Muistikuvia seksuaalisesta väkivallasta vasta aikuisena?

Nyt ollaan erittäin hauraalla pohjalla. Muisti on epäluotettava. Voit olla osittain varma että jotain tiettyä tapahtunut, jos muistikuvasi pystyy vahvistamaan joku / jotkut paikalla olleet, ja siltikin on epävarmaa, koska hekin saattavat muistaa väärin tai vääristellä, tai heillä on oma agendansa. Älä luota muistiin.

Terveempi tapa kuin kaivella hyvin epävarmoja menneisyyden muistikuvia, on keskittyä esim lyhytterapian avulla nykyhetkeen ja hakea sitä kautta tasapainoa ja mielenrauhaa. 

t. random anonyymi mamma, jonka sanomisilla ei pitäisi olla mitään väliä

Valemuistojen takia monia ihmisiä tuomitaan vuosittan vankilaan, näyttöjen pitäisi olla kunnolliset.

Ihminen voi muistaa lapsuuden tapauksen jota ei ole muistanut ennen, jos tapahtuu jotain joka nostaa muiston pintaan. On esimerkiksi tiedossa tapaus jossa lapsi näki kaverinsa ammuttavan. Kyseinen lapsi muisti tapauksen vasta aikuisena kun hänen oma tyttärensä juoksi kesäisellä niityllä ja auringonvalo osui tyttären hiuksiin samalla tavalla mitä oli osunut lapsuuden kaverin hiuksiin juuri ennen kuin kaveri ammuttiin. Luulisi tietysti ettei tuollaista traagista tapausta voi unohtaa, mutta unohtaminen, tai siis muistin perälle siirtäminen, on mielen keino suojella itseään.

Onko joku sanonut/kysynyt, 'onko sinua käytetty hyväksi'? 

Fyysisiä ja henkisiä oireita tulee monesta muustakin ei niin hyvästä kohtelusta. Ehkä se terapia voisi sua auttaa? 

Itse yritin kieltää tapahtuneet ja ajatella, että ehkä se ei ollut niin vakavaa kun ajattelin. Toki ne asiat pyöri mielessäni koko lapsuuden ja aikuisiän. Vasta kun isäni n.80 vuotiaana halusi anteeksiantoa...  niin iski ja lujaa, että hän oli ollut ihan sillä asialla mitä ajattelinkin. Se oli valtava järkytys ja murskasi oikeastaan kaiken. Pelkään häntä, enkä haluaisi olla minuuttiakaan kaksin tämän henkilön kanssa. Äitini ei tiedä asiasta mitään ja yrittää oikein hankkiutua tilanteisiin, jossa olisin läheisempi isäni kanssa..  

Voi muistaa tai voi olla valemuisto

Jos ei ole ruumiin muistoja, pitäisin valemuistona. Fyysinen trauma jättää aina muistijäljen kehoon. Pelkät mielen muistot ovat häilyviä ja epäluotettavia. 

Vierailija kirjoitti:

Itse yritin kieltää tapahtuneet ja ajatella, että ehkä se ei ollut niin vakavaa kun ajattelin. Toki ne asiat pyöri mielessäni koko lapsuuden ja aikuisiän. Vasta kun isäni n.80 vuotiaana halusi anteeksiantoa...  niin iski ja lujaa, että hän oli ollut ihan sillä asialla mitä ajattelinkin. Se oli valtava järkytys ja murskasi oikeastaan kaiken. Pelkään häntä, enkä haluaisi olla minuuttiakaan kaksin tämän henkilön kanssa. Äitini ei tiedä asiasta mitään ja yrittää oikein hankkiutua tilanteisiin, jossa olisin läheisempi isäni kanssa..  

"Äitini ei tiedä asiasta mitään ja yrittää oikein hankkiutua tilanteisiin, jossa olisin läheisempi isäni kanssa.."

Eipä tuosta äitiäsi voi syyttää, jos hän ei asiasta mitään tiedä.  

Lähtökohtaisesti en usko. Tosiaan sellaisessa tapauksessa mahdollista, jos tapahtuu jotain mikä nostaa muiston pintaan. Mutta jos on "ollut oireita" joita sitten itsekseen analysoi ja alkaa sen johdosta heräillä epäilyjä, niin todennäköisesti kyse on valemuistosta, jonka mieli kehittänyt.

Toki en ole asian asiantuntija, joten voin olla väärässäkin.

Höpöhöpö!

Vierailija kirjoitti:

Onko joku sanonut/kysynyt, 'onko sinua käytetty hyväksi'? 

Fyysisiä ja henkisiä oireita tulee monesta muustakin ei niin hyvästä kohtelusta. Ehkä se terapia voisi sua auttaa? 

