HS: Laaja tutkimus: Pääkaupunkiseudun kouluissa vallitsee raadollinen luokkayhteiskunta

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun ei nähdä enää nälkää, niin intersektionaali näkee sortoa ja luokkayhteiskunnan Helly Hansenin takissa.

Kumma kyllä tätä ylempien luokkien[six] luxustuotetta myydään Prismassa! Omani ostin tosin alennusmyynneistä Intersportista. HH on kyllä rahansa arvoinen siinä mielessä että tekniset ominaisuudet lämpimyys/tuulenpitävyys/kestävyys ovat olleet hyviä.

Itse miellän ennemmin Canada Gooset ja Monclerit sellaisiksi merkeiksi joilla elvistellään. Tässäkin kannattaa huomioida että aika monella teinillä on noista merkeistä se halpa kiinankopio käytössä.

Vasemmistolainen ideologia ei ymmärrä sitä, että lahjakkaiden ihmisten työ auttaa kaikkia. Ilman lahjakkuutta, työtä ja kilpailua ei olisi rautateitä, autoja, taiteita, tieteitä ja kännyköitä. Vasemmiston ajattelun sumentaa kateus, katkeruus ja pahantahtoisuus menestyneitä kohtaan. Se on ideologian Karl Marx-tehdasasetus. Vallankumous ei synny ilman vastakkainasettelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulut ovat eriytyneet hyvin voimakkaasti. Helsingin sanomilla oli kone, jossa luokiteltiin kouluja sillä perusteella mikä oli keski-arvo ja vanhempien koulutus- ja tulotaso. Oli selvää, että persaukisten asuinalueiden koulut tuottivat alhaisia keskiarvoja ja hyväosaisten alueiden kouluissa oli hyvä oppimistulokset. Kyllä se vanhempien sosioekonominen taso vaikuttaa paljon. Jos lapsi on vapaalla pianotunneilla eikä notku pahanteossa, se on iso ero. Koulutetut ja varakkaat vanhemmat myös panostavat hurjan paljon enemmän lastensa koulutukseen. 

Ongelmana myös on, että ihmisten suhtautuminen sivistykseen on muuttunut. Olen itse duunarisuvusta, ja luimme kahdessa polvessa koulun kirjaston läpi. Kotona väittelimme ja kouluttautuminen oli tosi kova juttu. Tällaisia perheitä en ainakaan minä enää tunne, itsekin olen luokkaretkellä.

Sama havainto. Omassa nuoruudessa työväenluokankin lapset saattoivat olla hyviä koulussa ja lähteä siitä sitten luokkaretkelle. Oma tausta on juuri tällainen. Nykyisin työväenluokassa halveksutaan koulutusta ja menestymistä. Lasten opiskeluun ei panosteta. Saatetaan jättää ihan ala-astelaisetkin omilleen koulun suhteen. Opetetaan myös erilaisten sosiaalitukien varaan jättäytymistä sen sijaan, että kouluttauduttaisiin ja yritettäisiin menestyä maailmassa. Työskentelen lasten ja perheiden kanssa, joten en havainnoi vain omaa tuttavapiiriäni. 

Milloinhan tämä muuttui? Itse kuulun millenieaalisukupolveen ja mun ikäluokassa niitä luokkaretkeilijöitä on tosi paljon. Käytännössä suurin osa kavereista on kouluttautunut vanhempiaan korkeammalle, tai ovat korkeintaan toisen polven akateemisia (kuten itse). Meidän lapset on niitä nykyisiä lapsia, mutta miten on vaikkapa tämän hetken parikymppisten kohdalla? 

Vierailija kirjoitti:

Vassarille suurempi ongelma on ne menestyneet. Sen näkee näissä tutkimuksissa ja puheissa. Aitoa halua auttaa vähempiosaisia aidosti menestymään ei ole, syyllinen on toksinen hierarkia ja se, että muut haluavat oppia ja menestyä.

Tuo on syy, miksi vassariuden pitää olla ihan marginaalinen ilmiö. Ei voi marin-tyyliin jakaa ilmaista rahaa kaikille JA samalla estää hyvätuloisia tienaamasta. Sitä jaettavaa riittää vain, jos on tarpeeksi hyviä veronmaksajia, jotka tienaavat sen jaettavan rahan. 

