Lue keskustelun säännöt.
Apua täysin toivottamalle elämäntilanteelle. Lue aloitus ennen kuin kommentoit.
05.03.2024 |
Tilanteeni on lyhyesti se, että olen jäänyt tavallaan lapsuudenkotini "vangiksi". Olen tällä hetkellä 25-vuotias ja mulla ei käytännössä ole mitään elämänsuunnitelmia. Ammattillinen koulutus on muutaman vuoden takaa. Valmistumisen jälkeen en ole tehnyt oma alan töitä kun niitä ei käytännössä ole. Olen ollut työttömänä monta vuotta, mutta on toki pätkätöitäkin välissä ollut.
Isona ongelmana on myös asuinsijainti. Asumme todella pienellä paikkakunnalla, joka ollut myös osasyynä sille, että miksi en itsenäistynyt. Ei ole ollut järkevää muuttaa pienellä paikkakunnalla vähän kauemmas, kun työasiat ovat olleet epäselviä. Täällä käytännössä kaikki käy muilla paikkakunnilla töissä.
Mulla ei oo ollu mitään mielenkiintoa (mitään) alaa kohtaa. Opiskelin tän nykyisen ammatin lähinnä vanhempien pakotuksesta. Tietysti näin jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä asia. Jos mulla olis joskus ollut mielenkiintoa opiskella jotain tiettyä alaa, niin olisin ollut omillani jo aikoja sitten.
Asia on vastikäään menny vielä huonommaksi siltä kantilta, että en edes pysty tällä hetkellä menemään töihin. Perheessä on vain yksi toimiva auto tällä hetkellä, joka on isäni käytössä. Äitini myös tarvitsee autoa, vaikka hän on kotiäiti. Asumme siis maalla, että kauppakin on aika kaukana.
Kyllähän tässä on myös sekin fakta, että vanhempani ovat jo 57-vuotiaita. Eivät ole eläkeiästä enää kovin kaukana. Omakotitalo kyseessä, niin lisäkäsistä on kyllä apua.
Mulla ei oo päihdeongelmaa, tai mitään riippuvuuksia. Ainoastaan tämä turhuus on turruttanut aivot, eli luonnollisesti varmaan masennus tullut.
Ammattikouluun voisin päästä heti. Kaikkeen muuhun vasta syksyllä, mutta toki niihin nyt haetaan. Olen katsonut, mutta en tiedä. Mikään ei tullu omalta, tai "kiinnostaisi" milläänlailla. Työttömänä muuttaminen ei taida ollaan millänlailla järkevää, kun mulla ei ole mitään säästöjäkään. Olen valitettavasti vanhempien elätettävänä, mikä on tietysti enemmän kuin noloa ikäni huomioiden (ja tilanne tietysti).
Jos tämä tilanne jatkuu vielä jostain syystä pitkään, niin se tarkoittaa, että musta tulee vanhempieni omaishoitaja.
Useasti käynyt päivien päättäminen mielessä. Varmaan 30-vuotiaana viimeistään, jos tilanne ei ole muuttunut. Ei tästä kuopasta pääse enää pois :(
Kommentit (132)
41/132
|
05.03.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Ole tyytyväinen että saat asua vanhempiesi luona. Mut tuupattiin ulos kun olin 19-v. Ilman rahaa, ilman koulutusta. Omaishoitajuus voi olla palkitsevaa ja saathan sää sitte perintöä. Mutta vaikee sanoa kun mulla on eri tilanne. Tsemppiä Sulle kuitenkin!
Ei oo kummosempaa perintöä luvassa, jos lähes kuuskymppisillä on vain yksi toimiva auto ja rouvakin on siellä kotiäitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verkkokurssi. Itse opiskelisin jotain käytännön taitoja joku Excel tms. Tai sitten jos on taantuva pikkukunta eli joku Halsua tai Multia niin hommaa työkaluja ja alkaa timpuriksi. Kiinnittelee mummoille ovenkahvoja ja kynnyksiä tai korjailee niiden ruohonleikkureita ja lumilinkoja. Millä alalla siis nuo vanhempasi nyt ovat ja mikä koulutus heillä on?
Elämäntilanteessasi ei ole mitään muuta toivotonta kuin omat ajatuksesi. Ne kun saat järjestykseen niin kappas, maailma on täynnä mahdollisuuksia.
Ensimmäiseksi siis hae apua masennukseesi. Sitten lähdet pois kotoa.
Sulta puuttuu perspektiiviä vaan.
