Onko ala-asteen aloittavalle lapselle parempi saada opetusta pienryhmässä vai tavallisesti luokassa, jossa on avustaja?

Riippuu lapsen tarpeista. Omalle kirjolapselle pienryhmä oli pelastus, koska ei voisi keskittyä suuressa luokassa metelin keskellä. Pienryhmässä avustaja voi viedä häirikön ulos rauhoittumaan, suurluokassa yksi opettaja ei voi. Lapsi vaikuttaa ulkoisesti suht tavalliselta ja on todella terävä oppilas (matematiikka nero), mutta ongelmat näkyy niissä tilanteissa kun kaikki ei sujukaan niinkuin pitäisi, esim. muut oppilaat häiriköi niin sitten hänelläkin menee pasmat sekaisin. Pienryhmässä näitä ongelmia on helpompi hallita.

Ainoa huono puoli on tietynlainen yksinäisyys kun luokalla ei satu olemaan saman ikäluokan oppilaita eli joutuu opiskelemaan yksin. Muiden silmissä varmasti leimautunut erilaiseksi, mutta henkilökunta on onnistunut suojaamaan kiusaamiselta välitunneilla.

Vaikea valinta. Käykää tutustumassa kummassakin koulussa. Meillä oli sama valinta. Valitsimme pienryhmän kauempana olevassa koulussa. Valintaan vaikutti eniten pari vuotta vanhemman erityisoppilaan kokemus kyseisessä koulussa. Valintamme osui oikeaan, sillä lähikoulun kokeneella opettajalla oli vaikeuksia selvitä normaalienkin oppilaiden opetuksesta. 

Pienryhmissä oli myös omat haasteensa. Ensimmäiset vuodet menivät hyvin, mutta ylemmillä luokilla ei ollut enää kunnon opetusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi aloittaa koulun ja eskarista ehdotetaan pienryhmäpaikkaa, vanhemmat varmasti ovat aika hämillään. Kannattaa kuitenkin luottaa siihen, että eskarissa tiedetään, miten lapsi toimii ja pärjää suuressa ryhmässä. Jos eskarista ehdotetaan pienryhmää, paikka kannattaa ottaa vastaan.

Muutos eskarista ekaluokkalaiseksi on valtava.

Eskarista ehdotettiin pienryhmäpaikkaa, mutta siellä oltiin aika yllättyneitä kun paikka tulikin ihan eri puolelta kuntaa. Olivat siinä käsityksessä, että olisi ollut mahdollista päästä tuttuun kouluun eskarin yhteydessä.

Päätöksestä kertoessa esikoulussa pohdittiin kovasti miten lapseen vaikuttaa se, että kaikki uudessa koulussa on uutta, myös ne luokkakaverit. Siksi nousi esiin olisiko avustaja ja opetus normaalissa luokassa vaihtoehto, ettei tulisi yhtä pitkiä kuljetusmatkoja.

Olen esi- ja alkuopettaja, eli olen opettanut pääasiassa eskarilaisista tokaluokkalaisiin. Eskarin ja koulun välissä on aivan valtava hyppy, jota sinänsä ammattitaitoiset esiopettajat eivät ymmärrä, elleivät ole työskennelleet myös luokanopettajana. Eskarista voidaankin ihan tosissaan pohtia lähikoulua + ohjaajaa liian ruusunpunaisin lasein, kun todellisuutta ei ymmärretä.

Luokanopettaja on pääosin n. 20 lapsen kanssa yksin. Tämä on fakta, vaikka luokassa työskentelisikin ohjaaja osa-aikaisesti. Ohjaaja on läsnä vain muutamalla tunnilla, eikä ole mukana niissä usein kaikkein haastavimmissa vapaammissa tilanteissa, kuten ruokailuissa ja välkillä. Ohjaaja voi myös olla nimettynä ihan rajattoman monen lapsen tuen asiakirjoihin. Esim. viimeisimmässä ekaluokassani oli 19 oppilasta, joilla kahdeksan papereissa oli kirjattuna ohjaajan tuen tarve. Yhtä aikaa, siis sen yhden ihmisen toteuttamana. Sanomattakin on selvää, ettei tuki voinut toteutua. Paperilla yksittäisen lapsen kohdalla kaikki näytti kuitenkin ihan hyvältä.

