Muistikuvia seksuaalisesta väkivallasta vasta aikuisena?

Muistan epämääräisesti alle koulu ikäisenä enoni koskettelut leikin varjolla, esim hippasta ollessa koppasi syliin niin että toinen käsi piti haarasta kiinni samoin sylissä niin kun pompotteli sylissä ja polvi muka vahingossa tökkäsi haaroväliin!:( isommaksi kun kasvoin niin tuli inhottava olo aina jos eno tuli käymään meillä, kaikki ns ulkonäölliset huumoriletkaukset yms. En muista että olisi mennyt ikinä nii pitkälle mutta inhottava olo jäi.

Olen joskus lukenut alan kirjoja, en muista tarkemmin kuin sen, että nainen kävi hypnoosissa. Ei ollut Suomessa. Hän muisti lapsuuden kokemuksen ensi kerran valonkajosta. Se oli samankaltainen, kuin silloin joskus. Kävi terapiassa ja sieltä hypnoosiin. 

Ennenkuin mitään konkreettista tekee, olisi hyvä, jos muisti on varmasta asiasta. Valemuistot on joskus niin todentuntuisia. En osaa kyllä auttaa sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan erittäin hauraalla pohjalla. Muisti on epäluotettava. Voit olla osittain varma että jotain tiettyä tapahtunut, jos muistikuvasi pystyy vahvistamaan joku / jotkut paikalla olleet, ja siltikin on epävarmaa, koska hekin saattavat muistaa väärin tai vääristellä, tai heillä on oma agendansa. Älä luota muistiin.

Terveempi tapa kuin kaivella hyvin epävarmoja menneisyyden muistikuvia, on keskittyä esim lyhytterapian avulla nykyhetkeen ja hakea sitä kautta tasapainoa ja mielenrauhaa. 

t. random anonyymi mamma, jonka sanomisilla ei pitäisi olla mitään väliä

Lyhytterapia ei traumoihin auta. Olen käynyt 5 vuoden terapian jossa kertoessani seksuaalissävytteisistä muistoista terapeutti lähinnä ohitti koko asian vain todeten että näin oli päässyt käymään. En luottanut terapeuttiin kovin paljon tämän jälkeen ja nuorena en tajunnut että paremman kun ol

Terapeutit yms ovat pelkkää huuhaata kuka tahansa ei Terapeutti on jopa parempi kuin itse Terapeutti, rahat vaan viedään ja loput mielenterveydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku sanonut/kysynyt, 'onko sinua käytetty hyväksi'? 

Fyysisiä ja henkisiä oireita tulee monesta muustakin ei niin hyvästä kohtelusta. Ehkä se terapia voisi sua auttaa? 

Ei ole, vaan muistikuvia alkoi tulla itsestään. Sen tyyppisiä selviäkin muistoja jotka ahdistavat jo lapsena on mutta muistikuva tuosta pahemmasta tapauksesta tuli mieleen vasta aikuisena. Olen käynyt terapian ja edelleen ongelmia on. Osaksi siksi olen miettinyt onko muutakin mikä oireilee. Sitten tuli tuo muisto ja kaikki asiat alkoivat mennä vieläkin huonommin. En ole pystynyt tuota muistoa kenellekään kertomaan koska se on liian kivulias mutta yritys on kertoa. Kärsin tästä asiasta koska henkilö joka liittyy muistoon on edelleen elämässäni ja jos se pitää paikkansa näin ei todellakaan pitäisi olla. Ap

Ikävä

Olen käynyt heidän sivuillaan kyllä ja etsinyt tietoa mutten ole pystynyt vielä ottamaan heihin yhteyttä. Varmasti sekin steppi pitää vielä ottaa. Tällä hetkellä olen lähinnä vältellyt muistoa ja laittanut sen jonnekin kauas että olen pystynyt jotenkin toimimaan. Nyt on kuitenkin ollut pitkään jo niin vaikeaa että alan tiedostamaan että en voi jatkaa elämistä tämän muiston kanssa ilman että tekisin vaikeita päätöksiä. Ap

Halaus sinulle, ap. Täällä yksi kohtalontoveri (joka tosin ei ole ihan samassa asemassa kuin sinä, koska olen aina muistanut kirkkaasti, mitä minulle tehtiin) toivoo sinulle paljon voimia ja parempaa tulevaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, eihän tämän henkilön lähipiirissä ole ketään lapsia, joille hän voisi tehdä samaa kuin sinulle?

