Miksi muistisairaista tulee niin ilkeitä?

Joistakin tulee ilkeitä ja joistakin ei. Ei sitä ikinä tiedä kuinka käy. Ei sille mitään mahda kun sairaus sen aiheuttaa.

No kuule häntä harmittaa vanheneminen ja muistamattomuus. 

Ihminen ei hyväksy kohtaloaan, joten viimeiseksi minuuden linnakkeeksi jää suojatunne, viha. 

Ei kaikista tule. Se todellinen luonne kuoriutuu sieltä esille. Itseään voi suojella, ei tarvitse olla toisen likasankona.

Joko ei vastaa tai jättää vastaamisen jälkeen kännykän auki toiseen huoneeseen, käy välillä sanomassa aha... tunnin yksinpuhelu ihan pimeitä juttuja onnistuu.

Ei tule.

Kaikista mun sukuni vanhuksista on lopulta tullut muistisairaita, jo kolmannessa sukupolvessa. Mutta kenestäkään ei ole tullut millään lailla ilkeitä, päinvastoin.

Hyvin yksilöllistä siis tuo.

Muistamattomuuden aiheuttama turhautuminen saanee sen osasta esille, muttei missään nimessä kaikista.

Minun äitini oli ilkeä jo aiemminkin ja nyt se on vain vielä paljon pahempaa. En jaksa kuunnella sitä, se myrkyttää omankin mielen kun jatkuvasti joutuu kuuntelemaan. Johtuu sairaudesta joo, mutta en silti jaksa. Olen ainoa lapsi niin ei ole ketään muuta, joka ottaisi vastaan edes osan.

Vierailija kirjoitti:

No kuule häntä harmittaa vanheneminen ja muistamattomuus. 

Enemmänkin kyse on siitä, että estot ja itsehillintä katoavat. Lisäksi muistisairas voi kärsiä pelkotiloista ja vainoharhoista ja saattaa siksi esimerkiksi syytellä läheisiä varastamisesta. 

Aivan kaikista ei tule ilkeitä, mutta erityyppiset käytöshäiriöt ovat kyllä yleisiä. 

T: Lähihoitaja

On kiinnostava kysymys onko se viha se mitä muistisairas aidosti tuntee sitä toista kohtaan ja että sairaus on vain vienyt pidäkkeet vai että onko se jotain sekoilua jonka se sairaus aiheuttaa.

Ne muistisairaat on oikeasti sairaita ja sitä on vaikea käsittää, koska sairaus ei näy päällepäin. Muistisairas voi hetken ajan puhua ihan järkeviä, ja voi luulla että muistisairas on tässä hetkessä, mutta ei hän ole. Elokuvamaiset hetket "olen ihan tässä mutta kohta sairaus ottaa vallan", on elokuvaa. 

Muistisairaan aivokuvauksissa (MRI) nähdään selkeät muutokset. Nämä ei usein selity, mutta voit ajatella asian näin: jos sinulla on esimerkiksi jalkapöydässä pieni murtuma, se vaikuttaa koko jalan käyttöön. Muistisairaan ihmisen muistissa on vikaa, ja se alkaa pahenemaan. Pienestä murtumasta alkaa koko jalan virhekäyttö, joka johtaa ennenpitkää siihen, ettei jalkaa voi käyttää.

Nyt vertaa tätä aivoihin. Muistissa on vikaa, tämä muutos heijastuu käytökseen. Muistisairas pikkuhiljaa muuttuu, käytös alkaa olemaan toista, mitä se oli, ennenkuin muistisairaus tuli. 

Muistisairas ei tee mitään ilkeyttään tai pahuuttaan. Hän on sairas, mutta muistiltaan. Kun aivoissa jotain sakkaa, se heijastuu ihan kaikkeen, niinkuin jalan murtuma: kun pieni luu on poikki, ihminen alkaa ontumaan ja ennen pitkää ihminen ontuu niin sairasta jalkaa, kuin myös terve jalka rasittuu ja alkaa oireilemaan, koska terve jalka kantaa kahden jalan työn.

Muistisairaalla vainoharhaisuus ja käytöshäiriöt pahentuvat ajan mittaan. Ehkä helpompi on sinulle todeta, että rakkaasi on nyt mennyttä ja hän on nyt kipeä, vanha ja väsynyt. Eivät aivot jaksa iänkaiken, kun ruumis rappeutuu, niin myös aivot. Muistisairas voi tietää jollain tasolla, että jotain on vialla, joten hän voi puolustautua sanallisesti kuin fyysisesti. 