Ei ole, vaan muistikuvia alkoi tulla itsestään. Sen tyyppisiä selviäkin muistoja jotka ahdistavat jo lapsena on mutta muistikuva tuosta pahemmasta tapauksesta tuli mieleen vasta aikuisena. Olen käynyt terapian ja edelleen ongelmia on. Osaksi siksi olen miettinyt onko muutakin mikä oireilee. Sitten tuli tuo muisto ja kaikki asiat alkoivat mennä vieläkin huonommin. En ole pystynyt tuota muistoa kenellekään kertomaan koska se on liian kivulias mutta yritys on kertoa. Kärsin tästä asiasta koska henkilö joka liittyy muistoon on edelleen elämässäni ja jos se pitää paikkansa näin ei todellakaan pitäisi olla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan erittäin hauraalla pohjalla. Muisti on epäluotettava. Voit olla osittain varma että jotain tiettyä tapahtunut, jos muistikuvasi pystyy vahvistamaan joku / jotkut paikalla olleet, ja siltikin on epävarmaa, koska hekin saattavat muistaa väärin tai vääristellä, tai heillä on oma agendansa. Älä luota muistiin.

Terveempi tapa kuin kaivella hyvin epävarmoja menneisyyden muistikuvia, on keskittyä esim lyhytterapian avulla nykyhetkeen ja hakea sitä kautta tasapainoa ja mielenrauhaa. 

t. random anonyymi mamma, jonka sanomisilla ei pitäisi olla mitään väliä

Lyhytterapia ei traumoihin auta. Olen käynyt 5 vuoden terapian jossa kertoessani seksuaalissävytteisistä muistoista terapeutti lähinnä ohitti koko asian vain todeten että näin oli päässyt käymään. En luottanut terapeuttiin kovin paljon tämän jälkeen ja nuorena en tajunnut että paremman kun olisi voinut pyytää.

Lopulta tuohon on mahdotonta saada varmuutta. Antaisin olla, jos ei ole pahemmin vaivannut ennenkään. Yleensä noista nimittäin oireillaan pahasti jo nuorena, kun seksuaalisuus herää. 

Muisto voi syntyä monenlaisista asioista, jos on nähnyt jotain sen voi kohdistaa omaksi kokemukseksi.

Menneitten muisteleminen on vähän kuin kaivaisi kärpäsiä lehmänläjästä, eli mitä enemmän kaivelee, sitä useampi kärpänen pörrää läjälle.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ruumiin muistoja, pitäisin valemuistona. Fyysinen trauma jättää aina muistijäljen kehoon. Pelkät mielen muistot ovat häilyviä ja epäluotettavia. 

Olen ihminen joka halaa ja tykkää fyysisestä kosketuksesta mutta tämän ihmisen en halua koskevan minuun. Viimeksi kun näin kävi triggeröidyin ja kesti kuukausia että minulla oli taas tavallisempi olo. Nyt en uskalla altistaa itseäni joten välttelen kyseisen henkilön kohtaamista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku sanonut/kysynyt, 'onko sinua käytetty hyväksi'? 

Fyysisiä ja henkisiä oireita tulee monesta muustakin ei niin hyvästä kohtelusta. Ehkä se terapia voisi sua auttaa? 

Ei ole, vaan muistikuvia alkoi tulla itsestään. Sen tyyppisiä selviäkin muistoja jotka ahdistavat jo lapsena on mutta muistikuva tuosta pahemmasta tapauksesta tuli mieleen vasta aikuisena. Olen käynyt terapian ja edelleen ongelmia on. Osaksi siksi olen miettinyt onko muutakin mikä oireilee. Sitten tuli tuo muisto ja kaikki asiat alkoivat mennä vieläkin huonommin. En ole pystynyt tuota muistoa kenellekään kertomaan koska se on liian kivulias mutta yritys on kertoa. Kärsin tästä asiasta koska henkilö joka liittyy muistoon on edelleen elämässäni ja jos se pitää paikkansa näin ei todellakaan pitäisi olla. Ap

Ikävä kyllä minä uskon, että muistat asiat ihan oikein. Ja jos olet muistanut asioita jo lapsena, niin kyllä ainakin ne muistot melko varmasti pitävät paikkansa. Toivottavasti saat apua! Oletko katsonut esim. Suomen Delfinsin sivuja?

Aivot käsittelevät paremmin tarumaa, jos alat pitämään päivä kirjaa amnesian paljastumisestasi. Jos et pysty kirjoittamaan muistoja, tai kun ne voivat olla niin kamalia, voit myös piirtää. Se on paljon parempi kuin pelkkä pään sisäinen käsittely.

Vierailija kirjoitti:

Lopulta tuohon on mahdotonta saada varmuutta. Antaisin olla, jos ei ole pahemmin vaivannut ennenkään. Yleensä noista nimittäin oireillaan pahasti jo nuorena, kun seksuaalisuus herää. 

No olen oireillut jo lapsena ja vakavasti vuosikausia. Ihme että olen edes hengissä. Ja siksihän kysyn kun vuosia myöhemmin edelleen nämä vaivaa en kai minä täällä niitä muuten huvikseni jakaisi. En ole ketään pyytänyt pohtimaan onko muistoni oikea vai ei vaan kaipaan kokemuksia niiltä jotka kärsivät samasta asiasta.ap

Ap, eihän tämän henkilön lähipiirissä ole ketään lapsia, joille hän voisi tehdä samaa kuin sinulle?

Itsellä ei kokemusta lapsuudesta, mutta olen joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi aikuisena ja itsellä meni kaksi viikkoa tajuta, että minut oli raiskattu. Päihteillä ei ollut osuutta asiaan, tekijä oli tuttu ja olin tekohetkellä hyvin väsynyt kuukausia jatkuneen unettomuuden takia.