Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus/paniikkihäiriön kanssa kamppaileville
28.02.2024 |
Oma bingokorttini tämän hetkisessä akuutissa ahdistushäiriössä. Löytyykö tunnistettavia asioita?
1. Jatkuva pettymyksien käsittely on uuvuttavaa: saatat olla kunnossa illalla, mutta heräät taas kamalaan oloon, tai tunnet olosi hyväksi aamulla, mutta yhtäkkiä iltapäivällä ahdistus iskee kovaa. Ja näin jatkuvasti.
2. Ajatuksesi keskittyvät pääasiassa itseesi, henkisiin ja fyysisiin tuntemuksiisi, etkä oikein kykene kiinnostumaan muista enää. Tuijotat, mutta sisäinen liskoaivosi märehtii omiaan.
3. Joskus tunnet niin pahaa ahdistusta, ettet tiedä, tuletko hulluksi, vai pitäisikö lyödä nyrkillä seinään tai itseäsi.
4. Joskus ahdistus tuntuu mustalta, raskaalta pallolta ylävatsassa, joka vain kasvaa ja kasvaa, etkä tiedä, pitäisikö sinun oksentaa, itkeä vai huutaa se ulos. (Itse olen huomannut, että itku auttaa..)
5. Tuntuu kuin olisit loputtomassa painajaismaisessa vuoristoradassa, hyvistä hetkistä huonoihin. Kukaan ei voi sanoa, milloin tämä vuoristorata päättyy, joten sinun on vain istuttava ja odotettava. Ja yritettävä luottaa siihen, että tämäkin menee ohi. (Huolimatta siitä oletko terapiassa/lääkityksellä ym, kärsivällisyyttä koetellaan).
6. Pelko siitä, entä jos jonain päivänä en vain enää kestä, ja yrität olla ajattelematta tulevaisuutta vaan keskittyä olemaan päivään kerrallaan
7. Terävien veitsien piilottaminen.. ne ahdistavat esillä, koska päähän voi pomsahtaa pelkoajatus, että entä jos tulen niin huonoon kuntoon, että satutan itseäni.
8. Vaikka ihmiset/terapeutti sanovat, että paranet mutta hitaasti, hitaus on sinulle liian hidasta, etkä usko paranevasi ollenkaan (paitsi hyvänä päivänä saatat tuntea toisin). Hyvinä päivinä tai hetkinä tunnet jonkinlaista luottamusta paranemiseen, saat toivonsäteen, kunnes huono hetki mätkäisee päin pläsiä ja tunnet olosi toivottomaksi jälleen.
9. Jatkuvaa taistelua toivon ja toivottomuuden välillä. Uuvuttavaa.
10. Yrität välttää uutisia, koska ainoat asiat, joita kuulet/poimit, ovat otsikoita pelottavista mielenterveysasioista (xx teki itsemurhan, depressio niin paha, ettei mikään auttanut jne.). Aivot nappaavat ne vain sinua ahdistavimmat asiat.
11. Usein ajattelet, että tuntemasi ahdistus on pahempi kuin kenenkään muun, ja että sinulla on oltava jokin muu, pahempi mielenterveysongelma, jota kukaan ei ole vielä huomannut (vaikka lääkärisi/terapeuttisi sanoo sen olevan ahdistusta/GAD, ja vertaistukioalstoja lukemalla aivan samoja haasteita muillakin). Et vain voi uskoa, että ahdistus voi saada sinut tuntemaan itsesi näin kamalaksi ja pelokkaaksi.
12. Etsit vakuutusta verkosta, luet muiden kokemuksia, yrität löytää onnellisia tarinoita siitä, miten joku, joka on tuntenut kuten sinä nyt, on parantunut. Siksi pyörit vaikkapa vauva.fi foorumilla kirjoittamassa :D
13. Olet kiinnostunut lukemaan mahdollisista lääkkeistä ahdistukseen, ja tietenkin sivuvaikutusten tarinat, jotka sitten pelottavat sinua niin paljon, ettet uskalla aloittaa mitään. Sitten tunnet olevasi ansassa, koska et tunne oloasi hyväksi, mutta olet liian peloissasi kokeillaksesi mahdollista parannuskeinoa.
14. Vietät liikaa aikaa verkossa, poimit vain surulliset, pelottavat tai negatiiviset asiat mielenterveydestä tai lääkkeistä, stressitasosi nousevat, minkä jälkeen seuraa huono uni ja seuraavana aamuna pahempi ahdistus.
15. Olet nähnyt instassa, tiktokissa jne miljoona selhelp videota, tee sitä, tee tätä, ota tuota, älä tee tätä, älä ota tuota.. ja nekin lopulta saavat sinut ahdistuneeksi.
16. mutta periksi ei samperi anneta
Tällaisia mietteitä täällä tänään, onko mikään sinulle tuttua?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus, kertokaa mahdollisimman rehellisesti omista ongelmistanne niin voimme opiskella näitä asioita. On myös äärimmäisen mielenkiintoista lukemista nämäkin, kuvailkaa kaikki. Olen itse sitä mieltä että tämänlainen asioiden ulostuominen sekä rehellinen avaaminen voi tuoda hyvää oloa ja helpottaakin. Saa vertaistukea ja se rehellisyys tuntuu hemmetin hyvältä. Ei tarvitse hävetä!
