Miksi 60 ja 70 luvulla ei ihmiset olleet allergisia ruoille

Aloitin koulun 1978 ja koulussa oli oppilaita joilla on eri ruokaa koska olivat allergisia. Myös työpaikoilla oli aikuisia jotka olivat allergisia. Toki aina piti olla lääkärin todistus allergiasta, jos sait anafylaksiaa jostain mutta lääkäri ei kirjoittanut todistusta niin ei ollut ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä ruokaaine allergisia jo vuonna miekka ja kivi. Silloin vaan kärvisteltiin tai ei syöty. Laktoosi herkistäkin puhuttiin vain maitoallergisina. Niistä ei tehty diagnooseja eikä pidetty meteliä tai vaadittu erityiskohtelua.

Just näin. Ei nostettu haloota. Vanhemmat sanoi vain että pojalle tai tytölle ei maito, kala yms. sovi. Elettiin ihan hyvin, koskaan ei vaadittu mitään erikoista mutta ystävien kanssa tiedettiin allergiat niin osattiin järjestää jokaiselle jotakin esim. juhlissa tai iltakahveilla. Tuo maitoyliherkkyys, allergia vai mikä oli ihmisen perusominaisuus noin vuosiin10 000- 5 000  eKr  saakka kunnes kesytettiin ja keksittiin lehmä maidontuottajaksi. Sitten pikkuhiljaa alettiin maitoon tottua. Olutyliherkkyyttä ei tainnut ainakaan niin paljon esiintyä, tuli vaan mieleen, oluthan keksittiin noihin aikoihin myös lähi- idässä.

Vierailija kirjoitti:

Maailman parhaat äitylit kasvattavat nykyään lapsensa laboratorio-olosuhteita vastaavassa bakteerittomassa tilassa.

Seurauksena vastustuskyvyttömiä kersoja, jotka ovat allergisia kaikelle mahdolliselle ja astma vielä kaupan päälle.

Höpö höpö, minä eli lapsuuden kesät teltassa ja syötiin nuotiolla tehtyä ruokaa, allergioita on kyllä vieläkin yli 50 vuotiaana ja lisää tulee. Veljelläni oli myös allergioita ja astma 

1960- ja 1970-luvuilla lapsia ei hoidettu eikä tutkittu. Äidit eivät juurikaan imettäneet vauvojaan. Naiset uskoivat valheellista propagandaa, että imetys pilaa rinnat. Vauvoja vietiin päivähoitoon jopa 2-3 kuukauden ikäisenä. Vauvoille juotettiin sokerivettä, appelsiinimehua, vastikkeita ja syötettiin banaania ja hunajaa.

Äidit eivät ymmärtäneet lastensa allergioista ja ruoka-aineallergioista. Monia isiä lasten allergiat eivät edes kiinnostaneet. Yleensä lapsiperheen isät eivät juurikaan osallistuneet lastenhoitoon.

Imetyssuositukset olivat 1960- ja 1970-luvulla kummalliset. Lapsentahtista imetystä ja imetysohjausta ei ollut. Kaupasta ostettiin vauvalle teollisia äidinmaidonkorvikkeita. Vauvalle annettiin ruokaa neljän tunnin välein. Väliaikana vauva sai huutaa nälkäänsä, jotta "keuhkot vahvistuvat". Kaupungissa asuminen oli hienompaa kuin maalla asuminen. Äidit halusivat käydä mieluummin töissä kodin ulkopuolella kuin hoitaa kotona omia lapsiaan. Äiitiyslomat olivat lyhyet. Jo hyvin pieniä vauvoja vietiin päivähoitoon kouluttamattomille perhepäivähoitajille, päiväkotiin ja sukulaisille.

Imetykseen suhtauduttiin kielteisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Äideille syötettiin valheellista propagandaa, että imetys ei sovi modernille äidille. Äideille myös valehdeltiin, että teollisesti valmistettu vauvanruoka on parempaa kuin äidinmaito. Vauvalle tuputettiin lisäruokia, että lapsi kasvaisi mahdollisimman nopeasti. Vain noin 10 % lapsista imetettiin puolivuotiaaksi asti.

