Lue keskustelun säännöt.
HS: Laaja tutkimus: Pääkaupunkiseudun kouluissa vallitsee raadollinen luokkayhteiskunta
11.03.2024 |
Huono-osaisten nuorten tulevaisuushorisontti saattoi yltää seuraavaan päivään siinä missä keskiluokkaiset ja työväenluokkaisetkin nuoret pohtivat monipuolisesti esimerkiksi lukioon menemistä ja sen hyötyjä tulevaisuuden työn kannalta.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000010256005.html
Koulut eivät eriydy sillä perusteella mikä osuus on muuttajia, vaan ihan kantisten sosioekonomisilla eroilla.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulut ovat eriytyneet hyvin voimakkaasti. Helsingin sanomilla oli kone, jossa luokiteltiin kouluja sillä perusteella mikä oli keski-arvo ja vanhempien koulutus- ja tulotaso. Oli selvää, että persaukisten asuinalueiden koulut tuottivat alhaisia keskiarvoja ja hyväosaisten alueiden kouluissa oli hyvä oppimistulokset. Kyllä se vanhempien sosioekonominen taso vaikuttaa paljon. Jos lapsi on vapaalla pianotunneilla eikä notku pahanteossa, se on iso ero. Koulutetut ja varakkaat vanhemmat myös panostavat hurjan paljon enemmän lastensa koulutukseen.
Ongelmana myös on, että ihmisten suhtautuminen sivistykseen on muuttunut. Olen itse duunarisuvusta, ja luimme kahdessa polvessa koulun kirjaston läpi. Kotona väittelimme ja kouluttautuminen oli tosi kova juttu. Tällaisia perheitä en ainakaan minä enää tunne, itsekin olen luokkaretkellä.
Ehkä jokin tuollainen suuntaus on menossa, mutta muistan omasta lapsuudestani 80-luvulla naapurin duunariperheen, jossa poika kävi ammattikoulun sähkölinjan ja opettaja oli kehunut poikaa ja kehottanut opiskelemaan pidemmällekin. Isä oli jyrähtänyt, että duunarin pojasta tulee duunari, ilmeisesti se sähkömieskoulutuskin oli liikaa, koska pojasta tuli lehdenjakaja. Olin itsekin duunariperheestä, kuten melkein kaikki siinä lähistöllä. Meillä kannustettiin opiskelemaan, mutta sellainen asioiden pohdiskelu oli kyllä ihan vierasta. Akateemista koulutusta arvostettiin, mutta vain jos sillä pääsi oikeasti hyvään asemaan, niillä opiskeltavilla asioilla ei ollut mitään merkitystä. Ylipäänsä asenne oli, että mihinkään ei oikeasti panosteta, tehdään vähän sinne päin. Ehkä voi sanoa, että elin nykypuhetavalla niin muodikkaan "armollisen" lapsuuden, mutta kyllä se johti siihenkin, etten edes tajunnut, että voisi olla jotain suunnitelmia. Tein vaan niin kuin koulussa käskettiin. Emme siis olleet mitenkään "punainen" perhe, mutta kyllähän esim. joidenkin kavereideni akateemisia vanhempia halveksittiin ja naurettiin jos ulkonäössä oli jotain vikaa. En sitä tietysti lapsena käsittänyt lainkaan. Vanhempieni käsitys oli myös monesti se, että ns. menestyvät ihmiset ovat saaneet kaiken jollain onnenkaupalla tai kepulikaupoilla. Esim. se kaverini, jonka äiti oli opettaja, teki kyllä työtä koulun eteen, mutta äitini mielestä kaikki johtui vain siitä, että äiti oli opettaja, ikään kuin se lapsi ei olisi tehnyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuossa mitään uutta ole. Opiskelin itse painotetulla luokalla 3-9 luokat, ja ainakin omalle luokalle oli kerääntynyt hyväosaisten perheiden lapset. Sen huomasi mm. siinä, että suurin osa, sanoisin lähes kaikki, matkustelivat melko paljonkin ja usealla oli myös oma hevonen. Todella monella myös akateemiset vanhemmat.
