Voiko päiväkodin henkilökunnalla olla ns suosikkilapsia?

Hän on kuitenkin jo 4, joten joku toinen vihreäsilmäinen söpöläinen kyseessä:-)

Kauniit ja kauniistipuetut lapset. Myöskin vanhempien asema vaikuttaa tähän. Lääkärin lapsesta pidetään enemmän kuin sairaala-apulaisen.



Tädeillä on aina omat suosikkinsa. Ammattitaitoinen täti ei sitä näytä.



Tädit myös melkein poikkeuksetta mielistelevät vanhempia. Kaikkia.



Viimeisessä päiväkodissa jossa olin töissä oli ryhmän huoneessa ikkuna josta näki portille. Eräskin LTO istui aina keinutuolissa josta näki pihan portille. Kun Veetin äiti kävili portista sisään kävi tämä LTO äkkiä nappaamassa Veetin syliinsä ja otti jostain kirjan käteensä. Kun Veetin äiti käveli huoneeseen sisään, oli Veeti LTOn kanssa somasti sylikkäin lukemassa kirjaa. Sama toistui kun portista tuli Emilian äiti jne jne. Näin kaikki vanhemmat kuvittelivat juuri omien lastensa olevan ko LTOn suosikkeja.

t. sh, joka pitää toisista potilaista enemmän kuin toisista, mutta hoitaa kuitenkin jokaista parhaan kykynsä mukaan:)

pikkuvanhat kakarat joilla on mieluusti varakkaat vanhemmat ovat lellikkejä. Säälittää ne toiset joilla ei ehkä asiat niin hyvin ja heidät leimataan sitten häiriköiksi yms.

on inhimillistä, että pitää toisista enemmän kuin toisista, mutta fiksu työntekijä pitää mölyt mahassaan ja kohtelee kaikkia samanarvoisesti. Mulla on tullut vastaan yksi oppilas yli 10 vuoden ajan, joka oli mielestäni todella vastenmielinen. Enkä tietenkään osoittanut sitä. En muuten myöskään opettanut. Jos olisin opettanut, olisin tutustunut paremmin ja ehkä sitten myös pitänyt.

mun mielestä olis jos ei olisi suosikkilapsia. Onhan sh suosikkipotilaita, myyjillä suosikkiasiakkaita, opettajilla, esimiehillä...

Mikä ihme se nyt on?



Ammattitaitoa on sitten se, miten muiden kanssa toimii. Onhan mullakin suosikki LTO. Ja aivan ihana onkin.



Munkin lapsi on kyl suosikki: erityislapsi tavallisessa pk:ssa.

Vierailija:

on inhimillistä, että pitää toisista enemmän kuin toisista, mutta fiksu työntekijä pitää mölyt mahassaan ja kohtelee kaikkia samanarvoisesti. Mulla on tullut vastaan yksi oppilas yli 10 vuoden ajan, joka oli mielestäni todella vastenmielinen. Enkä tietenkään osoittanut sitä. En muuten myöskään opettanut. Jos olisin opettanut, olisin tutustunut paremmin ja ehkä sitten myös pitänyt.

Miksi se oli vastenmielinen? Oliko se taas kiltti, fiksu ja kunnollinen, kun et pitänyt?

Kyllä, sosiaalinen syrjäytyminen alkaa jo päiväkodissa. Kauniit ja kauniisti puetut lapset ovat väistämättä lellikkejä ja 11 on oikeassa siinäkin, että vanhempien tulotaso vaikuttaa asiaan myöskin.





Tämä on tosi epäreilua, mutta sellaista on elämä.



Miettikää miten aina elämässä kauniit jyrää rumat. Jos itse menet bussiin ja sinun pitää valita istutko kauniin nuoren naisen viereen vaiko keski-ikäisen downin syndroomaisen miehen viereen, niin kummalleko istuimelle istut? Käsi sydämellä?

Hän on duunari-yksinhuoltajaäidin lapsi, jonka isä ei ole heidän elämässään mukana. Kauniisti puettu ei ole sama asia kuin kalliilla vaatteilla vaatetettu. Mielestäni hän ei ole pikkuvanhakaan, vaan erittäin fiksu ikäisekseen.

Omalla kohdallani ei vanhempien asema tai varallisuus vaikuta siihen, miten paljon pidän heidän lapsestaan.

Ja kuten aiemmin kerroin, kohtelen kaikkia lapsia tasavertaisesti, vaikka pidänkin toisista enemmän kuin toisista. Päivän päätteeksi annan positiivista tai negatiivista palautetta vanhemmille huolimatta siitä, miten kauniita tai kauniisti puettuja heidän lapsensa ovat!

Terveisin LTO

Tämä on tosi epäreilua, mutta sellaista on elämä.



Miettikää miten aina elämässä kauniit jyrää rumat. Jos itse menet bussiin ja sinun pitää valita istutko kauniin nuoren naisen viereen vaiko keski-ikäisen downin syndroomaisen miehen viereen, niin kummalleko istuimelle istut? Käsi sydämellä?

[/quote]

Niinpä. Ja kuka istuu mieluummin tavan suomalaisen viereen kuin värillisen?

