IL: 5 sairautta joilla pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle

Vierailija kirjoitti:

Mulla on MS-tauti ja suututtaa jotku näistä kommenteista. Olisimpa terve. 

Olisipa. Miten etuoikeutetun ja helpon elämän elää kun saa olla terve. Ihan käsittämätön ajatuskin että ei suunnittele elämäänsä aivosumun ja kivun ympärille tai koita väistellä uupumusta ja mt ongelmia kaikissa valinnoissaan ettei vaan laukaise mitään päälle silloin kun jotain toimintakykyä on ajoittain.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani sai aivoverenvuodon nelikymppisenä, matkalla työelämän huipulle. Toinen puoli kehosta halvaantunut, puhekyky mennyt. Mutta niin vaan on edelleen kuntoutustuella eikä työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen miettinyt, että minkä ihmeen takia. Erittäin epätodennäköistä, että tuosta kuntoutuisi mihinkään töihin. Mutta onko sitten psykologinen asia, kannustaa kuitenkin kuntoutumaan? Vai kaunistellaanko tilastoja ja ei haluta noin nuorena vielä pysyvää päätöstä?

Kun sitä eläkettä pitää pyytää. Ei ne vain laita eläkkeelle vaan sitä sanotaan hoitavalle taholle että tee sellainen hakemus että pääsen eläkkeelle kun ei tämä miksikään tästä tule.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri teki myyntiedustajan työtä. Hänen selkänsä kipeytyi ja hänelle myönnettiin sairaseläke. Naapuri vaihtoi sittemmin autoa uudempaan ja selkä parani täysin. Hänen autossaan oli  vain ollut liian pehmeä penkki joka kipeytti selän.

Ei pääse enää selkäkivun takia eläkkeelle.

Kaveri oli rekkakuski, joka joutui välilevyrappeuman takia jättämään työnsä  vähän yli viisikymppisenä. Työterveysääkäri oli sitä mieltä, että eläkehakemus vetämään.

Ei päässyt eläkkeelle, kuntoutus- ja työttömyyspyörityksessä kunnes alin kanhuuseläkeikä tuli täyteen.

Kaveri joutuu osan päivästä makaamaan lattialla kipujen takia.

Polvikivut...

Tätini on kuusikymppinen postinjakaja, joka polven nivelrikon takia on jatkuvasti sairauslomalla. Hänenkin eläkehakemuksensa on hylätty.

Vierailija kirjoitti:

Minä pääsin pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle ahdistus-ja masennusdiagnoosilla. Ja ensimmäisellä hakukerralla. En tiedä, löytyykö se tuolta Ilta-Sanomien maksumuurin takana olevan artikkelin listalta.

Minkälaista hoitoa sait ennen sitä? Minkäikäinen olet? Ahdistus ja masennus katsotaan nykyään hoidettavissa oleviksi oireiksi ja hoitovaihtoehtoja on useita jotka pitää kokeilla ennenkuin pysyvät eläkepaperit irtoaa.

En minä ainakaan ole päässyt eläkkeelle vaikka ahdistusta ja bipo. saikkua kirjoittavat yhden päivän (!) tai max viikon kerrallaan. Kerran olin puoli vuotta saikulla ja viikon välein ravasin hakemassa lisää saikkua. Aivan naurettavaa.

Eläkkeelle päässeitä tuttaviani:

Maanviljelijä, kuolemaan 0,5-2v:ssa johtava syöpä.

Eli vuoden.

Sihteeri, vaikeahoitoisen epilepsian aiheuttama kognitiivisen suorituskyvyn lasku. Pelkkä vaikeahoitoinen epilepsia ei riittänyt eläkkeen saamisensi.

Vierailija kirjoitti:

Sehän teitä lusmuja kiinnostais.