Lapsenahan sitä ajatteli painotettua luokkaa vain sitä kautta että on mukavaa kun saa tehdä enemmän sitä juttua mistä tykkää. Näin aikuisena kun miettii niin ei se ero vaikka musiikin tai kuviksen määrässä painotetun ja normiluokan välillä ole niin iso tai tärkeä, vaan ainakin itselläni ajatus on vaihtunut enemmän siihen suuntaan että se painotettu luokka antaa enemmän mahdollisuuksia ja kokemuksia. Esimerkiksi kun me olimme hyvin käyttäytyvä luokka ja saimme kerättyä rahaa niin kävimme usein luokkaretkillä ja ihan Keski-Eurooppaa myöten. Kotikaupungissakin kävimme paljon eri paikoissa ja teimme
Sääli, ettei tuollaista voi olla muillakin lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsen koulussa eriytyminen näkyy etenkin s2-oppilaiden heikkoina elämäntaitoina. Heille ei opeteta lapsina puoliakaan siitä, mitä suomalaisille muksuille jo ennen kouluikää. Harva osaa uida, osa ei ole koskaan käynyt rannalla tai hallissakaan (koskee myös poikia!). Ei osata sitoa luistimia, kuoria perunoita tai ymmärretä miksi vappua vietetään. Vanhempansa eivät ota kylään kuin samankielisiä, osa oikein eristää lapsensa suomalaisista vapaa-ajalla.
Niin, perunaa ei syödä kaikissa kulttuureissa. Ja milläpä opetat lasta luistelemaan, jos et itsekään osaa. En näkisi taitoja heikkoina, ne vaan eivät ole samanlaisia kuin sinulla. Ehkä siellä osataan juhlia vaikkapa pesahia ja kokata maustettuja ruokia.
Ruoan vahvalla maustamisella peitellään sitä että
Ihanan junttia. Näitä oli töissä joka toinen...
Vierailija kirjoitti:
Olin 00-luvulla keskiarvoltani luokkani paras joten sain istua usein luokan huligaanin vieressä. Kun sain kaikki matikan lisätehtävätkin kirjasta tehtyä, sain pyöritellä peukkuja tai lukea jotain hömppäpulpettikirjaa. Ei Suomessa lahjakkaita kannusteta ylittämään omia rajoja vaan heidän tahtia hidastetaan valjastamalla sellaisen aineksen vetojuhdiksi, joissa ei potentiaalia tai oppimismyönteisyyttä ole.
Myös siihen aikaan tyttöjen koulumenestystä ei pidetty juuri minään, kaikki lähipiirissäkin lähinnä vittuili stipendeistä ja kympeistä. Aina korostettiin miten asiat x, y ja z ovat tärkeämpiä juttuja (ja implikoitiin miten en osaa niitä) kuin koulussa pärjääminen.
On mukava näin perheenäitinä aiheuttaa hämmennystä näille lähipiiriläisille vaikka kokkaustaidoilla, joka oli yksi niistä "käytännön hyödyllisistä asioista" joiden osaamisesta paasattiin.
Kyllä tuo taisi olla vain teidän piireissä. Itse kirjoitin useamman L:n 90 -luvulla ja pääsin ekalla yrittämällä yliopistoon. Kyllä sitä arvostettiin. Mutta meillä on jopa osa isovanhemmista akateemisesti koulutettuja, että en ollut mikään sukuni uranuurtaja. Löysin yliopistosta puolison ja nyt vanhin lapsistakin, tytär, on jo yliopistossa. Pääsi sinne ensimmäisellä yrittämällä. Oli jännä huomata, että hän ei edes harkinnut muita vaihtoehtoja kuin yliopistoa. Ei ole perhepiirissä muita esimerkkejä. Tyttären puoliso on myös akateeminen, vaikka mm. tämä palsta väittää, että Helsingistä ei löydy koulutettuja nuoria miehiä koulutetulle naiselle. Me ollaan muuten koko perhe todella hyviä leipomisessa, ruuanlaitossa, käsitöissä ja remontoimisessa. En ole ikinä ajatellut, että koulutus jotenkin sulkisi tätä pois.
Kuinka moni vanhempi haluaa lapsensa esim musiikkiluokalle sen musiikin takia, ja kuinka moni siksi että siellä saa todennäköisemmin opiskelurauhan muihinkin aineisiin?
