Mitä teette, jos menette vanhalle kylään, ja tämä katsoo puolisilmällä telkkaria?

Vierailija kirjoitti:

Ihan ystävällisellä äänellä totean, että sopiiko jos laitetaan telkkari kiinni vähäksi aikaa.

Ei se ohjelma normaalille ihmiselle voi olla tärkeämpi kuin seurustelu harvoin käyvän ihmisen kanssa. Aloitekyky vain on heikentynyt niin, ettei vanhempi ihminen itse hoksaa sammuttaa laitetta, ja sitten tulee välillä vilkaistua ohjelmaa, vaikkei se niin kiinnostaisikaan. Turha häiriötekijä.

Alapeuluttajat ei tiedä vanhuksista mitään. 

Näin se just on jos tosiaan on täysin varma, että kuitenkin haluavat vieraaksi. Eivät vaan osaa toimia. Jotkut laittaa jopa telkkarin ääntä kovemmalle ja kun olen lähdössä niin kävelevät eteiseen perässä ja koittavat siinä vaiheessa estää lähdön. 

Ihan hyvin voi sanoa noin, että laitetaan vähän hiljemmalle, että kuuluu puhelin, jos ääni on kovalla. Muuten voi antaa olla ja jutella silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ystävällisellä äänellä totean, että sopiiko jos laitetaan telkkari kiinni vähäksi aikaa.

Ei se ohjelma normaalille ihmiselle voi olla tärkeämpi kuin seurustelu harvoin käyvän ihmisen kanssa. Aloitekyky vain on heikentynyt niin, ettei vanhempi ihminen itse hoksaa sammuttaa laitetta, ja sitten tulee välillä vilkaistua ohjelmaa, vaikkei se niin kiinnostaisikaan. Turha häiriötekijä.

Alapeuluttajat ei tiedä vanhuksista mitään. 

Näin se just on jos tosiaan on täysin varma, että kuitenkin haluavat vieraaksi. Eivät vaan osaa toimia. Jotkut laittaa jopa telkkarin ääntä kovemmalle ja kun olen lähdössä niin kävelevät eteiseen perässä ja koittavat siinä vaiheessa estää lähdön. 

Ihan hyvin voi sanoa noin, että laitetaan vähän hiljemmalle, että kuuluu puhelin, jos ääni on kovalla. Muuten voi antaa olla ja jutella silti.

&

Mä alapeukutin ja elämässäni on useita vanhuksia,jotka haluavat vierailuita ja haluavat katsoa telkkaria.

En mene toisen ihmisen kotiin pomottamaan häntä ja vaatimaan,että keskittyy minuun.Annan ikäihmisen toimia kuten toimii.

Tämä ei varsinaisesti ole ikäkysymys, vaan perhekulttuurikysymys. Tiedän nuoria, jotka ovat tottuneet tv:n päällä pitämiseen taustaäänenä myös vieraiden aikana, ja vanhoja, jotka eivät missään vaiheessa elämäänsä huonokuntoisinakaan ole harrastaneet tällaista. Mun lapsuudenperheessä tv on laitettu päälle vain etukäteen suunniteltujen ohjelmien ajaksi, ja vieraiden aikana katsomista on pidetty huonotapaisena, jos kyseessä ei ole kaikkien tahoillaan seuraama ohjelma yhteisenä ajanviettotapana. Mun on siksi vaikea ymmärtää näitä tv:n huudattajia. Tulee olo, että kyläily ja keskustelu ei ole toivottu.

Miks sä sitten käyt siellä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varsinaisesti ole ikäkysymys, vaan perhekulttuurikysymys. Tiedän nuoria, jotka ovat tottuneet tv:n päällä pitämiseen taustaäänenä myös vieraiden aikana, ja vanhoja, jotka eivät missään vaiheessa elämäänsä huonokuntoisinakaan ole harrastaneet tällaista. Mun lapsuudenperheessä tv on laitettu päälle vain etukäteen suunniteltujen ohjelmien ajaksi, ja vieraiden aikana katsomista on pidetty huonotapaisena, jos kyseessä ei ole kaikkien tahoillaan seuraama ohjelma yhteisenä ajanviettotapana. Mun on siksi vaikea ymmärtää näitä tv:n huudattajia. Tulee olo, että kyläily ja keskustelu ei ole toivottu.