Onko sulla lannistavat vanhemmat kun oot noin kiltisti omaksunut sen että oot luuseri. Entä jos se ei ole totta? Äkkiä pois sieltä niiden nurkista. Sossu maksaa toimeentulotukea kunnes pääset jaloillesi. Se on parempi vaihtoehto kuin tulla vanhempien elättämäksi. Neutraalimpi. Sun ei tarvitse _sietää_ muita ihmisiä ylläpidon eteen vaan se kuuluu sulle. Muuttoavustustakin saa.
Ja onko se välttämättä työ joka tässä on se tärkein asia löytää? Miksi? Mitä jos sun elämä avautuukin jostain muusta kulmasta kuin työstä käsin? Mitä jos se on toinen ihminen, toinen maa, toinen perspektiivi, todellisuus, elämäntapa - joku mistä et tiedä vielä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä et itsenäisty eli lähde pois vanhempiesi kodista, sinulta jää oma elämä elämättä ja kokematta. Elät tällä hetkellä vanhempiesi elämää heidän määrittelemillääm säännöillä ja aikatauluilla.
Sinä olet se, jonka tulee ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä. Nyt on kyse sinun elämästäsi. Kukaan ei tule sinua viemään mukanaan minnekään; kaiken pitää lähteä sinusta itsestäsi.
Säälipisteitä ei ole jaossa, nyt on vain realiteetteja. Aikuisuuteen kuuluu huolehtiminen itsenäisesti omasta elämästä.
Sinun vanhempasi ovat nuoria ja pärjäävät hienosti ilman sinua - yritä sinäkin pärjätä ilman heitä.
Ps. Olemme mieheni kanssa vanhempiesi ikäisiä ja olemme tekemässä muuttoa Amerikkaan omia unelmiamme toteuttamaan - emme omaishoidettaviksi...
Hae töitä mistä vaan koko Suomen pituudelta, ja muuta sitten kun jostain saat työpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaat hienosti kirjoittaa ja myös kykenet analysoimaan tilannettanne monelta kulmalta.
Olet myös hoksannut että kannattaa hakea vaikkapa juuri nän (ja toivottavasti myös livekeskusteluin) etäisyyttä oman elämäntilanteesi pohdintaan.
Aloittaminen on yleensä kenelle tahansa vaikeinta ja erityisesti isoissa muutoksissa. Mutta sinähän olet jo aloittanut. Suurin työ tässä onkin tehtävänä omassa mielessäsi. (Ehkä myös vanhempiesi, en toki tiedä kuinka suhtautuvat.)
Mietin, että eikö päivien päättäminen olisi liian suuri uhraus. Kuitenkin tulevaisuus on vielä ihan auki ja paljon hyvää ja parempaa voi ihan realistisesti olla edessä. Piankin.
Nyt vielä sinun on hyvä mahdollisuus lähteä omillesi sieltä, kun vanhempasi ovat vielä ei-vanhuksia ja hyväkuntoisia. Usko itseesi. Tartu niihin mahdollisuuksiin, joita on.
Myöhemmin lähteminen ja van
Melkoista uhriutumista. Tai kenties trolli.
Sinun pitäisi päästä nyt ammatinvalinnan ohjaukseen, kysy tätä työvoimatoimistosta. Oppisopimus voisi olla sinulle yksi hyvä vaihtoehto ja tämä voisi mahdollistaa sinulle myös pienistä kotiympyröistä poismuuton. Oppisopimuksella voi opiskella aika monelle alalle. Et varmasti ole toivoton tapaus, kuitenkin itse mietit ja pohdit tilannettasi. Ota sinne työvoimatoimistoon heti yhteyttä ja mieti valmiiksi myös mitä olisivat sellaiset työt mitä todella haluaisit tulevaisuudessa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpoin tapa muuttaa on etsiä opiskelupaikka. Tällöin myös Kela avustaa muutossa ja voit saada opiskelija-asunnon. Opintoalaa voi myöhemmin muuttaa. Harva lopulta on millään unelma-alallaan. En itsekään ole, koska minäkin lähdin takamatkalta. 25-vuotias ehtii vielä tekemään vaikka mitä. Itsekin aloitin uudet opinnot vielä kolmekymppisenä.
Sun tilanne ei todellakaan ole täysin toivoton. Nyt korjaat tuon asenteen ensinnäkin. Ap olet vielä nuori ja kaikki mahdollisuudet edesä. Jos olet masentunut siihenkin saa apuja kaupungissa.