Pienryhmissä on aina kokoaikainen ohjaaja, jopa useampikin. Opetuksesta vastaa erityis(luokan)opettaja, muu järjestely on lainvastainen. Heillä on vankka tietotaito erityislasten opettamisesta ja ohjaamisesta. Sitä  tavallisen luokanopettajan koulutukseen ei kuulu muutamaa luentoa enempää.

Esim. itse löysin tavallisena luokanopettajana itseni luokasta, jossa oli mm. kielellisen kehityksen häiriötä, AD(H)D-lapsia, autismin kirjoa ja uhmakkuushäiriötä. Osaamiseni ei riittänyt alkuunkaan, eikä muutaman tunnin luokassa olleella ohjaajallakaan ollut edes ohjaajan koulutusta, kun ne pätevät ohjaajat olivat ihan oikeutetusti pienryhmissä.

Pienryhmässä ei opeteta kaikille samaa, vaan jokaiselle tehdään oma lukujärjestyksensä ja etenemisensä tahti määräytyy lapsen mukaan. Toki pienryhmiäkin on erilaisia, joten ap:n kannattaa tutustua tähän heille tarjottuun paikkaan etukäteen.

Pienryhmän tai lähikoulun valinnassa keskeistä on myös kysymys siitä, minkälaisen alun lapsesi koulupolulle haluat. Haluatko, että hän käy kokeilemassa lähikoulun isossa luokassa, mutta ei ehkä pärjääkään, vaan joutuu siirtymään kesken toisaalle? Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti hänen käsitykseensä itsestään oppijana ihan pysyvästi. Toki kaikki voi mennä kohtuullisestikin, eikä koulua tarvitse vaihtaa, mutta kovaa työtä se taatusti vaatisi. Lapsesi olisi joka tapauksessa isossa luokassa siellä heikoimmassa päässä. Vai haluatko, että hän saa mahdollisimman vahvan alun koulutielle ja hän kokee olevansa oppimiskykyinen ja pärjäävä koululainen heti alusta asti? Pienryhmässä hän sulautuisi joukkoon samanlaisena kuin muutkin luokkakaverit, eikä olisi se erilainen tukea vaativa oppija.

Jos lapsi on autisminkirjolla niin ehdottomasti pienryhmään.

Siinä kuitenkin täällä ollaan väärässä, ettei eskarista turhaan ehdoteta pienryhmää. Meille ehdotettiin. Lapsi oli eskarissa, jossa meno oli todella levotonta. Opettajat vaihtuivat kokoajan ja aamulla vastassa oli sijaisen sijaista. Mitään palautetta oppimisvaikeuksista ei tullut koko vuonna. Eikä sellaisista raportoitu aikoinaan päiväkodistakaa. Yllätys olikin melkoinen kun meille ehdotettiin pk:sta lapselle pienryhmää. Hän kuulemma hyötyisi siitä. Koska esitys tuli puskista, olimme mieheni kanssa aivan puulla päähän lyötyjä. Minun hyvä ystäväni on lasten psykologi ja lapsemme ovat saman ikäisiä ja leikkivät paljon yhdessä, joten ystäväni tuntee myös lapseni hyvin. Kysyin asiassa hänen mielipidettään ja hän oli todella yllättynyt ja sitä mieltä, ettei pienluokalle ole mitään perusteita. Tässä vaiheessa vielä mietin, että ehkä ystäväni on liian läheinen lapseni kanssa eikä näe ongelmaa. Otin vielä yhteyttä toiseen ystävääni, joka on kasvatuspsykologi ja erityisluokan opettaja. Hän ei tunne lastani. Tämä ystäväni sitten tapasi lapseni muutamia kertoja ja he tekivät tehtäviä yhdessä ja kävivät hoplopissa. Myös tämän ystäväni mielestä lapsessani ei ollut mitään miksi pienluokka olisi ollut hänelle hyvästä.

