Kuinka moni on tarvinnut ruotsia työelämässä?

Olen tutkija ja tapaan paljon merenkulkijoita, joiden keskuudessa ruotsi on edelleen ykköskieli. Harmi kun en osaa sitä paremmin.

Silloin tällöin rannikkoruotsia. Helppoa kun joka kolmas sana on suomea. Joskus joka toinenkin, vi ska skoda. Pohjanmaa, soteala. 

En ole tarvinnut. Tietyissä kanavissa emme palvele ruotsiksi lainkaan ja toisissa sitten on osaajia sen verran mitä sattuu olemaan. Paljon enemmän on englantia käyttäviä asiakkaita.

Insinööriopinnoissani suoritin virkamiesruotsin, ja hakiessani ensimmäistä kertaa alan töitä haastattelijan äidinkieli oli ruotsi. Hän aloitto ruotsilla, parin lauseen jälkeen oli pakko kysyä voimmeko vaihtaa suomen kieleen. Sain paikan silti. Paikkakuntana Hämeenlinna.

Aineenopettaja lukiossa ja yläkoulussa - en ruotsin.

- Joskus vierailijoita koulussa.

- Tietä opastaessaan tai kysyessä Suomessa tai matkoilla.

Tykkään käyttää ruotsia.

- Netissä tietoa hakiessa välillä tarvitsen myös.

- Joissain urheilupaikoissa ruotsinkielisillä paikkakunnilla puhun ruotsia asioidessani.

Joo, muutaman vuoden tosi ahkerastikin. Tuli yllättäen ja pyytämättä, eikä siitä päässyt irti. Oli aika haastavaa perustella omia näkemyksiään.

Vierailija kirjoitti:

Olen tutkija ja tapaan paljon merenkulkijoita, joiden keskuudessa ruotsi on edelleen ykköskieli. Harmi kun en osaa sitä paremmin.

Eikö merenkulussa englanti ala olemaan kaikkialla vakiintunut työkieli? Kun ala on niin kansainvälinen. On paljon työntekijöitä Euroopan maista, Aasiasta ja Amerikoista. Tosin varmaan jossain ruotsinlaivalla vielä tuo ruotsinkieli elää vahvasti mukana ja tietysti kalastusaluksialla sun muilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtiolla töissä, ruotsia olen tarvinnut mm. Porvoossa (uskokaa tai älkää), Inkoossa, Sipoossa, Raaseporissa, Hangossa, Siuntiossa, Järvenpäässä, Helsingissä jne. En joka päivä, mutta satunnaisesti. Viimeksi Madridissa, mut se oli vapaa-ajalla.

Noissa kaupungeissa usein voi puhua ruotsia, mutta noin 99 % äidinkielenään ruotsia puhuvista osaa ihan sujuvasti myös suomea. Joten varsinaisesta välttämätöntä tarvetta ruotsinkielen osaamiseksi ei ole.

Ei ole 99%, jotain 75% suurinpiirtein. Mut koska ollaan kaksikielisillä tai kokonaan ruotsinkielisillä paikkakunnilla, niin valtion viranhaltija puhuu ruotsia, jos asiakas niin haluaa. Så är det.

Olen tarvinnut suullista ruotsia satunnaisesti ja kirjallista useammin. Olen mm. arvioinut ruotsinkielisen väitöskirjan. Minusta kouluruotsi ja virkamiesruotsi antoi hyvän pohjan tähän. Ammatiltani olen yliopistonlehtori. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtiolla töissä, ruotsia olen tarvinnut mm. Porvoossa (uskokaa tai älkää), Inkoossa, Sipoossa, Raaseporissa, Hangossa, Siuntiossa, Järvenpäässä, Helsingissä jne. En joka päivä, mutta satunnaisesti. Viimeksi Madridissa, mut se oli vapaa-ajalla.

Noissa kaupungeissa usein voi puhua ruotsia, mutta noin 99 % äidinkielenään ruotsia puhuvista osaa ihan sujuvasti myös suomea. Joten varsinaisesta välttämätöntä tarvetta ruotsinkielen osaamiseksi ei ole.

