Kieltäydyin perinnöstä, riita repesi kotona
En ottanut perintöä vastaan, summa on rahana parikymmentätuhatta. Parempi puolisko jostin syystä veti asiasta hirveät pultit. Sanoi, että miksi en voisi kerrankin ajatella, että ansaitsen jotain hyvää? Sanoin, että tästä asiasta ei tarvitse kertoa ulkopuolisille, niin ei tule tietoon muille, että luovuin perinnöstä... tästäkään ei rauhoittunut. Mikä on vialla? Meidän suhteessa pääasia on näyttää hänen mukaansa hyvältä ulkopuolisille, ettei hän "nolostu" ollessaa minun kanssa, joten mitään henkilökohtaista hyvää hän ei minulle toivo.
Miltä teille näyttäisi, jos jonkun pariskunnan osapuoli ei ota perintöä vastaan. Onko se niin paha asia?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan suostu perimään vanhaa taloa ja maaplänttiä muuttotappioalueella, jossa tulee harvoin ja vanhemman menehdyttyä ei ikinä enää käytyä. En välitä siitä, mitä muut ajattelevat asiasta. Perintö ei sovi elämääni.
Eli annat sen valtiolle, joka myy sen, olipas älykästä.
Järjen Jättiläinenkö se siellä jupisee?
Ei kuulu vaimolle asia mitenkään. Toimit fiksusti. Vaimo olis vaan halunnut tuhlata rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan suostu perimään vanhaa taloa ja maaplänttiä muuttotappioalueella, jossa tulee harvoin ja vanhemman menehdyttyä ei ikinä enää käytyä. En välitä siitä, mitä muut ajattelevat asiasta. Perintö ei sovi elämääni.
Eli annat sen valtiolle, joka myy sen, olipas älykästä.
Sellaista ei kukaan osta,en ottaisi itsekään.
20 tonnista ei mene edes perintöveroa joten et sitten ottanut ilmaista rahaa.
Olen aina kieltäytynyt ja tulen jatkossakin kieltäytymään perinnöistä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaaliahqn se perinnöstä luopuminen on. Minäkin luovuin juuri ja se meni sitten lapsilleni.
Eihän se perinnöstä luopumista ole, kun perintö menee lapsille. Sii nä vain hypätään yhden sukupolven yli, mikä on järkevää sekä verotukseĺlisesti sekä jos nuoremmalla sukupolvella on suurempi rahantarve.
Minä käsitän perinnöstä luopumiseksi sen, että perintö ei tule ollenkaan omaan sukulinjaan, on lapsia tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Siis joku tarjoo sulle parikyt tonnii ilmaiseksi ja sä kieltäydyt. Joo, pitäisin tosi tosi outona. Mieti mitä sillä rahalla olisit voinut hankkia. Esim. olisit voinut sen rahan turvin opiskella, lähteä puoleksi vuodeksi espanjaan, lyhentää työaikaa, lahjottaa sen haluamallesi yhteisölle hyväntekeväisyyteen tai maksaa sillä terapiaa niin että oppisit rakastamaan itseäsi..
Pitäis olla todella todella rankkoja asioita taustalla, että toi olis järkevää.
Eiköhän tämä veljien jaettavaksi jätetty kymppitonni mieheen oikeastaan ole se hänen haluamalleen "yhteisölle" lahjoitettu hyväntekeväisyys.
Mikäkö vialla? No mietipä tosiaan, millä tavalla puolisosi olisi siitä perinnöstä hyötynyt - sinun ohellasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaaliahqn se perinnöstä luopuminen on. Minäkin luovuin juuri ja se meni sitten lapsilleni.
Eihän se perinnöstä luopumista ole, kun perintö menee lapsille. Sii nä vain hypätään yhden sukupolven yli, mikä on järkevää sekä verotukseĺlisesti sekä jos nuoremmalla sukupolvella on suurempi rahantarve.
Minä käsitän perinnöstä luopumiseksi sen, että perintö ei tule ollenkaan omaan sukulinjaan, on lapsia tai ei.
Pitää olla erikoisempi tilanne, että perinnöstä voi luopua alaikäisten lasten puolesta. Ehkä juuri silloin, kun ainoa perintö on kaatumaisilla oleva homemökki keskellä ei mitään, ja jossa on vielä leskellä asumisoikeus niin, että sitä ei voi edes purkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan suostu perimään vanhaa taloa ja maaplänttiä muuttotappioalueella, jossa tulee harvoin ja vanhemman menehdyttyä ei ikinä enää käytyä. En välitä siitä, mitä muut ajattelevat asiasta. Perintö ei sovi elämääni.
Eli annat sen valtiolle, joka myy sen, olipas älykästä.
Sellaista ei kukaan osta,en ottaisi itsekään.
Katso Huuto.net, kaikki menee kaupaksi kun valtio myy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaaliahqn se perinnöstä luopuminen on. Minäkin luovuin juuri ja se meni sitten lapsilleni.
Eihän se perinnöstä luopumista ole, kun perintö menee lapsille. Sii nä vain hypätään yhden sukupolven yli, mikä on järkevää sekä verotukseĺlisesti sekä jos nuoremmalla sukupolvella on suurempi rahantarve.
Minä käsitän perinnöstä luopumiseksi sen, että perintö ei tule ollenkaan omaan sukulinjaan, on lapsia tai ei.
