Huonoon avioliittoon jääneet

Huonoon avioliittoon jääneet ovat nyhveröitä jotka eivät osaa elää yksin.

Jos teillä on molemminpuolinen halu saada asiat toimimaan yhdessä, joko parantaen parisuhdetta tai vain lasten vanhempina saman katon alla, se voi toimia. Pitäisi kuitenkin olla yhteinen näkemys ja keskusteluyhteys ja kunnioitus sitä kumppania kohtaan. Intohimoton "kulissisuhde" voi toimia, jos välit on hyvät ja molemmat sitä haluaa ylläpitää. 

Miten pettäminen teki avioliitosta huonon? Pettäminen on seuraus, ei juuri syy siihen miksi toinen haki esim huomiota toisaalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missäs se Ammattivalittaja nyt on, kun kerrankin tarvittaisiin? Se on oikein ammattilainen tässä asiassa ja saat siltä sisäpiirin vinkkejä ja vertaistukea, kunhan löytää paikalle.

Mullahan on avioliitto parantunut. En vaan kaikkea tänne kerro.

Ukko ei enää määrääkään kaikesta, ei komenna, ei ilkeile, ei itketä, kestää hyvin sun sairastelun, suostuu remontoimaan mörskän ja antaa sun käydä vapaasti bilettämässä?

Ei noilla asioilla ole minulle merkitystä.  On elatus ja hän on auttanut mua nyt sairaana. Käynyt apteekissa ja kaupassa.

Niin sä ihan vaan lämpimiksesi valitat noista asioista täällä palstalla joka ikinen päivä?

Ihan kun oma tarinani! Itse olen se pettänyt osapuoli (mitä tosi syvästi kadun, olisi pitänyt erota ensin) ja yritimme monta vuotta tuollaisella mallilla jatkaa kun puolisoni ei halunnut päättää suhdetta kuitenkaan, ei kyllä voinut antaa anteeksikaan joten se katkeruus oli siinä pinnan alla koko ajan vaikka ulkoisesti kaikki oli ihan hyvin ja teimme perheenä asioita, arki rullasi.

Lopulta tein molempien puolesta sen päätöksen ja päätin liiton. Itsellä on ollut pitkään jo uusi kumppani, eksästä en tiedä. Ihan hyvissä väleissä ollaan ja se huonon parisuhteen aiheuttama musta pilvi toden totta on poissa.

 

Meillä oli reilusti yli 20v kestänyt suhde joka oli kauan ennen tuota pettämistäni muuttunut täysin kaverilliseksi, puolisoa se ei haitannut vaikka seksikin oli väliltämme loppu. Riidat meillä kuitenkin oli tosi rankkoja (huono kommunikaatio) niin se kokonaisuus oli vaan itselle sellainen ettei sitä olisi voinut loppuelämää katsella vaikka todella paljon hyvääkin oli toki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missäs se Ammattivalittaja nyt on, kun kerrankin tarvittaisiin? Se on oikein ammattilainen tässä asiassa ja saat siltä sisäpiirin vinkkejä ja vertaistukea, kunhan löytää paikalle.

Mullahan on avioliitto parantunut. En vaan kaikkea tänne kerro.

Ukko ei enää määrääkään kaikesta, ei komenna, ei ilkeile, ei itketä, kestää hyvin sun sairastelun, suostuu remontoimaan mörskän ja antaa sun käydä vapaasti bilettämässä?

Ei noilla asioilla ole minulle merkitystä.  On elatus ja hän on auttanut mua nyt sairaana. Käynyt apteekissa ja kaupassa.

Niin sä ihan vaan lämpimiksesi valitat noista asioista täällä palstalla joka ikinen päivä?

 

Ajankuluksi. Eipä mua esim tuo remppaamattomuus haittaa. Mies on niin päättänyt, niin olkoon niin.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen täynnä virheitä. Olen varautunut, kun toinen on iloinen maailmanmatkaaja. Arvostan seesteisyyttä, jonka toinen kokee tylsyydeksi. En usko, että tulisin itse tästä muuttumaan. En kaipaa uutta suhdetta, jäisin todennäköisesti yksin. 

ap

Eli miehen pitäisi yksin muuttua että liitonne e toimisi? Onko sinulla mitään omaa vai elätkö vain perheen kautta? Työ, harrastus, ystäviä? Meidän seksitönliitto (mulla ei haluja) toimii, kun meillä kummallakin on myös sitä omaa elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Miten pettäminen teki avioliitosta huonon? Pettäminen on seuraus, ei juuri syy siihen miksi toinen haki esim huomiota toisaalta. 

Tunnekylmyyttä on ilmeisesti ollut ennenkin. Tarvittaisiin myös ap:n puolison näkemys asiaan, haluaako hän jatkaa liittoa ja onko hän valmis rakkaudettomaan kulissiliittoon pitääkseen perheen kasassa? Arvostaako hän ap:ta puolisona ja lasten vanhempana, vaikkei rakkautta enää ole? Onko ap:lle ok jos puoliso etsii seksuaalisten tarpeiden tyydytystä muualta jatkossakin?  

