Onko ala-asteen aloittavalle lapselle parempi saada opetusta pienryhmässä vai tavallisesti luokassa, jossa on avustaja?

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi aloittaa koulun ja eskarista ehdotetaan pienryhmäpaikkaa, vanhemmat varmasti ovat aika hämillään. Kannattaa kuitenkin luottaa siihen, että eskarissa tiedetään, miten lapsi toimii ja pärjää suuressa ryhmässä. Jos eskarista ehdotetaan pienryhmää, paikka kannattaa ottaa vastaan.

Muutos eskarista ekaluokkalaiseksi on valtava.

Eskarista ehdotettiin pienryhmäpaikkaa, mutta siellä oltiin aika yllättyneitä kun paikka tulikin ihan eri puolelta kuntaa. Olivat siinä käsityksessä, että olisi ollut mahdollista päästä tuttuun kouluun eskarin yhteydessä.

Päätöksestä kertoessa esikoulussa pohdittiin kovasti miten lapseen vaikuttaa se, että kaikki uudessa koulussa on uutta, myös ne luokkakaverit. Siksi nousi esiin olisiko avustaja ja opetus normaalissa luokassa vaihtoehto, ettei tulisi yhtä pitkiä kuljetusmatkoja.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti pienryhmään. Autisminkirjon lapset kuormittuvat helposti ympäristön ärsykkeistä. Pienryhmässä pystytään paremmin räätälöimään sopiva oppimisympäristö.

Entisenä autismirkion lapsena ja pienryhmäläisenä sanon, että siellä pienryhmässä niitä ärsykkeitä oli paljon enemmän. Samassa luokassa oli eri ikäisiä oppilaita ja osa oli selkeästi käytösongelmien takia, osa oppimisvaikeuksien, osa molempien. Väkivaltaa oli ihan hirveästi, ja elin jatkuvassa paniikkitilassa siitä, milloin joku lyö. Jos on rauhallinen ja normaaliälyinen lapsi, hän kärsii siellä. Jos on taipuvainen levottomuuteen, todennäköisesti saa huonoja yllykkeitä. Opetus ei myöskään ole samaa tasoa, koska siellä osalla on yksilöllistetty opetus ja osalla normaali, ja pahimmillaan lapsia on eri ikäisiä. Käytännössä opetus on siis kaikille saman tasoista eli heikoimman mukaan. Esi. neljännellä osa ei vielä osannut edes lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti pienryhmään. Autisminkirjon lapset kuormittuvat helposti ympäristön ärsykkeistä. Pienryhmässä pystytään paremmin räätälöimään sopiva oppimisympäristö.

Entisenä autismirkion lapsena ja pienryhmäläisenä sanon, että siellä pienryhmässä niitä ärsykkeitä oli paljon enemmän. Samassa luokassa oli eri ikäisiä oppilaita ja osa oli selkeästi käytösongelmien takia, osa oppimisvaikeuksien, osa molempien. Väkivaltaa oli ihan hirveästi, ja elin jatkuvassa paniikkitilassa siitä, milloin joku lyö. Jos on rauhallinen ja normaaliälyinen lapsi, hän kärsii siellä. Jos on taipuvainen levottomuuteen, todennäköisesti saa huonoja yllykkeitä. Opetus ei myöskään ole samaa tasoa, koska siellä osalla on yksilöllistetty opetus ja osalla normaali, ja pahimmillaan lapsia on eri ikäisiä. Käytännössä opetus on siis kaikille saman tasoista eli heikoimman mukaan. Esi. nelj

Lapsi on aika terävän oloinen. Pienryhmässä mietityttää juuri tuo, että lapselle saattaa tulla se mielikuva, että hyvin vähällä vaivalla voi hoitaa koulun, jos monella on koulunkäynnin suhteen isompia vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti pienryhmään. Autisminkirjon lapset kuormittuvat helposti ympäristön ärsykkeistä. Pienryhmässä pystytään paremmin räätälöimään sopiva oppimisympäristö.