Eipä tuossa mitään uutta ole. Opiskelin itse painotetulla luokalla 3-9 luokat, ja ainakin omalle luokalle oli kerääntynyt hyväosaisten perheiden lapset. Sen huomasi mm. siinä, että suurin osa, sanoisin lähes kaikki, matkustelivat melko paljonkin ja usealla oli myös oma hevonen. Todella monella myös akateemiset vanhemmat. 

 

Lapsenahan sitä ajatteli painotettua luokkaa vain sitä kautta että on mukavaa kun saa tehdä enemmän sitä juttua mistä tykkää. Näin aikuisena kun miettii niin ei se ero vaikka musiikin tai kuviksen määrässä painotetun ja normiluokan välillä ole niin iso tai tärkeä, vaan ainakin itselläni ajatus on vaihtunut enemmän siihen suuntaan että se painotettu luokka antaa enemmän mahdollisuuksia ja kokemuksia. Esimerkiksi kun me olimme hyvin käyttäytyvä luokka ja saimme kerättyä rahaa niin kävimme usein luokkaretkillä ja ihan Keski-Eurooppaa myöten. Kotikaupungissakin kävimme paljon eri paikoissa ja teimme yhteistyötä esim. kaupunginteatterin kanssa. 

 

Erittäin hyvät muistot jäi peruskouluajoilta. 

Kyllä nytkin lääkiksessä, hammaslääkiksessä ja oikiksessa on fiksuja etnoja, varsinkin hampaalla paljonkin. Sitten heistä tulee hyväosaisia ja heidän lapsensa eivät olekaan kannatettavia pärjääviä perusetnoja, vaan vastustettavia hyväosaisten lapsia. Näin se rappio etenee.

Vierailija kirjoitti:

Olin 00-luvulla keskiarvoltani luokkani paras joten sain istua usein luokan huligaanin vieressä. Kun sain kaikki matikan lisätehtävätkin kirjasta tehtyä, sain pyöritellä peukkuja tai lukea jotain hömppäpulpettikirjaa. Ei Suomessa lahjakkaita kannusteta ylittämään omia rajoja vaan heidän tahtia hidastetaan valjastamalla sellaisen aineksen vetojuhdiksi, joissa ei potentiaalia tai oppimismyönteisyyttä ole. 

Myös siihen aikaan tyttöjen koulumenestystä ei pidetty juuri minään, kaikki lähipiirissäkin lähinnä vittuili stipendeistä ja kympeistä. Aina korostettiin miten asiat x, y ja z ovat tärkeämpiä juttuja (ja implikoitiin miten en osaa niitä) kuin koulussa pärjääminen.

On mukava näin perheenäitinä aiheuttaa hämmennystä näille lähipiiriläisille vaikka kokkaustaidoilla, joka oli yksi niistä "käytännön hyödyllisistä asioista" joiden osaamisesta paasattiin.

Täällä toinen samanlainen tapaus. Peruskoulu oli minulle vankila, jossa opin lähinnä peittelemään osaamistani ja olemaan huomaamaton (jotta en vain olisi häirinnyt muiden oppimista). Luokkakaverini oli innostunut matematiikasta ja oli tehnyt oma-aloitteisesti kirjan tehtäviä eteenpäin. Opettaja nöyryytti häntä luokan edessä ja laittoi kumittamaan kaikki vastaukset, ja tekemään uudelleen samaan tahtiin muiden kanssa.

Tuollainen meno varmaan toimi joskus teollistumisen alkuaikoina, kun oli tärkeää oppia olemaan ajattelematta liian itsenäisesti ja vain suorittamaan ylhäältä annettuja tehtäviä rivissä muiden mukana. Nykymaailmassa kuitenkin tarvittaisiin juuri sitä itsenäistä ajattelua ja etenemistä niin pitkälle kuin omat lahjat ja jaksaminen suinkin kantavat. Suomalainen peruskoulu ei ole koskaan tarjonnut tähän ratkaisua, eikä toisaalta myöskään siihen heikoimpien oppijoiden tukemiseen. Kauhulla seurasin vierestä kun hitaasti oppiva luokkatoveri kärsi jatkuvasti omasta hitaudestaan, vaikka yritti kaikkensa. Sen yrittämisen pitäisi olla tärkein asia johon kannustetaan - ei se että kaikkien suoritukset pyritään saamaan samalle viivalle. Ihmisethän ovat keskenään erilaisia ja meillä on erilaiset taidot ja motivaatio, ja se on hemmetin hyvä asia kun yhteiskunnassa myös tarvitaan näitä erilaisia taitoja.