Pitää olla erikoisempi tilanne, että perinnöstä voi luopua alaikäisten lasten puolesta. Ehkä juuri silloin, kun ainoa perintö on kaatumaisilla oleva homemökki keskellä ei mitään, ja jossa on vielä leskellä asumisoikeus niin, että sitä ei voi edes purkaa.
Riittää että on ulosotossa itse, niin parempi antaa lapsille, eikä se muutenkaan mitään perustelua tarvitse luopua lasten hyväksi, lisäksi jos on iso perintö, niin antamalla lapsille välttyy perintöverolta, jos perintö jää heillä alle verotusrajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis joku tarjoo sulle parikyt tonnii ilmaiseksi ja sä kieltäydyt. Joo, pitäisin tosi tosi outona. Mieti mitä sillä rahalla olisit voinut hankkia. Esim. olisit voinut sen rahan turvin opiskella, lähteä puoleksi vuodeksi espanjaan, lyhentää työaikaa, lahjottaa sen haluamallesi yhteisölle hyväntekeväisyyteen tai maksaa sillä terapiaa niin että oppisit rakastamaan itseäsi..
Pitäis olla todella todella rankkoja asioita taustalla, että toi olis järkevää.
Eiköhän tämä veljien jaettavaksi jätetty kymppitonni mieheen oikeastaan ole se hänen haluamalleen "yhteisölle" lahjoitettu hyväntekeväisyys.
Tässä tapauksessa valtiokin sai osuutta, turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni hyvä päätös. Mieheni on myös päättänyt jo etukäteen luopua perinnöstään, kun sen aika tulee. Perinnön saa silloin hänen huomattavasti nuorempi veljensä, jolla on vielä asunto ostamatta ja elämä "rakentamatta". Meillä on jo kaikki valmiina.
Fiksua toimintaa, ja rakkauttakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis joku tarjoo sulle parikyt tonnii ilmaiseksi ja sä kieltäydyt. Joo, pitäisin tosi tosi outona. Mieti mitä sillä rahalla olisit voinut hankkia. Esim. olisit voinut sen rahan turvin opiskella, lähteä puoleksi vuodeksi espanjaan, lyhentää työaikaa, lahjottaa sen haluamallesi yhteisölle hyväntekeväisyyteen tai maksaa sillä terapiaa niin että oppisit rakastamaan itseäsi..
Pitäis olla todella todella rankkoja asioita taustalla, että toi olis järkevää.
Eiköhän tämä veljien jaettavaksi jätetty kymppitonni mieheen oikeastaan ole se hänen haluamalleen "yhteisölle" lahjoitettu hyväntekeväisyys.
Mutta veljet joutuu maksamaan siitä kymppitonnistaan verot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luovuit?
Olen paremmassa toimessa, kun kaksi veljeäni :) lisäksi pelkäsin, että alkavat riitelemään osuuksista, kun toinen käynyt hoitamassa isäukkoa viimeisinä aikoina enemmän, mutta kaikille oli tulossa tasapotti, niin ajattelin, että on järkevämpi jakaa rahat heidän kesken
Hoidin vanhaa tuttavaani viimeiset 10 vuotta,lähes päivittäin oltiin puheissa ja kävin myös kaupassa ja käytin lääkärissä jne. Koskaan ei rahasta puhuttu. Kuoltuaan sain kuulla, että oli testamentannut osakeasuntonsa minulle. Hän oli kertonut veljensä lapsille, että näin tulee käymään. Veljen lapsen hyväksyivät asian täysin,kiittelivät vaivannäöstä. Tästä tuli todella hyvä mieli. He arvostivat sitä mitä olin tehnyt. Sinä teollasi teet samoin. Hieno juttu!
Olet aikuinen mies ja jos kerran sanot että perntöä ei oteta, niin se siitä ja enempää ei urputeta. Näytä kaapin paikka😁
Vierailija kirjoitti:
Järkevästi teit ja kauniisti huomioit veljesi. En ymmärrä miten asia kuuluu puolisollesi tai kellekkään muullekkaan. Arvostan.
Mikä on taloudellinen asemasi verrattuna puolisoosi? Jos puoliso joutuu maksamaan kaiken perheessänne, on väärin häntä kohtaan, ettet ottanut perintöä vastaan, jos se oli rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis joku tarjoo sulle parikyt tonnii ilmaiseksi ja sä kieltäydyt. Joo, pitäisin tosi tosi outona. Mieti mitä sillä rahalla olisit voinut hankkia. Esim. olisit voinut sen rahan turvin opiskella, lähteä puoleksi vuodeksi espanjaan, lyhentää työaikaa, lahjottaa sen haluamallesi yhteisölle hyväntekeväisyyteen tai maksaa sillä terapiaa niin että oppisit rakastamaan itseäsi..
Pitäis olla todella todella rankkoja asioita taustalla, että toi olis järkevää.
Eiköhän tämä veljien jaettavaksi jätetty kymppitonni mieheen oikeastaan ole se hänen haluamalleen "yhteisölle" lahjoitettu hyväntekeväisyys.
Mutta veljet joutuu maksamaan siitä kymppitonnistaan verot.
Muutaman satasen, mitä sillä on väliä.
Mieheni luopui perinnöstään. Koska ei tarvita sitä. Mutta meillä on 2 aikuista lasta joten perintö siirtyi heille. Rahaa ja mökki.