Etenkin kiltit hiljaiset tyttölapset laitetaan jo päiväkodissa pahimpien häiriköiden pareiksi/viereen istumaan ja kärsimään. Siellä musaluokalla saa ehkä vihdoin olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä on tullut tämä ajatus, että vain korkeakouluun tähtäävät olisivat ns. kunnon ihmisiä ja duunariammattiin päätyminen on osoitus epäonnistumisesta ja että suorittavaa työtä tekevät ovat jonkinlaisia laiskoja moukkia? Ettekö te fiksut, koulutetut ihmiset tajua, että tämä yhteiskunta ei pysy pystyssä pelkkien korkeaa koulutusta vaativien töiden varassa vaan molempia tarvitaan, korkeakoulutettuja ja duunareita? Mitä te luulette tapahtuvan jos duunarialoille päätyy vain aivan hälläväliä-tyyppejä? Koska niin se lopulta menee ja osittain se on jo todellisuutta tietyillä aloilla kun yleinen ilmapiiri on sellainen, että suorittava työ on häpeä ja jokaisen kunnon ihmisen pitää hankkia korkeakoulututkinto vaikka väkisin. Tälläkin palstalla pidetään sitä tekeviä jonain ongelmaporukkana.
Ei tällaista ollut ennen, että tavallista kunniallista työtä tekevän pitäisi hävetä itseään. Ei myöskään ennen ollut niin, että keskiluokk
Tämä on erittäin hyvä kirjoitus! Olen itse duunariperheestä oleva akateeminen, mies akateemisesta perheestä oleva akateeminen. Esikoisemme kävi ammattikoulun ja kuopus on lukiossa. Monen silmissä esikoisen "duunarius" on varmaan epäonnistuminen, mutta hänen lahjansa ovat nimenomaan käytännöllisiä. Jos pitää ymmärtää miten jokin kone toimii ja miten sen korjaa tai miten tämä ja tuo käytännön asia kannattaa ratkaista, hän tietää. Ja hän haluaa nimenomaan upottaa kätensä itse sinne moottoriin, ei tietokoneen näppikselle kirjoittamaan moottoreista. Oikeasti olisi hänen lahjojensa tuhlausta laittaa häntä opiskelemaan keskiajan historiaa tai argumentaation hienouksia. Jonkun pitää se moottorikin korjata.
No, toki tosielämä ei ole niin ruusuinen, koska hänen opiskelemansa ala (kuljetus), josta oli todella kiinnostunut, on työoloiltaan aivan järjetön ja jätti koko alan. En tiedä mistä kumpuaa tämä puhe nykyduunarin helposta elämästä, "kun on koneet ja kaikki". Työt voivat olla hillittömän raskaita monella tapaa. Omilla duunarivanhemmilla oli aikanaan paljon helpompaa, mikä on jotenkin yllättävää. Kiire etenkin on pahentunut todella paljon. Asiaa ei todellakaan paranna juuri tämä, että duunariammatteja arvostetaan koko ajan vähemmän. Silloin on helppo ajaa amikset alas ja yllättävää kyllä, sieltä valmistuu ammattitaidottomia ammattilaisia. Ja sitten duunareita on helppo halveksua vielä lisää. Ongelmaa ei todellakaan korjata sillä, että nostetaan koulutusastetta, mikä tuntuu olevan ns. asiantuntijoiden lempihokema. Tarvitaan kunnollisen ammattityön nostamista uudelleen kunnioitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Lisää m a t u j a t. Maria O.
näitä häirikköjä on kyllä Suomessa ihan omasta takaakin. Ainakin omalla luokallani aikanaan 3 pahinta häirikköä olivat ihan perikantasuomalaisia poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakekaa Ylen koulukone ja katsokaa missä niitä ongelmanuoria on. Segregaatio ei ole ongelma, vaan se, että on olemassa segregaatiota. Hyvää ramadania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisää m a t u j a t. Maria O.
näitä häirikköjä on kyllä Suomessa ihan omasta takaakin. Ainakin omalla luokallani aikanaan 3 pahinta häirikköä olivat ihan perikantasuomalaisia poikia.
Vuonna 1990 Suomessa oli vain 25 000 vieraskielistä. Niistäkin suurin osa oli eestiläisiä. Nyt S2:sia on pian 600 000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulut ovat eriytyneet hyvin voimakkaasti. Helsingin sanomilla oli kone, jossa luokiteltiin kouluja sillä perusteella mikä oli keski-arvo ja vanhempien koulutus- ja tulotaso. Oli selvää, että persaukisten asuinalueiden koulut tuottivat alhaisia keskiarvoja ja hyväosaisten alueiden kouluissa oli hyvä oppimistulokset. Kyllä se vanhempien sosioekonominen taso vaikuttaa paljon. Jos lapsi on vapaalla pianotunneilla eikä notku pahanteossa, se on iso ero. Koulutetut ja varakkaat vanhemmat myös panostavat hurjan paljon enemmän lastensa koulutukseen.
