Lue keskustelun säännöt.
Apua täysin toivottamalle elämäntilanteelle. Lue aloitus ennen kuin kommentoit.
05.03.2024 |
Tilanteeni on lyhyesti se, että olen jäänyt tavallaan lapsuudenkotini "vangiksi". Olen tällä hetkellä 25-vuotias ja mulla ei käytännössä ole mitään elämänsuunnitelmia. Ammattillinen koulutus on muutaman vuoden takaa. Valmistumisen jälkeen en ole tehnyt oma alan töitä kun niitä ei käytännössä ole. Olen ollut työttömänä monta vuotta, mutta on toki pätkätöitäkin välissä ollut.
Isona ongelmana on myös asuinsijainti. Asumme todella pienellä paikkakunnalla, joka ollut myös osasyynä sille, että miksi en itsenäistynyt. Ei ole ollut järkevää muuttaa pienellä paikkakunnalla vähän kauemmas, kun työasiat ovat olleet epäselviä. Täällä käytännössä kaikki käy muilla paikkakunnilla töissä.
Mulla ei oo ollu mitään mielenkiintoa (mitään) alaa kohtaa. Opiskelin tän nykyisen ammatin lähinnä vanhempien pakotuksesta. Tietysti näin jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä asia. Jos mulla olis joskus ollut mielenkiintoa opiskella jotain tiettyä alaa, niin olisin ollut omillani jo aikoja sitten.
Asia on vastikäään menny vielä huonommaksi siltä kantilta, että en edes pysty tällä hetkellä menemään töihin. Perheessä on vain yksi toimiva auto tällä hetkellä, joka on isäni käytössä. Äitini myös tarvitsee autoa, vaikka hän on kotiäiti. Asumme siis maalla, että kauppakin on aika kaukana.
Kyllähän tässä on myös sekin fakta, että vanhempani ovat jo 57-vuotiaita. Eivät ole eläkeiästä enää kovin kaukana. Omakotitalo kyseessä, niin lisäkäsistä on kyllä apua.
Mulla ei oo päihdeongelmaa, tai mitään riippuvuuksia. Ainoastaan tämä turhuus on turruttanut aivot, eli luonnollisesti varmaan masennus tullut.
Ammattikouluun voisin päästä heti. Kaikkeen muuhun vasta syksyllä, mutta toki niihin nyt haetaan. Olen katsonut, mutta en tiedä. Mikään ei tullu omalta, tai "kiinnostaisi" milläänlailla. Työttömänä muuttaminen ei taida ollaan millänlailla järkevää, kun mulla ei ole mitään säästöjäkään. Olen valitettavasti vanhempien elätettävänä, mikä on tietysti enemmän kuin noloa ikäni huomioiden (ja tilanne tietysti).
Jos tämä tilanne jatkuu vielä jostain syystä pitkään, niin se tarkoittaa, että musta tulee vanhempieni omaishoitaja.
Useasti käynyt päivien päättäminen mielessä. Varmaan 30-vuotiaana viimeistään, jos tilanne ei ole muuttunut. Ei tästä kuopasta pääse enää pois :(
Kommentit (132)
Oma miniyritys? Oma talo lähelle, minitalo? Lähin paikkakunta ja asunto? Opinnot loppuun eka. Entä jokin muu paikkakunta, kunhan on turvallinen ja maisemat kohdillaan, vesistöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ehkä masentunut mutta sulla vaikuttaa olevan aikamoinen uhrimentaliteetti. Olet vissiin niitä joilta ei koskaan hirveästi vaadittu mitään ja kotona on liian helppoa ja mukavaa. Jos itse olisin jäänyt äidin helmoihin, niin multa olisi odotettu vuokraa ja täysipainoista osallistumista kaikkiin talon koti- ja pihatöihin. Omilleen muuttaminen oli helpompaa.
Tietenkin se on sääli jos et ole koskaan joutunut kokeilemaan oman kyvykkyytesi rajoja, joten olet epävarma omasta pärjäämisestä. Lisäksi olet tottunut helppoon, joten et ole koskaan joutunut opettelemaan sinnikkyyttä. Monet pojat kasvatetaan näin, valitettavasti.