Olen syntynyt 1950-luvulla ja olen allerginen monelle ruoalle. Pikkusisareni, 1960-luvulla syntynyt, myös. Sivistyneimmissä piireissä (äitini oli opettaja, isä biologian tohtori) tiedettiin kyllä allergioista ja otettiin ne tosissaan. Kansakoulun luokkatoverieni vanhimmista vain ne todella JUNTIT valittivat opettajalle sitä, ettei minun tarvinnut syödä kaikkea kouluruokaa (vaikka vaihtoehtoista ruokaa ei ollut, ja minä toin omat eväät kotoa niinä päivänä). 

Samanlaiset JUNTIT nyt täällä tekevät aloituksia, valehdellen ettei muka allergioita ollut, ja samat JUNTIT puuttuvat muiden ihmistenkin vapaaehtoiseen kasvis- tai vegaaniruokavalioon. Miksi ihmeessä? Johtuuko se siitä, että maailman onnellisemmalla kansalla ei ole OIKEITA ongelmia? 

Vierailija kirjoitti:

Maailman parhaat äitylit kasvattavat nykyään lapsensa laboratorio-olosuhteita vastaavassa bakteerittomassa tilassa.

Seurauksena vastustuskyvyttömiä kersoja, jotka ovat allergisia kaikelle mahdolliselle ja astma vielä kaupan päälle.

Mites sitten selität sen, että naapuritalon tytär kärsi heinänuhasta* ja sai sitten astman, vaikka oli pikkuvauvasta asti mukana navetassa ja osallistui maatilan töihin kun alkoi osta pitää haravaa kädessään?

*oli siis koivu- ja heinäallergikko ja ristiinreagoi voimakkaasti hedelmille, teininä ei enää pystynyt olemaan keväisin eikä kesäisin ulkona lainkaan.

Niistä ei vaan tiedetty. Itselläni oli esimerkiksi aina vatsavaivoja ja olin muutenkin "sairaalloinen", mutta ei niitä mitenkään tutkittu, äiti totesi vaan "ei mukuloilla ikinä mitään ole", ja käski lopettaa valittamisen. Nelikymppisenä sitten minulla todettiin keliakia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman parhaat äitylit kasvattavat nykyään lapsensa laboratorio-olosuhteita vastaavassa bakteerittomassa tilassa.

Seurauksena vastustuskyvyttömiä kersoja, jotka ovat allergisia kaikelle mahdolliselle ja astma vielä kaupan päälle.

Mites sitten selität sen, että naapuritalon tytär kärsi heinänuhasta* ja sai sitten astman, vaikka oli pikkuvauvasta asti mukana navetassa ja osallistui maatilan töihin kun alkoi osta pitää haravaa kädessään?

*oli siis koivu- ja heinäallergikko ja ristiinreagoi voimakkaasti hedelmille, teininä ei enää pystynyt olemaan keväisin eikä kesäisin ulkona lainkaan.

Kyllähän vahvan perinnöllisen allergiariskin omaavat voi allergisoitua luonnonmukaisessakin elämässä. Mutta todella paljon vähemmän niitä allergisoituneita on kuin liian steriilissä elämässä. Tämä tiedetään tutkimuksista, kun esim. Suomen ja Venäjän rajalla muuttuu allergioiden esiintyvyys dramaattisesti, vaikka geneettisesti ihmiset on aika lailla samaa populaatiota itärajan molemmin puolin. On siellä Venäjän puolellakin allergikkoja, paljon vähemmän vaan kuin Suomen.

Vierailija kirjoitti:

ei juu oltu allergisia millekään, podettiin vaan outoja vatsavaivoja ja ne sairaalloiset lapset jotka ei voineet syödä juuri mitään muuten vaan kupsahtelivat ykskaks

Eipä noihin juurikaan kuoltu silloinkaan. Jokaista näppylää ei menty lääkärille näyttämään.

En ole 70-80 luvulla kuullutkaan laktoosiintoleranssista, sitten 90 luvulla sen joku keksi ja yht äkkiä se oli tyyliin joka kolmannella?

Vähän sama kaavat tuntuu toistuvan näiden adhd ja muiden juttujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kasvissyönti ja allergiat ei juuri liity toisiinsa.

Maissi, herne, raaka porkkana, tomaatti, viljat(yleiset) ym allergia. SÖISIN joka päivä melkein hernekeittoa, ohrapuuro, ruisleipää, jos ei tulis kipeeks niistä.

woketusta nämä kaikki kirjainyhdistelmät, kun ongelmia ei ole, niitä tehdään tyhjästä, vaikka väkisin

Koulun ruokalan seinällä luki erityisruokavalio-tapauset ja yhden kohdalla luki: "ei puuroa".