Työttömänäkin voi muuttaa kaupunkiin. Saat tuet joka tapauksessa asuessa yksin, kerta sinulla on jo ammattikoulu tutkinto alla. Alappa katsoa vuokra-asuntoja lähimmästä isommasta kaupungista? Mieluiten sellaisesta josta olisi jotain liikenne yhteyksiä nykyiseen kylään, koska haluat varmaan tavata vanhempiasi usein.
Kaikkea hyvää Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En harrasta oikeastaan edes mitään. Mielenkiinnonkohteitakaan ei ole ikinä ollut (ainakaan että itse tunnistaisin).
t: ap
Jos nyt lähtisit johonkin kurssille tai koulutukseen ja pääsisit työkokeiluun, alkaisi mielenkiinto kasvaa siihen tekemiseen sitä mukaa, kun oppisit sitä asiaa.
Lähde vain rohkeasti. Työkkärin kautta saat kyllä apua, kun vain haet sitä.
Kuulostaa siltä että oot vanhempiesi nujertama. Ei sellaisella ihmisellä pääse minuus edes kehittymään. Äkkiä pois sieltä myrkkyluolasta että toipuminen voi alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun vanhemmat on töissä vielä 10 vuotta (tuo kotiäiti ei oikein ole tätä päivää, maalla ei olla kotona tuossa iässä vain viettämässä aikaa!) ja omaishoitajaksi pääset ehkä 30 vuoden kuluttua.
Mitä ihmeen ennustajia täällä on? Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Totta, mutta jos elää niin, että nyt työssäoleva isä ei huomenna enää voi ajaa autoa ja se pitää myydä ja äitikin kuolee ja jään yksin enkä saa eläkettä eikä ole sukua ja kaikki on kamalaa, niin miten ap:n elämä siitä paranee?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että oot vanhempiesi nujertama. Ei sellaisella ihmisellä pääse minuus edes kehittymään. Äkkiä pois sieltä myrkkyluolasta että toipuminen voi alkaa.
Uhh... jos asuu 30v vanhemmillaan niin vanhemmilla on täysi oikeus olla turhautuneita tilanteeseen olematta narsisteja. Vika on vaasti vanhemmissa kun eivät ole valmistaneet jälkikasvuaan maailmaan, mutta tää on nyt kyllä palstan narsismivainoharhaa että kaikki maailman ihmiset on narsisteja.
Vierailija kirjoitti:
En harrasta oikeastaan edes mitään. Mielenkiinnonkohteitakaan ei ole ikinä ollut (ainakaan että itse tunnistaisin).
t: ap
Hae nyt ihan ensimmäiseksi apua masennukseesi. Mene lääkäriin ja pyydä lääkitys ja lähete terapiaan. Kun se on alkanut puremaan, sen jälkeen alat miettimään, mitä alat isona tekemään, eli lähdet opiskelemaan tai kuntouttavaan työtoimintaan.
Hoida mielesi ensin kuntoon.
ei terve vanhempi sano että häpeää lastaan.
onko ap kenenkään pointeista ollu mitään hyötyä?
Aloittaja on masentunut, terveellä mielensä osalla tilanteensa ymmärtävä ja meiltä apua pyytävä ihminen.
Apua saadessaan kuitenkin sairas mieli reagoi. Vastassamme onkin hyvin vihamielinen tapa suhtautua saamaansa apuun, meihin ja erityisesti itseensä.
Mikään ei sovi, ap on mielestään luuseri ja elämä on turhaa pask...
Niin. Itsekkyys, katkeruus ja itsesääli, kaikki masennuksen ydintä, ovat näkyvillä. Tosi hankalia piirteitä kenenkään sietää. Masentuneen itsensäkään.
Ehkä vanhemmat ovat ainoat, jotka aloittajaa jaksavat. Ehkä lapsuudenkodin vankila on realistisesti myös ainoa turvapaikka.
Hyvä ap, hae ehdottomasti apua tuohon masennukseesi. Hae niin kauan että saat sitä. Muuten sinua on tässä tilassasi mahdoton meidän kenenkään tukea.
Tarvitset ammattiapua. Hyvällä tuurilla sitä myös voi saada. Lääkärin määräämät lääkkeet myös kannattaa syödä, koska ne voivat estää sinua tappamasta itseäsi.
Ps Masennuksen kanssa itsekin painivana tiedän että tämä kuulostaa v... lta mutta ei sitä ole. Toivon sinulle vain hyvää.