Miksi 60 ja 70 luvulla ei ihmiset olleet allergisia ruoille

Vierailija kirjoitti:

En ole 70-80 luvulla kuullutkaan laktoosiintoleranssista, sitten 90 luvulla sen joku keksi ja yht äkkiä se oli tyyliin joka kolmannella?

Vähän sama kaavat tuntuu toistuvan näiden adhd ja muiden juttujen kanssa.

Tunsin nuorena kaksi veljestä, joilla oli koko iän ollut vatsavaivoja. Joskus 80-luvun puolivälin tienoilla he sai vihdoin selityksen niille, kummallakin oli laktoosi-intoleranssi. Se, että niitä ei aiemmin olluit, johtui siitä, että niitä ei tutkittu. Lapsetkin kärsivät vain ripulista ja vatsakivuista eikä niistä välitetty. Omat vanhemmat alkoivat saada laktoosista vaivoja eläkeiässä.

Olin vielä alle koulukäinen 70-luvun vaihteessa. Meidän naapurissa asui perhe, jonka lapsilla kyynär- ja polvitaipeet valui verensekaista nestettä ja iho hilseili. Olihan se ällöttävän näköistä, mutta varmasti ihan kauhean tuntuista. Äitiä ällötti niin paljon, että he eivät saaneet tulla meille sisälle.

Kyllä ainakin kala- ja pähkinäalkeegikkoja tunsin koulusta jo 70-kuvun lopulla. 

1940-luvulla syntynyt isoisäni on aina ollut laktoosi-intolerantikko. Lapsena ja nuorena kuulemma ihmeteltiin vain, miksi pojalla on aina maha kuin ilmapallo. 

Kyllä niitä oli. Niistä ei vain tiedetty tai osattu tunnistaa. Ruokatarjontakin kun oli mitä oli, ei ollut laktoositonta maitoa tai gluteenitonta leipää. Kärsittiin sitten ja oltiin puutostautisia. Isoisänikin muistelee kuinka pahoja ne ensimmäiset vähälaktoosiset tuotteet olivat.

Onneksi itse olen laktoosi-intolerantikko näin nykypäivänä, voin syödä huoletta lähes mitä vain kun kaikki tehdään automaattisesti laktoosittomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Elin 60- ja 70-luvun maalla. Ruoka tuli omasta maasta ja oli luomua.

Allergiat alkoivat, kun kaupungissa oli tarjolla prosessoitua, teollista ruokaa. Vatsa sietää maidon, jota ei ole pilkottu pienemmiksi komponenteiksi. Vege-hyllystä en osta muoviin ylipakattua tuotetta. En käytä proteiinipatukoita, enkä muitakaan karkkihyllyn värjättyjä, keinomakeutettuja tuotteita. Mehuhyllyn esanssimehut ovat kauhistus, allerginen reaktio takuuvarma.

Jos tuoteluettelo täynnä E-koodeja, jätän hyllyyn. 

Totta että prosessoituja ruokia on enemmän. Varsinkin pitkälle prosessoidut lihatuotteet ovat terveydelle haitallisia. Kasvissyönnin puolesta puhuvat tutkimukset oikeasti puhuu pitkälle prosessoituja lihatuotteita vastaan, eikä luonnollisempien lihatuoteiden käyttöä vastaan. On jo jonkin verran tietoa mitkä aineet ovat syypäitä (yksinkertaistaen erityisesti lihan säilyvyyttä parantavat aineet). Kasviskorvikkeista ei ole riittävästi tietoa vielä, että niiden terveysvaikutuksista voitaisiin sanoa mitään varmaa.

Silti... E-koodi pelko on aika hölmöä, jos saa sanoa. Vähän sama kuin pelkaisi vain autoja, joilla on rekisterinumero. E-koodi on vain nimi. E-koodi pelko on osin tarkoittanut että tiettyjä raaka-aineita on vaihdettu vähemmän turvallisiin "luonnollisiin" uutteisiin. Joissa on siis samaa ainetta, ja satunnaisia jäämiä muista aineista. Se ei tee ruuasta vähemmän prosessoitua. Pitkä E-koodilista voi olla merkki ultraprosessoinnista, mutta koodeja ei kannata pelätä. Vaikkapa sellaisilla asiolla kuin C-vitamiinilla ja xylitolilla on E-koodi.

Tärkeämpi katsoa kokonaiskuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä ruokaaine allergisia jo vuonna miekka ja kivi. Silloin vaan kärvisteltiin tai ei syöty. Laktoosi herkistäkin puhuttiin vain maitoallergisina. Niistä ei tehty diagnooseja eikä pidetty meteliä tai vaadittu erityiskohtelua.

Ei vaadittu erityiskohtelua? Onpa todella tympeästi kirjoitettu. Ei varmaan vaadittu, eikä nykyäänkään. Kyse on huomaavaisuudesta ja tiedon lisääntymisestä. 

