Viisilapsisella perheellä ei ole enää varaa käydä Linnanmäellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mielestäni melko paradoksaalista, että säätiö, jonka toiminnan tavoitteena on lasten hyvinvoinnin edistäminen, muuttaa hinnoitteluaan tavalla, joka rajaa osan lapsista heidän myymiensä palvelujen ulkopuolelle. Ja kun kyse on kuitenkin asiasta, jota ei voi pitää minään superluksuksena joka on lähtökohtaisesti mahdollista vain pienelle osalle ihmisistä.

Voisi kuvitella, että säätiön arvoihin voisi sopia esimerkiksi se, että joka kausi jaettaisiin tietty määrä ilmaislippuja vähävaraisille lapsiperheille. Tai että käytössä olisi vaikkapa alennus perheille joissa on työttömyyttä. 

Minusta on turhaa huudella, että huvipuistossa käyminen ei ole elinehto kenellekään. Kyllä jokaisen elämässä pitää olla edes joskus iloa ja elämyksiä. Ne edistävät hyvinvointia, parantavat mielenterveyttä, ja lasten tapauksessa myös kasvattavat. 

Niitä elämyksiä ja iloa ei saa muualta kun linnanmäeltä ja samoja elämyksiä tulee saada joka vuosi? Ja kerroppa mitä muistoja on jäänyt mieleen, kun olit 2-vuotias? Itse käynyt monessa huvipuistossa vasta teininä tai täysikäisenä, eikä ole masennusta todettu. Erilaiset pihapelit ja piknikhetket tuottanut myös iloa.

Kuvittelepa olevasi lapsi. Kuvittele sitten vanhempi, joka sanoo sinulle:  "Me ei mennä huvipuistoon nyt eikä jatkossa. Ei, et pääse kokemaan vuoristorataa ja karusellia ja kieputinta. Me hypitään pihalla ruutua ja mennään lähipuistoon piknikille, se on ihan yhtä hauskaa." 

Iloa ja elämyksiä voi saada monista asioista, mutta se nyt ei pidä lainkaan paikkaansa, että kaikki asiat voisi suoraan rinnastaa. Huvipuisto ja pihapelit voivat molemmat tuottaa iloa, mutta ei niitä voi asettaa vastakkain. Se nyt vaan on niin, että jotkut asiat ovat elämyksellisiä toisella tasolla kuin toiset. Ja on lapsellakin oikeus haaveilla arjesta poikkeavista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin lapsuudessa Lintsillä kolme tai neljä kertaa, joista yksi kerta oli koulun retkellä. Särkänniemessä käytiin joka kesä, koska asuttiin lyhyen ajomatkan päässä Tampereelta. 

Kaikista reissuista on jäänyt ihanat muistot. Kyseessä oli aina yksi kesän parhaista päivistä. Muistan vuoristoradan ja kummitusjunan tuoksun, makean mansikka-vaniljapehmiksen joka suli kielelle, onginnasta voitetun ison pehmolelun, sen tunteen, kun uskalsi mennä ensimmäistä kertaa johonkin hurjaan laitteeseen... Olen kiitollinen äidilleni, että hän vei meidät sinne. On todella surullista, jos huvipuistokäynneistä tulee harvojen herkkua. Kyllä jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus kokea huvipuistopäivien riemu, ja luoda onnellisia muistoja. 

Muistatko nuo huvipuistokäyntien muistot jo ollessasi 2-vuotias?

Kävin ensimmäistä kertaa Särkänniemessä ollessani 2 v. 8 kk ja siitä on kyllä jäänyt muistoja. Tykkäsin possujunasta, leppäkertuista ja avaruusaluksista. Ihmettelin ystäväperheen 13-vuotiasta poikaa, joka uskalsi mennä isoon vuoristorataan. Aurinko paistoi, laitteiden penkit olivat kuumia. Söin mansikkajäätelöä. 

Miksi pienen lapsen muistot olisivat yhtään sen vähempiarvoisia kuin jonkun vanhemman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mielestäni melko paradoksaalista, että säätiö, jonka toiminnan tavoitteena on lasten hyvinvoinnin edistäminen, muuttaa hinnoitteluaan tavalla, joka rajaa osan lapsista heidän myymiensä palvelujen ulkopuolelle. Ja kun kyse on kuitenkin asiasta, jota ei voi pitää minään superluksuksena joka on lähtökohtaisesti mahdollista vain pienelle osalle ihmisistä.

Voisi kuvitella, että säätiön arvoihin voisi sopia esimerkiksi se, että joka kausi jaettaisiin tietty määrä ilmaislippuja vähävaraisille lapsiperheille. Tai että käytössä olisi vaikkapa alennus perheille joissa on työttömyyttä. 