Myös aivoinfarktin kokeneet muuttuvat joidenkin omaisten kertomusten mukaan, lempeästä ihmisestä tulee vihainen ja katkera, kiukkuisista voi tulla apaattisia. Sairaus tekee tämän. Myös fyysinen sairaus muuttaa ihmistä, siksi muistisairaan hoidossa tulisi muistaa myös, että kyse on vanhasta, kipeästä ihmisestä, jolla voi sattua jokainen liike vaikka ei sitä osaa sanoa.

Tämä kuulostaa kyllä ihan häneltä. Kaikkea kritisoi, ei mitää hyväksy ja nykymaailma on kamala... maailmanloppua saarnaa.

AP

Ehkä äitisi ei saa tarvittavaa hoitoa ja tukea, tuntee itsensä hylätyksi ja purkaa pahaa oloaan lähimmäiseen. Tuen ja hoidon puute ON NIIN YLEISTÄ TÄÄLLÄ PAHOINVOINTI VALTIOSSA SUOMESSA.

Mun vanhemman kohdalla kävi toisinpäin. Koko elämänsä on ollut kontrolloiva, ilkeä hirviö, suoraan sanoen narsisti. Puoliso ja me lapset ollaan kävelty munankuorilla ja pelätty. Muistisairauden myötä hänestä onkin tullut hirveän iloinen, tyytyväinen ja rakastava. Kun aiemmin hän olisi uhannut polttaa koko perheen talon mukana, kun joku pikku asia ei miellyttänyt, niin nyt hän sanoo vain että ei haittaa ja hymyilee. 

Jännittää kyllä miten toinen vanhempani muuttuisi jos myös aikanaan sairastuisi muistisairauteen. Hän kun on aina joutunut olemaan se huolehtija, joka ei koskaan saa näyttää ikäviä tunteitaan, hymyillä vain. Tulisiko hänestä sitten se katkera, ilkeä hirviö? Mutta toivotaan että hän säästyy muistisairaudelta. 

Eri muistisairaudet tekee vahinkoa aivoissa ja muuttaa niiden toimintaa. Persoonallisuuskin muodostuu aivojen toiminnan kautta, näin ollen persoonallisuudessakin voi tapahtua muutoksia. Ihan niinkuin koetut aivovauriot voivat muuttaa ihmisen persoonallisuutta. Minkään nykytiedon valossa ei ole kyse siitä, että "todellinen luonne kuoriutuisi esille", niin kuin joku kommentoija esitti.

Voimia sinulle äitisi kanssa. Läheisen menettäminen muistisairaudelle voi olla todella rankkaa. Hyviä muistoja ja äidiltäsi saatua rakkautta ei onneksi kukaan voi viedä sinulta pois, edes muistisairaus. En tiedä onko se lohdullista juuri nyt, mutta toivottavasti löydät lohtua jostain muualta.

Kiitos kaikille rohkaisevista sanoista.💛 Meitä muistisairaiden omaisia on tässä maassa aika paljon. Pitää ehkä hakeutua johonkin omaisten vertaistukiryhmään. 

Ihmistä saattaa pelottaa ja ahdistaa se oma muistisairaus ja lisäksi hän ei kertakaikkiaan muista. Lisäksi siihen päälle muut aistisairaudet, esim huono näkö, kuulo, huono tasapaino yms. Ja muut sairaudet, kivut, paha olo- ketä tahansa kiukuttaisi.

Ei tule mikään "todellinen luonne" esille. Alkusairauden käytösoireet ovat psykologisia itsesuojelukeinoja minuuden hajotessa. Edetessään sairaus yksinkertaisesti tuhoaa aivot.

Mua hirvittää kun vuotta nuorempi sisareni on muuttunut rajoittuneeksi ja vihaiseksi luonteeltaan, mikään ei kiinnosta. Ennakoiko tämä luonteenmuutos muistisairautta kun kuusikymppinen lähestyy?

Terveys- ja perhehuolia on, mutta silti. En voi edes ottaa puheeksi, räjähtää ja menee välit kokonaan. Aina sanotaan, että aikainen diagnoosi ja lääkitys hidastaa etenemistä, mikäli tilanne onkin tämä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule mikään "todellinen luonne" esille. Alkusairauden käytösoireet ovat psykologisia itsesuojelukeinoja minuuden hajotessa. Edetessään sairaus yksinkertaisesti tuhoaa aivot.

Tästä syystä muistisairauksiin viitataan usein omaisten tautina; alkuvaiheen jälkeen dementiaa poteva ei enää tilaansa käsitä, mutta omaiset joutuvat tekemään hidasta luopumista.