Lue keskustelun säännöt.
Apua täysin toivottamalle elämäntilanteelle. Lue aloitus ennen kuin kommentoit.
05.03.2024 |
Tilanteeni on lyhyesti se, että olen jäänyt tavallaan lapsuudenkotini "vangiksi". Olen tällä hetkellä 25-vuotias ja mulla ei käytännössä ole mitään elämänsuunnitelmia. Ammattillinen koulutus on muutaman vuoden takaa. Valmistumisen jälkeen en ole tehnyt oma alan töitä kun niitä ei käytännössä ole. Olen ollut työttömänä monta vuotta, mutta on toki pätkätöitäkin välissä ollut.
Isona ongelmana on myös asuinsijainti. Asumme todella pienellä paikkakunnalla, joka ollut myös osasyynä sille, että miksi en itsenäistynyt. Ei ole ollut järkevää muuttaa pienellä paikkakunnalla vähän kauemmas, kun työasiat ovat olleet epäselviä. Täällä käytännössä kaikki käy muilla paikkakunnilla töissä.
Mulla ei oo ollu mitään mielenkiintoa (mitään) alaa kohtaa. Opiskelin tän nykyisen ammatin lähinnä vanhempien pakotuksesta. Tietysti näin jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä asia. Jos mulla olis joskus ollut mielenkiintoa opiskella jotain tiettyä alaa, niin olisin ollut omillani jo aikoja sitten.
Asia on vastikäään menny vielä huonommaksi siltä kantilta, että en edes pysty tällä hetkellä menemään töihin. Perheessä on vain yksi toimiva auto tällä hetkellä, joka on isäni käytössä. Äitini myös tarvitsee autoa, vaikka hän on kotiäiti. Asumme siis maalla, että kauppakin on aika kaukana.
Kyllähän tässä on myös sekin fakta, että vanhempani ovat jo 57-vuotiaita. Eivät ole eläkeiästä enää kovin kaukana. Omakotitalo kyseessä, niin lisäkäsistä on kyllä apua.
Mulla ei oo päihdeongelmaa, tai mitään riippuvuuksia. Ainoastaan tämä turhuus on turruttanut aivot, eli luonnollisesti varmaan masennus tullut.
Ammattikouluun voisin päästä heti. Kaikkeen muuhun vasta syksyllä, mutta toki niihin nyt haetaan. Olen katsonut, mutta en tiedä. Mikään ei tullu omalta, tai "kiinnostaisi" milläänlailla. Työttömänä muuttaminen ei taida ollaan millänlailla järkevää, kun mulla ei ole mitään säästöjäkään. Olen valitettavasti vanhempien elätettävänä, mikä on tietysti enemmän kuin noloa ikäni huomioiden (ja tilanne tietysti).
Jos tämä tilanne jatkuu vielä jostain syystä pitkään, niin se tarkoittaa, että musta tulee vanhempieni omaishoitaja.
Useasti käynyt päivien päättäminen mielessä. Varmaan 30-vuotiaana viimeistään, jos tilanne ei ole muuttunut. Ei tästä kuopasta pääse enää pois :(
Kommentit (132)
JA MUUTA KAUPUNKIIN ETKÄ MIHINKÄÄN SINNE PERÄHIKIÄLLE
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon että elämällä on paljon annettavaa sulle. Yritä muuttaa ajatusmaailmaa positiivisempaan suuntaan, tarvittaessa ammattilaisten avulla ja tee rohkea veto ja muuta pois vanhempiesi luota. Sinä pärjäät kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Ole tyytyväinen että saat asua vanhempiesi luona. Mut tuupattiin ulos kun olin 19-v. Ilman rahaa, ilman koulutusta. Omaishoitajuus voi olla palkitsevaa ja saathan sää sitte perintöä. Mutta vaikee sanoa kun mulla on eri tilanne. Tsemppiä Sulle kuitenkin!
Viisi- ja kuusikymppiset eivät tarvitse omaishoitajaa ilman muuta vammaa tai sairautta. Minun vanhempani ovat nyt terveempiä kuin minä. Olen 26.
Naimalla naista moni ongelma ratkeaa, paine purkautuu ja lapsilisä aikanaan tilille kilahtaa.
Ala hakea aktiivisesti töitä, joiden perässä vaikka muutat, tai vaihtoehtoisesti haet uutta opiskelupaikkaa alalle, joka kiinnostaa. Yhteishaku onkin juuri nyt menossa niin nyt on hyvä sauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ap
Mene lääkäriin, ihan oikeasti. Heti. Olet vakavasti masentunut, jos mietit itsesi t a pp amista. Olen itse ollut tuossa tilanteessa, ja noussut siitä. Ei ole helppoa, mutta on mahdollista- vaatii sen, että otat avun vastaan, eli 1) lääkityksen ja 2) terapian . Ja sinun täytyy ensimmäiseksi kertoa vanhemmillesi, että olet masentunut, ja että olet miettinyt itsesi t......
Masennuksesta paraneminen vie noin 3 vuotta aikaa( terapia), mutta se kannattaa.