Vierailija kirjoitti:

Jos et lähde, niin siirrät lapsillesi tuollaisen avioliiton mallin. Onko se sen arvoista? 

Millaisen mallin?

Pettämisestä sen verran, että yleensä vaimolle kerrotaan vain jäävuoren huippu siitä, mitä on ollut meneillään. Sekin pakon edessä. Todellisuus on todennäköisesti paljon pahempaa, kuin mitä on kerrottu. 

Kyllä minä tuollaisen takia eroaisin. Itse elän sellaisessa kaveriliitossa, jossa ollaan yhdessä hiljaa eikä tunnu olevan muuta yhteistä kuin kauppalistan tekeminen.

Jos minä eroaisin, saisin kuulla että tein sen turhaan. Mutta onko tämäkään sitten lapsille hyvä? Tähän asti olen ajatellut että paremi lapsille tämä ehjä koti ja molemmat vanhemmat. Itse olen onneton. Miehestä en tiedä. Luultavasti ihan tyytyväinen kun homma rullaa eikä tarvitse miettiä.

Tää maailma pyörii rakkaudettomiilla suhteilla ja sovituilla liitoilla, joihin osaan on rakkaus tullut mukaan. Eikä kukaan puhu erosta pettämisen takia. Yhdessä ollaan, kun niin on sovittu juridisesti.

Riitaisa ja väkivaltainen suhde varmasti jättää jälkensä lapsiin. Sovinnainen suhde on mun vinkkelistä taas parempi kuin ero. Ero repii aina ja traumatisoi, vaikka täällä väitetään toisin.

Ehkä parisuhdeterapia voisi olla teille hyvä. Käydä vähän avaamassa lukkoja ja löytää se arjen punainen lanka. Jos saisitte kaverimlden edes toimimaan. Hyvässä fiiliksessä on kaikilla kivempi olla ja kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen täynnä virheitä. Olen varautunut, kun toinen on iloinen maailmanmatkaaja. Arvostan seesteisyyttä, jonka toinen kokee tylsyydeksi. En usko, että tulisin itse tästä muuttumaan. En kaipaa uutta suhdetta, jäisin todennäköisesti yksin. 

ap

Eli miehen pitäisi yksin muuttua että liitonne e toimisi? Onko sinulla mitään omaa vai elätkö vain perheen kautta? Työ, harrastus, ystäviä? Meidän seksitönliitto (mulla ei haluja) toimii, kun meillä kummallakin on myös sitä omaa elämään. 

Vai haluaako mies että ap muuttuu? Pystytkö ap jäämään kulissivaimoksi ja kestämään sen, että mies liihottelee jatkossakin omissa menoissaan ja pettää? Voitte jatkaa vain, jos voitte hyväksyä toisenne sellaisina kuin olette ja myös tilanteen. Muuten katkeroidutte, riitelette ja myrkytätte kodin ilmapiirin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et lähde, niin siirrät lapsillesi tuollaisen avioliiton mallin. Onko se sen arvoista? 

Millaisen mallin?

Tunnekylmän kulissiliiton, jossa petetään. Todellista tunneyhteyttä ja rakkautta ei ole. Mielestäni ap on todella itsekäs jos ei yritä nähdä asetelmaa kaikkien perheenjäseneiden kannalta. Jopa sen pettävän puolison. Eihän hänkään ole voinut olla onnellinen jos on hairahtunut sivupoluille. 

Vierailija kirjoitti:

Huonoon avioliittoon jääneet ovat nyhveröitä jotka eivät osaa elää yksin.

Mikä sankaruus se yksin eläminen on?

Tuossahan on vielä lapsetkin, joita rääkättäisiin viikko-viikko systeemillä eron jälkeen. Mitä ne lapset teki väärin saadakseen tuommoisen kohtalon?

Iso arvostus aikuisille, jotka saa elämänsä toimimaan lasten ehdoilla. Kerrankin jos ajateltas heitä ensin, eikä omaa jalkoväliä .

Puolisolla voi olla mahdollisuus kehittää itseään. Oletteko jo olleet pariterapiassa tai yksilöterapiassa? Onko toivoa paremmasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoon avioliittoon jääneet ovat nyhveröitä jotka eivät osaa elää yksin.

Mikä sankaruus se yksin eläminen on?

Tuossahan on vielä lapsetkin, joita rääkättäisiin viikko-viikko systeemillä eron jälkeen. Mitä ne lapset teki väärin saadakseen tuommoisen kohtalon?

Iso arvostus aikuisille, jotka saa elämänsä toimimaan lasten ehdoilla. Kerrankin jos ajateltas heitä ensin, eikä omaa jalkoväliä .

