Lue keskustelun säännöt.
Apua täysin toivottamalle elämäntilanteelle. Lue aloitus ennen kuin kommentoit.
05.03.2024 |
Tilanteeni on lyhyesti se, että olen jäänyt tavallaan lapsuudenkotini "vangiksi". Olen tällä hetkellä 25-vuotias ja mulla ei käytännössä ole mitään elämänsuunnitelmia. Ammattillinen koulutus on muutaman vuoden takaa. Valmistumisen jälkeen en ole tehnyt oma alan töitä kun niitä ei käytännössä ole. Olen ollut työttömänä monta vuotta, mutta on toki pätkätöitäkin välissä ollut.
Isona ongelmana on myös asuinsijainti. Asumme todella pienellä paikkakunnalla, joka ollut myös osasyynä sille, että miksi en itsenäistynyt. Ei ole ollut järkevää muuttaa pienellä paikkakunnalla vähän kauemmas, kun työasiat ovat olleet epäselviä. Täällä käytännössä kaikki käy muilla paikkakunnilla töissä.
Mulla ei oo ollu mitään mielenkiintoa (mitään) alaa kohtaa. Opiskelin tän nykyisen ammatin lähinnä vanhempien pakotuksesta. Tietysti näin jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä asia. Jos mulla olis joskus ollut mielenkiintoa opiskella jotain tiettyä alaa, niin olisin ollut omillani jo aikoja sitten.
Asia on vastikäään menny vielä huonommaksi siltä kantilta, että en edes pysty tällä hetkellä menemään töihin. Perheessä on vain yksi toimiva auto tällä hetkellä, joka on isäni käytössä. Äitini myös tarvitsee autoa, vaikka hän on kotiäiti. Asumme siis maalla, että kauppakin on aika kaukana.
Kyllähän tässä on myös sekin fakta, että vanhempani ovat jo 57-vuotiaita. Eivät ole eläkeiästä enää kovin kaukana. Omakotitalo kyseessä, niin lisäkäsistä on kyllä apua.
Mulla ei oo päihdeongelmaa, tai mitään riippuvuuksia. Ainoastaan tämä turhuus on turruttanut aivot, eli luonnollisesti varmaan masennus tullut.
Ammattikouluun voisin päästä heti. Kaikkeen muuhun vasta syksyllä, mutta toki niihin nyt haetaan. Olen katsonut, mutta en tiedä. Mikään ei tullu omalta, tai "kiinnostaisi" milläänlailla. Työttömänä muuttaminen ei taida ollaan millänlailla järkevää, kun mulla ei ole mitään säästöjäkään. Olen valitettavasti vanhempien elätettävänä, mikä on tietysti enemmän kuin noloa ikäni huomioiden (ja tilanne tietysti).
Jos tämä tilanne jatkuu vielä jostain syystä pitkään, niin se tarkoittaa, että musta tulee vanhempieni omaishoitaja.
Useasti käynyt päivien päättäminen mielessä. Varmaan 30-vuotiaana viimeistään, jos tilanne ei ole muuttunut. Ei tästä kuopasta pääse enää pois :(
Kommentit (132)
Olet jostain saanut käsityksen, että ihmisellä pitäisi olla erityisiä mielenkiinnon kohteita ja työn mielenkiintoista. Suurin osa töistä on sitä varten, että saat rahaa elämiseen.
Valitset alan/työn, joka ei ole täysin vastenmielinen ja siitä se työelämä sitten alkaa.
Kun pääset pois vanhempiesi luota ja kuuntelet itseäsi saatat yllättäen huomata, että sinua kiinnostaakin monet asiat, ne eivät vain ole vanhempiesi kiinnostavia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaat hienosti kirjoittaa ja myös kykenet analysoimaan tilannettanne monelta kulmalta.
Olet myös hoksannut että kannattaa hakea vaikkapa juuri nän (ja toivottavasti myös livekeskusteluin) etäisyyttä oman elämäntilanteesi pohdintaan.
Aloittaminen on yleensä kenelle tahansa vaikeinta ja erityisesti isoissa muutoksissa. Mutta sinähän olet jo aloittanut. Suurin työ tässä onkin tehtävänä omassa mielessäsi. (Ehkä myös vanhempiesi, en toki tiedä kuinka suhtautuvat.)
Mietin, että eikö päivien päättäminen olisi liian suuri uhraus. Kuitenkin tulevaisuus on vielä ihan auki ja paljon hyvää ja parempaa voi ihan realistisesti olla edessä. Piankin.