Ongelmana myös on, että ihmisten suhtautuminen sivistykseen on muuttunut. Olen itse duunarisuvusta, ja luimme kahdessa polvessa koulun kirjaston läpi. Kotona väittelimme ja kouluttautuminen oli tosi kova juttu. Tällaisia perheitä en ainakaan minä enää tunne, itsekin olen luokkaretkellä.
Olen huomannut saman trendin, ihan yleisestikin ihmisissä/yhteiksunnassa. Nykyään sivistystä ei pidetä arvossa vaan lähes ihannoidaan sellaista trash- sekä gänsta-kulttuuria, mihin kuuluu alhainen sivistyneisyys ja perseily. Mielummin tuijotetaan aivot narikassa sosiaalista mediaa tai kuvataan sinne sekoiluvideoita kuin vietettäisiin aikaa oppien/tutkien maailmaa. Halutaan vain helppoa elämää eikä kestetä epämukavuutta. Säälittävään suuntaan ihmiskunta on vain mennyt kun vertaa 1900-luvun alkuun missä sivistyneisyys oli tavoiteltava ominaisuus ihan työläisperheissäkin. Huomaa että nykyaika on tehnyt ihmisistä liian laiskoja ja mukavuudenhaluisia...
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on intersektionaalisten tutkijoiden mukaan patriarkaaiset hierarkiat. Ihmiset laitetaan paremmuusjärjestykseen, näinhän ei saisi olla. Kaikki voivat olla sydänkirurgeja tai konserttipianisteja. Koska minä haluan.
Eikös tuo tutkimus ole aivan roskaa? Tutkittu kolmea helsinkiläistä huonomaineisen alueen koulua ja tehdään siitä johtopäätös että koko Suomessa peruskoulu ei ole tasa-arvoinen. Ja sokerina pohjalla: ta-daa! Saatiin tässäkin keskiluokka syntipukiksi. Aivan kahjoa!!! Siis aivan saatanan kahjoa! Intersektionaalinen tasa-arvosössötys on niin turhaa. Onko se itsensä köyhyydestä keskiluokkaan raahanneiden syy, että kaikki eivät niin tee?
Ja sitten vielä: kuulemma rahaa pitäisi olla lisää, sanoo joku haastateltu rehtori. Mikään raha ei riitä, jos kotona ei osata eikä haluta kasvattaa lapsia! Minne helvettiin tästä maasta on häipynyt kaikki järki? Hoidetaan rahalla oireita eikö saa puhua juurisyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisää m a t u j a t. Maria O.
näitä häirikköjä on kyllä Suomessa ihan omasta takaakin. Ainakin omalla luokallani aikanaan 3 pahinta häirikköä olivat ihan perikantasuomalaisia poikia.
Vuonna 1990 Suomessa oli vain 25 000 vieraskielistä. Niistäkin suurin osa oli eestiläisiä. Nyt S2:sia on pian 600 000.
Kuka voi kieltäytyä näkemästä että tuolloin p a s k a s t a n I t eivät vielä olleet avanneet takaluukkuaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsen koulussa eriytyminen näkyy etenkin s2-oppilaiden heikkoina elämäntaitoina. Heille ei opeteta lapsina puoliakaan siitä, mitä suomalaisille muksuille jo ennen kouluikää. Harva osaa uida, osa ei ole koskaan käynyt rannalla tai hallissakaan (koskee myös poikia!). Ei osata sitoa luistimia, kuoria perunoita tai ymmärretä miksi vappua vietetään. Vanhempansa eivät ota kylään kuin samankielisiä, osa oikein eristää lapsensa suomalaisista vapaa-ajalla.
Miten voisikaan osata kuoria perunoita tai tuntea vapunviettoa, jos kotona ei koskaan syödä perunoita tai vietetä vappua. Luistelu- ja uimataitoakaan on vähän paha luistelu- ja uimataidottomien vanhempien opettaa. Ei ne ole mitään "elämäntaitoja" vaan kulttuurisia asioita. Elämäntaidot on paljon laajempi käsite kuin joku luistinten sitominen tai perunan kuorinta. Ihan suomessakin voi elää täysin hyvää täyspainois
Varmasti voi mutta pointti olikin ettei muut tavat kuin ne omat kiinnostakaan. Mikä asenne yleensäkin hankaloittaa kouluympäristössä. Nuo oli vain siitä tempaistuja esimerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitä saadaan mitä tilataan.