Kai sitä pitää punnita ennen kaikkea, että milloin on se raja ylitetty, kun yhdessä oleminen ei olisi enää lastenkaan etu. Ja on myös muunlaisia malleja kuin viikko-viikko. Sitä mallia ei taida lastenpsykiatritkaan suositella. On vain aikuisille helpompaa. 

Vierailija kirjoitti:

Elin huonossa liitossa monta vuotta taloudellisten ja käytännön syiden takia. Lopulta erosin ja hyvä niin. Tuli seinä vastaan. Nyt kun erosta on kohta pari vuotta aikaa, niin mennyt aika tuntuu täysin järjettömältä. Miten sokea sitä on ollutkaan. Turha kituutella jos tietää itsekin, että homma ei muuksi muutu. Tällöin ero on lopulta kaikille osapuolille suuri helpotus. 

Täysin samanlainen kokemus itselläni.

Vaikeinta oli se eroa edeltävä aika kipuillessa ja pähkäillessä- Sitä ymmärsi ettei näin voi enää jatkua, mutta rohkeutta piti kyllä kerätä jonkin aikaa ja suunnitella käytännnön asioiden järjestämistä, etenkin taloudellista puolta. Kun sain tehtyä päätöksen, ero olikin valtava huojennus vaikka teettikin paljon vaivaa. Silti paljon energiaa vapautui. Elämänlaatu parani taloudellisen tilanteen muutokesta huolimatta, ja oli paljon helpompi hengittää, kun oli vapaus.

Vierailija kirjoitti:

Elin huonossa liitossa monta vuotta taloudellisten ja käytännön syiden takia. Lopulta erosin ja hyvä niin. Tuli seinä vastaan. Nyt kun erosta on kohta pari vuotta aikaa, niin mennyt aika tuntuu täysin järjettömältä. Miten sokea sitä on ollutkaan. Turha kituutella jos tietää itsekin, että homma ei muuksi muutu. Tällöin ero on lopulta kaikille osapuolille suuri helpotus. 

Mikä oli se seinä? 

Itsellä on niin paljon pelissä tässä, että edes itse pettäminen ei tunnu niin pahalta, vaan se, että annan toisen tappaa mun unelmat, mun kodin, mun elämän! Siihen en suostu. Olen itse kokenut vaikean lapsuuden, yksin jättämiset ja muut helvetilliset arvet. Se että olen tähän pisteeseen päässyt on myös omaa ansiotani. Paljon olen pahaa nähnyt ja siihen en halua palata. Lapsille ollaan rakastavia ja ainakin toistaiseksi ollaan puhuttu, että yhdessä jatketaan perheenä. Mielessä kalvaa kuitenkin kysymys, onko tämä itselleni hyväksi.

Ja tuolla joku kysyi pystynkö arvostamaan puolisoani vielä. Miten en voisi arvostaa, hän on korkeasti kouluttautunut, kuten minäkin. Hän on isossa roolissa työelämässä ja rakentanut meille unelmien kodin. Lomamatkat aina hulppeita - talvisin rantalomalla, kesällä euroopassa. Rakkautta, siitä en tiedä. Ei varmaan kun salasuhde paljastui. Aavistellut olin jo pari vuotta.

ap

Muutan vihdoin omilleni tämän kuun lopussa. Eropäätös tehtiin viime elokuussa. 

Miehelläni oli muita naisia, ONSsit olisin vielä voinut katsoa läpi sormien. Mutta en sitä että esiinnytään sinkkuna ja kirjotellaa rakkausviestejä toiselle.

Saimme 33 vuotta yhdessä, oli ylä ja alamäkeä ja välillä tasapaksua. Ihan niiku suhteet yleensä on. Oli myös välillä enemmän seksiä ja välillä vähemmän.

Sain kuulla että minä halusin seksiä enemmän kuin exäni ja kuinka hän vanhana miehenä, 55 veenä, ei enää pahemmin ollut kiinnostunut. 

Onneksi minulle vihdoin viime kesänä selvisi että kiinnostus minua kohtaan oli lopahtanut, ei muita naisia.

En voi olla ihmisen kanssa joka minua halua, en halua tehdä niin pahaa väkivaltaa itselleni.

Pettäjähän aina ottaa sen tietoisen riskin että petetty ei nyt välttämättä enää jääkään siihen suhteeseen. Ja jotenkin kuitenkin pettäminen on se valinta vaikka johtaisi sitten eroon.

Olen todella mukavuudenhalunen ihminen, laiskakin vielä.

Rakastan tätä taloamme, rakensimme itse just haluamamme, ja tietysti puutarhaani jonka joka kasvin ja kukan ja puun olen itse istuttanut. 

Exäni on ostanut tästä osuuteni. Itse muutan osakkeeseen joka on rempattu haluamaani kuntoon.

Lapset ovat jo aikuisia, heistä ei tartte murehtia.

Minun on helpompi hengittää, ryhtini parani kertaheitolla, selkäni suoristu kun päätös tehtiin ja alkoi tapahtumaan.

Suhde oli jo huono pitemmän aikaa.