Oletko tosiaan sitä mieltä, että jos ihminen sairastuu tietystä ruuasta, sen korvaaminen toisella on ERITYISKOHTELUN VAATIMISTA? Kukaan muu kuin julma id iootti ei tarjoa allergiselle oireita aiheuttavaa ruokaa. Tosiasiassa näin olisi toimittu jo 60-luvulla, jos olisi ymmärretty kunnolla mikä vaivat aiheuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Ruuassa ei ollut kaikkia niitä myrkkyjä, mitä siinä nykyään on. Se on se syy. Ei ole kyse mistään hassunhauskasta pikku trendistä. Ota se pää pois perseestösi. "

Eipä tämäkään teoria ole pätevä.Tässähän on jo monessa kommentissa sanottu, että ennen on ollut allergiaa ihan yhtä paljon jos ei enemmänkin .Toiseksi, jos ne ruuat niin myrkyllisiä nykyään  tosiaankin olisi niin eihän niitä sitten kukaan voisi syödä ilman oireita.Kuitenkin on vielä paljonkin ihmisiä jotka eivät ole allergisia yhtään millekään.Kuten meidänkään perheessä ei ole allergioita, emmekä välttele mitään ruokia.

Kyllä ne nämäkin jutut ovat mielestä kiinni.Stressaantunut ihminen herkistyy jollekin aineelle, jolle ei olisi herkistynyt ilman stressiään.Stressi voi tulla muustakin kuin työnteosta ; pelosta,surusta,vihasta,masennuksesta.Nämä kaikki tekevät elimistömme stressaantuneeksi ja herkäksi.Vauvakin voi olla stressaantunut.Hän "imee" tunteensa vanhemmiltaan.Tämä on tutkittu juttu.

Vierailija kirjoitti:

1960- ja 1970-luvuilla lapsia ei hoidettu eikä tutkittu. Äidit eivät juurikaan imettäneet vauvojaan. Naiset uskoivat valheellista propagandaa, että imetys pilaa rinnat. Vauvoja vietiin päivähoitoon jopa 2-3 kuukauden ikäisenä. Vauvoille juotettiin sokerivettä, appelsiinimehua, vastikkeita ja syötettiin banaania ja hunajaa.

Äidit eivät ymmärtäneet lastensa allergioista ja ruoka-aineallergioista. Monia isiä lasten allergiat eivät edes kiinnostaneet. Yleensä lapsiperheen isät eivät juurikaan osallistuneet lastenhoitoon.

Imetyssuositukset olivat 1960- ja 1970-luvulla kummalliset. Lapsentahtista imetystä ja imetysohjausta ei ollut. Kaupasta ostettiin vauvalle teollisia äidinmaidonkorvikkeita. Vauvalle annettiin ruokaa neljän tunnin välein. Väliaikana vauva sai huutaa nälkäänsä, jotta "keuhkot vahvistuvat". Kaupungissa asuminen oli hienompaa kuin maalla asuminen. Äidit halusivat käydä mieluummin töissä kodin ulkopuolella kuin hoitaa ko

Itse olen 1974-syntyneenä tällaisten tapojen uhri. Äitini on kertonut, miten teki usein häijyä antaa lapsen huutaa nälkää, mutta kun ajan paras tiede (käytännössä jonkun amerikkalaisen tunnetun lastenlääkärin kirja) niin sanoi, että lapsesta tulee vaativa ja hankala jos se saa syödä aina kun vähän huutaa, niin hän sitten ruokki vain neljän tunnin välein. 3 kuukautta vaan myös imetti, sen jälkeen korviketta. Itse uskon, että tuo jo pikkuvauvana ollut nälässä pitäminen ja se, ettei itkuun vastattu on johtanut tiettyihin kielteisiin asenteisiin ja psyykkisiin pahoihin oloihin, joista olen ikäni kärsinyt. Sitä on niin syvälle mennyt se usko, että maailma ei välitä minusta eikä minun tarpeisiini koskaan vastata.

Vanhemmuus on ollut pääosin surkeata 1960- ja 1970-luvuilla. Monet näistä kehnoista äideistä ja isistä kuuluvat suuriin ikäluokkiin.

Lapsen ikätasoisiin tarpeisiin ei ole vastattu ja perheen tunneilmapiiri on ollut kylmä. Lastenhoito on ollut usein lasta kaltoinkohtelevaa, lapsen tarpeita laiminlyövää ja välinpitämätöntä. Vastuu lapsista ja lastenhoidosta on siirretty päivähoidolle ja sukulaisille. Jopa alle kouluikäiset lapset ja pienet koululaiset ovat olleet usein ja pitkiä aikoja hoidossa sukulaisilla, mummoloissa, tädeillä ja sedillä. Lapset on haluttu pois silmistä ja pois mielestä!

