Lue keskustelun säännöt.
Apua täysin toivottamalle elämäntilanteelle. Lue aloitus ennen kuin kommentoit.
05.03.2024 |
Tilanteeni on lyhyesti se, että olen jäänyt tavallaan lapsuudenkotini "vangiksi". Olen tällä hetkellä 25-vuotias ja mulla ei käytännössä ole mitään elämänsuunnitelmia. Ammattillinen koulutus on muutaman vuoden takaa. Valmistumisen jälkeen en ole tehnyt oma alan töitä kun niitä ei käytännössä ole. Olen ollut työttömänä monta vuotta, mutta on toki pätkätöitäkin välissä ollut.
Isona ongelmana on myös asuinsijainti. Asumme todella pienellä paikkakunnalla, joka ollut myös osasyynä sille, että miksi en itsenäistynyt. Ei ole ollut järkevää muuttaa pienellä paikkakunnalla vähän kauemmas, kun työasiat ovat olleet epäselviä. Täällä käytännössä kaikki käy muilla paikkakunnilla töissä.
Mulla ei oo ollu mitään mielenkiintoa (mitään) alaa kohtaa. Opiskelin tän nykyisen ammatin lähinnä vanhempien pakotuksesta. Tietysti näin jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä asia. Jos mulla olis joskus ollut mielenkiintoa opiskella jotain tiettyä alaa, niin olisin ollut omillani jo aikoja sitten.
Asia on vastikäään menny vielä huonommaksi siltä kantilta, että en edes pysty tällä hetkellä menemään töihin. Perheessä on vain yksi toimiva auto tällä hetkellä, joka on isäni käytössä. Äitini myös tarvitsee autoa, vaikka hän on kotiäiti. Asumme siis maalla, että kauppakin on aika kaukana.
Kyllähän tässä on myös sekin fakta, että vanhempani ovat jo 57-vuotiaita. Eivät ole eläkeiästä enää kovin kaukana. Omakotitalo kyseessä, niin lisäkäsistä on kyllä apua.
Mulla ei oo päihdeongelmaa, tai mitään riippuvuuksia. Ainoastaan tämä turhuus on turruttanut aivot, eli luonnollisesti varmaan masennus tullut.
Ammattikouluun voisin päästä heti. Kaikkeen muuhun vasta syksyllä, mutta toki niihin nyt haetaan. Olen katsonut, mutta en tiedä. Mikään ei tullu omalta, tai "kiinnostaisi" milläänlailla. Työttömänä muuttaminen ei taida ollaan millänlailla järkevää, kun mulla ei ole mitään säästöjäkään. Olen valitettavasti vanhempien elätettävänä, mikä on tietysti enemmän kuin noloa ikäni huomioiden (ja tilanne tietysti).
Jos tämä tilanne jatkuu vielä jostain syystä pitkään, niin se tarkoittaa, että musta tulee vanhempieni omaishoitaja.
Useasti käynyt päivien päättäminen mielessä. Varmaan 30-vuotiaana viimeistään, jos tilanne ei ole muuttunut. Ei tästä kuopasta pääse enää pois :(
Kommentit (132)
No, sullahan on kaikki paremmin kuin monella muulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutat nyt ainakin sen oman paikkakunnan keskustaan vuokralle, että pääset itsenäisen elämän alkuun ja liikkumaan ihmisten ilmoilla itsenäisesti. Riippuu toki miten pieni se paikka on, jos siellä ei ole enää yhtään kavereitasi/muita oman ikäisiä, kannattaa sinunkin lähteä muualle suosiolla. Nyt on hyvä mahdollisuus vielä saada kesätöitä, hae aivan kaikkea ympäri Suomen ja lähde vaan rohkeasti kokeilemaan. Ja syksyllä sitten opiskelemaan, jos nykyinen tutkintosi ei ole työllistävä tai et halua sitä työtä tehdä.
Mene armeijaan. Se on hyvä keino itsenäistyä. Pääset ainakin pois kotoasi.
Siellä tutustuu erilaisista ympäristöistä tulleisiin ihmisiin. Kannatan tätä ratkaisua, jos olet nainen.
