Mites muilla adhd/autisti-aikuisilla on päivä lähtenyt käyntiin?

Ei mitenkään...makaan edelleen sängyssä. Tosin join olutta viime yönä klo 02 saakka

Huomenta! Täällä vapaapäivä, pistin menemään yhden työhakemuksen ja pyykkikone laulaa. Pesen optimistina paksuimpia talvikamppeita pois. Tulossa myös kinkkutäyte eilisille uuniperunoille, katkaraputäyte loppui. Pää on vaihteeksi läsnä hetkessä, ja synkassa kropan kanssa eikä kaksi vuorokautta edellä suunnittelemassa ja ennakoimassa. Mulla heilahti kilpirauhanen liikatoiminnalle, ja kun ne oireet alkavat pikkuhiljaa tasoittua, on taas vähemmän ahdistunutta. T lääkkeetön adhd, 45 v

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään...makaan edelleen sängyssä. Tosin join olutta viime yönä klo 02 saakka

Alkoholi auttaa valitettavan tehokkaasti ja paljon, tavoitan... Ap

Nukuin pitkästä aikaa hyvin heräämättä kertaakaan mihinkään esim. vessaan, nenän tukkoisuuteen, ahdistukseen tai pahaan uneen kuten liian usein käy. Hyvät yöunet ovat luksusta, josta aivan liian harvoin pääsen nauttimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Huomenta! Täällä vapaapäivä, pistin menemään yhden työhakemuksen ja pyykkikone laulaa. Pesen optimistina paksuimpia talvikamppeita pois. Tulossa myös kinkkutäyte eilisille uuniperunoille, katkaraputäyte loppui. Pää on vaihteeksi läsnä hetkessä, ja synkassa kropan kanssa eikä kaksi vuorokautta edellä suunnittelemassa ja ennakoimassa. Mulla heilahti kilpirauhanen liikatoiminnalle, ja kun ne oireet alkavat pikkuhiljaa tasoittua, on taas vähemmän ahdistunutta. T lääkkeetön adhd, 45 v

Välillä on tällaisia päiviä. Itse huomaan, että elämä menee juuri sprinteissä; viikko-pari hyvin tehotonta aikaa ja sitten yksi päivä, jolloin saa ne kahden viikon jutut tehtyä ja oltua vielä sosiaalinenkin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenta! Täällä vapaapäivä, pistin menemään yhden työhakemuksen ja pyykkikone laulaa. Pesen optimistina paksuimpia talvikamppeita pois. Tulossa myös kinkkutäyte eilisille uuniperunoille, katkaraputäyte loppui. Pää on vaihteeksi läsnä hetkessä, ja synkassa kropan kanssa eikä kaksi vuorokautta edellä suunnittelemassa ja ennakoimassa. Mulla heilahti kilpirauhanen liikatoiminnalle, ja kun ne oireet alkavat pikkuhiljaa tasoittua, on taas vähemmän ahdistunutta. T lääkkeetön adhd, 45 v

Välillä on tällaisia päiviä. Itse huomaan, että elämä menee juuri sprinteissä; viikko-pari hyvin tehotonta aikaa ja sitten yksi päivä, jolloin saa ne kahden viikon jutut tehtyä ja oltua vielä sosiaalinenkin. Ap

Jep. Täytyy nauttia kun voi. Mä menen sprintit joko energian tai itsekurin voimalla, ja täällä on niin päin, että olen aivan uskomattoman tehokas viikon tai pari, kunnes kosahtaa, ja palikat leviävät. Sitten pari päivää haahuilua, jolloin mistään ei tule mitään (edes puheentuotto ei tahdo onnistua), kunnes taas mennään. Tasaisuus olisi mukavaa, ehkä? Mulla ei ole tekemisen aloittamisen kanssa vaikeuksia, vaan loppuunviemisen, lyhytjännitteisyys tuntuu vain pahenevan vuosi vuodelta siinä missä rönsyily ja pätkiminenkin. -ed.

Ap jatkaa vielä: olen itse sitä mieltä, että nykyään yhteiskunnalla ja töillä on niin paljon enemmän vaatimuksia "kuin ennen", että ainakin minun ominaisuuksien huonot puolet korostuvat erittäin paljon enemmän kuin hyvät puolet. En vain pysty kaikkeen ja samalla on mahdotonta (siis oikeasti mahdotonta) päästä eroon syyllisyyden tunteesta.

Omien aivojen ylikierrokset vaimentaa tällä hetkellä parhaiten tiktok-videot. Eikö olekin tyhmää? 

Mietin miten voin hikikomoroitua että saan olla rauhassa eikä tarvi enää kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Mietin miten voin hikikomoroitua että saan olla rauhassa eikä tarvi enää kärsiä.

Hei meillä on sama haave 😁

Nukuin hyvin ja heräsin seitsemältä. Rauhallinen aamupala itselle, lapselle ja miehelle. Hammaspesu ja salille. Salilla puheripulinen hyökkäs kimppuun joten piti lähteä toiseen huoneeseen jumppaamaan, siellä onneksi sai treenata rauhassa. Kohta kotiin syömään. Jos mies ja lapset on ulkona, voisin tsempata itseäni tekemään työhakemuksen. Nyt olen reilun kuukauden ollut työttömänä niin alkaa olla jo kohtalaisen hyvä olo. 