Ratkaisuehdotukseni on se, että lopetetaan oppilaiden karsinoiminen iän mukaan. Iällä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, millä tasolla kenenkin osaaminen missäkin oppiaineessa on. Suurin osa on joko edellä tai jäljessä sitä ns. "oikeaa" tasoa. Muodostetaan sen sijaan joka aineessa ryhmä osaamisen mukaan. Kun oppii sen tason asiat, siirtyy seuraavaan ryhmään. Jos on liian haastavaa, siirtyy ryhmään jossa kerrataan enemmän alkeita. Näin opettaja saa opetettavakseen aidosti saman tasoisia oppilaita ja pystyy tarjoamaan juuri heidän tarvitsemaansa opetusta. Kukaan ei koe jäävänsä jälkeen eikä kenellekään tule tilannetta, jossa hän istuu koko vuoden tyhjän panttina mitään tekemättä, koska osaa jo opetettavat asiat.

Vierailija kirjoitti:

Olin 00-luvulla keskiarvoltani luokkani paras joten sain istua usein luokan huligaanin vieressä. Kun sain kaikki matikan lisätehtävätkin kirjasta tehtyä, sain pyöritellä peukkuja tai lukea jotain hömppäpulpettikirjaa. Ei Suomessa lahjakkaita kannusteta ylittämään omia rajoja vaan heidän tahtia hidastetaan valjastamalla sellaisen aineksen vetojuhdiksi, joissa ei potentiaalia tai oppimismyönteisyyttä ole. 

Myös siihen aikaan tyttöjen koulumenestystä ei pidetty juuri minään, kaikki lähipiirissäkin lähinnä vittuili stipendeistä ja kympeistä. Aina korostettiin miten asiat x, y ja z ovat tärkeämpiä juttuja (ja implikoitiin miten en osaa niitä) kuin koulussa pärjääminen.

On mukava näin perheenäitinä aiheuttaa hämmennystä näille lähipiiriläisille vaikka kokkaustaidoilla, joka oli yksi niistä "käytännön hyödyllisistä asioista" joiden osaamisesta paasattiin.

00-luvulla vietin kaikki yläkoulun matikantunnit pelaten ristinollaa sen luokan toisen osaavan oppilaan kanssa. Ne tehtävät oli tehty hetkessä ja lisätehtäviä ei pahemmin annettu. Ja jos opettajalta erehtyi kysymään jotain askarruttavaa asiaa, vastaus oli "tämä kuuluu lukion pitkään matikkaan/yliopiston matematiikkaan". Oma perhe onneksi kannusti opiskelemaan. Omaa lastani kannustinkin sitten hakemaan malu-painotukseen, kun sellaista oli lähikoulussa tarjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vasemmistolainen ideologia ei ymmärrä sitä, että lahjakkaiden ihmisten työ auttaa kaikkia. Ilman lahjakkuutta, työtä ja kilpailua ei olisi rautateitä, autoja, taiteita, tieteitä ja kännyköitä. Vasemmiston ajattelun sumentaa kateus, katkeruus ja pahantahtoisuus menestyneitä kohtaan. Se on ideologian Karl Marx-tehdasasetus. Vallankumous ei synny ilman vastakkainasettelua.

Kyllä. Vasemmiston perustunne on kateus, mikä selittää myös sitä, minkä takia kaikki takkutukkaiset riehujat sun muut mielenosoittajat ovat poikkeuksetta vasemmistolaisia.

Oikeiston perustunne on ahneus, ja siitäkin voidaan käydä oma keskustelunsa. Kuitenkin näistä kahdesta kateus on tuhoavaa ("sinulla EI SAA olla enemmän kuin minulla"), ahneus taas kokijaansa eteenpäin ruoskivaa ("ja MINÄHÄN näytän että voin saada asiat XYZ").