Nyt vielä sinun on hyvä mahdollisuus lähteä omillesi sieltä, kun vanhempasi ovat vielä ei-vanhuksia ja hyväkuntoisia. Usko itseesi. Tartu niihin mahdollisuuksiin, joita on.
Myöhemmin lähteminen ja vanhusten syrjäkylälle ikään kuin "jättäminen" vo
En osaa kirjoittaa, kun en edes osaa pilkkusääntöjä. Ei tuossa mitään analysointia ole. Kyllä tämä tilanteeni on suoraan merkki siitä, että juuri kannattaisi vain haihtua pois. Täällähän mulle hyvin sanottiin, että miten häpeä olen. Olen täysin samaa mieltä ja tiedostan tilanteen itsekin todella hyvin.
t: ap
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori, ehdit kyllä muuttaa muualle. Muutto suurempaan kaupunkiin ehdottomasti. Joko opiskelemaan sinne tai vaikka töihin. Vanhempasi kyllä pärjäävät; eivät he ole mitään vanhuksia, ja nyt on aika itsenäistyä. Ja aina sinulla on mahdollisuus palata kotikonnuille, jos siltä tuntuu. Itse lähdin tuon ikäisenä ulkomaille suurkaupunkiin ihan tyhjän päälle. Jonkin verran säästöjä oli. Ensin asuin hostellissa, sitten etsin asunnon ja aloin etsiä töitä.
Ensimmäinen lause piti olla siis *Olet vielä nuori, ehdit kyllä muuttaa ELÄMÄSI*
Mee töihin. Osta mökki, vene, auto, pienoisjunarata, sulkapallomaila, jalkapallo, mikä tahansa.
Sulla on liikaa aikaa ja vertaat omaa elämääsi johonkin mitä sen pitäisi jonkun mielestä olla. Keksi joku harrastus, työ, mikä tahansa mihin saat aikaa kulumaan.
Jos itsenäistymistä kaipaat niin osta teltta ja rinkka, lähde lappiin keväällä ja tule takaisin kotiin syksyllä.
Älä tee asioista niin vaikeaa ja unohda mitä muut sinusta odottavat. Kaikki ollaan täällä vaan lyhyen aikaa ja elämä pitäisi elää itselleem tehden niitä asioita mistä itse saa iloa.
Aseta itsellesi tavoitteita, tee suunnitelma ja ala kurinalaisesti lähestyä sitä askel askeleelta. Esimerkiksi; haluan oman asunnun kaupungista, mitä minun pitää tehdä? Pahinta on jäädä odottamaan, että asiat järjestyvät itsestään. Todella harvalla ihmisellä on mitään ihmeempää intohimoa työhönsä. Tässä maassa keneltäkään ei oikein vaadita mitään, ja monelle se on liikaa, kun pitää tehdä itse vaikeita päätöksiä. Haluatko asua 40-vuotiaana työttömänä vanhempiesi kanssa. Se on täysin sinusta itsestäsi kiinni. Ei tarvitse olla mikään superihminen. Riittää että jaksaa puurtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä monen muun kanssa, että ap kirjoitat tosi hyvin ja analysoivasti, et siis mikään toivoton tapaus ole! Elämällä voi olla vielä paljonkin annettavaa, olet kuitenkin aika nuori vielä!
En minäkään omasta työstä hirveästi nauti, mutta saan sillä leivän pöytään ja se riittää mulle. Harvalla on mitään hirveää paloa mihinkään ammattiin/työhön, mutta pakkohan se on jotain tehdä. Kyllä itseäkin masentaisi, jos vaan asuisin ilman rahaa vanhempien luona.
Sinuna hakisin nyt johonkin kouluun ja muuttaisin opintojen perässä. Saisit elämälle uutta suuntaa. Ja kuten tässä jo todettiin, niin aina pääset takaisin kotiin, jos valinta osoittautuu vääräksi. Mutta ensialkuun muutto omaan kotiin ja opintojen pariin tekisi sinulle varmasti ihan hyvää. Älä ainakaan sitä elämän päättämistä suunnittele, koska vaikutat kuitenkin ihan fiksulta ihmiseltä. Ei se niin helppoa meillä muillakaan aina ole, mutta päivä kerrallaan mennään. Tsemppiä!
