Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus/paniikkihäiriön kanssa kamppaileville
28.02.2024 |
Oma bingokorttini tämän hetkisessä akuutissa ahdistushäiriössä. Löytyykö tunnistettavia asioita?
1. Jatkuva pettymyksien käsittely on uuvuttavaa: saatat olla kunnossa illalla, mutta heräät taas kamalaan oloon, tai tunnet olosi hyväksi aamulla, mutta yhtäkkiä iltapäivällä ahdistus iskee kovaa. Ja näin jatkuvasti.
2. Ajatuksesi keskittyvät pääasiassa itseesi, henkisiin ja fyysisiin tuntemuksiisi, etkä oikein kykene kiinnostumaan muista enää. Tuijotat, mutta sisäinen liskoaivosi märehtii omiaan.
3. Joskus tunnet niin pahaa ahdistusta, ettet tiedä, tuletko hulluksi, vai pitäisikö lyödä nyrkillä seinään tai itseäsi.
4. Joskus ahdistus tuntuu mustalta, raskaalta pallolta ylävatsassa, joka vain kasvaa ja kasvaa, etkä tiedä, pitäisikö sinun oksentaa, itkeä vai huutaa se ulos. (Itse olen huomannut, että itku auttaa..)
5. Tuntuu kuin olisit loputtomassa painajaismaisessa vuoristoradassa, hyvistä hetkistä huonoihin. Kukaan ei voi sanoa, milloin tämä vuoristorata päättyy, joten sinun on vain istuttava ja odotettava. Ja yritettävä luottaa siihen, että tämäkin menee ohi. (Huolimatta siitä oletko terapiassa/lääkityksellä ym, kärsivällisyyttä koetellaan).
6. Pelko siitä, entä jos jonain päivänä en vain enää kestä, ja yrität olla ajattelematta tulevaisuutta vaan keskittyä olemaan päivään kerrallaan
7. Terävien veitsien piilottaminen.. ne ahdistavat esillä, koska päähän voi pomsahtaa pelkoajatus, että entä jos tulen niin huonoon kuntoon, että satutan itseäni.
8. Vaikka ihmiset/terapeutti sanovat, että paranet mutta hitaasti, hitaus on sinulle liian hidasta, etkä usko paranevasi ollenkaan (paitsi hyvänä päivänä saatat tuntea toisin). Hyvinä päivinä tai hetkinä tunnet jonkinlaista luottamusta paranemiseen, saat toivonsäteen, kunnes huono hetki mätkäisee päin pläsiä ja tunnet olosi toivottomaksi jälleen.
9. Jatkuvaa taistelua toivon ja toivottomuuden välillä. Uuvuttavaa.
10. Yrität välttää uutisia, koska ainoat asiat, joita kuulet/poimit, ovat otsikoita pelottavista mielenterveysasioista (xx teki itsemurhan, depressio niin paha, ettei mikään auttanut jne.). Aivot nappaavat ne vain sinua ahdistavimmat asiat.
11. Usein ajattelet, että tuntemasi ahdistus on pahempi kuin kenenkään muun, ja että sinulla on oltava jokin muu, pahempi mielenterveysongelma, jota kukaan ei ole vielä huomannut (vaikka lääkärisi/terapeuttisi sanoo sen olevan ahdistusta/GAD, ja vertaistukioalstoja lukemalla aivan samoja haasteita muillakin). Et vain voi uskoa, että ahdistus voi saada sinut tuntemaan itsesi näin kamalaksi ja pelokkaaksi.
12. Etsit vakuutusta verkosta, luet muiden kokemuksia, yrität löytää onnellisia tarinoita siitä, miten joku, joka on tuntenut kuten sinä nyt, on parantunut. Siksi pyörit vaikkapa vauva.fi foorumilla kirjoittamassa :D
13. Olet kiinnostunut lukemaan mahdollisista lääkkeistä ahdistukseen, ja tietenkin sivuvaikutusten tarinat, jotka sitten pelottavat sinua niin paljon, ettet uskalla aloittaa mitään. Sitten tunnet olevasi ansassa, koska et tunne oloasi hyväksi, mutta olet liian peloissasi kokeillaksesi mahdollista parannuskeinoa.
14. Vietät liikaa aikaa verkossa, poimit vain surulliset, pelottavat tai negatiiviset asiat mielenterveydestä tai lääkkeistä, stressitasosi nousevat, minkä jälkeen seuraa huono uni ja seuraavana aamuna pahempi ahdistus.