Vierailija kirjoitti:

Se, mistä näissä aina vaietaan, on koulutusmyönteisyys. Koulutusmyönteisyys on käytännössä sitä, että lapselta edelletytetään kodin taholta koulun hoitaminen kunnialla ja pers.eilyyn puututaan. Vanhemmat tulevat tapaamisiin, osallistuvat kerran vuodessa joulumyyjäisiin ja eivätkä valita kouusta ja opettajista lapsen kuullen. Näyttävät tällä tavoin, että yhteistoiminnassa ollaan. Että koulu on tärkeä paikka ja koulun aikuiset ovat tärkeitä. 

Jos toisessa perheessä opettajalle naureskellaan, ruoditaan ulkonäköä ja puhutaan ikävästi tai halveksivasti koulusta, ei ole mikään ihme, että lapsi ei ole silloin motivoitunut yrittämään tai tekemään. Koulu on tällöin lapselle paikka, jossa ei osata tehdä mitään oikein, aikuiset on per.läpiä ja eivätkä ymmärrä tavan ihmisen arjesta ja kiireistä mitään. Että pitääkö niitä Wilma-viestejäkin koko ajan lähetellä. 

 

Kun tässä koulukeskustel

Olen samaa mieltä. Se mikä on muuttunut tuntuu olevan vanhempien (ja sitä kautta tietenkin lasten) suhtautuminen kouluun. Esimerkiksi omalla luokallani ala-asteella 90-luvun alkupuolella lähes kaikki vanhemmat suhtautuivat positiivisesti kouluun ja opettajaan sekä lastensa opiskeluun. Jopa ns. huonompiosaiset. "Ongelmavanhempia" tässä mielessä ei siis juurikaan ollut ja lapsilta vaadittiin sekä kodin että koulun puolelta panostusta oppimiseen ja hyvää käytöstä.

Tällöin se kirjaimellisesti yksittäinen "ongelmavanhempien" lapsikin pääsi kuitenkin koulussa toisenlaiseen ajatusmaailmaan. Mutta tällainen ei enää toimi siinä vaiheessa kun yksittäistä lasta suurempi osuus luokasta tulee oppimisvastaisesta kodista. Päinvastoin, silloin koko luokan oppiminen ja asenteet kärsivät.

Tämä vaikuttaa olevan tilanne nyt; entistä selvästi suurempi osuus vanhemmista (ja siten myös heidän lapsistaan) on oppimisvastaisia eikä vaadi jälkeläisiltään edes hyvää käytöstä. Tietenkin luokat ovat silloin paljon rauhattomampia, varsinkin kun samaan aikaan on vähennetty vaatimista myös kouluissa sekä lopetettu monet erityisluokat, ja tietenkin ns. hyväosaiset yrittävät tämän seurauksena löytää kelvollisen ja rauhallisen oppimisympäristön lapsilleen. Mielestäni vika ei ole näissä ns. hyväosaisissa vanhemmissa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuossa mitään uutta ole. Opiskelin itse painotetulla luokalla 3-9 luokat, ja ainakin omalle luokalle oli kerääntynyt hyväosaisten perheiden lapset. Sen huomasi mm. siinä, että suurin osa, sanoisin lähes kaikki, matkustelivat melko paljonkin ja usealla oli myös oma hevonen. Todella monella myös akateemiset vanhemmat. 

 

Lapsenahan sitä ajatteli painotettua luokkaa vain sitä kautta että on mukavaa kun saa tehdä enemmän sitä juttua mistä tykkää. Näin aikuisena kun miettii niin ei se ero vaikka musiikin tai kuviksen määrässä painotetun ja normiluokan välillä ole niin iso tai tärkeä, vaan ainakin itselläni ajatus on vaihtunut enemmän siihen suuntaan että se painotettu luokka antaa enemmän mahdollisuuksia ja kokemuksia. Esimerkiksi kun me olimme hyvin käyttäytyvä luokka ja saimme kerättyä rahaa niin kävimme usein luokkaretkillä ja ihan Keski-Eurooppaa myöten. Kotikaupungissakin kävimme paljon eri paikoissa ja teimme

Samaan tapaan ajattelen itse, että painotetulle luokalle hakeutuu ne, joilla on motivaatiota koulun suhteen ja joitten vanhemmat kannustaa. Ei he välttämättä ole ne lahjakkaimmat edes, mutta asenne koulunkäyntiin on sellainen, että halutaan oppia enemmän kuin aivan se minimi. 

Vierailija kirjoitti:

Normi Hamasin Sanomien artikkeli jossa yritetään m@mup€rseilyä selittää että "kyllä ne suomalaisetkin".