Pyysin esikoulusta tapaamista ja sinne tuli myös tulevan koulun erityisopettaja. Tapaamisen aluksi sekä esikoulun opettaja että tämä erityisopettaja olivat sitä mieltä, että pienluokka on oikea vaihtoehto. Muita perusteluja emme saaneet kuin että lapsemme hyötyisi siitä. Kun kerroin, että minulla on kaksi ammattilaisarviota ja kerroin myös ystävieni nimet, joiden mukaan lapsella ei ole oppimisvaikeuksia eikä keskittymisvaikeuksia. Silloin muuttui äänikellossa ja saimme lopulta kuulla, että lähikoulun pienluokkaa uhkaa lopetus kun sille ei ole tulossa riittävästi oppilaita, joten olivat ajatelleet että meidän lapsi ja ilmeisesti joku muukin eskariryhmän lapsi voisi mennä siihen, niin luokkaa ei lopetettaisiin. Kyse oli siis lopulta siitä, ettei lapsella ollut pienryhmälle mitään tarvetta vaan hänet haluttiin täytteeksi sinne. Olimme kyllä todella vihaisia tästä. Ja miten olisi käynyt jos en olisi tajunnut pyytää muita arvioita lapsestani.

Lapsi on nyt neljännellä ja koulu on mennyt todella hyvin. Ei mitään ongelmia. Ilmeisesti saivat pidettyä pienluokankin vaikkei meidän lapsi sinne mennytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienryhmistä on todella vaikea päästä pois, jos niissä aloittaa.

Ei pidä paikkaansa. Tää myytti elää jostakin syystä tosi vahvana. On lapsia, jotka hyötyy pienryhmäopetuksesta, kuten monet autismin kirjoilla olevat. Mutta sieltä pienryhmästä kyllä pyritään siirtämään ne jotka pystyvät osallistumaan isomman ryhmän opetukseen, sellaiseen ryhmään. Ei välttämättä heti kokonaan, mutta esim osa-aikaisesti tai oppiaine kerrallaan. 

 

Aloittajan tapauksessa pienryhmä olisi todennäköisesti lapsen kannalta parempi vaihtoehto. Isossa ryhmässä lisäkäsien aika menee usein järjestyksenvalvontaan eikä oppimisen tukemiseen. 

 

 

Pääsee kyllä pois, mutta jos taidot ovat jääneet jälkeen ja odotukset ovat heikot (ja oma oppimiskäsitys) ja on to

Kyllä minä tiedän monia pienluokalla peruskoulun käyneitä, jotka ovat käyneet ihan normaalin amiksen.

Jos tiedät vanhempia, niin kysy heiltä kokemuksia. Meillä esimerkiksi rehtori antoi aivan liian hyvän kuvan erityisluokan opetuksesta kertoen, että kaikki on mahdollista. Myöhemmin selvisi, ettei yleisopetusta voida antaa vaan ainoastaan helpotettua opetusta. 

Millaisia haasteita ap:n lapsella on eskarissa ollut? 

Ekaluokat ovat nykyään aikamoisia härdellipesiä. Jos lapsella on paljon haastetta  esim. ryhmässä toimimisessa, sosiaalisissa suhteissa ja keskittymisessä, pienluokka on varmasti oikea vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti pienryhmään. Autisminkirjon lapset kuormittuvat helposti ympäristön ärsykkeistä. Pienryhmässä pystytään paremmin räätälöimään sopiva oppimisympäristö.