15. Olet nähnyt instassa, tiktokissa jne miljoona selhelp videota, tee sitä, tee tätä, ota tuota, älä tee tätä, älä ota tuota.. ja nekin lopulta saavat sinut ahdistuneeksi.
16. mutta periksi ei samperi anneta
Tällaisia mietteitä täällä tänään, onko mikään sinulle tuttua?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa näitä hoidetaan ihan väärin. Liian usein hoito on tyyliin sitä, että lätkäistään vain lääkeresepti kouraan ja käsketään häipymään ja olemaan jatkossa häiritsemättä. Hoitoa on hyvin vaikea saada.
Mitä ovat "nämä" joita hoidetaan ihan väärin? Ja lopuksi sanot että vaikea saada hoitoa? Kerro miten "näitä" nyt tulisi hoitaa. Minkälaista hoitoa näille nyt sitten on saatavilla Suomessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten tulee joku lässyttävä sosionomi selittämään että kato mietit vaan silleen positiivisesti ja kaikki on taas upeeta!
Keskusteluapuako tarkoitatte hoidoksi? Sitä on helppo kyllä saada kun pyytää, netistä voi hakea. Muuten tunteet täytyy vain tuntea.
Vierailija kirjoitti:
Oman ahdistukseni ovat aiheuttaneet yhdessä autismikirjo, on siis yksi sen oireista, mutta selkeästi myös ihan oma vaivansa, vaikea elämä ja useat hyvin traumaattiset kokemukset. Diagnoosini on siis vain autismikirjo. Ahdistuksesta en siis ole edes saanut diagnoosia. Tunnistan itsessäni osittain samoja asioita ap:n kanssa. Mitään hoitoa tai apua itse en tähän ole siis saanut kun ei ole edes virallista diagnoosia. Varmasti se, jos pystyisin muuttamaan elinolosuhteita, jotka ovat nykyiset paljon itsestäni riippumattomista syistä vointini parantuisi. En kuitenkaan koe varsinaisesti olevani masentunut tai itsetuhoinen. Olen kärsinyt tästä niin kauan kuin muistan, jo ennen kuin osasin sanoittaa tätä ja luulin sitä ensin masennukseksi, vaikka kyllä tämä on aina ensisijaisesti varmasti juurikin ahdistusta ollut. Kirjoitan kohta vielä vähän lisää.
Vaikka saisit diagnoosin kroonistuneesta ahdistuksesta niin mitä hoitoa sinä ajattelit siihen saada? Se tunne täytyy tuntea. Lääkärit saattavat määrätä lääkkeitä ahdistukseenkin kuten määräävät mielialalääkkeitäkin. Ei ahdistukseen ole hoitoa, sehän on täysin normaalia, itsekin sanot kärsineesi jo nuoresta lähtien siitä. Millaista on ahdistuksesi? Joskus ahdistus on hyvin voimakasta ja keho saattaa oireilla tai kunto huonontua ja silloin kannattaa mennä lääkäriin jos tuntuu että on huolissaan omasta voinnista.
Ällöttävä ulkonäöltään ja puheissaan tämä s u b u - s e b u. Oikea dream team. Ihana suhde varmaan. U g l y and s t u p i d. Toivottavasti saa posessa tuntea toisten h a l v e k s u n n a n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman ahdistukseni ovat aiheuttaneet yhdessä autismikirjo, on siis yksi sen oireista, mutta selkeästi myös ihan oma vaivansa, vaikea elämä ja useat hyvin traumaattiset kokemukset. Diagnoosini on siis vain autismikirjo. Ahdistuksesta en siis ole edes saanut diagnoosia. Tunnistan itsessäni osittain samoja asioita ap:n kanssa. Mitään hoitoa tai apua itse en tähän ole siis saanut kun ei ole edes virallista diagnoosia. Varmasti se, jos pystyisin muuttamaan elinolosuhteita, jotka ovat nykyiset paljon itsestäni riippumattomista syistä vointini parantuisi. En kuitenkaan koe varsinaisesti olevani masentunut tai itsetuhoinen. Olen kärsinyt tästä niin kauan kuin muistan, jo ennen kuin osasin sanoittaa tätä ja luulin sitä ensin masennukseksi, vaikka kyllä tämä on aina ensisijaisesti varmasti juurikin ahdistusta ollut. Kirjoitan kohta vielä vähän lisää.
