Lue keskustelun säännöt.
Mikä on parasta nelikymppisenä olemisessa?
01.03.2024 |
Saa mainita parikin asiaa.
Minusta kaikkein parasta on se, ettei jaksa juuri enää välittää siitä mitä muut minusta ajattelevat. Ihan parasta on myös se, että uskaltaa sanoa asiat ihan eri tavalla suoraan (toki kuitenkaan loukkaamatta toisia) kuin parikymppisenä eli tietynlainen jämäkkyys.
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppinen on jo oikea aikuinen, mutta ilman viisikymppisen vaivoja.
Ei ole enää minkäänlaista painetta olla väkisin parisuhteessa, kun ei halua. Uskaltaa myös olla just sen näköinen kuin haluaa.
No vaikka se etten ole viisikymppinen.
Sisäinen rauha. En todellakaan haluaisi olla minkään muun ikäinen kuin mitä nyt olen, kommenttina tuohon nuoruuden kaipailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo mainittujen lisäksi asiakaspalvelun laatu on parantunut huimasti.
Kun muistelen elämää taaksepäin, niin se, että asuntolaina loppui. Tosin heti kohta sen jäkeen ostin paremman asunnon ja maksoin sitä jälleen vuosikymmenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuo sitten totta, ettei välitä muiden ajatuksista? Jotenkin tuntuu, ettei sellainen ole mahdollista normaalin psykologian omaavalle sosiaaliselle apinalle.
Tietysti se on mahdollisuuksien rajoissa, ettei anna sellaisten ajatusten vaikuttaa omiin päätöksiinsä, eli tekee niistä huolimatta niin kuin oikeaksi katsoo.
Kyllä se silti tuntuu pahalta, jos kuvittelee muiden pitävän itseään idioottina, moraalittomana tms.
Paras ikä! Turvattu talous, hyvä parisuhde, työura huipulla, varmuus itsestä, tietynlainen rentous, lapset isoja mutta vielä kotona. En ikinä haluaisi olla 30v, saatikka 20v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika vuosikymmenen leikitellä nuoruuden mielikuvilla ja näyttääkin hyväkuntoisena yllättävän hehkeältä, kauniilta. Saa tuosta nauttia sen hetkisen, etenkin kun parikymppisyys meni harakoille.
Hyvää aikaa. Mutta ei kyllä viidenkympin puolella ole yhtään sen huonompaa :) Eikä liity edes ulkoiseen viehätysvoimaan, vaan sisäiseen tyyneyteen. Tätä ei tarvinnut odotella vanhuusvuosiin, siis henkistä riippumattomuutta. Eikä kauneutta, elämän eliksiiriä, ole vaikeaa löytää. Se ei maailmasta ihan heti lopu sille joka sen näkee.
Hyvä työpaikka, ei velkoja, mahdollisuus matkustaa ja harrastaa mielensä mukaan. Lapset ovat jo niin vanhoja että pärjäävät hyvin omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksielämä on parasta nelikymppisenä. Oppinut jo paljon asioita itsestään ja muista, ei suorituspaineita eikä turhaa esittämistä tai näyttelemistä. Rohkenee toteuttaa seksuaalisuutta omalla tavallaan, rennosti ja toista arvostaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse välittää, jos saa kenkää töistä, kun talous on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo sitten totta, ettei välitä muiden ajatuksista? Jotenkin tuntuu, ettei sellainen ole mahdollista normaalin psykologian omaavalle sosiaaliselle apinalle.
Tietysti se on mahdollisuuksien rajoissa, ettei anna sellaisten ajatusten vaikuttaa omiin päätöksiinsä, eli tekee niistä huolimatta niin kuin oikeaksi katsoo.
Kyllä se silti tuntuu pahalta, jos kuvittelee muiden pitävän itseään idioottina, moraalittomana tms.
En tarkoittanut ihan tuota vaan sitä ettei ole enää ulkonäköpaineita, voi helposti mennä ilman meikkiä minne vain jne välittämättä mitä muut ulkonäöstäni ajattelee. Eikä välitä siitä mitä jotkut puolitutut ajattelee sen suhteen, että rakentaako hienoa uraa, onko saanut hienon kodin aikaiseksi jne. Ap
Ei tarvi pelätä, että kukaan ahdistelisi tai yrittäisi iskeä.
Ei ihan vielä ole alamäki alkanut.
Olen siinä, missä muut kolmikymppisinä, paitsi kasvot ovat viisikymppisen.
Ei tässä ole mitään hyvää. No joo rahaa on enemmän kuin nuorena, mutta vaihtaisin sen nuoruuteen milloin tahansa.