impulssikontrolli heikkenee ja persoonallisuus vääristyy, ihminen alkaa toteuttaa asioita joita on itse pitänyt kamalina ja väärinä koko ikänsä. Jos joku Alzheimer-mummo alkaa kirkuen huoritella tytärtään, sei ei tarkoita, että hän olisi vuosikymmeniä vihannut tytärtään ja nyt se vain tulee esille. Jos aivokasvainpotilas rupeaa väkivaltaiseksi, se ei tarkoita, että hän olisi koko ikänsä ollut väkivaltainen ja peittänyt sen uskomattoman hyvin. Tourette-potilas joka huutaa rasistisia loukkauksia huutaa niitä siksi, että ne ovat tabuja, eikä siksi, että hän olisi "oikeasti" rasisti.

Omaan hyvät käytöstavat.

Mä kuitenkin kirjoitin tässä yksi päivä ihan

tietoisesti,

etten kaipaa feikkiempatiaa. [Että sellaiset

ihmiset voi haistaa vee-iddua, d-kirjaimella].

Eihän joku palstamamma nyt epäile 

Parkinsonin tautia? 🥳

Edelleen olen samaa mieltä. Vain ystävien ja

läheisten mtötätunto merkitsee. Toistaisin

tuon lauseen koska tahansa.

En jää ketjuun, toivotan hyvää päivää.

-hellä vaikka suora

Muutoin oikein hyviä, täsmällisiä

kommentteja. Voimia muistisairauden 

omaisille sekä hlökunnalle.