Ei ole. Ap

Vierailija kirjoitti:

Halaus sinulle, ap. Täällä yksi kohtalontoveri (joka tosin ei ole ihan samassa asemassa kuin sinä, koska olen aina muistanut kirkkaasti, mitä minulle tehtiin) toivoo sinulle paljon voimia ja parempaa tulevaan.

Lämmin kiitos, halaus sinnekin ja samoin.Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halaus sinulle, ap. Täällä yksi kohtalontoveri (joka tosin ei ole ihan samassa asemassa kuin sinä, koska olen aina muistanut kirkkaasti, mitä minulle tehtiin) toivoo sinulle paljon voimia ja parempaa tulevaan.

Lämmin kiitos, halaus sinnekin ja samoin.Ap

Kiitos <3

Vierailija kirjoitti:

Muistan epämääräisesti alle koulu ikäisenä enoni koskettelut leikin varjolla, esim hippasta ollessa koppasi syliin niin että toinen käsi piti haarasta kiinni samoin sylissä niin kun pompotteli sylissä ja polvi muka vahingossa tökkäsi haaroväliin!:( isommaksi kun kasvoin niin tuli inhottava olo aina jos eno tuli käymään meillä, kaikki ns ulkonäölliset huumoriletkaukset yms. En muista että olisi mennyt ikinä nii pitkälle mutta inhottava olo jäi.

Kiitos viestistäsi ja olen pahoillani että sinulle on käynyt niin. Itsellä samantapaisia kokemuksia ja päällimmäisenä juuri se inhottava olo mikä noista kosketteluista jäi. Eikä se olo ole mihinkään näiden vuosien aikana hävinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei kokemusta lapsuudesta, mutta olen joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi aikuisena ja itsellä meni kaksi viikkoa tajuta, että minut oli raiskattu. Päihteillä ei ollut osuutta asiaan, tekijä oli tuttu ja olin tekohetkellä hyvin väsynyt kuukausia jatkuneen unettomuuden takia.

Kiitos viestistä ja olen todella pahoillani että sinulle kävi niin. Miten pärjäät ja oletko saanut apua?

Vierailija kirjoitti:

Itse yritin kieltää tapahtuneet ja ajatella, että ehkä se ei ollut niin vakavaa kun ajattelin. Toki ne asiat pyöri mielessäni koko lapsuuden ja aikuisiän. Vasta kun isäni n.80 vuotiaana halusi anteeksiantoa...  niin iski ja lujaa, että hän oli ollut ihan sillä asialla mitä ajattelinkin. Se oli valtava järkytys ja murskasi oikeastaan kaiken. Pelkään häntä, enkä haluaisi olla minuuttiakaan kaksin tämän henkilön kanssa. Äitini ei tiedä asiasta mitään ja yrittää oikein hankkiutua tilanteisiin, jossa olisin läheisempi isäni kanssa..  

Kiitos viestistäsi ja olen todella pahoillani tuosta mitä olet joutunut kokemaan. Oletko miettinyt että kertoisit äidillesi asian? Miten paljon joudut olemaan isäsi kanssa tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ruumiin muistoja, pitäisin valemuistona. Fyysinen trauma jättää aina muistijäljen kehoon. Pelkät mielen muistot ovat häilyviä ja epäluotettavia. 

Tuntomuistokin voi olla valemuisto ihan yhtä hyvin, ei sun tekstissä ollut mitään järkeä

voi nousta aikuisena mieleen, unohtuneita asioita. suden lapset tms taisi olla psykologinen kirja, joka käsitteli just tätä aihetta. prosessoi asiaa itse vaikka kirjoittamalla tunteita ja muistikuvia. mieti vuosia ja mitä silloin muistat tapahtuneen jne.jos pääsisit kiinni asioihin. asiat joita ei ymmärrä lapsena voi saada aikaan hämmennystä.suomessa taisi olla joku delfins tms taho tai yhdistys, joka voi auttaa asioissa eteenpäin. 