Mutta hyvä uutinen on se, että koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaa. Useampi toi jo esille sen, että ei sulla tarvi olla mitään "unelma-ammattia". Valitse ala jolle työllistyy ja palkka on ok (vaikka sähkö- tai putkimies, joku logistiikkaihminen, laborantti tms..) Opiskele tutkinto (vaikka isommalla paikkakunnalla, niin voit sitten hankkia töitäkin sieltä). Käy töissä, koska siitä saa rahaa. Sillä rahalla voi sitten toteuttaa niitä elämän oikeita intohimoja. Niin meistä suurin osa tekee. Lisäksi töissä tapaa uusia ihmisiä. Joskus jopa löytää ystäviä. Ja välissä saa onnistumisen kokemuksia, jotka kasvattaa itsetuntoa.
Sanot että ei sulla ole intohimoja. Mutta mistäs tiedät kun et ole kokeillut mitään? Päiviensä päättäminen on aina mahdollisuus. Sen voi tehdä missä vaan ja milloin vaan. Eli ei sulla tavallaan ole mitään hävittävää, vaikka kokeilet elämistä ennen kuin tartut siihen mahdollisuuteen. Ihan random-jutuista saattaa tulla ihmiselle todella mielekkäitä asioita jos niille antaa mahdollisuuden. Näin 40-vuotiaana naisena suurin osa nykyisistä elämäni tärkeimmistä harrastuksista ja intohimoista on sellaisia että en ikinä 20-vuotiaana olisi uskonut niistä edes pitäväni.
Olikohan se Vantaalla joku työpaikka, jota mainostettiin facebookissa. Sinne etsitään työntekijöitä, ei tarvinut olla entistä kokemusta. Sain vaikutelman, että siistiä sisätyötä. Nyt lähdet hakemaan töitä koko Suomesta ja muutat kun saat työtä. Jos olet valmis tappamaan itsesi, niin eikö ensin kannattaisi kokeilla kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat tekevät usein karhunpalveluksen lapsilleen, kun antavat jäädä lapsuudenkotiin asumaan. Mitä pidemmälle menee, sitä vaikeampaa on yrittää itsenäistyä. Mutta sulla on vielä toivoa. Nyt mars katsomaan kaupungista asuntoja!
Milläs vuokran maksaa. Ja ruoan ja muut laskut.
Vierailija kirjoitti:
Olikohan se Vantaalla joku työpaikka, jota mainostettiin facebookissa. Sinne etsitään työntekijöitä, ei tarvinut olla entistä kokemusta. Sain vaikutelman, että siistiä sisätyötä. Nyt lähdet hakemaan töitä koko Suomesta ja muutat kun saat työtä. Jos olet valmis tappamaan itsesi, niin eikö ensin kannattaisi kokeilla kaikkea muuta.
Vantaa olisi just sopiva paikka AP:lle. Se on täynnä junan tuomia duunareita, jotka käyvät muutaman vuoden pyörähtämässä "isolla kirkolla" todetakseen että Hesa on ihan paska paikka ja muuttavat takaisin maakuntaan, mutta ehkäpä siihen kotipitäjää lähinnä olevaan "isoon" kaupunkiin, joka ei Vantaan jälkeen olekaan enää niin pelottava. Ovat kuitenkin reissullaan saaneet työkokemusta ja kasvattaneet itsetuntoa, kun pärjäsivät isossa maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt päiviäsi päätä jos ei mikään tuon huonommin ole. Sekin on iloinen asia että vanhemmat on elossa, ja kunniallinen asia että olisit joskus heidän omaishoitajansa.
Työelämän suhteen saa joku muu antaa vinkkejä mutta sen sanon että mitä on sun omat intohimot? Tuossa tilanteessa sulla on kuitenkin kohtuulliset rahkeet panostaa niihin moneen työttömään verrattuna. Tämä yhteiskunta on melkoinen boksi jonka ulkopuolelta kannattaa joskus ajatella. Se ei ole haihattelua kysyä että mitä oikeasti haluat/tykkäät/ olisi tosi siistiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat tekevät usein karhunpalveluksen lapsilleen, kun antavat jäädä lapsuudenkotiin asumaan. Mitä pidemmälle menee, sitä vaikeampaa on yrittää itsenäistyä. Mutta sulla on vielä toivoa. Nyt mars katsomaan kaupungista asuntoja!
Milläs vuokran maksaa. Ja ruoan ja muut laskut.
Itse tein vuokratyöfirman kautta satunnaisia töitä ja sain toki asumistukea. Ei sitä kovin monta vuoroa tarvi tehdä että saa vuokran ja ruoat maksettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat tekevät usein karhunpalveluksen lapsilleen, kun antavat jäädä lapsuudenkotiin asumaan. Mitä pidemmälle menee, sitä vaikeampaa on yrittää itsenäistyä. Mutta sulla on vielä toivoa. Nyt mars katsomaan kaupungista asuntoja!