Minusta on turhaa huudella, että huvipuistossa käyminen ei ole elinehto kenellekään. Kyllä jokaisen elämässä pitää olla edes joskus iloa ja elämyksiä. Ne edistävät hyvinvointia, parantavat mielenterveyttä, ja lasten tapauksessa myös k

Niin vanhempien vastaus oli linnanmäelle lähtemisen suhteen ei, sillä ei ollut rahaa. Vanhempien olisi pitänyt ottaa luottoa, jotta pääsen matojunaan ja syömään hattaraa, vielä laman aikaan? Ei edelleenkään masennusta. Sitten mentiin pihalle leikkimään kavereiden kanssa, en jäänyt mököttämään huoneeseen. Mutta jos tuo on sinun käsitys, niin en yhtään ihmettele mt-ongelmien kasvua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin lapsuudessa Lintsillä kolme tai neljä kertaa, joista yksi kerta oli koulun retkellä. Särkänniemessä käytiin joka kesä, koska asuttiin lyhyen ajomatkan päässä Tampereelta. 

Kaikista reissuista on jäänyt ihanat muistot. Kyseessä oli aina yksi kesän parhaista päivistä. Muistan vuoristoradan ja kummitusjunan tuoksun, makean mansikka-vaniljapehmiksen joka suli kielelle, onginnasta voitetun ison pehmolelun, sen tunteen, kun uskalsi mennä ensimmäistä kertaa johonkin hurjaan laitteeseen... Olen kiitollinen äidilleni, että hän vei meidät sinne. On todella surullista, jos huvipuistokäynneistä tulee harvojen herkkua. Kyllä jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus kokea huvipuistopäivien riemu, ja luoda onnellisia muistoja. 

Muistatko nuo huvipuistokäyntien muistot jo ollessasi 2-vuotias?

Ei ole vähempiarvoisia, mutta, "Alle 3-vuotias ei vielä hahmota aikaa. Vaikka vauvan aivot kehittyvät hurjaa vauhtia, ne eivät ole kyllin kehittyneet taltioimaan yhtenäisiä muistoja pitkäkestoisesti. Lapsen ensimmäiset pysyvät muistot syntyvät noin 34-vuotiaana."

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, onko Lintsillä käynti pakollista? Jos on rahasta puutetta, niin mitä jo ostaisi vain lapsille rannekkeet?  Tarvitseeko 2 v edes ranneketta?

Pienet lapset ei pääse niihin laitteisiin ilman maksavaa aikuista. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin lapsuudessa Lintsillä kolme tai neljä kertaa, joista yksi kerta oli koulun retkellä. Särkänniemessä käytiin joka kesä, koska asuttiin lyhyen ajomatkan päässä Tampereelta. 

Kaikista reissuista on jäänyt ihanat muistot. Kyseessä oli aina yksi kesän parhaista päivistä. Muistan vuoristoradan ja kummitusjunan tuoksun, makean mansikka-vaniljapehmiksen joka suli kielelle, onginnasta voitetun ison pehmolelun, sen tunteen, kun uskalsi mennä ensimmäistä kertaa johonkin hurjaan laitteeseen... Olen kiitollinen äidilleni, että hän vei meidät sinne. On todella surullista, jos huvipuistokäynneistä tulee harvojen herkkua. Kyllä jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus kokea huvipuistopäivien riemu, ja luoda onnellisia muistoja. 

 

Ihan samalla tavalla voisi sanoa, että jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus nukahtaa onnellisena vastasyntyneen vasikan viereen, tai käydä Disneylandissa tai saada oma poni.

Aivan älytöntä. 

Aika myöhään nykyään ollaan lapsia.. 

siis 3-4 vuotiaana, tää kirjoitushomma lagaa.

Mitä vttua valittavat. Kakaroille hyvä sanoa että kaikkea ei voi saada. Inisijä luuserit!

Kyllä on taas niin vaikeaa. Yhyy.

Huvipuistokäynnit on yksiä lapsuuden parhaita kokemuksia. Miten sekin voi olla nykyään rikkaiden etuoikeus?

Mullakaan ei oo varaa lähteä Disneylandiin tai Legolandiin, vaikka haluaisin. Kelan aka veronmaksajien tulisi kustantaa mun matka?

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistokäynnit on yksiä lapsuuden parhaita kokemuksia. Miten sekin voi olla nykyään rikkaiden etuoikeus?

Puuhamaa 31e lippu, alle 3-vuotiaat 0e, miksi pitää valita se Suomen kallein huvipuisto? On myös tivoleita, mihin voi olla halvempi pääsymaksu.

Miksi kalleimmat hotellit ovat vain rikkaitten etuoikeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin lapsuudessa Lintsillä kolme tai neljä kertaa, joista yksi kerta oli koulun retkellä. Särkänniemessä käytiin joka kesä, koska asuttiin lyhyen ajomatkan päässä Tampereelta. 