älä mitätöi omia tunteita, vaan tutkiskele niitä. voi olla että ikävät tunteet liittyy johonkin epämukavaan tilanteeseen. jos muistat paikalla olleen muita ihmisiä kysy esim.heiltä muistavatko jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan epämääräisesti alle koulu ikäisenä enoni koskettelut leikin varjolla, esim hippasta ollessa koppasi syliin niin että toinen käsi piti haarasta kiinni samoin sylissä niin kun pompotteli sylissä ja polvi muka vahingossa tökkäsi haaroväliin!:( isommaksi kun kasvoin niin tuli inhottava olo aina jos eno tuli käymään meillä, kaikki ns ulkonäölliset huumoriletkaukset yms. En muista että olisi mennyt ikinä nii pitkälle mutta inhottava olo jäi.

Kiitos viestistäsi ja olen pahoillani että sinulle on käynyt niin. Itsellä samantapaisia kokemuksia ja päällimmäisenä juuri se inhottava olo mikä noista kosketteluista jäi. Eikä se olo ole mihinkään näiden vuosien aikana hävinnyt.

Kiitos lohdutuksesta, minäkin olen pahoillani mitä sinulle tapahtunut yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kokemaan sksuaalista väkivaltaa missään muodossa:( alussa en osannut lapsena kyseenalaistaa vaan luulin esim tuon hippaleikin aikana kun setäni koppasi syliin ja toinen käsi meni haarojen välistä että se on "normaalia" että noin kuuluu kopata syliin mut lapsena jäi vaan inhottava ja pelottava olo:( ja oli mikä leikki kyseessä niin aina se prhanan käsi leikkien varjolla eksyi "vahingossa" sinne haaroihin:( myös hierominen vaikka vaatteet oli välissä aiheutti oksettavan ja inhottavan olotilan. Äiti siinä sitten monesti ihmetteli miksi menin enoa pakoon pöydän alle tms ja huusin etten halua leikkiä!! Ja aina kun eno tuli meillä käymään menin jonnekin piiloon....silti ei voinut välttää enkä uskaltanut kertoa kenellekään. Aikuisena avauduin yhdelle siskoistani ja sisko myönsi että oli kokenut samaa:( ainoastaan me 2 koettiin minä taisin kuitenkin olla "pääasiallinen kohde", meitä sisaruksia oli kuitenkin 5, me 2 oltiin ainoita tyttöjä.

Minulle selkeä muistaminen tapahtui aika oudosti.

Olin muuttamassa uuteen asuntoon ja muistan miten tyhjensin yöpöydän laatikkoa kun se tapahtui.

Se tuli kerralla mieleen ja se oli niin raju tajuaminen että jätin kaiken siihen ja lähdin koiran kanssa ulos ja juoksin ja juoksin ja itkin. 

Epämääräisesti olin oikeastaan aina tiennyt mutta psyyke ei antanut sen tulla pintaan. En tiedä miksi juuri tuossa hetkessä? 

Minulla oli jo silloin kaikkien oireitteni takia psykologin kanssa keskustelut, ja nyt sanoin hänelle että on jotain mistä haluaisin puhua. Ilmeisesti hän arvasi koska ehdotti että seuraavalla kerralla myös psykiatri tulee tapaamiseen mukaan niin voimme jutella. Niin tehtiin ja vaikka hirveän vaikeaoli se saada sanottua koska pelkäsin ettei minua uskota tai että syytetään jostain tms. Häpesin myös valtavasti ja oli helpotus kuulla että häpeä ei kuulu minulle vaan sille tpiselle. Se helpotti valtavasti.

Tosin asian tuleminen niin selkeäksi itselle se avasi tunteita joita tukahdutin ja jouduin nyt käsittelemään. 

Minulla oli ollut lapsesta asti tietty muisto, muisto  esiintyi kuvana mielessäni. Oli muutakin mutta tässä en ala kaikkea kertoa. Asia on myös vaikuttanut valtavasti ihmissuhteisiini ja vaikuttaa  edelleen. En ole koskaan siitä päässyt mutta oli välttämätöntä saada se tietoisuuteen ja käsittelyyn.

Vihani tätä henkilöä kohtaan on nyt poissa, en tunne häntä kohtaan yhtään mitään. Tosin hän on kuollut, perheenjäsen mutta minulle ei enää mitään. Vihan käsittely vei monta vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle selkeä muistaminen tapahtui aika oudosti.

