Huonoon avioliittoon jääneet
Ratkaisujen aika. Liittomme on muuttunut huonoksi, arvottomaksi liitoksi puolison pettämisen takia. En enää haluasi jatkaa, mutta vaakakupissa painaa moni asia. Miten tästä eteenpäin?
Rakastan kotiamme, lapsiamme ja perhettämme. Puolisoa pettämisen jälkeen, en tiedä? Olemme melko varakkaita ja yhdessä lainaa puoli miljoonaa. Yksin lasten kanssa en voisi ikinä asua näin. Muutto vuokralle ja lapset viikko-viikko toisen luona. Samalla lasten elämä romuttuisi. Ei kiitos!
Haluaisin kuulla, onko muita jäänyt itsekkäistä syistä huonoon liittoon? Ei siis väkivaltaa, alkoa tai muuta sellaista. Ainoastaan tunnekylmyyttä ja nyt myös pettämistä. Onko tämä tuhoon tuomittua?
Kommentit (69)
Jos et lähde, niin siirrät lapsillesi tuollaisen avioliiton mallin. Onko se sen arvoista?
Tunnekylmä liityo on henkisesti väkivaltainen liitto ja se on sitä myös lapsille.
Rakastatko puolisoasi, rakastaako hän sinua. Puhukaa asia selväksi.
Missäs se Ammattivalittaja nyt on, kun kerrankin tarvittaisiin? Se on oikein ammattilainen tässä asiassa ja saat siltä sisäpiirin vinkkejä ja vertaistukea, kunhan löytää paikalle.
Elin pitkään huonossa liitossa. Vaikken sitä silloin tajunnut, huono parisuhde roikkui koko elämän yllä harmaana pilvenä. Elämä on ollut kaikin puolin parempaa, sen jälkeen kun uskalsin lähteä. Rahaa ei ehkä ole yhtä paljon, mutta elämä on parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Missäs se Ammattivalittaja nyt on, kun kerrankin tarvittaisiin? Se on oikein ammattilainen tässä asiassa ja saat siltä sisäpiirin vinkkejä ja vertaistukea, kunhan löytää paikalle.
Mullahan on avioliitto parantunut. En vaan kaikkea tänne kerro.
Vierailija kirjoitti:
Jos et lähde, niin siirrät lapsillesi tuollaisen avioliiton mallin. Onko se sen arvoista?
Jaa lapset ei aikuistuttuaan pysty itse ajattelemaan ja tekemään omannäköisiä päätöksiä? Typerä tuo "siirrät lapsille" mantra...
Ap. Kyllä monet jää noista syistä. Etenkään jos ei ole itsellä kiihkoa ja kiimaa saada uutta suhdetta, niin miksi lähteä jos asiat muuten on mallillaan? Ihan hyvä ratkaisu sinulla, ja sitä paitsi, ainahan voit erota myöhemminkin jos jokin kimmoke siihen tulee. Katsele ja kuulostele rauhassa!
Pystyttekö elämään sovussa ja arvostamaan toisianne, jos nyt ei puolisona niin asuinkumppanina ja lasten toisena vanhempana? Jos välinne ovat kuitenkin hyvät, tuo voi onnistua. Ainakin hetken. Jos taas arvostus ja luottamus toiseen on täysin mennyt ja se kumppani on lähinnä välttämätön paha siellä kotona, niin tuhoon tuomittu yritys.
Anna eukollesi! Liittonne elpyy, kun lakkaat pihtaamasta. Ei naiset kestä olla ilman.
Onko sinulla tai puolisollasi molemmilla vielä halua korjata asiat? Jos ei, niin ratkaisu on mielestäni aika selvä. Teet lapsillesi suurta vahinkoa jäämällä tuollaiseen asetelmaan pelkän rahan takia. Aikuisena lapset pariutuvat jonkin tunnekylmän henkilön kanssa ja kantavat sisällään samaa tuskaa kuin sinä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lähde, niin siirrät lapsillesi tuollaisen avioliiton mallin. Onko se sen arvoista?
Jaa lapset ei aikuistuttuaan pysty itse ajattelemaan ja tekemään omannäköisiä päätöksiä? Typerä tuo "siirrät lapsille" mantra...
Ap. Kyllä monet jää noista syistä. Etenkään jos ei ole itsellä kiihkoa ja kiimaa saada uutta suhdetta, niin miksi lähteä jos asiat muuten on mallillaan? Ihan hyvä ratkaisu sinulla, ja sitä paitsi, ainahan voit erota myöhemminkin jos jokin kimmoke siihen tulee. Katsele ja kuulostele rauhassa!
Jos asiat on mallillaan. Jos se puoliso lähinnä ärsyttää, ei liittoa kannata jatkaa. Kyllä siitä parisuhteesta pitää saada muutakin hyvää kuin pelkkä raha. Jos ei romanttisia tai seksuaalisia haluja toista kohtaan enää ole, pitää olla edes jonkinlainen kumppanuus ja ystävyys, että homma toimii.