Ap tässä. Ei ole tässä tilanteessa perhekulttuurikysymys. Ei meillä koskaan ollut telkkari päällä, eikä äidilläkään aiemmin.

 

Sitten on vielä ne, joilla on sekä televisio että radio yhtä aikaa päällä. Äänet tietysti kovalla, kun on huono kuulo. Tätä en koskaan ymmärtänyt, mutta näin vaan oli. Olin itse lapsi silloin, eikä tämä ole enää selvitettävissä, mutta muistui vaan mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset ei osaa nauhoittaa ohjelmia tai katsoa Areenasta, joten minusta on epäkohteliasta mennä kylään niin, että estää tv:n katsomisen ja vaatii, että nyt keskityt minuun. Miksi ei voi katsoa yhdessä vanhuksen kanssa ja jutella samalla siitä, mitä katsotaan?

Jos olen siellä ohjelman ajan ja korkeintaan puhun ohjelmasta - ja lähden pois kun ohjelma loppuu, koska en ehdi viettää siellä tuntitolkulla - niin eikö vanhuksesta tunnu, ettei toinen ole edes käynyt siellä? 

 

Vrt. Jos minun luonani on joku samalla, kun teen töitäni, niin kyllä minulle jää fiilis, että olisi kiva nähdä tuota toista ja jutella joskus kuulumisia.

Juuri tästä syystä vierailuaika sovitaan vanhuksen mukaan eikä niin, että käväistään sillä aikaa kun lapsi on harrastuksesta ja mummo haluaa katsoa Emmerdalea.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös appivanhemmilla aina tv päällä kun mennään sinne. Siellä vahtaavat  jotain Emmerdalea tai muuta sarjaa, tai hiihtokisoja (ja nää appivanhemmat on suht nuoria, edelleen alle 60v). Siinä sitten kyläillessä katsellaan telkkua ja ehkä vähän jotain jutellaan. Itse en ole ollenkaan tottunut tuollaiseen, meillä kotona oli tv eri huoneessakin ja laitettiin aina kiinni kun vieraat tuli, joten alkuun ihmetytti kyllä kovasti. On siihen sitten tottunut. Ja nyt kun lapsia niin ovat itsekin alkaneet sulkea telkun, ne kun ei aina lapsille sopivia ohjelmia ole. 

Osa kokee omat lapsensa tutuiksi eikä vieraiksi. Telkkaria katseltiin, kun lapset vielä asui kotona ja nyt pitääkin sitten ryhtyä keskittymään 100% niihin lapsiin, jotka vielä pari vuotta sitten ei puhuneet mitään, vaan tuijottivat ruutua.

Meille on turha tulla kylään etuköteen sopimatta, en keksi mitään syytä sille, että minun pitää keskeyttää oma elämäni - oli se sitten tv:n katselu tai nettipelaaminen - siksi, että lapseni haluaa lapsivapaata aikaa ja tuo omat lapsensa mummolaan kylään voidakseen 100% keskittyä omaan puhelimeensa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varsinaisesti ole ikäkysymys, vaan perhekulttuurikysymys. Tiedän nuoria, jotka ovat tottuneet tv:n päällä pitämiseen taustaäänenä myös vieraiden aikana, ja vanhoja, jotka eivät missään vaiheessa elämäänsä huonokuntoisinakaan ole harrastaneet tällaista. Mun lapsuudenperheessä tv on laitettu päälle vain etukäteen suunniteltujen ohjelmien ajaksi, ja vieraiden aikana katsomista on pidetty huonotapaisena, jos kyseessä ei ole kaikkien tahoillaan seuraama ohjelma yhteisenä ajanviettotapana. Mun on siksi vaikea ymmärtää näitä tv:n huudattajia. Tulee olo, että kyläily ja keskustelu ei ole toivottu.

Minun äitini eli vain 78-vuotiaaksi, muttei koskaan pitänyt telkkaria auki ns. turhaan. Hänellä oli jotkut ohjelmat, joita hän katsoi säännöllisesti, mutta ohjelman jälkeen hän laittoi aina telkkarin kiinni.

Olen huomannut, että aika harva toimii noin. TV passivoi vanhat ihmiset ihan samoin kuin kännykkä tekee keski-ikäisistä ja sitä nuoremmista tahattomasti töykeitä ja huonoja seuranpitäjiä. 