Kun ollaan tarpeeksi uusavuttomia ja tyhmiä, niin sekoitetaan mikä on allergia ja josta ruoasta tykkääminen.

Elin 60- ja 70-luvun maalla. Ruoka tuli omasta maasta ja oli luomua.

Allergiat alkoivat, kun kaupungissa oli tarjolla prosessoitua, teollista ruokaa. Vatsa sietää maidon, jota ei ole pilkottu pienemmiksi komponenteiksi. Vege-hyllystä en osta muoviin ylipakattua tuotetta. En käytä proteiinipatukoita, enkä muitakaan karkkihyllyn värjättyjä, keinomakeutettuja tuotteita. Mehuhyllyn esanssimehut ovat kauhistus, allerginen reaktio takuuvarma.

Jos tuoteluettelo täynnä E-koodeja, jätän hyllyyn. 

Keliakiasta löytyy viitteitä jo muinaiskreikan aikaisista teksteistä...

Ruuassa ei ollut kaikkia niitä myrkkyjä, mitä siinä nykyään on. Se on se syy. Ei ole kyse mistään hassunhauskasta pikku trendistä. Ota se pää pois perseestösi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä ruokaaine allergisia jo vuonna miekka ja kivi. Silloin vaan kärvisteltiin tai ei syöty. Laktoosi herkistäkin puhuttiin vain maitoallergisina. Niistä ei tehty diagnooseja eikä pidetty meteliä tai vaadittu erityiskohtelua.

Just näin. Ei nostettu haloota. Vanhemmat sanoi vain että pojalle tai tytölle ei maito, kala yms. sovi. Elettiin ihan hyvin, koskaan ei vaadittu mitään erikoista mutta ystävien kanssa tiedettiin allergiat niin osattiin järjestää jokaiselle jotakin esim. juhlissa tai iltakahveilla. Tuo maitoyliherkkyys, allergia vai mikä oli ihmisen perusominaisuus noin vuosiin10 000- 5 000  eKr  saakka kunnes kesytettiin ja keksittiin lehmä maidontuottajaksi. Sitten pikkuhiljaa alettiin maitoon tottua. Olutyliherkkyyttä ei tainnut ainakaan niin paljon esiintyä, tuli vaan mieleen, oluthan keksittiin noihin aikoihin myös lähi- idässä.

Ja mitähän "erikoista" tämän päivän maitoallergiset vaativat? En minä ainakaan vaadi mitään keneltäkään, vaan elän elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

1960- ja 1970-luvuilla lapsia ei hoidettu eikä tutkittu. Äidit eivät juurikaan imettäneet vauvojaan. Naiset uskoivat valheellista propagandaa, että imetys pilaa rinnat. Vauvoja vietiin päivähoitoon jopa 2-3 kuukauden ikäisenä. Vauvoille juotettiin sokerivettä, appelsiinimehua, vastikkeita ja syötettiin banaania ja hunajaa.

Äidit eivät ymmärtäneet lastensa allergioista ja ruoka-aineallergioista. Monia isiä lasten allergiat eivät edes kiinnostaneet. Yleensä lapsiperheen isät eivät juurikaan osallistuneet lastenhoitoon.

Imetyssuositukset olivat 1960- ja 1970-luvulla kummalliset. Lapsentahtista imetystä ja imetysohjausta ei ollut. Kaupasta ostettiin vauvalle teollisia äidinmaidonkorvikkeita. Vauvalle annettiin ruokaa neljän tunnin välein. Väliaikana vauva sai huutaa nälkäänsä, jotta "keuhkot vahvistuvat". Kaupungissa asuminen oli hienompaa kuin maalla asuminen. Äidit halusivat käydä mieluummin töissä kodin ulkopuolella kuin hoitaa ko

Hyi. Ihan hirveän surullista. Tuosta olinkin kuullut, että vauvoille juotettiin sokerilitkuja, mutta muu oli uutta tietoa. 

Silloin diagnoosi oli  "ei sovi minulle". Näitä oli paljon.

Vierailija kirjoitti:

Silloin diagnoosi oli  "ei sovi minulle". Näitä oli paljon.

Minun isoäitini sanoo "en pidä siitä" kaiken sellaisen kohdalla, mille on allerginen.