Kaikista reissuista on jäänyt ihanat muistot. Kyseessä oli aina yksi kesän parhaista päivistä. Muistan vuoristoradan ja kummitusjunan tuoksun, makean mansikka-vaniljapehmiksen joka suli kielelle, onginnasta voitetun ison pehmolelun, sen tunteen, kun uskalsi mennä ensimmäistä kertaa johonkin hurjaan laitteeseen... Olen kiitollinen äidilleni, että hän vei meidät sinne. On todella surullista, jos huvipuistokäynneistä tulee harvojen herkkua. Kyllä jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus kokea huvipuistopäivien riemu, ja luoda onnellisia muistoja. 

 

Ihan samalla tavalla voisi sanoa, että jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus nukahtaa onnellisena vastasyntyneen vasikan viereen, tai käydä Disneylandissa tai saada oma poni.

Aivan älytöntä. 

Tässähän tehdään nyt melkoinen argumentointivirhe. Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että on relevanttia rinnastaa esim. tuhansia euroja vuodessa maksava oma poni ja 51 euroa per lippu maksava huvipuistokäynti? Huoh...

Ai se reissu maksaakin nyt vain 51 e?

Ei se ponikaan paljoa maksa, jos on oma maatila. 

Miksi pitää olla 5 lasta? Eikö kukaan (perhe, kaverit, ympäristö, koulu, oppi- tai opiskelupaikka, uutiset) koskaan antaneet ymmärtää, että meitä ihmisiä on maapallolla liikaa jokatapauksessa, ja että jos 2 aikuista, yhteen mentyään, tuottaisi 2 lasta yhteensä, olisi edes tasapaino? Eikö missään edes Suomen kaltaisessa valistuneessa maassa kukaan kertonut, että 2 lapsen synnyttäjä on paremmassa kunnossa kuin 5 lapsen jälkeen, ja olisi aikaisemmin taas työelämässä tienaamassa ja maksamassa yhteisiä kuluja? 



Omituista: minulle tämä asia oli aina selvä.

Ja nyt sinä Ap valitat, mitä luksusta (Lintsikeikka) et voi maksaa?? Voi hitto miten tyhmää! 

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla 5 lasta? Eikö kukaan (perhe, kaverit, ympäristö, koulu, oppi- tai opiskelupaikka, uutiset) koskaan antaneet ymmärtää, että meitä ihmisiä on maapallolla liikaa jokatapauksessa, ja että jos 2 aikuista, yhteen mentyään, tuottaisi 2 lasta yhteensä, olisi edes tasapaino? Eikö missään edes Suomen kaltaisessa valistuneessa maassa kukaan kertonut, että 2 lapsen synnyttäjä on paremmassa kunnossa kuin 5 lapsen jälkeen, ja olisi aikaisemmin taas työelämässä tienaamassa ja maksamassa yhteisiä kuluja? 



Omituista: minulle tämä asia oli aina selvä.

Ja nyt sinä Ap valitat, mitä luksusta (Lintsikeikka) et voi maksaa?? Voi hitto miten tyhmää! 

Tyhmä olet itse. 5-henkinen perhe ei tarkoita viittä lasta. 

Me ollaan oltu Lintsillä monena vuonna ja ihan ilmaiseksi. Sinne kun pääsee ilmaiseksi sisään ja lapset menneet niissä ilmaislaitteissa. Jätskit on ostettu ja maksettu. Elämys noinkin ja kiva paikka kierrellä.

 

Vasta koululaisina kun uskalsivat mennä keskenään isompiin laitteisiin, on käyty pari kertaa niin, että ovat saaneet rannekkeet. Itselleni en sellaista tarvi.

 

Enkä ymmärrä miksi tuokaan perhe ei tee samalla tavalla. Ei edes se 5v vielä kovinkaan moneen laitteeseen edes pääse eivätkä vanhemmat yhdessä voi mennä, kun toisen pitää vahtia lapsia. Menevät sitten kun lapset on isompia. Ilmaislaitteet riittää siihen saakka.

Vierailija kirjoitti:

 

Tyhmä olet itse. 5-henkinen perhe ei tarkoita viittä lasta. 

 

SISÄLUKUTAITO! Katso otsikko, tyhmyri: Kyse on viidestä lapsesta! 

Jos perhe asuu Helsingissä niin suosittelen ongelmaan ratkaisuksi hakeutumista lastensuojelun asiakkaaksi. Lastensuojelun asiakkaat saavat ilmaisen maksusitoumuksen Linnanmäen rannekkeisiin ja kaupantekijäisiksi vapaaliput Korkeasaareen.

Voi tehdä vaikka itse omasta perheestään nimettömän lastensuojeluilmoituksen. Kannattaa kertoa esim vanhempien päihdekäytöstä tai lasten someriippuvuudesta.