Äiti oli kyllä muutenkin luonteeltaan aktiivinen seuraihminen ja rakasti jutella ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös appivanhemmilla aina tv päällä kun mennään sinne. Siellä vahtaavat  jotain Emmerdalea tai muuta sarjaa, tai hiihtokisoja (ja nää appivanhemmat on suht nuoria, edelleen alle 60v). Siinä sitten kyläillessä katsellaan telkkua ja ehkä vähän jotain jutellaan. Itse en ole ollenkaan tottunut tuollaiseen, meillä kotona oli tv eri huoneessakin ja laitettiin aina kiinni kun vieraat tuli, joten alkuun ihmetytti kyllä kovasti. On siihen sitten tottunut. Ja nyt kun lapsia niin ovat itsekin alkaneet sulkea telkun, ne kun ei aina lapsille sopivia ohjelmia ole. 

Osa kokee omat lapsensa tutuiksi eikä vieraiksi. Telkkaria katseltiin, kun lapset vielä asui kotona ja nyt pitääkin sitten ryhtyä keskittymään 100% niihin lapsiin, jotka vielä pari vuotta sitten ei puhuneet mitään, vaan tuijottivat ruutua.

Meille on turha tulla kylään etuköteen sopimatta, en keksi mi

Meidän lasten mummot ja ukit veivät lapsia retkelle lähimetsään, kalastamaan ja pyöräilemään, tekivät reissuja lähikaupunkeihin ja leipoivat yhdessä. Olisipa ollut aikamoista, jos isovanhemmat olisivat todenneet, etteivät keksi yhtään syytä tavata lapsenlapsiaan, koska TV-ohjelma tai nettipelaaminen kärsisi siitä!

Voisiko sopia silti ajat, että milloin haluavat katsoa lempiohjelmat ja milloin on muu aika. Että tietäisi. Vai onko tv koko ajan auki. Ja otatko oman lukemisen mukaan vai jutellaanko jotain.

Tietysti vanhojen ihmisten kanssa pitää olla kohtelias. Mutta koska monien iäkkäiden elämä on mennyt niin yksitoikkoiseksi, voisi olla ihan hyvä kysyä ystävällisesti, miten kauan ohjelma mahdollisesti kestää ja sopiiko, että sen loputtua keitetään yhdessä vaikka kahvit. Ainakin kannattaa avata suu eikä vain lakata käymästä.

Tylsä ja samanlaisena toistuva arki aiheuttaa kyvyttömyyttä huomata, että voisihan sitä välillä tehdä jotain muutakin kuin istua tuijottamassa ruutua. Ja kun sitten joku kylään tullut läheinen saakin hänet havahtumaan siitä ohjelma-apatiasta ja houkuteltua vaikka ulos, vanhus virkistyy silmin nähden.

Minunkin isoäitini päivien ainoa sisältö on tuijottaa telkkaria, mutta kun menemme käymään hänen luonaan, eihän hän silloin sitä halua tehdä. Yksin ollessa saa möllöttää ihan riittävästi. Yhdessä me katsellaan vanhoja valokuvia, kahvitellaan, käydään pyörätuoliajeluilla, tehdään isoäidille jalkahierontaa ja hoidetaan kynnet, kuunnellaan vanhoja iskelmiä jne. 

Tässä on mun mielestä iso ero niiden jo vähän höperöityneiden, jotka eivät edes muista mitä ovat juuri katsoneet, ja ns. skarppien välillä, joille jokin jatkuvajuoninen sarja on tärkeä.

Jos vanha ihminen vain tottumuksesta tuijottaa ruutua edes tajuamatta mistä on kyse, ei hänestä ole juuri seurustelemaankaan. Virkeämmät vanhukset sen sijaan kärsivät usein yksinäisyyden tunteesta, ja heille tekee hyvää jos sen lempiohjelman jälkeen saa myös ihan aitoa inhimillistä vuorovaikutusta.