Lupaathan huomenna heti 1) puhua vanhemmillesi 2) Varata PÄIVYSTYSAJAN LÄÄKÄRILLE!!!!
Tämän ohjelman avulla voi miettiä mikä kiinnostaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten jotku voi olla noin saamattomia?
Kauheet selitykset miks ei muka voi muuttaa pois kotoa.. Ihan kun et oikeasti edes haluais muuttaa. Ite muutin jo 16v pois kotoa.
Mikä siinä on ongelmana? Haet töitä tai koulupaikkaa ja muutat sitte työn/opiskelun perässä. Saat opintotukee/palkkaa/tms.
Voit jopa muuttaa vaikka ei ois töitä tai koulupaikkaa, sillon saa tt-tukea. Ja kokoajan tietenki kannattaa hakea sitä koulu/työpaikkaa niin saa sitte tukea sen mukaan mikä se elämäntilanne ikinä onkaan.
Kyllä täytyy olla ihme laiska vätys jos ei tuon vertaa jaksa tai sitte oot vaan tavallista tyhmempi kun et tajua.
Hae vaikka jonneki tuettuun asumiseen jos et osaa itsenäisesti asua..
Vanhempani ovat kahdeksankymppisiä, eivätkä tarvitse omaishoitajaa. Kaukana siitä. Jos muutat työttömänä jonkun slummialueen pieneen kopperoon, olet taatusti siellä onnettomampi kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sulla ole mitään hätää. Etelä-Euroopassa on ihan normaalia, että lapset asuvat vanhemmillaan kunnes löytävät työtä. Täällä Suomessa tuntuu olevan tää meininki, että mieluummin yksin yksiöön mätänemään kuin ajanviettoa perheen kanssa.
Jos omien kiinnostuksenkohteiden löytymiseen tarvitsee apua, niin pyydä päästä työkkärin ammatinvalintapsykologille. Hänen kanssaan voit kartoittaa ja käydä läpi erilaisia vaihtoehtoja.
Et ole ainoa nuori, jolla ei ole työtä. Sulla on hyvin aikaa tarvittaessa vielä kouluttautua ja tehdä töitä. Tuo yhteydenotto työkkäriin voisi olla seuraava vaihe ja sitten pikkuhiljaa ajatusta siihen suuntaan, että missä haluaisit asua. Onko esim. jokin paikkakunta mihin kaverit ovat päätyneet? Pienelle paikkakunnalle jääminenkin on vaihtoehto, jos se on sitä mitä haluat.
Tsemppiä! Löydät kyllä elämällesi suunnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En harrasta oikeastaan edes mitään. Mielenkiinnonkohteitakaan ei ole ikinä ollut (ainakaan että itse tunnistaisin).
t: ap
Hae nyt ihan ensimmäiseksi apua masennukseesi. Mene lääkäriin ja pyydä lääkitys ja lähete terapiaan. Kun se on alkanut puremaan, sen jälkeen alat miettimään, mitä alat isona tekemään, eli lähdet opiskelemaan tai kuntouttavaan työtoimintaan.
Hoida mielesi ensin kuntoon.
Kaiken tuon voi tehdä sitten samalla, kun ensin lähtee kaupunkiin ja kokeilee, josko ilmastonvaihdos jo auttaisi. Toki on hyvä olla suunnitelma, jota lähtee seuraamaan. Mutta jos kotona ahdistaa ja masentaa liikaa, tärkeintä on vain lähteä. Kunhan ei ole niin lopettautumishakuinen, että peloissaan listiytyy mieluummin kuin kokeilee siipiään ja opettelee treenaamaan niitä. Mutta varmaan sieltä työvoimaviranomaisilta saa apua sekä alanvalintaan että koulutukseen hakeutumiseen jne. Ja suunnitelmaa voi muuttaa jos se osoittautuu toimimattomaksi.
Miksi nuori ihminen jäisi kotiin haukuttavaksi ja kokeilemaan eri lääkityksiä ties miten pitkään. Mikään lääke ei riitä peittämään niitä sieluntuhoja, joita jokapäiväinen myrkyllinen ympäristö aiheuttaa. Osa lääkkeistä voi jopa nostaa im-riskiä, jos ne nostavat toimintatarmoa nopeammin kuin mielialaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus pitää ottaa kunnolla etäisyyttä että tietää mitä haluaa. Samoissa ympyröissä oleminen turruttaa. Itse tein aikanaan ratkaisun että lähdin ulkomaille puoleksi vuodeksi. Hanttihommiin. Sain just ja just säästettyä lentolipun verran rahaa. Sain asua ja syödä ilmaiseksi ja vähän taskurahaa ja tein töitä. Kieliä en juuri osannut. Oli pakko selvitä. Tulin takaisin kotiin monia kokemuksia rikkaampana ja ennen kaikkea rohkeampana tehdä päätöksiä. Pitää uskaltaa. Muuten ei saa mitään.
Pystyt noin hienosti selvittämään tilannettasi niin varmasti pystyt myös selviytymään itsenäisesti. Uskalla ja elä.
Vierailija kirjoitti:
Miten jotku voi olla noin saamattomia?