Entisenä autismirkion lapsena ja pienryhmäläisenä sanon, että siellä pienryhmässä niitä ärsykkeitä oli paljon enemmän. Samassa luokassa oli eri ikäisiä oppilaita ja osa oli selkeästi käytösongelmien takia, osa oppimisvaikeuksien, osa molempien. Väkivaltaa oli ihan hirveästi, ja elin jatkuvassa paniikkitilassa siitä, milloin joku lyö. Jos on rauhallinen ja normaaliälyinen lapsi, hän kärsii siellä. Jos on taipuvainen levottomuuteen, todennäköisesti saa huonoja yllykkeitä. Opetus ei myöskään ole samaa tasoa, koska siellä osalla on yksilöllistetty opetus ja osalla normaali, ja pahimmillaan lapsia on eri ikäisiä. Käytännössä opetus on siis kaik

Ehdottomasti lähikouluun, pienluokkassa oppiminen on enimmäkseen helpotettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti aloittaisin lähikoulusta, lapsi voi hyvällä tuurilla löytää ystäviä samalta asuin alueelta, autismi ei myöskään tarkoita että olisi tyhmä, mutta siihen voi liittyä oppimisvaikeuksia. Jos lähikoulu ei sitten kuitenkaan ole riittävä, niin lapsi kyllä saa siirron sinne pienryhmät kesken lukukauden.

Oletko tyhmä? Ei autisti kestä siirtoa kesken lukukauden.

Tälläkin taidetaan unohtaa että autismin kirjo on todella laaja, jotkut lapsista pärjää yleisopetuksessa kun jotkut eivät kunnolla edes erityiskouluista.

Vain ap itse tietää, mitkä ovat hänen lapsensa haasteet. Pienryhmäpaikka kannattaa ottaa vastaan, jos on sellainen tunne, että lapsella saattaa olla suuria vaikeuksia lapsiryhmässä. 

Vanhemmat eivät aina ymmärrä, että koulu ei ole päivähoitopaikka tai päivähoidon jatke. Koulussa tietenkin huolehditaan pienistä oppilaista enemmän kuin isoista, mutta oletuksena on, että ekaluikkalainen lapsi suoriutuu jo itse monista asioista ja osaa huolehtia itsestään, koulumatkoistaan  ja omista tavaroistaan.

ei kai autisteja ole ennenkään opetettu. kääritty mattoon vain. jos taas tarkoita asspurgeria ilman kielellistä viivästymää, niin esim. juice ei pahemmin pienryhmiä tarttenut. 

Vierailija kirjoitti:

ei kai autisteja ole ennenkään opetettu. kääritty mattoon vain. jos taas tarkoita asspurgeria ilman kielellistä viivästymää, niin esim. juice ei pahemmin pienryhmiä tarttenut.

Mikään diagnoosi ei kerro kaikkea oppilaasta ja hänen tuen tarpeistaan. Jokainen on kuitenkin yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Vain ap itse tietää, mitkä ovat hänen lapsensa haasteet. Pienryhmäpaikka kannattaa ottaa vastaan, jos on sellainen tunne, että lapsella saattaa olla suuria vaikeuksia lapsiryhmässä. 

Vanhemmat eivät aina ymmärrä, että koulu ei ole päivähoitopaikka tai päivähoidon jatke. Koulussa tietenkin huolehditaan pienistä oppilaista enemmän kuin isoista, mutta oletuksena on, että ekaluikkalainen lapsi suoriutuu jo itse monista asioista ja osaa huolehtia itsestään, koulumatkoistaan  ja omista tavaroistaan.

Koulumatka lähikouluun olisi lyhyt ja lapsi hahmottaa hyvin reitin, kun se on tuttu. Koulutaksilla kauemmas kulkeminen jännittää enemmän. Vanhemmat eivät joka aamu pääse lähettämään lasta kouluun. Jos lapsi myöhästyy taksista, voi opetusta jäädä välistä monta tuntia vrt. pieni myöhästyminen lähikoulun tunnilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain ap itse tietää, mitkä ovat hänen lapsensa haasteet. Pienryhmäpaikka kannattaa ottaa vastaan, jos on sellainen tunne, että lapsella saattaa olla suuria vaikeuksia lapsiryhmässä. 