Entisenä autismirkion lapsena ja pienryhmäläisenä sanon, että siellä pienryhmässä niitä ärsykkeitä oli paljon enemmän. Samassa luokassa oli eri ikäisiä oppilaita ja osa oli selkeästi käytösongelmien takia, osa oppimisvaikeuksien, osa molempien. Väkivaltaa oli ihan hirveästi, ja elin jatkuvassa paniikkitilassa siitä, milloin joku lyö. Jos on rauhallinen ja normaaliälyinen lapsi, hän kärsii siellä. Jos on taipuvainen levottomuuteen, todennäköisesti saa huonoja yllykkeitä. Opetus ei myöskään ole samaa tasoa, koska siellä osalla on yksilöllistetty opetus ja osalla normaali, ja pahimmillaan lapsia on eri ikäisiä. Käytännössä opetus on siis kaik

Ala-asteella oppisisällöt eivät välttämättä eroa vielä paljon, mutta yläasteella kyllä. Pienryhmissähän oma ope opettaa käytännössä kaikki lukuaineet, kun muut saavat aineenpetusta matikassa, kielissä ja reaaliaineissa. Taso jää väkisinkin matalammaksi, koska esimerkiksi matikanopettaja on opiskellut kyseistä ainetta ja tuntee substanssin, osaa neuvoa edistyneempiin tehtäviin jne. Pienryhmässä oma ope osaa kertoa perusasiat ja siinä se. Ala-asteella normiluokallakin on vielä yksi opettaja, mutta oppisisältöjen sijaan pienryhmän ongelmana ovat matalalle asetetut odotukset ja opiskelutaidot, jotka eivät pääse kehittymään. Jos olisi lahjakkaiden lasten pienryhmä, jossa kaikilla ongelmana on lähinnä aistiyliherkkyys, niin sehän olisi kiva, mutta yleensä nämä ovat aikamoisia sekametelisoppia suomen kielen osaamattomuudesta käytöshäiriöihin.

Vierailija kirjoitti:

Pienryhmistä on todella vaikea päästä pois, jos niissä aloittaa.

Ei pidä paikkaansa. Tää myytti elää jostakin syystä tosi vahvana. On lapsia, jotka hyötyy pienryhmäopetuksesta, kuten monet autismin kirjoilla olevat. Mutta sieltä pienryhmästä kyllä pyritään siirtämään ne jotka pystyvät osallistumaan isomman ryhmän opetukseen, sellaiseen ryhmään. Ei välttämättä heti kokonaan, mutta esim osa-aikaisesti tai oppiaine kerrallaan. 

 

Aloittajan tapauksessa pienryhmä olisi todennäköisesti lapsen kannalta parempi vaihtoehto. Isossa ryhmässä lisäkäsien aika menee usein järjestyksenvalvontaan eikä oppimisen tukemiseen. 

Huh, kunpa tietäisitte, millaista menoa on ihan tavallisessa ekaluokassa nykyään. Jos jollakin on oikein paikka varattuna pienryhmästä, se kannatta ehdottomasti käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienryhmistä on todella vaikea päästä pois, jos niissä aloittaa.

Ei pidä paikkaansa. Tää myytti elää jostakin syystä tosi vahvana. On lapsia, jotka hyötyy pienryhmäopetuksesta, kuten monet autismin kirjoilla olevat. Mutta sieltä pienryhmästä kyllä pyritään siirtämään ne jotka pystyvät osallistumaan isomman ryhmän opetukseen, sellaiseen ryhmään. Ei välttämättä heti kokonaan, mutta esim osa-aikaisesti tai oppiaine kerrallaan. 

 

Aloittajan tapauksessa pienryhmä olisi todennäköisesti lapsen kannalta parempi vaihtoehto. Isossa ryhmässä lisäkäsien aika menee usein järjestyksenvalvontaan eikä oppimisen tukemiseen. 

Pääsee kyllä pois, mutta jos taidot ovat jääneet jälkeen ja odotukset ovat heikot (ja oma oppimiskäsitys) ja on tottunut pienryhmän "palvelutasoon", ei välttämättä enää pärjää normiluokassa. Onneksi on erityisamiksia, mutta niistä ei välttämättä pääse kuin suojatöihin.