Kauheet selitykset miks ei muka voi muuttaa pois kotoa.. Ihan kun et oikeasti edes haluais muuttaa. Ite muutin jo 16v pois kotoa.
Mikä siinä on ongelmana? Haet töitä tai koulupaikkaa ja muutat sitte työn/opiskelun perässä. Saat opintotukee/palkkaa/tms.
Voit jopa muuttaa vaikka ei ois töitä tai koulupaikkaa, sillon saa tt-tukea. Ja kokoajan tietenki kannattaa hakea sitä koulu/työpaikkaa niin saa sitte tukea sen mukaan mikä se elämäntilanne ikinä onkaan.
Kyllä täytyy olla ihme laiska vätys jos ei tuon vertaa jaksa tai sitte oot vaan tavallista tyhmempi kun et tajua.
Hae vaikka jonneki tuettuun asumiseen jos et osaa itsenäisesti asua..
Meneekö sulla paremmin? Olet MIES, ja silti vauvapalstalla sättimässä ihmisiä kaiket päivät ties mistä. Sulla vasta huonosti menee. Ei normaali ihminen toimi noin. Yritä nyt jostain äijäporukasta löytää miesmäisempiä aktiviteetteja kuin päivittäinen täällä pyöriminen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on ammattikoulututkinto, voithan hakea myös ammattikorkeakouluun. Sinne haku taitaa alkaa ensi viikolla.
www.ammattikorkeakouluun.fi sivustolta löydät hyvin tietoa mitä aloja on, mitä pääsykokeissa vaaditaan jne. Kaikki on aukaistu sinne. Pääsykokeet toukokuun lopussa, nyt otat ne tavoitteeksi niin sulla on jotain tekemistä/päämäärä maalis, huhti, toukokuulle. Tsemppiä!
PS. osaat kirjoittaa hyvin. Eli kirjoitustaidosta sun opinnot ei jää ainakaan kiinni :)
Olen itse sun vanhempiesi ikäinen enkä kaipaa ketään pitämään huolta itsestäni nyt tai sitten aikanaan eläkkeelle jäätyänikään, ellei tapahdu jotain yllättävää.
Elä nyt omaa elämääsi, hae apua mahdolliseen masennukseen ja koulutus- tai työvalintoihin. Mielenkiinto asioihin voi herätä kun muutat omillesi ja alat tekemään tilanteesi eteen jotain. Ihan ok on riittävää, itsellänikään ei ole ollut mitään erityistä intohimoa tai mielenkiintoa, mutta olen opiskellut ja päätynyt kiinnostavaan ammattiin, vaikeidenkin vuosien kautta
Olet ehkä jotenkin turtunut tilanteeseesi, mutta jo tämä kirjoitus osoittaa, että olet muutokselle valmis kun vain saisit siihen jonkun sysäsyksen. Toivottavasti saat näistä vastauksista sellaisen. Sulla in vielä melkein koko aikuiselämä edessäsi, kannattaa yrittää! Useimmilla meistä on jossain kohtaa haastavia hetkiä elämässä, niin on ollut minullakin. Voimia ja myös hyvää onnea sinulle kaikkeen! <3
Muuta lähimpään kaupunkiin, ja käy vanhempiesi luona vaikka joka viikonloppu. On ihan ok olla läheinen vanhempien kanssa! Älä kuitenkaan heitä omaa elämääsi hukkaan. Mene opiskelemasn vaan jotakin, niin kyllä se elämä tuo eteen uusia vaihtoehtoja. Jos on huono ala, niin senkin voi jättää kesken ja kokeilla jotain muuta.
Vanhempasi manipuloivat sinua. He estävät kasvamisesi omista ongelmistaan johtuen. He ovat äärettömän itsekkäitä., He yrittävät varata sinut vanhuudenturvakseen. Älä usko heitä! Vanhempasi ovat nuoria vielä. He saattavat pitää sinusta kiinni ja uskotella olevansa vanhoja.
Jätä heidät. He pärjäävät kyllä. Keski-ikäiset ihmiset. Et ole heille mitään velkaa. Lähde ja käy välillä kyläilemässä.
Olet tehnyt itsestäsi häkkilinnun, siis ei kukaan muu vaan sinä itse.
Onhan se turvallista jäädä tuttuihin (vaikkakin täysin p askoihin olosuhteisiin / tilanteisiin), mutta vuodet vierivät nopeaa ja ennenkuin oikein tajuatkaan, olet tuossa kaikessa jo niin kiinni ettei irti pääseminen onnistukaan.
Nyt lähdet välittömästi rakentamaan omaa elämää ja itsenäistyt, muutoin elämäsi jää elämättä.
Täältä tulee ohje. Hae työpaikkaa ensin kaupungista. Jos sinulla on ajokortti, saat töitä. Autonkuljettajista on aina pulaa. Kun saat työn, haet jonkun majoituksen vaikka alivuokralaisena siivousta vastaan. Sitten panostat kaiken energian työhön ja vakituisen asunnon hakuun. Unohda sossut ja kelat. Pidä pää selvänä. 944
Captain Jack Sparrow 'The problem is not the problem. The problem is your attitude about the problem'