Joku kun oikein ärsyyntyi inhoamaan sellaisia. Pikkuvanha vaikutelma tulee usein esim. siitä, että lapselle luetaan paljon ja hän oppii kirjoista hassuja lauseita, joita toistaa vähän vääränlaisissa yhteyksissä. Minusta tässä ei ole mitään vikaa, vaan hyvä vain, että lapsen kieli kehittyy (kyllä se siitä tasapainottuukin ajan kanssa).



- paljon lukevan 2-vuotiaan äiti

Samassa p-kodissa on muuten muitakin lapsiamme, heidän kohdallaan ei ole samaa tunnetta että olisivat suosikkeja.

Positiivista palautetta on kyllä tullut molemmista ryhmistä.

naamansa aina 10 sentin päähän omastani ja kertoi mietelmiään ulkonäöstäni ja persoonastani. Olin niin vihreä ja herkkä sielu tuohon aikaan, että lapsi (15 v) tuntui tuolloin minusta epämiellyttävältä. Ei muuten kohdellut toisia oppilaitakaan kovin sievästi. Nykyisin osaisin suhtautua toisin. t.18

Miettikää miten aina elämässä kauniit jyrää rumat. Jos itse menet bussiin ja sinun pitää valita istutko kauniin nuoren naisen viereen vaiko keski-ikäisen downin syndroomaisen miehen viereen, niin kummalleko istuimelle istut? Käsi sydämellä?

[/quote]

(eri asia kuin olla pitämättä!) yläkoulupoikaan, jolla on AINA romaani auki nenän alla. Jättää siis kaikki hommat tekemättä ja lukee tunnit omaan 5000 sivua paksua opustaan. Minä äikänopettaja siis karjahtelin, että nyt jumalauta jos näen sinun vielä kerran lukevan sitä opusta... ;)

Yleensä joku pitkäaikainen hoidokas, joka on jo laitostunut hyvin talon tavoille. Plussaa on myös vanhempien kuuluminen samaan uskonlahkoon hoitajan kanssa.

Mä en tiedä onko omani suosikki, mutta ainakin pidetty lapsi hän on.



Itse en työskentele päiväkodissa, mutta on mulla silti " suosikkilapsia" ihan ystäväpiirissäkin. Toisista pidän enemmän kuin toisista lapsista. Ja mä ihastun itse luonteeseen, tottakai söpö ulkonäkökin vaikuttaa.

Minäkään en tykkää pahemmin sellaisista " pikkuvanhoista" höpöttäjistä.

luonnotonta olisi, ettei niitä olisi. Se on sitten eriasia miten antaa näkyä kohtelun lasten kesken.

Kolmen lapsen äitinä olen huomannut, jos lapsestani on tykätty tai ei ole tykätty.



Ja samasta lapsesta on tykätty toisessa paikassa (löytynyt hyvin yhteen sopivat kemiat, tai toisessa paikassa niitä ei ole löytynyt).

Henkilökuntakin on niin erilaista keskenään. Eri asioilla on merkitystä eri ihmisille.



Henkilökohtaisesti minua ärsyttää koulussa opettaja, jolla on jotenkin niin kaavoihin kangistunut pikkukuntalainen ajattelutapa hyvistä ja huonoista perheistä. Ja hyvistä ja huonoista lapsista.

Surullisinta ja epäreiluinta on open tälläinen kohtelu, jossa lapselle ei ole muuta sijaa, kuin opettajan antama luokitus. Tällöin minusta opettaja kasvattajana on epäonnistunut.



Sen sijaan normaalia ja ihan ok asia on, että opeilla ja henkilökunnalla synkkaa paremmin jonkun lapsen kanssa ja jotkut on open suosikkeja. Lapsia pitää kuitenkin kohdella samalla tavalla ja lapselle, jolla ei ole päiväkodista aikuista, joka hänestä pitäisi ei saa tulla oloa, että hänestä ei pidetä, tai että hän on mitäänsanomaton.



Ja kiitos kaikille niille opeille, hoitajille, henkilökunnalle, jotka käsittelette lapsia henkilöinä ja arvostatte lasta itsenään riippumatta siitä miten juuri tämän lapsen kanssa tulette toimeen.



Erityiskiitos omien lasteni opeille ja hoitajille, joiden kanssa on ollut mukava työskennellä! Rehellisyys vaikeissakin asioissa on se mittari, joka itsestäni tuntuu hyvältä.

siis tykätty. lapseni on 1,5-vuotias, ryhmänsä toiseksi nuorin. eikä siis osaa tehdä vielä pahuuksia. itkee kuulema vain, jos toinen itkee. tyttö touhuilee paljon itsekseen ja ottaa aikuisia välillä mukaan leikkiin. pelkkää hyvää ovat sanoneet, paitsi että lapsella on niin kova ääni, että pitää kuulema vähän rajoittaa. toisin sanoen, koska lapsi syö itse hyvin ym, lapsestani ei ole hoitajille kovin suurta vaivaa.



minä jännitin niin paljon lapsen hoitoon viemistä, että positiivinen palaute on ollut minulle tärkeää. joskus lasta hakiessa huomaa hoitajien turhautumisen isompia kohtaan, jotka jo osaa tapella ja riehua. ehkä omalla lapsella tuo vaihe on tulossa.