0/5

Jos olisit vaivautunut lukemaan artikkelin niin olisit tiennyt että se kertoi aiheesta tehdystä väitöskirjatutkimuksesta. Se ei siis ollut mikää Hesarin oma juttu vaan perustui tieteelliseen tutkimukseen. Mutta mitä siitä, nykyään pitäisi aina vain vetää tunteella jotta persut tykkäisivät.

Taas nostettiin musiikkiluokkalaiset tikunnokkaan. On se kumma juttu, kun samaa ei tehdä luma-luokille tai liikuntapainotteisille luokille.

Minä kävin musiikkiluokat kolmannesta yhdeksänteen, ja sen päälle vielä lukion musiikkilinjan. Minulle se oli pelastus siinä mielessä, että sain koulurauhan ja omanlaistani seuraa. Kotini oli kaaos, eikä siellä välitetty siitä, miten voin ja miten minulla menee. En ollut hyvä oppiaineissa, mutta olin hiljainen ja osallistuin kaikkeen. Se riitti. Jossain toisessa koulussa, toisessa luokassa, ties millaiseen seuraan olisin huonon itsetuntoni ja heikkojen sosiaalisten taitojeni kanssa ajautunut. Musiikkiluokan lasten normaalit kodit ja tavalliset elämät oli minulle lohtu. Että ehkä minäkin joskus saan saman.

Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein muutrn kuudennella luokalla, kun menimme leirikouluun Kreikkaan. Seuraavan kerran matkustin Suomen rajojen ulkopuolelle vasta nuorena aikuisena. 

"Konserttipianistin tuottavuus on nolla."

Oletko koskaan kuullut että kulttuuri ja viihde on myös iso bisnestä?

"Vasemmistolainen ideologia ei ymmärrä sitä, että lahjakkaiden ihmisten työ auttaa kaikkia. "

Päinvastoin, vasemmistolainen ideologia haluaa ihan kaikkien ihmisten lahjakkuuden käyttöön, ei vain niiden joiden vanehmmat ovat rikkaita tai joilla on muuten vain parhaat eväät niitä lahjakkuuksiaan jalostaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä asialle pitäisi tehdä? "Huono-osaiset" tuomitsee ja katsoo enemmän nenänvartta pitkin kateellisuuspäissään "varakkaita ja harrastavia" kuin toisin päin. Samoin halveksuvat ahkeruutta ja hyviä arvosanoja. Tottakai jokainen järkevä haluaa lapsensa kannustavaan ja positiiviseen ympäristöön eikä keidenkään mt-ongelmaisten riepoteltavaksi.

Hesarin vihersosialistisen agendan mukaan varakkaat on köyhdytettävä huono-osasisten tasolle ja ahkeruus ja arvosanat korvattava ja tasapäistettävä halvalla viihteellä, sukupuolisekoilulla ja sikailulla. 

Kuilu hesarilaisen vihersosialistisen rappeutuneen väestön ja itsestään ja perheistään huolta pitävän yritteliään keskiluokan välillä kasvaa.

Tuo oli muuten semmoinen 1980-luvun mantra, että jokainen on hyvä jossain ja joku voi osata hyvin matematiikkaa, mutta sitten hän on huono kielissä. Samalla annettiin vähän ymmärtää, että poikien kuului valita matematiikka ja ruveta huonoksi kielissä ja tyttöjen taas olla hyviä kielissä ja sanoa, etteivät tajua matikkaa. 

Tätä hoettiin kovasti, vaikka oikeasti kaikki luokan oppilaat, jotka olivat hyviä toisessa, olivat kaikesta painostuksesta huolimatta aika hyviä myös toisessa.

Sitten jos joku kapinallinen oli avoimesti hyvä ihan kaikessa, kuului sanoa, että ei se koulumenestys oikeasti merkitse menestymistä elämässä. Tai jos se oli tyttö, kuului sanoa, että kympin tytöt ei oikeasti osaa yhtään mitään, koska ne on vaan opetelleet kaiken jotenkin vääryydellä ulkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, mistä näissä aina vaietaan, on koulutusmyönteisyys. Koulutusmyönteisyys on käytännössä sitä, että lapselta edelletytetään kodin taholta koulun hoitaminen kunnialla ja pers.eilyyn puututaan. Vanhemmat tulevat tapaamisiin, osallistuvat kerran vuodessa joulumyyjäisiin ja eivätkä valita kouusta ja opettajista lapsen kuullen. Näyttävät tällä tavoin, että yhteistoiminnassa ollaan. Että koulu on tärkeä paikka ja koulun aikuiset ovat tärkeitä. 