Ap:n kysymykseen vastaisin, että omien vanhempien kanssa koettaisin varovasti luovia niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä: ehkä se yksi ohjelma katsotaan loppuun ja sitten vaikka yhdessä selvitetään, milloin se seuraava tulee uusintana, jos henkilöä kiinnostaa. Sitten ryhdytään seurustelemaan tai tehdään jotain yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös appivanhemmilla aina tv päällä kun mennään sinne. Siellä vahtaavat  jotain Emmerdalea tai muuta sarjaa, tai hiihtokisoja (ja nää appivanhemmat on suht nuoria, edelleen alle 60v). Siinä sitten kyläillessä katsellaan telkkua ja ehkä vähän jotain jutellaan. Itse en ole ollenkaan tottunut tuollaiseen, meillä kotona oli tv eri huoneessakin ja laitettiin aina kiinni kun vieraat tuli, joten alkuun ihmetytti kyllä kovasti. On siihen sitten tottunut. Ja nyt kun lapsia niin ovat itsekin alkaneet sulkea telkun, ne kun ei aina lapsille sopivia ohjelmia ole. 

Osa kokee omat lapsensa tutuiksi eikä vieraiksi. Telkkaria katseltiin, kun lapset vielä asui kotona ja nyt pitääkin sitten ryhtyä keskittymään 100% niihin lapsiin, jotka vielä pari vuotta sitten ei puhuneet mitään, vaan tuijottivat ruutua.

Meille on turha tulla kylään etuköteen sopimatta, en keksi mi

Ei sinun tarvitsekaan keskeyttää elämääsi, ellei etukäteen ole sovittu. Mutta sopimus toimii myös toisin päin: älä myöskään valita, että lapset käyvät liian harvoin, jos et itse lapsia huomioi silloin, kun heille sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös appivanhemmilla aina tv päällä kun mennään sinne. Siellä vahtaavat  jotain Emmerdalea tai muuta sarjaa, tai hiihtokisoja (ja nää appivanhemmat on suht nuoria, edelleen alle 60v). Siinä sitten kyläillessä katsellaan telkkua ja ehkä vähän jotain jutellaan. Itse en ole ollenkaan tottunut tuollaiseen, meillä kotona oli tv eri huoneessakin ja laitettiin aina kiinni kun vieraat tuli, joten alkuun ihmetytti kyllä kovasti. On siihen sitten tottunut. Ja nyt kun lapsia niin ovat itsekin alkaneet sulkea telkun, ne kun ei aina lapsille sopivia ohjelmia ole. 

Osa kokee omat lapsensa tutuiksi eikä vieraiksi. Telkkaria katseltiin, kun lapset vielä asui kotona ja nyt pitääkin sitten ryhtyä keskittymään 100% niihin lapsiin, jotka vielä pari vuotta sitten ei puhuneet mitään, vaan tuijottivat ruutua.

Meille on tu

Kun meille tulee joku kylään, ei todellakaan lähdetä metsälle tai kalastamaan saati reissata lähikaupunkiin, kyläily kun ei ole sama kuin tulla sovitusti päiväksi hoitoon. Mikä saa kolmekymppiset kuvittelemaan, että vanhempansa pudottavat hanskat lattialle ja ryhtyvät palkattomiksi varhaiskasvattajiksi juuri silloin, kun aikuiset lapsensa haluavat 2 tuntia vapaata ja kärräävät lapsensa mummolle ja vaarille sopimatta asiasta etukäteen? Ja sitten lapsenlasten kanssa täytyy lähteä lähimetsään, koska näiden omat vanhemmat eivät viitsi ja heidän mielestään on vain hyvä, että isovanhemmat jättävät jalkapallo-ottelun katsomatta, koska televisio on vaaraksi vanhuksille.

Kun serkkuni tulee kylään, en ryhdy kanssaan leipomaan, joten miksi ihmeessä lastenlasten kanssa pitäisi viettää parituntinen leipoen?

Vierailija kirjoitti:

Tässä on mun mielestä iso ero niiden jo vähän höperöityneiden, jotka eivät edes muista mitä ovat juuri katsoneet, ja ns. skarppien välillä, joille jokin jatkuvajuoninen sarja on tärkeä.

Jos vanha ihminen vain tottumuksesta tuijottaa ruutua edes tajuamatta mistä on kyse, ei hänestä ole juuri seurustelemaankaan. Virkeämmät vanhukset sen sijaan kärsivät usein yksinäisyyden tunteesta, ja heille tekee hyvää jos sen lempiohjelman jälkeen saa myös ihan aitoa inhimillistä vuorovaikutusta.

