4v Milo-pojan äiti ja mummo valittavat tuomiosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös se mene niin, että jos halutaan tuomioon kovennusta, pitää syyttäjän valittaa hoviin? Eli muusa hakee tuomioon lievennystä ja se voidaan myöntää, tai sitten pysyy samana, enempää ei voi saada kuin jo määrätty? 

 

 

 

Syyttäjän on siis käytännössä pakko myös valittaa koska silloin tuomio voi hovissa koveta. Ja se on ainoa oikea ratkaisu.

Toki en ole noita tuomioita seurannut kuin lehdistä, mutta niiden perusteella hovissa voi tulla tuomio vaikka näpistyksestä, ihan sama mitä käräjillä on puitu. 

Liian moni lapsi pääsee hengestään näiden hörhöjen käsissä, jos huumeiden käyttö on tiedossa olisi lapset heti sijoitettava muualle. 

Vierailija kirjoitti:

Milo -pojan isä, joka ei ole ollut biologisen lapsensa elämästä kiinnostunut millään tavalla, kehtaa nyt väittää oikeudessa olleensa erityisen läheinen ja vaatii itselleen korvauksia. Kyllä on varsinainen syöpäläinen tämäkin jätkä. Milo -parka olisi pitänyt viedä synnäriltä suoraan sijaisperheeseen ja antaa adoptioon.

Joku tuolla aiemmin "tiesi", että isä oli tiiviisti pojan elämässä 3 vuotta, onko näin? Mutta kun tuli ero äidistä niin tuli ero myös lapsesta vai? Miksi?

Onko tuo muusa jotenkin "jälkeenjäänyt" tai mikähän vamma hänellä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin epätodenmukainen?? Luin että lapsella 5-10% palovammat voivat olla hengenvaaralliset, eiköhän tuo jo osunut sitten siihen määrään. Suomen oikeustuomiot on kyllä niin naurettavia aina, ei se mitään että raiskasit koska käyt töissä ja sulla on perhe tai ei sulla ollut tarkoitus tappaa, no ei sitten mitään. Uskomatonta paskaa :(

 

Julkisessa esitutkintapöytäkirjassa on asiaa avattu tarkemmin. En muista tarkkoja sanamuotoja, mutta asia on tutkittu oikeuslääkärien ja tutkijoiden taholta ja pitivät kuolemaa epätodennäköisenä vaihtoehtona eli että suuremmalla todennäköisyydellä lapsi olisi jäänyt eloon kuin kuollut. 

Enkeli haki pienen poikakullan pois tästä pahuuden pesastä.....sanoivat tutkijat ja lääkärit eloonjäämisprosenteista mitä tahansa. Toivottavasti on ollut tajuttomana.....tuota rääkkäystä ja kitumista ei pysty edes ajattelemaan. Kyynelittä. Vain neljä vuotta. Se on niin lyhyt elämä ja jos sekin ollut pelkoa ja kipua. Miten hirveän erilaiset lähtökohdat lapsilla onkaan. Kauhistelu ei auta mutta silti.....🤍🌺 pienen pojan muistoa kunnioittaen.