Kyllä pienryhmä on parempi paikka lapselle.

Aina ja joka tilanteessa pienryhmä, olipa syy siihen pääsemiseen mikä tahansa.

Tässä tapauksessa ainoa normaaliluokkaa puoltava seikka olisi samaan lähikouluun tulevat tutut kaverit. Ja tietenkin se edellyttäisi HENKILÖKOHTAISTA avustajaa.

Pienryhmään, erityisesti alakoulussa, kun pitäisi oppia ne perusasiat hyvin. Nämä avustajahommat ovat tekohengitystä, eikä ole mitään takeita, että avustaja on siellä koko ajan tai ehtii auttaa juuri sinun lastasi. Ympäristö on joka tapauksessa usein hyvin kuormittava autistille. Kyllä käy monesti sääliksi näitä yleisopetuksen ryhmissä uupuvia nepsyjä. 

T. Ope 

Riippuu täysin ryhmästä. Yleisesti ottaen autismissa on suurin ongelma aistikuorma, ei niinkään oppiminen. 

Periaatteessa pienryhmä saattaa olla parempi, riippuen minkätyyppisiä oppilaita on. 

Joka tapauksessa kannattaa heti huomioida aistikuorma, esim vastamelukuulokkeet käyttöön ja joku välitunneista olisi hyvä saada olla sisällä palautumassa ärsykkeistä. 

Opettajat varmasti vastustaa, kun eivät tajua miten paljon aistiasiat vaikuttaa näillä kaikkeen mutta vaadi. 

Oma lapseni voi parhaiten systeemillä, jossa keskiviikkona teki ns etäkoulua kotona ja ma-ti ja to-pe koulussa. Hän on sosiaalinen autisti mutta väsyy todella nopeasti porukassa. 

Ehdottomasti aloittaisin lähikoulusta, lapsi voi hyvällä tuurilla löytää ystäviä samalta asuin alueelta, autismi ei myöskään tarkoita että olisi tyhmä, mutta siihen voi liittyä oppimisvaikeuksia. Jos lähikoulu ei sitten kuitenkaan ole riittävä, niin lapsi kyllä saa siirron sinne pienryhmät kesken lukukauden.

Huonoista vaihtoehdoista kannattaa valita se vähemmän huono. Kummassakaan luokassa lapsesi ei ole se ainoa avuntarvitsija ja hän tulee olemaan se joka jää paitsioon. Pitkä ja kivinen tie edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti aloittaisin lähikoulusta, lapsi voi hyvällä tuurilla löytää ystäviä samalta asuin alueelta, autismi ei myöskään tarkoita että olisi tyhmä, mutta siihen voi liittyä oppimisvaikeuksia. Jos lähikoulu ei sitten kuitenkaan ole riittävä, niin lapsi kyllä saa siirron sinne pienryhmät kesken lukukauden.

Oletko tyhmä? Ei autisti kestä siirtoa kesken lukukauden.

Jos pienryhmää on tarjottu, ottakaa paikka vastaan, näitä paikkoja ei tarjota kun niille kenellä on siihen tarve.

Koulusta saa ilmaiseksi koulukyydin, jos koulumatka on pidempi. 

Meidän lapsella myös autismi, käy pienryhmissä, koulumatka noin 10km, johon koulutaksilla kestää noin 30min. 

Vierailija kirjoitti:

Huh, kunpa tietäisitte, millaista menoa on ihan tavallisessa ekaluokassa nykyään. Jos jollakin on oikein paikka varattuna pienryhmästä, se kannatta ehdottomasti käyttää.

Huh, kunpa tietäisitte, millaista menoa on pienluokassa nykyäänKIN. Siellä on erityislapsia hyvinkin laajalla kirjolla. Ainoa ero tavalliseen luokkaan on oppilasmäärä.