Ei ammattikoulujen alasajo mikään sattuma ole. Eikä 2015 invaasi. Ei voinut olla kenellekään yllätys, että luokkahuoneiden korvaaminen hälyisillä avoimilla oppimisympäristöillä, oli ajatuksena susi jo syntyessään. Samassa luokassa on oppilaita, jotka eivät vielä 10 vuotiaana osaa lukea ja sitten on heitä, jotka osasivat lukea jo ennen kouluun tuloa. Opettajilta otettiin pois oikeus rangaista väärin tekevää oppilasta ja heidän päivät täytettiin erilaisilla hankehumpilla.
Väittääkö joku, että tämä lopputulos on yllätys. Ongelmat olisi helppo korjata, mutta kun ei. Joku pieni kansanosa haluaa, että kaikki on samaa massaa. Siinä on varmaan joku huippu idea, mitä en nyt vaan ymmärrä.
Ihan sama, minä en halunnut uhrata omia lapsiani tällaiselle idiotismille, onneksi koulushoppailu oli mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsen koulussa eriytyminen näkyy etenkin s2-oppilaiden heikkoina elämäntaitoina. Heille ei opeteta lapsina puoliakaan siitä, mitä suomalaisille muksuille jo ennen kouluikää. Harva osaa uida, osa ei ole koskaan käynyt rannalla tai hallissakaan (koskee myös poikia!). Ei osata sitoa luistimia, kuoria perunoita tai ymmärretä miksi vappua vietetään. Vanhempansa eivät ota kylään kuin samankielisiä, osa oikein eristää lapsensa suomalaisista vapaa-ajalla.
Miten voisikaan osata kuoria perunoita tai tuntea vapunviettoa, jos kotona ei koskaan syödä perunoita tai vietetä vappua. Luistelu- ja uimataitoakaan on vähän paha luistelu- ja uimataidottomien vanhempien opettaa. Ei ne ole mitään "elämäntaitoja" vaan kulttuurisia asioita. Elämäntaidot on paljon laajempi käsite kuin joku luistinten sitominen tai perunan kuorinta. Ihan
Elämäntaitoihin kuuluu kiinnostus elinympäristöään kohtaan. Mutta eihän sitä pakolla. Kuvitteellinen tiktok-maailma kiinnostaa mutta ei siinä oikein voi elää.
Vierailija kirjoitti:
No sitä saadaan mitä tilataan.
Ei ammattikoulujen alasajo mikään sattuma ole. Eikä 2015 invaasi. Ei voinut olla kenellekään yllätys, että luokkahuoneiden korvaaminen hälyisillä avoimilla oppimisympäristöillä, oli ajatuksena susi jo syntyessään. Samassa luokassa on oppilaita, jotka eivät vielä 10 vuotiaana osaa lukea ja sitten on heitä, jotka osasivat lukea jo ennen kouluun tuloa. Opettajilta otettiin pois oikeus rangaista väärin tekevää oppilasta ja heidän päivät täytettiin erilaisilla hankehumpilla.
Väittääkö joku, että tämä lopputulos on yllätys. Ongelmat olisi helppo korjata, mutta kun ei. Joku pieni kansanosa haluaa, että kaikki on samaa massaa. Siinä on varmaan joku huippu idea, mitä en nyt vaan ymmärrä.
Ihan sama, minä en halunnut uhrata omia lapsiani tällaiselle idiotismille, onneksi koulushoppailu oli mahdollista.
Lapsesi uhrataan kyllä tälle idiotismille, sillä lapsesi tulevat elämään yhteiskunnassa koulushoppailuun osallistumattomien lasten kanssa. Kaikkien lasten etu olisi siis myös sinun lastesi etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisää m a t u j a t. Maria O.
näitä häirikköjä on kyllä Suomessa ihan omasta takaakin. Ainakin omalla luokallani aikanaan 3 pahinta häirikköä olivat ihan perikantasuomalaisia poikia.
Vuonna 1990 Suomessa oli vain 25 000 vieraskielistä. Niistäkin suurin osa oli eestiläisiä. Nyt S2:sia on pian 600 000.