Sinulla on ajokortti. Miten olisi jos hankkisit taksinkuljettajan pätevyyden, se olisi nopea ja melko helppo lisäkoulutus. Monella paikkakunnalla avoimia paikkoja, joissain jopa avustetaan pätevyyden hankkimisessa. Ehkä jopa omalla paikkakunnalla voisi olla paikkoja auki ja hyvässä lykyssä saa työauton kotona pidettäväksi, jolloin voisit miettiä muuttoa omaan kotiin rauhassa, kerätä vähän säästöjä. Tässä olisi sekin etu, että jos keksitkin mitä oikeasti haluaisit tehdä ja opiskella, niin olisi myös keino ansaita elantoa opiskelun ohessa.
Äitisi on kotiäiti 25- vuotiaalle lapselle? Onko tässä koko kuviossa jotain ylisukupolvisia ongelmia vai mistä on loppujen lopuksi kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En murehdit lukea onko jo ehdotettu mutta Kelan Nuotti-valmennus on sinulaisia varten. Siihen pitää hakea mutta et tarvitse lääkärin lausuntoa eikä se maksa mitään. Riittää kun olet max 29 ja et tiedä mitä tekisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hu huu ap!
Ootko miettinyt vaihtoehtoja? Ettinyt töitä, asuntoa, opiskelupaikkaa? Eikö yhtään innosta?
Ei sinua pysty auttamaan kukaan muu kuin sinä itse. Miksi et sitten auta?
Vanhemmillesi tilanne on ihan hyvä ja varmaan kestävät sen, että joutuvat elättämään sinut.
Hanki nyt aivan ensimmäiseksi ajokortti. Kai sinä jotain työmarkkinatukea saat, jolla sen maksat. Sen jälkeen hankit jonkunlaisen kulkuneuvon. 500 eurolla saa jo jonkunlaisen kotteron. Sillä pääset ihmisten ilmoille.
Toiseksi hankkiudut jollekin työvoimakurssille, jolta voisit päästä töihin. Yleensä niille vaaditaan jotain muutakin koulutusta kuin peruskoulu, ja sehän sinulla jo on. Mutta miksi et hae nyt yhteishaussa johonkin sellaiseen ammattikouluun, jossa olisi myös asuntola ja jonka kautta pääsisit edes ensimmäiseen työpaikkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muillakaan ole mitään superihanaa työtä tai yhtä ainoaa kutsumusammattia. Kantsii nyt opiskella sellaista, johon työllistyy ja joka on ihan ok. Elämä lähtee siitä pikkuhiljaa aukeamaan, ekasta työpaikasta käsin on paljon helpompi lähteä miettimään, mitä seuraavaksi.
Näinhän se menee. Itse opiskelin nuorena ammattitutkinnon, ja täysikäistyttyä työelämä alkoi kaupan kassalta. Kun kyllästyin siihen, että viikon kohokohtia oli jos pääsi edes tunniksi hyllyttämään, aloin miettiä mitä muita vaihtoehtoja olisi. Aloitin amk-opinnot, sivussa jatkoin kassatyötä osa-aikaisena.
Valmistuttua aloitin oman alan töissä. Aloitushommat ei nekään hohdokkaita olleet, mutta sai kokemusta jolla kiivetä aina seuraavalle portaalle. Nykyistä työtäni kuvataan asiantuntijatyöksi, ja olen ollut töhön tyytyväinen. Tiedä sitten, mihin kaikkialle matka vielä jatkuu.
Tärkeintä on, että aloitat jostakin. Sen ei tarvitse olla mitään suurta, tai jossa olisit luonnonlahjakkuus, pääasia päästä kiinni johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Hae töitä. Mistä vain, mitä vain. Hae vaikka YK:hon vapaaehtoistyöhön. Pääasia on, kun jotain saat mielekästä tekemistä, niin sitten muuta. Kaikki kyllä järjestyy sen mukana. Sinun pitää itse ensin haluta ulos kodistasi.
YK:n vapaaehtoistyöhön vaaditaan väh. kolmen vuoden työkokemus: https://um.fi/yk-n-vapaaehtoisohjelma
Toivoton tilanne olisi se, ettei ole varaa ruokaan, sinulla on parantumaton syöpä tai olet vaikka ihmiskaupan uhri. Sinä olet vain saamaton ja masentunut. Sinun pitää itse ottaa itseäsi niskasta kiinni.