Kyllä meissä sairaseläkeläisissä on iso osa oikeasti sairaita, tunnen kaltaisiani. Itselläni kuvauksissa paljastui synnynnäinen selkävaurio, mikä selitti vuosien kivut. Kiva kuulla diagnoosi; ei voi leikata. Kaksi vuotta meni eläkettä hakiessa ja kuntouttavissa kärsiessä. Ja kun ei ulospäin näkynyt ja vielä pystyin kävelemään, niin lusmunahan minuakin pidettiin, ja jopa työtä vieroksuvaksi nimitettiin erään lääkärin toimesta!!!. Nyt onkin sitten apuna kyynärsauva ja vaivana säteilevä hermokipu, iskias, eli eipä tämä eläkeläisen ruhtinaallinen elämä ole kovinkaan ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri teki myyntiedustajan työtä. Hänen selkänsä kipeytyi ja hänelle myönnettiin sairaseläke. Naapuri vaihtoi sittemmin autoa uudempaan ja selkä parani täysin. Hänen autossaan oli  vain ollut liian pehmeä penkki joka kipeytti selän.

No,no. Satutunnit on erikseen! Itsellä tosi romu selkä ihan normi hantyihommissa. Useasti valittanut tohtorilla, kun ei liikkeelle pääse vaikka miten yrittäisi, kun pahemmillaan. Edes siis sinne tohtorille pääse, kun ei meinaa päästä edes vessaan! Tulos: ei todellakaan eläkettä. Edes sairaslomaa! Buranaa perseeseen ja matkaan hopi hopi! Kipulääkkeiden voimalla teen mitä selkä ja perse kestää. Mutta nyt on alkanut tuntumaan siltä, että loppu tulee hommalle. En vain kestä jumalauta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se diagnoosi, vaan pärstäkerroin. 

Olen edelleen määräaikaisella eläkkeellä, vaikka lääkäri viime käynnillä suositteli hoidon lopettamista tehottomana ja toivotti mahdollisimman hyvää loppuelämää. Eräs tuttu pääsi alkoholiongelman aiheuttamien päävikojen takia melkein suoraan eläkkeelle alle kolmekymppisenä.

Minutkin potkittiin hoidosta pihalle, kun hoidot ei tepsineet ja en suostunut sähköhoitoon. Aika orpo olo on nyt. En tiennyt, että näin voi käydä Suomessa, että aivan heitteille jätetään.

Mitä sinun mielestäsi olisi pitänyt tehdä? Jos hoidot eivät tehoa, ei niitä voi ikuisuuksiin jatkaa. On myös sellaisia, jotka hyötyvät hoidosta,hoitaa ennemmin heitä. Jos et halunnut sähköhoitoa, ja muut vaihtoehdot on käytetty, niin silloin hoitokontaktisi loppuu. Ihan kummallinen ajatus sinulta, että hoidetaan ja hoidetaan, ilman hyötyä. Ei se ole heitteillejättöä. Lisäksi myös omalla toiminnalla ja halulla toipua on merkitystä. Et sinä järin motivoituneelta vaikuta, koska kieltäydyin hoidosta. Ehkä olet mielummin sairas kuin kokeilet mahdollisuutta toipua. 

Onhan se toipuminen pelottavaa. Joutuu kohtaamaan kaikki kipeät asiat. Opettelemaan uudet elintavat, esimerkiksi ajatusmallin. Ottamaan vastuuta uhriutumisen asemasta ja tekemään ylipäätää kovasti töitä oma  toipumisessa eteen. Se ei tapahdu itsestään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se diagnoosi, vaan pärstäkerroin. 

Olen edelleen määräaikaisella eläkkeellä, vaikka lääkäri viime käynnillä suositteli hoidon lopettamista tehottomana ja toivotti mahdollisimman hyvää loppuelämää. Eräs tuttu pääsi alkoholiongelman aiheuttamien päävikojen takia melkein suoraan eläkkeelle alle kolmekymppisenä.