Olin muuttamassa uuteen asuntoon ja muistan miten tyhjensin yöpöydän laatikkoa kun se tapahtui.

Se tuli kerralla mieleen ja se oli niin raju tajuaminen että jätin kaiken siihen ja lähdin koiran kanssa ulos ja juoksin ja juoksin ja itkin. 

Epämääräisesti olin oikeastaan aina tiennyt mutta psyyke ei antanut sen tulla pintaan. En tiedä miksi juuri tuossa hetkessä? 

Minulla oli jo silloin kaikkien oireitteni takia psykologin kanssa keskustelut, ja nyt sanoin hänelle että on jotain mistä haluaisin puhua. Ilmeisesti hän arvasi koska ehdotti että seuraavalla kerralla myös psykiatri tulee tapaamiseen mukaan niin voimme jutella. Niin tehtiin ja vaikka hirveän vaikeaoli se saada sanottua koska pelkäsin ettei minua uskota tai että syytetään jostain tms. Häpesin myös valtavasti ja oli helpotus kuulla että häpeä ei kuulu minulle vaan sille tpiselle. Se helpotti valtava

Sydämellinen kiitos kun kerroit kokemukseksi ja olen pahoillani siitä mitä sinulle kävi. Ihana kuulla että olet päässyt eteenpäin kivusta huolimatta. Tuo minullekin toivoa. Itselläkin tunne että olen valmis luopumaan tästä ja lopettamaan teeskentelyn. Kyseinen ihminen on vielä elossa enkä voi sanoa että vihaisin häntä enää mutta en halua häntä  myöskään enää elämääni. En vain tiedä miten toimia kun tämä koskettaa montaa muutakin ihmistä kuin vain minua. Koitan kuitenkin ottaa tämän vihdoin esille terapiassa mutta helppoa se ei tule olemaan. Voimia sulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei kokemusta lapsuudesta, mutta olen joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi aikuisena ja itsellä meni kaksi viikkoa tajuta, että minut oli raiskattu. Päihteillä ei ollut osuutta asiaan, tekijä oli tuttu ja olin tekohetkellä hyvin väsynyt kuukausia jatkuneen unettomuuden takia.

Kiitos viestistä ja olen todella pahoillani että sinulle kävi niin. Miten pärjäät ja oletko saanut apua?

Olen saanut apua, mutta en pystynyt viemään asiaa eteenpäin ja keskeytin tutkinnan. Pärjään ihan ok hyvin, vaikka ajoittain tulee voimakas ahdistus, varsinkin nyt kun tapahtuman vuosipäivä lähestyy.

Äitini kerran humalassa avautui kuinka hänen setänsä käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväksi hänen ollessa 5. Avautui pitkän paasauksen kera sen jälkeen kun tämä setä kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Valemuistojen takia monia ihmisiä tuomitaan vuosittan vankilaan, näyttöjen pitäisi olla kunnolliset.

Lähde typerälle ja loukkaavalle väitteellesi?

Valemuistojen takia tuomittiin vuosikymmeniä sitten joitakin ihmisiä. Tällöin muistitutkijat havaitsivat, että valemuistot ovat yleisiä ja ihmisen muisti epäluotettava.

Ongelma ei missään ole suuri määrä virheellisiä tuomioita vaan valtava määrä tuomitsematta jääviä seksuaalirikoksia. Suomessa tapahtuu vuosittain noin 50000 seksuaalirikosta ja saman verran lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä tai raiskauksia. siis tuhat viikossa kumpaakin lajia. Tuomiolle päätyy muutama sata tekijää.

MIehen riski tulla väärin tuomituksi on pienempi kuin  miehen riski tulla raiskatuksi.

Vierailija kirjoitti: Terapeutit yms ovat pelkkää huuhaata kuka tahansa ei Terapeutti on jopa parempi kuin itse Terapeutti, rahat vaan viedään ja loput mielenterveydestä.

Kas noin kerrot olevasi täysin pihalla siitä, että ihminen paitsi oppii haitallisia asioita ja tunnereaktioita, myöskin oppii halutessaan niistä pois. Ollessaan riittävän älykäs. Sulla ei selvästikään kapasiteetti riitä itseanalyysiin eikä itsesi parantamiseen terapian avulla.