Milläs vuokran maksaa. Ja ruoan ja muut laskut.
Sillä millä me kaikki muutkin. Ensisijaisesti työllä, ja jos sellaista ei saa niin tuilla. Ap varmaan saa työtä, kun koulutus löytyy ja hakualueena on koko Suomi. Eikä edes välttämättä tarvitse jäädä Suomeen, muitakin vaihtoehtoja on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat tekevät usein karhunpalveluksen lapsilleen, kun antavat jäädä lapsuudenkotiin asumaan. Mitä pidemmälle menee, sitä vaikeampaa on yrittää itsenäistyä. Mutta sulla on vielä toivoa. Nyt mars katsomaan kaupungista asuntoja!
Milläs vuokran maksaa. Ja ruoan ja muut laskut.
Palkalla tai tuilla. Sinun tapauksessa työttömyys- ja asumistuilla. Ei niillä nälkään kuole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jotku voi olla noin saamattomia?
Kauheet selitykset miks ei muka voi muuttaa pois kotoa.. Ihan kun et oikeasti edes haluais muuttaa. Ite muutin jo 16v pois kotoa.
Mikä siinä on ongelmana? Haet töitä tai koulupaikkaa ja muutat sitte työn/opiskelun perässä. Saat opintotukee/palkkaa/tms.
Voit jopa muuttaa vaikka ei ois töitä tai koulupaikkaa, sillon saa tt-tukea. Ja kokoajan tietenki kannattaa hakea sitä koulu/työpaikkaa niin saa sitte tukea sen mukaan mikä se elämäntilanne ikinä onkaan.
Kyllä täytyy olla ihme laiska vätys jos ei tuon vertaa jaksa tai sitte oot vaan tavallista tyhmempi kun et tajua.
Hae vaikka jonneki tuettuun asumiseen jos et osaa itsenäisesti asua..
Meneekö sulla paremmin? Olet MIES, ja silti vauvapalstalla sättimässä ihmisiä kaiket päivät ties mistä. Sulla vasta huonosti menee. Ei normaali ih
🙌 Juuri näin. Oman surkeutensa näytti.
Vierailija kirjoitti:
Kamala tilanne. Jos olisit mun lapsi, antaisin häädön.
Kyllä ne siivet kantaa, niitä pitää vaan uskaltaa kokeilla.
T. Kolmen äiti
Hyi sinua. Ei omaa lasta häädetä, vaan yhdessä mietitään, miten lapsen asiat järjestyvät parhaiten. Mietipä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun vanhemmat pääsee eläkkeelle noin 10 vuoden päästä ja omaishoitajaa ne tarvitsee noin 30 vuoden päästä, jos ovat sairastuneet ja menneet sellaiseen kuntoon, että eivät pärjää ilman apua. Jos jäät sitä odottelemaan, niin voi käydä aika pitkäksi.
Ihan työikäisiä ihmisiä ovat, eivät edes vanhoja.
Olet nuori vielä, eikä sulla taida olla mitään hävittävää. Vai onko?
Rohkeasti vain, ala elää. Muuta vaikka lähimpään kaupunkiin, jossa on joku ammattikoulu. Saat sisältöä päiviisi ja luultavasti uusia ihmisiä ympärillesi. Saat huomata, että osaat ja pärjäät, se ei ole tainnut sulle selvitä siellä vanhempien helmoissa.
Haastan sua nyt vähän: kerro tosiaan, mitä hävittävää sulla on, jos yrität itsenäistyä. Plussat ja miinukset, ja alota siitä, että mitä tämän hetkisestä hyvästä menetät, jos muutat omaan kotiin ja uusiin ympyröihin edes vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti vaan muutto uuteen kaupunkiin. Osittain ymmärrän tuon jumittamisen, kun ei siinä pikkupaikassa nää että olisi muutakin vaihtoehtoa ja elämää tarjolla. Saat kelalta varmaan haettua vuokratakuuseen rahat ja sit töihin tienaamaan tai opiskelemaan tuilla.
Muuta hyvä ihminen pois sieltä. Sulla ei ole mitään syytä päättää päiviäsi. Vanhempasi ovat 57-vuotiaita??? Joo, itse olen 54 v., täysin terve ja meidän suvussa on lähes ysikymppisiä kotonaan asuvia ja reissaavia ihmisiä joten muuta hyvä ihminen jonkun työllistävään ammattiin valmistavan koulun perässä omillesi äläkä jää mihinkään jumalan selän taakse juuri nyt.