T autisti N42

Kiitos kysymästä! Sehän tässä on, kun ei lähde käyntiin! Add:lle tyypillisesti olen sellainen haaveilija, että aika kuluu miettiessä mitä pitäisi tehdä, sen sijaan että tekisin. Nytkin on aamupäivä jo pitkällä, ja tässä näköjään edelleen palstailen sohvalla, vaikka suunnitelmana oli ihan jotain muuta. Ajatuksista toimintaan siirtyminen on aina yhtä tahmeaa, jos ei ole selkeää aikataulutettua rutiinia ohjaamassa. Arkena pääsen liikkeelle, ja saan työt hoidettua, mutta illat kotona on sitten taas tätä samaa. Pakolliset asiat saan hoidettua, mutta siinä se sitten onkin. Ihailen aikaansaavia ihmisiä, jotka tekevät, toimivat, tapaavat ihmisiä ja harrastavat, eivätkä edes vaikuta uupuvan toiminnantäytteisestä elämästä. Itse olen tällainen lapamato, joka juuri ja juuri saa perusjutut hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kysymästä! Sehän tässä on, kun ei lähde käyntiin! Add:lle tyypillisesti olen sellainen haaveilija, että aika kuluu miettiessä mitä pitäisi tehdä, sen sijaan että tekisin. Nytkin on aamupäivä jo pitkällä, ja tässä näköjään edelleen palstailen sohvalla, vaikka suunnitelmana oli ihan jotain muuta. Ajatuksista toimintaan siirtyminen on aina yhtä tahmeaa, jos ei ole selkeää aikataulutettua rutiinia ohjaamassa. Arkena pääsen liikkeelle, ja saan työt hoidettua, mutta illat kotona on sitten taas tätä samaa. Pakolliset asiat saan hoidettua, mutta siinä se sitten onkin. Ihailen aikaansaavia ihmisiä, jotka tekevät, toimivat, tapaavat ihmisiä ja harrastavat, eivätkä edes vaikuta uupuvan toiminnantäytteisestä elämästä. Itse olen tällainen lapamato, joka juuri ja juuri saa perusjutut hoidettua.

Samaistuttava. Ihana tuo lapamato vertaus :D

Heräsin ajoissa, koska oli meno, joka sitten peruuntui sairastumisen takia. Nyt olen tiskannut. Siivota ei tarvi, kun siivosin jo viikolla ennen kavereiden kyläilyä.

Heräsin viideltä. Valvoin ehkä yhdeksään ja sain nukahdettua uudestaan pariksi tunniksi. Särkee päätä enkä jaksaisi nousta ylös tai tehdä mitään. 

Otin yhden krapulakaljan.

Huonosti. Lattiat on aivan hiekassa ja pitäisi siivota, mutta en vaan saa aikaiseksi. Työviikon jälkeen tankki on täysin tyhjä.

Ihmettelen miten kukaan pystyy töiden ja kodinhoidon lisäksi harrastamaan ja tapaamaan ystäviä. Mä en jaksa. Että tällaista on ihanan muodikas adhd-arki...

Nousin juuri, vaikka piti nousta jo pari tuntia sitten. Illalla keho oli niin ylikierroksilla, etten kunnolla pystynyt edes kävelemään tai käyttämään sormia. Nyt keho tuntuu ihan hyvältä, vaikka onkin huono olo. 

Pian laitan ajastimen päälle ja yritän tehdä tunnissa kaikki tämän päivän tehtävät. Aikarajat antavat minulle motivaatiota. 

Sohvalla makailen, en oo saanu mitään tehtyä vielä mutta eipä mun tarvikkaan. 

 

Aika vaativista töistä (myynti) selviän viikon aika hyvin (välillä päiviä etten tee mitään, etänä haahuilen ja katson Netflixiä) mutta viikonloppuna aika uupunut siihen. Mulla vielä lapset 50-50 tässä niin viikonloppuisin vaan ollaan ja tehdään pakolliset.

Mulla menee kans sykleissä mieliala ja sellainen aktiivisuus/toimintakyky et välillä saan aikaan ties mitä ja tosi innokkaana töissäkin työstän, illat treenaan ja sitte taas lähinnä tekee mieli hautautua yksin kotiin eikä mikään saa tehtyä, kotitöitä tai muita.

Oon niin tottunut tähän että tällä mennään loppuelämä. Yksi lapsista ADHD kans ja harmittaa hänen kouluongelmat kyllä. Ite saanut aina jotenkin räävittyä opinnot läpi mut hänellä poikana jotenki mahdotonta keskittyä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa vielä: olen itse sitä mieltä, että nykyään yhteiskunnalla ja töillä on niin paljon enemmän vaatimuksia "kuin ennen", että ainakin minun ominaisuuksien huonot puolet korostuvat erittäin paljon enemmän kuin hyvät puolet. En vain pysty kaikkeen ja samalla on mahdotonta (siis oikeasti mahdotonta) päästä eroon syyllisyyden tunteesta.

Omien aivojen ylikierrokset vaimentaa tällä hetkellä parhaiten tiktok-videot. Eikö olekin tyhmää? 

Jep, anna toki Kiinan propagandan aivopestä itsesi ja luovuta samalla kaikki tietosi sinne 🤦🏻

Ai vitsi! Tuli kyllä tää ketju niin oikeaan aikaan! Eilen viimeksi mietin miten syyllisyys on elämän jatkuva seuralainen. Ideoita ja suunnitelmia on vaikka kuinka mutta tekemispuoli kusee suurimman osan ajasta itsemyötätuntoa ja iloa päivään kaikille, ei ole aina helppoa!

t. Autistinen add