Vanhemmat eivät aina ymmärrä, että koulu ei ole päivähoitopaikka tai päivähoidon jatke. Koulussa tietenkin huolehditaan pienistä oppilaista enemmän kuin isoista, mutta oletuksena on, että ekaluikkalainen lapsi suoriutuu jo itse monista asioista ja osaa huolehtia itsestään, koulumatkoistaan  ja omista tavaroistaan.

Koulumatka lähikouluun olisi lyhyt ja lapsi hahmottaa hyvin reitin, kun se on tuttu. Koulutaksilla kauemmas kulkeminen jännittää enemmän. Vanhemmat eivät joka aamu pääse lähettämään lasta kouluun. Jos lapsi myöhästyy taksista, voi opetusta jäädä välistä monta tuntia vrt. pieni myöhästyminen lähikoulun tunnilta.

Olisi myös mukava, jos lapsella olisi niitä kavereita lähellä kotia, joita olisi helppo tavata koulupäivän jälkeen.

Toisaalta, kaikki autistit eivät välttämättä kaipaakaan ikäisiään ystäviä/kavereita. Kirjolaisilla on yleistä, että viihtyy poikkeuksellisen hyvin itsekseen.

Pienryhmä on yleensä erityisluokka, joka on täynnä häiriköitä. Olisi parempi, että oppimisvaikeuksista kärsiville olisi omat pienryhmät. Omani oli erityisluokalla oppimisvaikeuksien takia, eikä ala-asteella oppinut kunnolla edes lukemaan, kun vaikeuksista huolimatta piti oppia samat asiat kuin normaalinkin. Lisäksi ei ollut kavereita, kun luokalla muut oli enenmmän taivähemmän sellaisia, ettei niiden kanssa vaan voinut olla kaveria, tosi huonoa seuraa kiltille pojalle. Oppi vasta yläasteella senkin, mikö normaalisti opitaan ala-asteella, kun siellä oli eri luokka niille erityisoppilaille, joita ei opiskelu kiinnostanut eikä kaikki oopiminen käytiin koulussa ja tehtävät tehtiin siellä. Ei pakotettu lukemaan kokeissin vaan panostettiin siihen, että oppii etsimaan tietoa internetistä. Kaikenkaikkiaan ymmärrettiin, että ettei vaikeista oppimisvaikeuksista kärsivä opi pakottamalla ja yrittämällä oppia asioita ulkoa. Lisäksi koulun rehtorin ymmärsi erilaisia nuoria ja piti tärkeimpänä sitä, että nuori saa peruskoulun päättötodistuksen, vaikka se vaatii joustoa ja erilaisia opetusmenetelmiä.

Ap, miksi lapsellesi on ehdotettu pienryhmää? Missä asioissa hänellä on vaikeuksia?

Kun lapsi on autismin kirjolla, se voi käytännössä tarkoittaa hänen käyttäytymisensä suhteen ihan mitä tahansa. Lapsi voi olla pikkutarkka puhumaton tai kiljua jatkuvasti kuin villieläin. Hän voi säheltää ja häiritä koko ajan tai upota omiin ajatuksiinsa. Hänellä voi olla vaikeuksia solmia kaverisuhteita sisäänpäinkääntyneisyytensä vuoksi  tai hän voi olla raivokkaan agressiivinen muita kohtaan.

Kaikki lapset eivät pärjää ns. tavallisessa  lapsiryhmässä, vaikka koulumatka ryhmään/kouluun olisikin lyhyt.

Miksi ap lapsellesi on ehdotettu pienryhmää?

Oman lapsen tavallisessa luokassa oli lapsi, joka kiljui kimeästi jatkuvasti. Hän häiritsi muita ja muiden oli vaikea seurata opetusta. Lapsi ei ilmeisesti muutenkaan ymmärtänyt asioita.

Mä ihmettelen, miten nykyään kaikki tungetaan samaan luokkaan. Sitten toiset häiritsevät niin paljon, että kaikilla on lopulta vaikeaa käydä koulua. Kyllä noita pienryhmiä pitäisi olla enemmän.