Muuta omaan asuntoon palveluiden ja ihmisten äärelle. Jos olet työkkärin asiakas voit mennä esim. työkokeiluun ja tunnustella sopivaa alaa itsellesi. Tai kouluttautua uudelleen. Elämänkumppanikin saattaa löytyä uusista ympyröistä. Vanhempasi ovat aina puhelinyhteyden päässä ja auttavat varmasti tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohjeeni on: muuta välittömästi lähimpään isoon kaupunkiin vaikka kuinka pelottaisi. Tein niin ja selvisin, vaikkakin juuri ja juuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun vanhemmat on töissä vielä 10 vuotta (tuo kotiäiti ei oikein ole tätä päivää, maalla ei olla kotona tuossa iässä vain viettämässä aikaa!) ja omaishoitajaksi pääset ehkä 30 vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaat hienosti kirjoittaa ja myös kykenet analysoimaan tilannettanne monelta kulmalta.
Olet myös hoksannut että kannattaa hakea vaikkapa juuri nän (ja toivottavasti myös livekeskusteluin) etäisyyttä oman elämäntilanteesi pohdintaan.
Aloittaminen on yleensä kenelle tahansa vaikeinta ja erityisesti isoissa muutoksissa. Mutta sinähän olet jo aloittanut. Suurin työ tässä onkin tehtävänä omassa mielessäsi. (Ehkä myös vanhempiesi, en toki tiedä kuinka suhtautuvat.)
Mietin, että eikö päivien päättäminen olisi liian suuri uhraus. Kuitenkin tulevaisuus on vielä ihan auki ja paljon hyvää ja parempaa voi ihan realistisesti olla edessä. Piankin.
Nyt vielä sinun on hyvä mahdollisuus lähteä omillesi sieltä, kun vanhempasi ovat vielä ei-vanhuksia ja hyväkuntoisia. Usko itseesi. Tartu niihin mahdollisuuksiin, joita on.
Myöhemmin lähteminen ja van
En osaa kirjoittaa, kun en edes osaa pilkkusääntöjä. Ei tuossa mitään analysointia ole. Kyllä tämä tilanteeni on suoraan merkki siitä, että juuri kannattaisi vain haihtua pois. Täällähän mulle hyvin sanottiin, että miten häpeä olen. Olen täysin samaa mieltä ja tiedostan tilanteen itsekin todella hyvin.
t: ap
Maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin pilkut, mutta täältä voit kertailla niitä pilkkusääntöjä jos siltä tuntuu.
https://kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/pilkku/
Aina voi oppi uusia asioita ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus alkaa muuttamaan sitä omaa elämää toiseen suuntaan. Sun ongelma tuntuu olevan se, että ole vaan jumittunut tuohon ajatusmaailmaan, että mikään ei ole mahdollista. Mahdollisuuksia on vaikka millä mitalla, mutta sun vaan pitää olla aktiivinen ja ottaa ensimmäinen askel muuttaaksesi elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä monen muun kanssa, että ap kirjoitat tosi hyvin ja analysoivasti, et siis mikään toivoton tapaus ole! Elämällä voi olla vielä paljonkin annettavaa, olet kuitenkin aika nuori vielä!
En minäkään omasta työstä hirveästi nauti, mutta saan sillä leivän pöytään ja se riittää mulle. Harvalla on mitään hirveää paloa mihinkään ammattiin/työhön, mutta pakkohan se on jotain tehdä. Kyllä itseäkin masentaisi, jos vaan asuisin ilman rahaa vanhempien luona.
Sinuna hakisin nyt johonkin kouluun ja muuttaisin opintojen perässä. Saisit elämälle uutta suuntaa. Ja kuten tässä jo todettiin, niin aina pääset takaisin kotiin, jos valinta osoittautuu vääräksi. Mutta ensialkuun muutto omaan kotiin ja opintojen pariin tekisi sinulle varmasti ihan hyvää. Älä ainakaan sitä elämän päättämistä suunnittele, koska vaikutat kuitenkin ihan fiksulta ihmiseltä. Ei se niin helppoa meillä muillakaan aina ole, mutta päivä kerr
Mitä ihmettä tuolla kirjoittamisella on minkään kanssa? En tiedä edes pilkkusääntöjä, niin tuo ei voi pitää edes paikkaansa. Olen jo muutenkin täysi luuseri, niin haihtuminen tekisi kaikille vain palveluksen. Katsotaan nyt kuitenkin...
t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun vanhemmat on töissä vielä 10 vuotta (tuo kotiäiti ei oikein ole tätä päivää, maalla ei olla kotona tuossa iässä vain viettämässä aikaa!) ja omaishoitajaksi pääset ehkä 30 vuoden kuluttua.