Ei ole 99%, jotain 75% suurinpiirtein. Mut koska ollaan kaksikielisillä tai kokonaan ruotsinkielisillä paikkakunnilla, niin valtion viranhaltija puhuu ruotsia, jos asiakas niin haluaa. Så är det.

Todella harvassa on tässä Etelä-Suomen rannikolla sellaiset ruotsinkieliset jotka ei suomenkielellä saa asioitaan hoidettua. Ei todellakaan ole joka neljäs joka ei puhu sanaakaan suomea!

Laitoshuoltaja. Osaan vain sanoa ruotsiksi, että en puhu ruotsia enkä ymmärrä. Toki olen huvikseni opetellut viittomakielellä kysymykset: kahvia vai teetä. Vielä en ole tarvinnut, hoitaja kyselee valmiiksi. 

Ahvenanmaalaiset viranomaiset ja ruotsinkielisten lehtien toimittajat ovat soittaneet minulle kymmenisen kertaa valtion virkamiesurani aikana ruotsia puhuen. Ruotsiksi olen sitten heidän kanssaan puhunut, vaikka kovin kankeasti sujuu.

Jag inte tala orjuuttaja-alistajaa.

En ole koskaan tarvinnut. Opettajana olen pääosin työskennellyt.

Vain aikoinaan kesätöissä kahvilassa. Nekin asiakkaat oli suomenruotsalaisia, jotka sönkötystäni hetken kuunneltuaan vaihtoivat sujuvaan suomeen. Ja minä kirjoitin muuten pitkästä ruotsista E:n. Osaan sanoa suunnilleen Hur mår du? Jag mår bra. 🥴

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtiolla töissä, ruotsia olen tarvinnut mm. Porvoossa (uskokaa tai älkää), Inkoossa, Sipoossa, Raaseporissa, Hangossa, Siuntiossa, Järvenpäässä, Helsingissä jne. En joka päivä, mutta satunnaisesti. Viimeksi Madridissa, mut se oli vapaa-ajalla.

Noissa kaupungeissa usein voi puhua ruotsia, mutta noin 99 % äidinkielenään ruotsia puhuvista osaa ihan sujuvasti myös suomea. Joten varsinaisesta välttämätöntä tarvetta ruotsinkielen osaamiseksi ei ole.

Ei ole 99%, jotain 75% suurinpiirtein. Mut koska ollaan kaksikielisillä tai kokonaan ruotsinkielisillä paikkakunnilla, niin valtion viranhaltija puhuu ruotsia, jos asiakas niin haluaa. Så är det.

Todella harvassa on tässä Etelä-Suomen rannikolla sellaiset ruotsinkieliset jotka ei suomenki

Täydellistä suomea puhuvat lähinnä kaksikielisissä perheissä kasvaneet. Suurin osa yksikielisistä puhuu ihan hyvää suomea, mutta siitä kuitenkin erottaa, ettei se ole äidinkieli. Tietyissä asioissa ja tilanteissa äidinkielen merkitys on tärkeä.

      myyjä    ruotsi englanti saksa suomi

Työssäni kirjoitan käyttöohjeita lääketieteellisiin laitteisiin ja käännätän niitä lukuisille eri kielille. Ruotsin osaaminen on auttanut minua mm. löytämään ammattikääntäjien tekemästä käännöksestä virheen, joka muutti ohjeen merkityksen täysin päinvastaiseksi ja joka oli jo livahtanut läpi ainakin kahdesta tarkistuksesta.

Kerran tein ruotsiksi kutsun kahden ahvenanmaalaislehden toimitukseen tulla lehdistötilaisuuteen. Ei olisi tarvinnut, mutta tein silti.

Kummastakaan ei tullut ketään, mutta toisesta sain palautteen "erinomaisella ruotsilla" kirjoitetusta kutsusta.

Aivan paskaa koko pakkoruotsi. Itä-Suomessa asun.