Olen aina yrittänyt hoitaa tätä syömä
Ymmärrän tästä paljon. Sinun tulisi kertoa rehellisesti mitä sinä tunnet. Kaikki ongelmasi tulisi ottaa käsittelyyn ja löytää vastauksia. Minullekin on tullut jännitystä ja kaikkia kehollisia oireita, et ole siis yksin. Olisi tärkeää tietää jos sinulla on ongelmia sisäisesti joihin tarvitsisit tukea. Uhriudutko? Välitätkö vastuuta ja miksi? Onko sinulla häpeän tunteita ja siksi välttelet sekä pelkäät? Kerro rohkeasti. Omia ongelmia ei kannata selitellä eivätkä diagnoosit paranna sinuakaan niistä. Ole vain täysin rehellinen siitä mistä kaikki johtuu. Monet eivät uskalla sanoa rehellisesti asioitansa koska pelkäävät että heitä ei ymmärretä tai sitten ei vain rohkene sanoa. Kaikki muutokset elämässä jotka tulisi tehdä olisi tehtävä. Väkisin ei pysty tekemään mitään, joskus tulee hetkiä jolloin on täysin jumissa mutta heti kun pääsee irti siitä jumista niin kannattaa ottaa vastuuta toimimalla, oli syy sitten mikä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääosa ahdistuksesta yms mulla liittyy työhön tai opiskeluun. Jos niitä ei olisi, elämä olisi huomattavasti helpompaa. Omassa kotona kukaan ei hauku, arvostele, ihmettele, laita valoja täysille, huuda, vaadi mahdottomia, estä nukkumasta kun väsyttää yms. Eli periaatteessa hoidoksi tarvitsen lääkkeitä tai keinoja selvitä SAIRAASTA YHTEISKUNNASTA. Oma elämä on ihan fine.
Ilkka Vartiovaaran Burnout kirjassa tuodaan hyvin esille sitä, että yksi syy uupumuksiin, ahdistukseen ja burnouttiin on täysin järjettömät ja kirjaimellisesti mahdottomat tavoitteet ja vaatimukset joita meille vaikkapa töissä asetetaan.
1 työntekijä, 1000 asiakasta on esimerkki tällaisesta tilanteesta. Kotihoidon mahdottomat tavoitteet ja niistä tuleva loputon eettinen kuormitus. Nämä eivät ole YKSILÖN ongelmia vaan YHTEISKUNNAN. Tällaisessa tilanteessa uupumus on täysin normaali reaktio SAIRAASEEN YHTEISKUNTAAN.
Sitten jos itsensä ajaa uupumukseen ja ahdistukseen ihan siksi, että haluaa olla paras ikinä perfektionistisin huippusuorittaja joka tekee maailmanlaajuisia ihmeitä ja tulee palvotuksi ja ihailluksi läpi maailmankaikkeuden... no se on sitten kyllä ihan oman pään ongelma, joka pitää ratkoa itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työssä vaaditaan jatkuvasti mahdottomia, ei kannata miettiä että olen huono, en osaa, olen turha, koska oikeasti se on se työpaikka joka on huono, ei osaa eikä edes välitä.
Mutta kun pääosa ihmisistä pidetään loputtomassa selviytymistaistelussa päivässä toiseen, jatkuvassa negatiivisen palautteen kehässä, heillä ei riitä resurssit alkaa kyselemään onko tässä mitään järkeä ja pitäisikö asioita ehkä muuttaa toiseen suuntaan. Ei, heillä ei ole edes resursseja laihduttaa 10 kg, mikä on sitten taas yksi loputon negatiivinen palaute pitämään ihminen jatkuvassa selviytymistilassa, koska kyllähän sitä nyt pitäisi pystyä, oi kuinka helppoa se on, etkö sä osaa? Miksi olet niin huono ettet pysty? Samalla ihminen on niin loputtoman väsynyt että jos pysähtyy edes sekunniksi, jää siihen paikkaan makaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Pääosa ahdistuksesta yms mulla liittyy työhön tai opiskeluun. Jos niitä ei olisi, elämä olisi huomattavasti helpompaa. Omassa kotona kukaan ei hauku, arvostele, ihmettele, laita valoja täysille, huuda, vaadi mahdottomia, estä nukkumasta kun väsyttää yms. Eli periaatteessa hoidoksi tarvitsen lääkkeitä tai keinoja selvitä SAIRAASTA YHTEISKUNNASTA. Oma elämä on ihan fine.