Minutkin potkittiin hoidosta pihalle, kun hoidot ei tepsineet ja en suostunut sähköhoitoon. Aika orpo olo on nyt. En tiennyt, että näin voi käydä Suomessa, että aivan heitteille jätetään.

Mitä sinun mielestäsi olisi pitänyt tehdä? Jos hoidot eivät tehoa, ei niitä voi ikuisuuksiin jatkaa. On myös sellaisia, jotka hyötyvät hoidosta,hoitaa ennemmin heitä. Jos et halunnut sähköhoitoa, ja muut vaihtoehdot on käytetty, niin silloin hoitokontaktisi loppuu. Ihan kummallin

Kun kaikki hoidot epäonnistui niin minä pyysin päästä pysyvästi eläkkeelle ja sen myös sain heti ekalla yrityksellä, että pitää osata sanoa oikeat asiat eikä vain luovuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se ihan veikeen hauska juttu jos osatyökykyiset voisi mennä töihin oman työkykynsä mukaan eikä kaikkia niitattaisi tohon 40 tuntia viikossa tai enemmän -malliin.

Sen vuoksi on esimerkiksi osasairaspäiväraha, eli Kela maksaa puolet palkasta, työnantaja toisen puolen. Sitä käytetään usein juuri tilanteissa, joissa työkyky on alentunut. Se on parempi vaihtoehto, kuin jäädä kotiin sairaslomalle kokonaan. Toki se kotona olo on mukavampaa, mutta työ lopulta on lääke. Ihan oikeasti. Minun alallani (kuljetusala) ei esimerkiksi vakavalla masennuksellakaan pääse sairaslomalle. Ystäväni tapauksesta tiedän. Töihin vain. Sama koskee unihäiriöitä, uniapneaa ym. Sellaiset tapaukset, joissa on vaikka jalka poikki, saavat tehdä korvaavaa työtä, jos sellaista on järjestettävissä. 

Tosin sellaiset sairaudet, kuin katkennut jalka, paranevat tietysti. Tämä sairaslomattomuus koskee nimenomaan näitä helposti vuosikausiksi pitkittyviä sairauksia, kuten masennus. Ehkä juuri siksi että jos sillä pääsisi töistä pois, kaikki masentuisivat. Ja auttaahan se masentuneen toimintakykyynkin. 

Sairaseläkkeen saadakseen se hakemus pitää osaa kirjoittaa oikein ja perustella oikein. Joskus pyöri ohje, etttä teetä hakemus lakimiehellä, menee varmasti läpi. Myös lääkärinlausunnon pitää olla oikeanlainen tai ei mene läpi. Keskeistä on kuvata MITEN sairaus estää työskentelyn, ei vaan että on sairaus.

"No vaikka siksi että haluaisi toipua takaisin elämään? Hoidosta ja avusta olisi hyötyä. Ongelma on siinä, ettei kelpaa edes potilaaksi, jos ei ole hyvä ja helppo potilas, eli sellainen, joka on helposti ja nooeasti hoidettavissa."

Mitä se hoito, mitä pitäisi antaa, sinun mielestäsi on? Jos ne jo kokeillut hoidot eivät tehoa. Potilas ei ehkä halua syödä lääkkeitä, jotka myös auttaisivat. Siitäkö on "hankala" potilas. Ei syö lääkkeitä, ei ota tarjottua hoitoa vastaan,mutta auttaa pitäisi.  Miten? 

Jonkun kai vain pitäisi ottaa se masennus pois. Mutta ei se niin mene.

TK_eläkkeelle alle 60 vuotiaana nivelvaivojen takia, rakennustyötä 40 vuotta jonka tekeminen alkoi olla vaikeaa kuluma ja rapeutimisvammojen takia, yksi leikkaus suoritettiin ja sen jälkeen kuntoutus jonka jälkeen todettiin ettei työkyky palautunut, kahden lääkärin lausunnot ja oma selvitys miksi työnteko ei onnistu niin eläkkeelle päästivät. Olisin töissä jatkanut mutta kun ei onnistu niin ei sitten ja uudelleen koulutksesta tässä iässä ei kyllä ole mitään järkeä, entisenä työhulluna on kyllä tullut aika pitkäksi,no kesä helpottaa kun ulkona voi oleskella enemmän.