Äidit ja isät ovat "kasvattaneet" lapsiaan 1960- ja 1970-luvuilla alistamalla, nöyryyttämällä, pelottelemalla, uhkailemalla ja ruumiillisella kurituksella. Nykyään nämä vanhemmat saisivat rikossyytteet, lastensuojeluviranomaiset tulisivat kotikäynnille ja monesta perheestä otettaisiin lapset huostaan.

En ihmettele, että moni 1960- ja 1970-luvulla syntynyt lapsi ei pidä aikuisena yhteyttä vanhempiinsa kuin pakosta. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat laittaneet aikuisena välit kokonaan poikki vanhempiinsa. Omia lapsiaan kaltoinkohdelleet, laiminlyöneet ja pahoinpidelleet, surkeat ja välinpitämättömät äidit ja isät eivät ansaitse lapsiensa kunnioitusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1960- ja 1970-luvuilla lapsia ei hoidettu eikä tutkittu. Äidit eivät juurikaan imettäneet vauvojaan. Naiset uskoivat valheellista propagandaa, että imetys pilaa rinnat. Vauvoja vietiin päivähoitoon jopa 2-3 kuukauden ikäisenä. Vauvoille juotettiin sokerivettä, appelsiinimehua, vastikkeita ja syötettiin banaania ja hunajaa.

Äidit eivät ymmärtäneet lastensa allergioista ja ruoka-aineallergioista. Monia isiä lasten allergiat eivät edes kiinnostaneet. Yleensä lapsiperheen isät eivät juurikaan osallistuneet lastenhoitoon.

Imetyssuositukset olivat 1960- ja 1970-luvulla kummalliset. Lapsentahtista imetystä ja imetysohjausta ei ollut. Kaupasta ostettiin vauvalle teollisia äidinmaidonkorvikkeita. Vauvalle annettiin ruokaa neljän tunnin välein. Väliaikana vauva sai huutaa nälkäänsä, jotta "keuhkot vahvistuvat". Kaupungissa asuminen oli hienompaa kuin maalla asuminen. Äidit halusivat käydä m

 

Joo, mitä väliä oudosta ihottumasta tai vatsavaivoista.

Vierailija kirjoitti:

Ruuassa ei ollut kaikkia niitä myrkkyjä, mitä siinä nykyään on. Se on se syy. Ei ole kyse mistään hassunhauskasta pikku trendistä. Ota se pää pois perseestösi. 

Oli vaan pahempia myrkkyjä kuin nykyisin. Lannoitteet oli sellaisia ettei niitä tänä päivänä saa edes käyttää. Hedelmät ja vihannekset olisi pitänyt pestä todella tarkasti mutta kyllä me joskus porkkanoita varastettiin.

Siksi, että silloin äidit eivät kiikuttaneet lasta lääkäriin jokaisen näppylän vuoksi vaatien allergiatestejä.

No kylläpäs oli. Sitä vaan ei tunnistettu. Jos joku kuoli johonkin allergiareaktioon, kuolinsyyksi tuli syy tuntematon.....

Itse olen allerginen kalalle ja syntynyt 1970. Lisäksi sain ihottumaa, kädet oli välillä vesirakkuloilla. Kärsin vauvana maitoruvesta =atopiasta. Olin usein ripulilla. Nokka vuoti kesällä. 

Minulla on

- laktoosi-intoleranssi

- olin allerginen voimakkaille pesuaineille. Pesuaineiden koostumus on nykyään muuttunut, ehkä EU:n myötä, koska voin nykyään tiskata käsin eikä iho kutise. Myöskään nokkosrokkoa en enää saa kuten lapsena. Sain tätä aina pesun jälkeen. 

- allerginen kalalle

- allerginen heinälle

Veljeni on syntynyt  -78.

Oli pienenä allerginen niin monelle ruoka-aineelle että helpompi luetella ne mille ei ollut.

3-vuotiaana oli lasten  infektio-osastolla sairaalassa kun jalkojen allerginen ihottuma tulehtui pahasti raapimisesta johtuen.  Oli monen laista rasvaa ja voidetta ja jotain liuosta kylpyyn laitettavaksi.

Muistan että ainakin maksa,  mansikka, suklaa, kiwi-hedelmä,  kala, pähkinät,  jopa lenkkimakkara oli kiellettyjen listalla. Oli paljon muutakin mutta kaikkea en jaksa muistaa.  Lääkäri sanoi että kouluikään menee ohi ja totta puhui.

Meillä allergiaa on vahvasti suvussa.  Ilmeisesti isän puolelta periytyy. Itselläni on siitepölyallergia aika paha sellainen sekä kiiwille olen allerginen.  Ihan tavallinen kuusi -siis puu- aiheuttaa kirvelevää näppyä iholle jos kosken siihen. Vaikkapa joulukuusi. Ollut muksusta asti.