Mutta hätiköityjä päätöksiä ei toki tarvitse tehdä jos tilanne on kuitenkin ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla tai puolisollasi molemmilla vielä halua korjata asiat? Jos ei, niin ratkaisu on mielestäni aika selvä. Teet lapsillesi suurta vahinkoa jäämällä tuollaiseen asetelmaan pelkän rahan takia. Aikuisena lapset pariutuvat jonkin tunnekylmän henkilön kanssa ja kantavat sisällään samaa tuskaa kuin sinä nyt.
Mitä ihmettä sössötät? Suurta vahinkoa :D Jos vanhemmat kunnioittaa toisiaan, rakastaa lapsia ja perhettään, elämä on kunnossa ja tasaista, se vie pitkälle. Ei lapsia kiinnosta eikä se heille kuulukaan, onko vanhemmilla seksielämää.
Onko tilanne kuinka akuutti, oletko kuullut pettämisestä vastikään? Voi olla ihan hyvä vaihtoehto jatkaa vielä hetki ja katsoa miten lähtee sujumaan kun tilanne tasoittuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs se Ammattivalittaja nyt on, kun kerrankin tarvittaisiin? Se on oikein ammattilainen tässä asiassa ja saat siltä sisäpiirin vinkkejä ja vertaistukea, kunhan löytää paikalle.
Mullahan on avioliitto parantunut. En vaan kaikkea tänne kerro.
Ukko ei enää määrääkään kaikesta, ei komenna, ei ilkeile, ei itketä, kestää hyvin sun sairastelun, suostuu remontoimaan mörskän ja antaa sun käydä vapaasti bilettämässä?
Elin huonossa liitossa monta vuotta taloudellisten ja käytännön syiden takia. Lopulta erosin ja hyvä niin. Tuli seinä vastaan. Nyt kun erosta on kohta pari vuotta aikaa, niin mennyt aika tuntuu täysin järjettömältä. Miten sokea sitä on ollutkaan. Turha kituutella jos tietää itsekin, että homma ei muuksi muutu. Tällöin ero on lopulta kaikille osapuolille suuri helpotus.
Tuollaisessa tilanteessa, kun huomioi kokonaisuuden, jäisin liittoon, mutta antaisin sen näivettyä lopullisesti kulissiksi. Etsisin rakkauden muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs se Ammattivalittaja nyt on, kun kerrankin tarvittaisiin? Se on oikein ammattilainen tässä asiassa ja saat siltä sisäpiirin vinkkejä ja vertaistukea, kunhan löytää paikalle.
Mullahan on avioliitto parantunut. En vaan kaikkea tänne kerro.
No mutta mahtavaa! Taas yksi ihmeparantuminen sun värikkäässä elämässäsi. Loistavaa!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs se Ammattivalittaja nyt on, kun kerrankin tarvittaisiin? Se on oikein ammattilainen tässä asiassa ja saat siltä sisäpiirin vinkkejä ja vertaistukea, kunhan löytää paikalle.
Mullahan on avioliitto parantunut. En vaan kaikkea tänne kerro.
Ukko ei enää määrääkään kaikesta, ei komenna, ei ilkeile, ei itketä, kestää hyvin sun sairastelun, suostuu remontoimaan mörskän ja antaa sun käydä vapaasti bilettämässä?
Ei noilla asioilla ole minulle merkitystä. On elatus ja hän on auttanut mua nyt sairaana. Käynyt apteekissa ja kaupassa.
Runkkaa ne miehet vessapaperiinkin ja miten se on sulta pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla tai puolisollasi molemmilla vielä halua korjata asiat? Jos ei, niin ratkaisu on mielestäni aika selvä. Teet lapsillesi suurta vahinkoa jäämällä tuollaiseen asetelmaan pelkän rahan takia. Aikuisena lapset pariutuvat jonkin tunnekylmän henkilön kanssa ja kantavat sisällään samaa tuskaa kuin sinä nyt.
Mitä ihmettä sössötät? Suurta vahinkoa :D Jos vanhemmat kunnioittaa toisiaan, rakastaa lapsia ja perhettään, elämä on kunnossa ja tasaista, se vie pitkälle. Ei lapsia kiinnosta eikä se heille kuulukaan, onko vanhemmilla seksielämää.
Jaa, on kai joidenkin vaikea myöntää itselleen tosiasioita. Ei lapset ole tyhmiä. Aistivat kaiken, sen pettämisenkin.
Itsekin olen täynnä virheitä. Olen varautunut, kun toinen on iloinen maailmanmatkaaja. Arvostan seesteisyyttä, jonka toinen kokee tylsyydeksi. En usko, että tulisin itse tästä muuttumaan. En kaipaa uutta suhdetta, jäisin todennäköisesti yksin.
ap