Ainoa kysymys jota ap on syytä pohtia on se, kuinka paljon koulumatka pidentää lapsen päivää. Lapsi tulee olemaan kummassakin vaihtoehdoissa vain yksi lapsi muiden joukossa ja häneltä odotetaan sitä, että hän osaa toimia ja käyttäytyä kuin tuhannet muut. 

Tavalliset luokat ovat nykyään erityisluokkia, joihin on integroitu muutamia tavallisia oppilaita. Pienryhmään ei pääse enää pelkän käytöshäiriön takia. Avustaja voi olla kuka tahansa ja heikoimmillaan osata vähemmän kuin oppilaat.

Ehdottomasti pienluokka, jos sitä kerran tarjotaan. Oppilaanani on tavallisessa luokassa autisti. Hän on todella kuormittunut ja muut oppilaat vielä kuormittuneempia. He eivät enää yhtään jaksa autistin höpöttämistä. Tilanne on äärimmäisen kärjistynyt ja tappeluita on usein.

Vierailija kirjoitti:

Pienryhmistä on todella vaikea päästä pois, jos niissä aloittaa.

Ei kyllä pidä paikkaansa enää nykyisin. Päin vastoin on painetta ottaa jatkuvasti uusia oppilaita pienryhmiin, minkä takia arvioidaan joka kevät ja syksy pienryhmän oppilaita, pärjäisikö normaalissa luokassa avustajan tuella. Moni lapsi myös kypsyy ajan kuluessa. Aluksi voi olla tarve pienryhmälle, mutta kun kasvaa ja kehittyy, onkin resursseja olla isommassa luokassa.

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset luokat ovat nykyään erityisluokkia, joihin on integroitu muutamia tavallisia oppilaita. Pienryhmään ei pääse enää pelkän käytöshäiriön takia. Avustaja voi olla kuka tahansa ja heikoimmillaan osata vähemmän kuin oppilaat.

Ehdottomasti pienluokka, jos sitä kerran tarjotaan. Oppilaanani on tavallisessa luokassa autisti. Hän on todella kuormittunut ja muut oppilaat vielä kuormittuneempia. He eivät enää yhtään jaksa autistin höpöttämistä. Tilanne on äärimmäisen kärjistynyt ja tappeluita on usein.

Olen autisti ja olin kaksi vuotta koulunkäyntiavustaja eka- ja tokaluokkalaisille, sekä tavallisessa ja pienluokassa. Ap lapsi on häviäjä. Ei leijonakaan kysy lampaalta saako syödä tämän. Sama se on koulu maailmassa, vahvat voittaa ja heikot häviää. Joka kerta, kun lapsi sulkee sen kotioven alkaa eloonjäämis taistelu. Pidä ap lapsi lähellä. Koulukyydit ei ole mikään kevyt huviretki kaiken muun lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti pienryhmään. Autisminkirjon lapset kuormittuvat helposti ympäristön ärsykkeistä. Pienryhmässä pystytään paremmin räätälöimään sopiva oppimisympäristö.

Entisenä autismirkion lapsena ja pienryhmäläisenä sanon, että siellä pienryhmässä niitä ärsykkeitä oli paljon enemmän. Samassa luokassa oli eri ikäisiä oppilaita ja osa oli selkeästi käytösongelmien takia, osa oppimisvaikeuksien, osa molempien. Väkivaltaa oli ihan hirveästi, ja elin jatkuvassa paniikkitilassa siitä, milloin joku lyö. Jos on rauhallinen ja normaaliälyinen lapsi, hän kärsii siellä. Jos on taipuvainen levottomuuteen, todennäköisesti saa huonoja yllykkeitä. Opetus ei myöskään ole samaa tasoa, koska siellä osalla on yksilöllistetty opetus ja osalla normaali, ja pahimmillaan lapsia o

Se mitä oli ennen, ei päde nykyisin. Nykyisin on kyllä tapana, että esim. yläasteella kaikissa oppiaineissa, joissa pienryhmäläinen vain pystyy, hän opiskelee aineenopettajan johdolla ihan normiluokassa.