Ahdistuslääkettä voi koittaa mutta ei ne aina auta muttaei hätää, ahdistus täytyy vain potea. On hyvä kun huolehdit siitä että olet paikassa sekä seurassa jossa olet turvassa. Se on tärkeää. Olen itsekin kokenut tämän sairaan yhteiskunnan, se tuo turvattomuutta. Arvostelukulttuuri on aivan kamala. Onnea sinulle jatkoon. Muista että meitä kivojakin tyyppejä on olemassa, ei me kaikki arvostella ikävällä tavalla mutta meitäkin arvostellaan. Et ole yksin näidenkään ongelmien kanssa, jos se lohduttaa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa näitä hoidetaan ihan väärin. Liian usein hoito on tyyliin sitä, että lätkäistään vain lääkeresepti kouraan ja käsketään häipymään ja olemaan jatkossa häiritsemättä. Hoitoa on hyvin vaikea saada.
Siis mitä hoitoa ja mitä ovat nämä joita tarkoitat? Omien havaintojeni mukaan jo suru katsotaan joksikin mielenterveyden häiriöksi vaikka on täysin normaalia olla surullinen, itkuinen, väsynyt, uupunut tai mitä tahansa. Ihminen ei ole mikään robotti joka lääkitään kuntoon. Keho on edelleen samanlainen kuin ennenkin joten fyysiset vaivat täytyisi ottaa tosissaan aina varsinkin jos ihminen on itse huolissaan omasta terveydentilasta.
Ahdistushäiriöitäkin on monenlaista, useaan kuuluu todella vahvasti entiset surut/traumat/vääryydet ym triggereinä. Niitä kun on joskus sullonut sisimpäänsä
Kyllä, olen täysin samaa mieltä. Kaikesta selviää kuitenkin aina jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
KISS= Keep It Simple Stupid
Toimii itsellä.
Sama juttu. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilkka Vartiovaaran Burnout kirjassa tuodaan hyvin esille sitä, että yksi syy uupumuksiin, ahdistukseen ja burnouttiin on täysin järjettömät ja kirjaimellisesti mahdottomat tavoitteet ja vaatimukset joita meille vaikkapa töissä asetetaan.
1 työntekijä, 1000 asiakasta on esimerkki tällaisesta tilanteesta. Kotihoidon mahdottomat tavoitteet ja niistä tuleva loputon eettinen kuormitus. Nämä eivät ole YKSILÖN ongelmia vaan YHTEISKUNNAN. Tällaisessa tilanteessa uupumus on täysin normaali reaktio SAIRAASEEN YHTEISKUNTAAN.
Sitten jos itsensä ajaa uupumukseen ja ahdistukseen ihan siksi, että haluaa olla paras ikinä perfektionistisin huippusuorittaja joka tekee maailmanlaajuisia ihmeitä ja tulee palvotuksi ja ihailluksi läpi maailmankaikkeuden... no se on sitten kyllä ihan oman pään ongelma, joka pitää ratkoa itsessään.
Erittäinkin hyvä kommentti! Tuen tätä täysin. Meillä on erilaisia persoonallisuuspiirteitä ja erilaisia haasteita. Olet tehnyt hyviä huomioita. Ei loukkaannuta vaan opitaan toinen toisiltamme asioita. Kiitos tästä sinulle.
Mikä listasta puuttuu on kamppailu semmoisen epärealistisen/avaruuspöhnän olo, se kun iskee päälle, tuntuu että pää on joku pallo / vanne pään ympärillä välillä ja tuntuu että on jotenkin tosi pelottava/epärealistinen olo, sitä on tosi vaikea selittää jos ei sitä ole kokenut. Niinkuin olisit oman pään sisällä mutta jossain ihme akvaariossa tms. Sitä pelästyy j sitten ahdistus pahenee. Se on tosi kaamee fiilis. Mutta menee ohi toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä listasta puuttuu on kamppailu semmoisen epärealistisen/avaruuspöhnän olo, se kun iskee päälle, tuntuu että pää on joku pallo / vanne pään ympärillä välillä ja tuntuu että on jotenkin tosi pelottava/epärealistinen olo, sitä on tosi vaikea selittää jos ei sitä ole kokenut. Niinkuin olisit oman pään sisällä mutta jossain ihme akvaariossa tms. Sitä pelästyy j sitten ahdistus pahenee. Se on tosi kaamee fiilis. Mutta menee ohi toki.
Täytyy korjata edelliseen eli epätodellinen olo se sana mitä etsin ei epärealistinen :D
Vierailija kirjoitti:
Mikä listasta puuttuu on kamppailu semmoisen epärealistisen/avaruuspöhnän olo, se kun iskee päälle, tuntuu että pää on joku pallo / vanne pään ympärillä välillä ja tuntuu että on jotenkin tosi pelottava/epärealistinen olo, sitä on tosi vaikea selittää jos ei sitä ole kokenut. Niinkuin olisit oman pään sisällä mutta jossain ihme akvaariossa tms. Sitä pelästyy j sitten ahdistus pahenee. Se on tosi kaamee fiilis. Mutta menee ohi toki.