Mietin samoja asioita mutta eri näkökulmasta.

Olen sairastanut pitkään reumaa. Nyt alkaa kivut olla maksimaaliset. Ei voi kävellä, ei voi nukkua, syöminenkin hankalaa leukakipujen takia. 

Työterveys ehdottaa eläkkeen hakua mutta haluaisin itse uskoa että joku uusi lääke vielä auttaa (lääkevahtoja tehty useita).

Eli nyt roikun sairaslomalla. 

Pelkään myös, että en saa enää hoitoa jos jään kokonaan pois työelämästä. Sitten minun hoitaminen ei kiinnosta enää ketään kun työssäolevien hoito priorisoidaan. 

Noita satuja eläkkeelle pääsemisestä olen itsekin kuullut. Yksi puolituttu kertoi veljestään, joka meni lääkärille. Lääkäri kysyi, mikä vaivaa, veli vastasi, että pitäisi päästä sairaseläkkeelle. Lääkäri oli aikansa nauranut ja lopulta tutkinut miehen. Veli oli kuulemma tullut vastaanotolta eläkepaperit kourassaan. Jotkut silti uskoo tuonkin tarinan.

Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja ihan itse sen hakemuksen tein. Hakemuksen tekemiseen kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa ja tehdä se huolella. Hakemuksen mukaan laitoin liitteeksi lääkärin B-lausunnon ja esimieheltä lausunnon, jossa kerrottiin minun pärjäämisessä työssä. Pyysin myös palkanlaskennasta tulosteen sairauspoissaoloistani. Oman lausuntonsa kirjoitti myös työkkärin ammatinvalintapsykologi, jonka luona kävin, kun jäin työttömäksi.

Jos on useita työkykyä alentavia sairauksia, niin kannattaa pyytää lähete kuntoutusyksikköön. Siellä on asiantuntemusta eri sairauksien osalta.

En ole juttua lukenut, mutta sopii niin ajan henkeen tuo otsikko. Ehkä muutama kymmen tai sata laiskaa löytää noista itselleen hyvän diagnoosin, ettei vaan tarvitse töitä tehdä. 

Hyvä että on jotain keinoja että harvat rehelliset pääsee eläkkeelle.

Ainakin joku  pääsi kun oli vaarallinen itselleen sekä muille.     

Vierailija kirjoitti:

Mietin samoja asioita mutta eri näkökulmasta.

Olen sairastanut pitkään reumaa. Nyt alkaa kivut olla maksimaaliset. Ei voi kävellä, ei voi nukkua, syöminenkin hankalaa leukakipujen takia. 

Työterveys ehdottaa eläkkeen hakua mutta haluaisin itse uskoa että joku uusi lääke vielä auttaa (lääkevahtoja tehty useita).

Eli nyt roikun sairaslomalla. 

Pelkään myös, että en saa enää hoitoa jos jään kokonaan pois työelämästä. Sitten minun hoitaminen ei kiinnosta enää ketään kun työssäolevien hoito priorisoidaan. 

Eläkkeestä ei ikinä kannata kieltäytyä. Se on silkkaa typeryyttä. Eläkkeen voi lopettaa jos työkyky palautuu. Näinä aikoina en edes ymmärrä millainen taloudellinen holtittomuus saa kieltäytymään turvasta. Hoitoinnokkuus riippuu ihan paikkakunnasta missä asut. Jossain hoidetaan enempi ja toisaalla vähempi työkyvyttömiä. Siinäkin ratkaisee oma viitsiminen pitkälti.