Ap:n kysymykseen vastaisin, että omien vanhempien kanssa koettaisin varovasti luovia niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä: ehkä se yksi ohjelma katsotaan loppuun ja sitten vaikka yhdessä selvitetään, milloin se seuraava tulee uusintana, jos henkilöä kiinnostaa. Sitten ryhdytään seurustelemaan tai tehdään jotain yhdessä.

Entä jos se vanhus ei ihan oikeasti halua tehdä jotain yhdessä, koska vierailija on paikalla itselleen sopivaan aikaan, ei yhdessä sovittuun? Jos tuli puuhailemaan vanhuksen kotiin, niin voi ihan hyvin laittaa pyykit koneeseen ja siivota keittiön sillä aikaa, kun vanhus katselee televisiota.

Mitä teette, kun menette lapsiperheeseen kylään ja siellä keskitytään rupattelun sijaan lapsiin? Koko ajan melua ja hälyä ympärillä, juttukumppani lähtee tämän tästä auttamaan leikkiauton etsimisessä tai hoputtaa lapsiaan yhteiseen pöytään. Tuntuu, että vieras on pelkkä taakka, vaikka vakuuttaa, että ei nyt hänen takiaan tarvitse kahvia keitellä. Puhelimet piippaavat ja niitä vilkuillaan, täytetään tiskikonetta ja tehdään kaikkea muuta kuin ollaan sen vieraan kanssa.

Eipä tarvitse lastenhoitajaksi pyydellä, kun ei kohdella toivottuna kävijänä!

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette, kun menette lapsiperheeseen kylään ja siellä keskitytään rupattelun sijaan lapsiin? Koko ajan melua ja hälyä ympärillä, juttukumppani lähtee tämän tästä auttamaan leikkiauton etsimisessä tai hoputtaa lapsiaan yhteiseen pöytään. Tuntuu, että vieras on pelkkä taakka, vaikka vakuuttaa, että ei nyt hänen takiaan tarvitse kahvia keitellä. Puhelimet piippaavat ja niitä vilkuillaan, täytetään tiskikonetta ja tehdään kaikkea muuta kuin ollaan sen vieraan kanssa.

Eipä tarvitse lastenhoitajaksi pyydellä, kun ei kohdella toivottuna kävijänä!

Siksi en lapsiperheisiin menekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös appivanhemmilla aina tv päällä kun mennään sinne. Siellä vahtaavat  jotain Emmerdalea tai muuta sarjaa, tai hiihtokisoja (ja nää appivanhemmat on suht nuoria, edelleen alle 60v). Siinä sitten kyläillessä katsellaan telkkua ja ehkä vähän jotain jutellaan. Itse en ole ollenkaan tottunut tuollaiseen, meillä kotona oli tv eri huoneessakin ja laitettiin aina kiinni kun vieraat tuli, joten alkuun ihmetytti kyllä kovasti. On siihen sitten tottunut. Ja nyt kun lapsia niin ovat itsekin alkaneet sulkea telkun, ne kun ei aina lapsille sopivia ohjelmia ole. 

Osa kokee omat lapsensa tutuiksi eikä vieraiksi. Telkkaria katseltiin, kun lapset vielä asui kotona ja nyt pitääkin sitten ryhtyä keskittymään 100% niihin lapsiin, jotka vielä pari vuotta sitten ei puhuneet mitä

Aika surullista, että omien lastenlasten elämä ja siihen tutustuminen ei yhtään kiinnosta. 

Minä odotan aina täyttä huomiota itselleni, kun kyläilemään lähden. Jos en sitä saa, niin lähden pois heti, kun kehtaan.

 

esim. Minulla on oikein hyvä ystävä, jolla on koko ajan tuhat rautaa tulessa ja kotonakin koko ajan tekee jotain. Siksi en hänen luonaan käy - koska samalla xyz - vaan pyydän hänet aina minun luokseni. 

 

Vastineeksi, kun minun luokseni tulee, saa täyden läsnäoloni, kiinnostukseni ja huomioni. Olen täydellisesti läsnä vain toista ihmistä varten. 

Mitä vanhoihin vanhempiini tulee, niin siellä toki käyn. Mutta lähden samoin pois, kun tarvittavat asiat hoitanut, jos telkkari on tärkeämpi. Jos telkkari sammutetaan, niin kuuntelen kyllä muistoja pitkäänkin.