Jos toisessa perheessä opettajalle naureskellaan, ruoditaan ulkonäköä ja puhutaan ikävästi tai halveksivasti koulusta, ei ole mikään ihme, että lapsi ei ole silloin motivoitunut yrittämään tai tekemään. Koulu on tällöin lapselle paikka, jossa ei osata tehdä mitään oikein, aikuiset on per.läpiä ja eivätkä ymmärrä tavan ihmisen arjesta ja kiireistä mitään. Että pitääkö niitä Wilma-viestejäkin koko ajan lähetellä. 

Olen samaa mieltä. Se mikä on muuttunut tuntuu olevan vanhempien (ja sitä kautta tietenkin lasten) suhtautuminen kouluun. Esimerkiksi omalla luokallani ala-asteella 90-luvun alkupuolella lähes kaikki vanhemmat suhtautuivat positiivisesti kouluun ja opettajaan sekä lastensa opiskeluun. Jopa ns. huonompiosaiset. "Ongelmavanhempia" tässä mielessä ei siis juurikaan ollut ja lapsilta vaadittiin sekä kodin että koulun puolelta panostusta oppimiseen ja hyvää käytöstä.

 

Tällöin se kirjaimellisesti yksittäinen "ongelmavanhempien" lapsikin pääsi kuitenkin koulussa toisenlaiseen ajatusmaailmaan. Mutta tällainen ei enää toimi siinä vaiheessa kun yksittäistä lasta suurempi osuus luokasta tulee oppimisvastaisesta kodista. Päinvastoin, silloin koko luokan oppiminen ja asenteet kärsivät.

 

Tämä vaikuttaa olevan tilanne nyt; entistä selvästi suurempi osuus vanhemmista (ja siten myös heidän lapsistaan) on oppimisvastaisia eikä vaadi jälkeläisiltään edes hyvää käytöstä. Tietenkin luokat ovat silloin paljon rauhattomampia, varsinkin kun samaan aikaan on vähennetty vaatimista myös kouluissa sekä lopetettu monet erityisluokat, ja tietenkin ns. hyväosaiset yrittävät tämän seurauksena löytää kelvollisen ja rauhallisen oppimisympäristön lapsilleen. Mielestäni vika ei ole näissä ns. hyväosaisissa vanhemmissa.

Tähän lisään vielä sen huomion, että ne "ongelmavanhemmat" ei suinkaan aina ole mitään huono-osaisia koulupudokkaita, vaan jopa ihan menestyvissä, koulutetuissa vanhemmissa voi olla sellaista ihmeellistä koulunvastustus-asennetta joka siirtyy lapsiin. Lapsille ei haluta pitää mitään kuria eikä opettajakaan saisi, opettajan ammattitaitoa kyseenalaistetaan, mikä näkyy siinä ettei lapset kunnioita opettajaa jne. 

Noissa "miksi niitä wilmaviestejä pitää laittaa"-keskusteluissa näkyy aina sellaisia tosi tärkeinä ja fiksuina itseään pitäviä hyväosaisia ihmisiä, jotka tuntuu ajattelevan että opettajat on turhakkeita jotka vaan kiusaa turhilla viesteillään. 

"Ei voi marin-tyyliin jakaa ilmaista rahaa kaikille JA samalla estää hyvätuloisia tienaamasta. "

No noin ei tehty kyllä viime hallituskaudellakaan paitsi tietysti jonkun vaalipropagandan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normi Hamasin Sanomien artikkeli jossa yritetään m@mup€rseilyä selittää että "kyllä ne suomalaisetkin".



0/5

Jos olisit vaivautunut lukemaan artikkelin niin olisit tiennyt että se kertoi aiheesta tehdystä väitöskirjatutkimuksesta. Se ei siis ollut mikää Hesarin oma juttu vaan perustui tieteelliseen tutkimukseen. Mutta mitä siitä, nykyään pitäisi aina vain vetää tunteella jotta persut tykkäisivät.

Persut eivät liity tähänkään asiaan millään lailla.