Mä tiiän mitä sä tarkoitat. Se on erikoinen kokemus mutta se voi olla samalla myös peloittava koska se voi tuoda hyvin voimakasta turvattomuudentunnettakin. Ohi menee mutta sellainen tilanne saattaa myös ohjata ihmisen lääkäriinkin. Oma tarkoituksena silläkin kokemuksella. Käy kaikki jälkipuintikin itsesi kanssa läpi ja toivottavasti myöhemmin ymmärrät sekä pystyt nauttimaan kokemuksesta. Kaiken tarkoitusta ei ymmärrä aina heti tai ei kehtaa edes kertoa kenellekään, varsinkaan jos ei ole ketään turvallista ihmistä joka ymmärtäisi. Kiitos kun jaoit tämänkin kokemuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä listasta puuttuu on kamppailu semmoisen epärealistisen/avaruuspöhnän olo, se kun iskee päälle, tuntuu että pää on joku pallo / vanne pään ympärillä välillä ja tuntuu että on jotenkin tosi pelottava/epärealistinen olo, sitä on tosi vaikea selittää jos ei sitä ole kokenut. Niinkuin olisit oman pään sisällä mutta jossain ihme akvaariossa tms. Sitä pelästyy j sitten ahdistus pahenee. Se on tosi kaamee fiilis. Mutta menee ohi toki.
Täytyy korjata edelliseen eli epätodellinen olo se sana mitä etsin ei epärealistinen :D
Okei, ymmärsin edellisestäkin mutta mielestäni molemmat voivat sopia kokemukseesi. Periaatteessa samaa asiaa mutta tuo epärealistinen voisi sopia vielä aavistuksen eri tavalla jos on taipumusta neurotismiin ja on suhteellisen rationaalinen ihminen. Todella hienoa kuulla muiltakin näitä kokemuksia täällä.
Anemia voi aiheuttaa ahdistusta ja paniikkitiloja. Varastoraudan määrä on tärkeä. Samoin kilpirauhasen vajaatoiminta tai liikatoiminta voi aiheuttaa myös.
Välillä sitä kuitenkin tunnistaa, että hyvät yöunet ovat parhaiten tilaa helpottava asia juuri sillä hetkellä. Tilassa, jossa ahdistukseen sekoittuu vielä väsymys on todella sekaisin, vaikka mitään päihteitä ei ole ottanut ja ihan selvinpäin on. Tosiaan silloin täytyy vaan päästä nukkumaan, että ei tee mitään typerää. Valitettavasti ne hyvät yöunet ovat harvinainen luksus, josta pitää nauttia silloin kun sellaiset onnistuu nukkumaan. Hyvien yöunien jälkeen oikeasti huomaa voivansa paremmin ja ajattelevansa selkeämmin edes hetken ajan. Joskus jo se, että on riittävän väsynyt mennessään nukkumaan auttaa tähän. Onnistuin itse nukkumaan viime yönä hyvät yöunet pitkästä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Anemia voi aiheuttaa ahdistusta ja paniikkitiloja. Varastoraudan määrä on tärkeä. Samoin kilpirauhasen vajaatoiminta tai liikatoiminta voi aiheuttaa myös.
Ei ne liity sinänsä toisiinsa mutta terveyshuolet saattavat aiheuttaa tunteita sekä ajatuksia, pelkoa myöskin. Ihminen on kokonaisuus. Jos ajattelee positiivisesti niin hyvähän se on käydä huolia sekä murheita läpi. Sehän on täysin normaalia. Tunneasiat ovat täysin eri asia ja varsinkin psyykkeen asiat ovat eri asia kuin fyysiset sairastumiset mutta sitten se on sellaista luovimista kokonaisuuden kanssa. Ei kannata kuitenkaan yhdistellä tuolla tavalla sillä keho ei aiheuta tunnetason ongelmia. Jos keho menee heikoksi tai voimattomaksi niin se toki voi huolettaa varsinkin jos ei ole ketään jolta pyytää henkistä tukea sekä turvaa elämäänsä. Elämästä selviytyminen on joillakin todellista ja hyvin rankkaa. Nykyisin kirjoitetaan paljon kokemuksia kaikenlaisesta ja niitäkin voi toki lukea mutta kannattaa pohtia asioita perustiedon valossa jotta ei mene harhaan asioissa liiaksi.
Näinhän se on