Miksi muistisairaista tulee niin ilkeitä?
Oma äitini on monisairas ja kärsii lisäksi muistisairaudesta. En tiedä miten kestän enää hänen ilkeyttään. Välillä tuntuu, että hän vihaa minua,mikä tuntuu pahalta. Tuleeko kaikista vanhuksista lopulta vainoharhaisia, ilkeitä ja katkeria? Ei tee enää edes mieli soittaa hänelle, kun kuuntelen häntä itku kurkussa?
Miten ihmeessä te selviätte muistisairaiden kanssa?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on tunne että äitini vihaa minua. Jokainen puhelu alkaa jolla pikku ilkeilyllä. Sitten ihnettelee kun en enää soittele.
Ikävää. Kannattaa lukea muistisairauksista ja niiden vaikutusmekanismeista. Äitisi ei sinua vihaa. Hän ei vaan toimi niinkuin toimisi terveenä. Se meitä hämää, että luulemme sairaan ihmisen käyttäytymisen olevan tietoista. Ei se ole.
Hän mieluiten halaisi sinua, mutta aivot tekemät toisin.
Miksi hän ei sitten ilkeile esimerkiksi sisarilleen? Ainakin osan kanssa ihan hyvissä väleissä.
Siellä Savon tanttamatamit yhdessä alapeukuttamassa minua, jonka kanssa
>>> eivät ole kertaakaan jutelleet, tai edes ohimennen tavanneet.
Olette te kyllä yksiä.
Eikös mammoilla ole töitä, kun täällä höpöttelette?
Halipusi kuitenkin.
Ei todellakaan tule kaikista ilkeitä
Ei oo kuulkaa helppoo tää 'supertähteys'.
Haluaako joku vaihtaa osia kanssani?
Poistun ketjusta. Totean:
Sitä huolenpitoa, tunneälyä
ja empatiaa (kuten turvalukkoa) olisi pitänyt
tarjota jo vuosia sitten. Enää on myöhäistä.
Aivot rappeutuu ja persoonallisuus muuttuu. Ei se ole omissa käsissä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista mun sukuni vanhuksista on lopulta tullut muistisairaita, jo kolmannessa sukupolvessa. Mutta kenestäkään ei ole tullut millään lailla ilkeitä, päinvastoin.
Hyvin yksilöllistä siis tuo.
Muistisairauksia on useampia eri muotoja, kaikki eivät aiheuta samantyypisiä oireita. Esim Lewyn kappale, otsa-ohimolohkorappeuma, Alzheimer.
Vierailija kirjoitti:
No kuule häntä harmittaa vanheneminen ja muistamattomuus.
Muistisairaalta katoaa perinteinen ajantaju kuten mitä he ovat tehneet eilen, tänä aamuna tai mitä sovitaan tehtäväksi huomenna. Heille voi joutua toistamaan asioita, joita on jo tehty saman päivän aikana. Lisäksi sama henkilö, joka on ollut taitava tietokoneiden käyttäjä saattaa ihmetellä miten televisio laitetaan päälle. Kaipa se muistamattomuus tekee heistä ärtyneitä ja turhautuneita saaden myös epäilemään asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei hyväksy kohtaloaan, joten viimeiseksi minuuden linnakkeeksi jää suojatunne, viha.
Joopajoo. Tai sitten suuret ikäluokat ei vaan ole tottuneet vihan käsittelyyn ja se vaan nousee pintaan, kun kontrolli menee lopullisesti. Teeskentely loppuu siihen.
Kuka vaan muuttuu paskamaiseksi, jos joutuu olemaan ymmällään, peloissaan ja avuton. Muistisairas kuuluisi kunnon hoitoon heti, kun on tarpeen. Turvalliseen ympäristöön ja päivärutiineihin. Kuormittavat asiat pois, kuten ahdistuneet omaiset. Moni avuton sairas on perheessään muiden kävelykeppinä, kun ei kestetä tosiasioita.
Vierailija kirjoitti:
Kuka vaan muuttuu paskamaiseksi, jos joutuu olemaan ymmällään, peloissaan ja avuton. Muistisairas kuuluisi kunnon hoitoon heti, kun on tarpeen. Turvalliseen ympäristöön ja päivärutiineihin. Kuormittavat asiat pois, kuten ahdistuneet omaiset. Moni avuton sairas on perheessään muiden kävelykeppinä, kun ei kestetä tosiasioita.
Ongelma on se, että hoitokotiin ei pääse. Äitiä palautettiin kuukausien geropsyiatrisen hoidon jälkeen takaisin kotiinsa. Samalla äiti lopetti kotihoidon käynnit. Siellä sitten sekoili ja soitti lapsilleen satojen kilometrien päähän outoja puheluita.
Sehän on selvä, kun aivot ei enää toimi ja ei hallitse itseään.
En tiedä mutta olen asunut 4v nykyisessä asunnossa ja naapurin rouvasta on tullut sinä aikana tosi ilkeä. Melko varmasti muistisairautta. Välttelen sitä nyt. Parissa vuodessa ei enää tiedä kuka olen. Siihen asti pysyn kaukana hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Siellä Savon tanttamatamit yhdessä alapeukuttamassa minua, jonka kanssa
>>> eivät ole kertaakaan jutelleet, tai edes ohimennen tavanneet.
Olette te kyllä yksiä.
Eikös mammoilla ole töitä, kun täällä höpöttelette?
Halipusi kuitenkin.
Onpa sekava kommentti sinulla. Dementia?
Vanha sukupolvi on joutunut kokemaan paljon. He ovat joutuneet olemaan hiljaa, heidät on siihen opetettu. Muistisairaus voi laukaista sen että kaikki patoumat tulee esiin. Pitäisi muistaa että he eivät välttämättä tarkoita pahaa läheisille tai hoitajille. He eivät osaa käsitellä tunteitaan
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille rohkaisevista sanoista.💛 Meitä muistisairaiden omaisia on tässä maassa aika paljon. Pitää ehkä hakeutua johonkin omaisten vertaistukiryhmään.
On enemmän kuin vahva suositus hakeutua vertaistukiryhmiin omalle paikkakunnallesi. 🍀 💛 T:sairaanhoitajaopiskelija
Sukulaiseni sairastui pari vuotta sitten. Hän muuttui myös lempeämmäksi. Perusluonteelaan tämä oli koko elämänsä hankala, kärttyisä ja dramaattinen. En oikein tiedä miten suhtautua kun toisaalta tämä nyt kiltti ja säyseä ihminen on se sama, joka on haukkunut ulkonäköäni koko elämäni ja aikoinaan mökötti sisarelleen kuukausia koska tämä erosi väkivaltaisesta miehestään. Ja vielä vuosien jälkeenkin vihaili että ero oli ihan turha.