Mitä ihmeen ennustajia täällä on? Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Ap hyvä, sinä olet nuori mies parhaassa iässä. Ehdit vielä löytää oman alasi ja itsenäistyä. Rehellisesti sanottuna vanhempasi olisivat saaneet potkia sinut ulos ja auttaa itsenäistymään aikoja sitten. Siellä ulkona on kokonainen maailma odottamassa sinua.
Vierailija kirjoitti:
En harrasta oikeastaan edes mitään. Mielenkiinnonkohteitakaan ei ole ikinä ollut (ainakaan että itse tunnistaisin).
t: ap
Niitä mielenkiinnon kohteita alkaa löytymään kun alat ennakkoluulottomasti kokeilemaan eri asioita. Ala tekemään uusia asioita mitä et ennen ole tehnyt. Mene zumbatunnille, ilmoittaudu kansalaisopiston kurssille, katsele ranskalainen elokuva, ala kirjoittamaan runoja, opettele maalaamaan, opettele valmistamaan tiramisua,
Vierailija kirjoitti:
En harrasta oikeastaan edes mitään. Mielenkiinnonkohteitakaan ei ole ikinä ollut (ainakaan että itse tunnistaisin).
t: ap
Miten voisi ollakaan, kun olet mökkihöpertynyt maalle? Ensin pitää mennä, tehdä ja kokeilla kaikenlaista, jotta alat ymmärtää, minkälaisia asioita maailmassa on, ja kuka sinä olet ja minkälainen sinusta on tulossa. Nyt olet vain opetellut jäämään tuleen makaamaan.
Sait hyvät ohjeet, ota todesta ja lähde. Vanhempasi saattavat olla sinun läsnäoloosi väärällä tapaa kiintyneitä. Unohda sääli itseäsi tai heitä kohtaan ja lähde aikuistumaan sieltä nyt heti.
Aika harva tekee "unelma alalla" töitä.
Itse menin aikanaan lukioon, kun en tiennyt mitä haluan tehdä "isona". Tuo 3 vuotta ei auttanut asiaa, en edelleenkään tiennyt mitä haluan tehdä.
MIELENKIINNON kohteita minulla kyllä oli ja on, esim. historia. Mutta tajusin, että ei minusta ole tutkimaan jotain arkistoja jne. =ei ole sama asia lukea historiaan liittyviä juttuja vs. tutkia ja kirjoittaa niitä.
Päädyin lukion jälkeen tekemään "hanttihommia" lähinnä siksi että oli varaa maksaa menot (minimaaliset kulut) ja ennen kaikkea matkustella.
Jossai kohtaa kävin amatsun, että sain "jotkut" paperit yo:n lisäksi, enkä AMK tai yliopistoon päässyt/jaksanut enää hakea.
Sitten pääsin vähän tuurilla töihin ok firmaan ja ok hommaan. En edes tiennyt tälläisestä työstä ennen ku tähän firmaan (toista työtä!) hain ja tein alkuun.
Eli kannattaa hakea jotain työtä, se voi avata portteja toiseen hommaan jne.
1)
Haet töitä tietysti suuremmalta paikkakunnalta. Kun saat työpaikan, asuntokin järjestyy
Tai
2)
Menet ammatinvalinnan testaukseen tai teet testit kotona. Etsit koulupaikan ja muutat koulupaikan perässä
Tai
3)
Haet monta hanttihommaa päällekkäin (ikkunan pesuja paikallisille, kesätöitä kioskilta tai mitä ikinä löytyy, laitat paikallislehteen ilmoituksen) ja teet osa-aikaisena puhelinmyyntiä. Esim. Lehtitilauksia.
Tämän teet siksi, että saat pääsi kuntoon ja saat cv:n täytettä.
Ok?
Sinun pitää nyt alkaa elää omaa elämääsi, eikä vanhempiesi. Olet vielä nuori ja voit opiskella. Jis haet muualla (älä jää kotiin) opiskelemaan niin mieti koulun asuntolaa, jos siellä on sellainen. Vuokra on uaein niissä halvempi. Ei opinnot sinua sido, unelma-ammattia ei ole minullakaan, mutta on ihan kiva työ ja vähän turha amk-tutkinto. Työllä tienataan elanto se elämän sisältö tulee usein muualta. En tiedä tekevätkö vanhempasi tuon tahallaan, että elättävät sinut eivätkä anna itsenäistyä, mutta älä jää sinne vangiksi.