Muuta vuodeksi jonnekin yleissivistävään tms. opistoon täysihoitoon. Otat opintolainaa, haet opintorahaa, otat kaikki tuet, mitä saat. Tutustut ihmisiin, keräät verkostoja, saat ideoita. Niin muutkin tekevät.
Minäkin muutin syrjäkyliltä opiskelemaan, asuin soluasunnossa, tutustuin kavereihin, vietin opiskelijaelämää, pääsin töihin ja sitten eläkkeelle. Näin se menee.
Toinen vaihtoehto on jäädä kiinni lapsuuteen ja pelätä kaikkea uutta. Vai oletko kirjolla?
Ap, olet nuori ja terve. Et ole huonossa tilanteessa. Nyt aloitat tulevaisuuden rakentamisen. Varaa vaikka en aika te-toimistoon jollekin, joka antaa uraohjausta. Ennen puhuttiin ammatinvalinnanohjauksesta. Sieltä voit saada hyviä neuvoja, mutta mieti itse, mikä sopii juuri sinulle.
Uudelle paikkakunnalle muutto on aina jännittävää. Minä muutin kaukaa pohjoisesta pk-seudulle kauan sitten. Aluksi en tuntenut oikein ketään. Eka työpaikan sain työvoimatoimiston kautta.
Sinun kannattaa miettiä opiskelua. Siten avautuu paljon enemmän mahdollisuuksia.
Säilytä hyvät välit vanhempiesi kanssa. Läheiset ihmiset ovat loppujen lopuksi tärkeintä maailmassa. Paljon onnea sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Muuta vuodeksi jonnekin yleissivistävään tms. opistoon täysihoitoon. Otat opintolainaa, haet opintorahaa, otat kaikki tuet, mitä saat. Tutustut ihmisiin, keräät verkostoja, saat ideoita. Niin muutkin tekevät.
Minäkin muutin syrjäkyliltä opiskelemaan, asuin soluasunnossa, tutustuin kavereihin, vietin opiskelijaelämää, pääsin töihin ja sitten eläkkeelle. Näin se menee.
Toinen vaihtoehto on jäädä kiinni lapsuuteen ja pelätä kaikkea uutta. Vai oletko kirjolla?
Entä vaikka olisikin? Olen aika lailla ap:n ikäinen ja asunut yksin jo vuosia.
Kuulostaa patalaiskalta.
Ei täällä muillakaan ole unelmaduuneja, mutta pärjätäkseen elämässä jotain töitä on tehtävä.
Muuta aikuinen ihminen jo omilles ja mee vaikka siivoomaan.
Mieti miltä vanhemmistasi tuntuu kun aikuislapsi istuu valmiiseen pöytään joka päivä.
Luin.
1. Selvitä mikä sinua kiinnostaa. Tee ammatinvalintatestejä netissä tai koita saada jotain ohjausta asiaan. Työkkäristä? Tai netistä.
2. Itsenäistymään ja omaan elämään. Ala tehdä järjestelyjä sitä varten. Kertaa kotitalouskirja, oman talouden budjetointia, oman asunnon kodinhoidon opiskelua. Paljon voi opetella etukäteen lukemalla tai youtubesta.
3. Et ole vanhemmillesi mitään velkaa. Lapset ei koskaan ole. Sinulla on sinun elämäsi ja voit tehdä vielä kaikenlaista. Voi olla että se ei ole mitään super ihmeellistä, ihan tavallista elämää luota SINUN elämää. Sinun valitsemaa.
4. Yksin asuminen on yksinäistä. Kotona vanhempien kanssa asuminen on sosiaalisesti mukavaa, mutta kuihduttaa aivot.
5. Hanki harrastus. Kun selkiytyy mihin muutat, harrastus jossa on sosiaalista kanssakäy istu, yhteisö ja yhteinen tavoite. Höntsäfutis tai pesis,mattojen toiminta, crossfit sali, kuoro, harrastajateatteri... mitä vaan mikä sinua kiinnostaa. Sisältöä elämään.
Ihan varmasti kevään edetessä löytyy uusia juttuja ja kuvioita. Ja kokeilla voi, jos uksi juttu ei toimi, voi vaihtaa suuntaa. Ja varmasti sinne kotiin pääsee takaisin jos onkin hankalaa.