Meilläkin oli mun ala-asteen aikana (1986-1992) vain yksi tummahipiäinen, tosin sekin vaan muutaman kuukauden koska sai lähtöpassit kun heitti yhtä tyyppiä isoilla saksilla kaulaan. Tänä päivänä sellainen oltaisiin pidetty samassa luokassa ja paapottu, silloin tosiaan potkittiin pois. Yläasteella (1992-1995) ei ollut yhtäkään mamua meillä koulussa. Tämä siis Vantaalla. Oli se vaan sellaisessa yhtenäiskulttuurissa hyvin paljon helpompaa. Tietenkin meillä oli myös tarkkikse, emu, esy, eha ja mitä näitä nyt onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset kuulee aikuisten puheet ja matkii niitä.
Nykylapsista kasvaa todella jakautunut ja laajaan yhteistyöhön kykenemätön sukupolvi. Tällä hetkellä Suomessa tärkeimmät arvot on oman erinomaisuuden korostaminen, köyhempien ilkkuminen ja alistaminen, ihmisen arvon määrittely vain ja ainoastaan rahan kautta, ultrapinnallisuus yms.
Kun minä 50-luvulla syntynyt aloitin kouluni, niin pahimpia kiusaajia olivat opettajat. Köyhien lapset olivat kiusaamisen kohteena. Vain silmäätekevien lapsia ohjeistettiin lukioon menosta. Menin silti ja siellä jatkui sama homma opettajien taholta. Nyt on osat vaihtuneet, oppilaat kiusaavat opettajia. Suvussani oli yksi ylioppilas ennen minua, tämä kertoo sen, ettei ohjattu lukioonmenoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on intersektionaalisten tutkijoiden mukaan patriarkaaiset hierarkiat. Ihmiset laitetaan paremmuusjärjestykseen, näinhän ei saisi olla. Kaikki voivat olla sydänkirurgeja tai konserttipianisteja. Koska minä haluan.
Eikös tuo tutkimus ole aivan roskaa? Tutkittu kolmea helsinkiläistä huonomaineisen alueen koulua ja tehdään siitä johtopäätös että koko Suomessa peruskoulu ei ole tasa-arvoinen. Ja sokerina pohjalla: ta-daa! Saatiin tässäkin keskiluokka syntipukiksi. Aivan kahjoa!!! Siis aivan saatanan kahjoa! Intersektionaalinen tasa-arvosössötys on niin turhaa. Onko se itsensä köyhyydestä keskiluokkaan raahanneiden syy, että kaikki eivät niin tee?
Ja sitten vielä: kuulemma rahaa pitäisi olla lisää, sanoo joku haastateltu rehtori. Mikään raha ei riitä, jos kotona ei osata eikä haluta kasvattaa lapsia! Minne helvettiin tästä maasta on häipynyt kaikki järki? Hoid
Kyllä pitäisi löytyä jotain välineitä siihen, että laiskat vanhemmat eivät kampittaisi täysin lastensa tulevaisuutta. Viattomiahan ne muksut siihen ovat, etteivät vanhemmat tajua koulunkäynnin merkitystä. Tuntuu, että jokainen täälläkin vain kertoo, kuinka tärkeää työnteko kotona on ja onnittelevat itseään, kun ovat jaksaneet tukea tenaviaan. Ei se riitä. Pitäisi saada tukea niille muillekin lapsille. Kaikki nykyiset lapset muodostavat tulevaisuuden yhteiskunnan.
Menestys Yo-kirjoituksissa vaikuttaa siihen minne pääset jatko-opiskelemaan. Suomessa moneen paikkaan pääsee myös pääsykokeen kautta. Ruotsissa korkeakouluihin haetaan joko lukion päästötodistuksen keskiarvolla tai högskoleprovet:in kautta. Hyviin brittiyliopistoihin vaaditaan yleensä kaksi tai kolme laudaturia ja loput eximiaa (neljä yhteensä), jotta niihin voi hakea. Kriteerit vaihtelevat koulutusohjelmittain ja joihinkin on alemmat vaatimukset. Haku tapahtuu motivointikirjeillä ja joihinkin koulutusohjelmiin vaaditaan laudatur tietyistä aineista sekä lisäkokeita, kuten oikeustieteisiin, matemaattisiin aineisiin ja lääketieteellseen.