Hienoa jos kiinnostaa lukea näitä, vaikka itseä tämä ei vaivaisikaan. Silloin pystyy olemaan tukena toiselle jos esim tuttu tai perheenjäsen joutuu ahdistus/paniikkihäiriön kokemaan, koska silloin ymmärtävät/kuuntelevat ihmiset ovat kullan tärkeitä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan älyttömän hyvin kuvailtu, ap.
Lisäisin tuohon vielä epäonnistumisen ja jopa vihan tunteet itseä kohtaan siitä, ettei pysty kontrolloimaan omaa mieltään.
Tuohon kaikkeen oireiluun kun lisää vielä disossosiaation ja voimakkaan sekoamisen tunteen, niin lääkkeistä huolimatta on haastavaa.
Joskus kun ei ahdista, oikein ihmettelee, että mikäs nyt on. :D
Silti, kaikesta huolimatta, elän onnellista elämää.
Tosi lohduttavaa kuulla että elät onnellista elämää, hieno juttu <3 Ja joo se unohtui tuosta bingokortistani, tuo itsensä syyttely. Se on armotonta joskus.. "ryhdistäydy/herää/ei tässä mitään, nyt skarppaa, ei tämä ole vaarallista, mitä tässä hermoilemaan" jne. Toinen mikä omalta osaltani on ollut vahva on myös se että "olisi pitänyt tajuta aiemmin että seinään päin tässä ollaan menossa ja tehdä j
Älykkäät ihmiset psyykkaavat itseänsä. Aina ei ole elämässä turvallisia ihmisiä mutta kaikki eivät aina tarvitsekaan sillä monesti se kaikki tulee käytyä väkisinkin yksin läpi eikä se ole mikään huono asia että pärjää yksinkin. Kaikki epävarmuudet, huolet sekä murheet, vainoharhat sun muut tulevat ja ihminen skarppaa sekä psyykkaa itseänsä koska on tietoinen siitä mitä käy läpi. Eri asia on voimakkaat pelkotilat sun muut jotka ajavat kenet tahansa tekemään asioita ja esimerkiksi soittamaan hätänumeroon tai lähtemään lääkäriin. Ihminen toimii aina kuten kuuluu ja toimimiseen vaikuttaa kokonaisuus/tarkoitus. Kenenkään ei tarvitse hävetä avun pyytämistä ja koomisinta tässä onkin se että pelkotiloja tai muita voimakkaita tiloja tuntevat leimataan päästään viallisiksi vaikka päästä vialliset ovat he jotka tekevät pahoja asioita. Heille ei yleensä edes tule vastaavia mutta he toimivat eri tavalla kaikessa muutenkin. No, eri asia taas jo. Älkää pelätkö puhuvia ihmisiä. Monet puhuvat jotta saisivat äänensä kuuluviin ja samalla käy ilmi ymmärtääkö kukaan yhtään mitään. Esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus, kertokaa mahdollisimman rehellisesti omista ongelmistanne niin voimme opiskella näitä asioita. On myös äärimmäisen mielenkiintoista lukemista nämäkin, kuvailkaa kaikki. Olen itse sitä mieltä että tämänlainen asioiden ulostuominen sekä rehellinen avaaminen voi tuoda hyvää oloa ja helpottaakin. Saa vertaistukea ja se rehellisyys tuntuu hemmetin hyvältä. Ei tarvitse hävetä!
Hienoa jos kiinnostaa lukea näitä, vaikka itseä tämä ei vaivaisikaan. Silloin pystyy olemaan tukena toiselle jos esim tuttu tai perheenjäsen joutuu ahdistus/paniikkihäiriön kokemaan, koska silloin ymmärtävät/kuuntelevat ihmiset ovat kullan tärkeitä. ap
Kyllä kiinnostaa, on aina kiinnostunut ihminen ja elämä. On minullakin omat kokemukseni elämässä mutta ymmärrän paljon muitakin ihmisiä jo luonnollisesti. Eri tarina sitten kaikki se. Ymmärrän paljon ihmisten kanssa toimimisesta. Kyllä arvostan kaikkia jotka aidosti tukevat rakkaitansa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille koteihin tiedoksi että kuunnelkaa jos joku haluaa kertoa miltä tuntuu kuten esimerkiksi aloittaja on tehnyt. Puhuminen auttaa monesti. Kaikki eivät valita koko ajan mutta jo se voi tuoda paljon turvaa kun on joku joka kuuntelee ja parasta on jos vielä ymmärtää tai ainakin haluaa ymmärtää ihmistä. Keskustelkaa, kysykää jos ette ymmärrä. Hienous piilee siinä että saa sanoittaa KAIKEN täysin rehellisesti ulos ilman pelkoa siitä että joku aikoo jotakin pahaa. Kaikesta oppii ja se lisää tietoutta yhteiskunnassamme ja auttaa jatkossa muitakin enemmän. Valitettavasti totuus on se että terapia ei ole kaikille ja johtuu myöskin siitä että tunteet eivät katso kelloa ja kun ne ovat ohitse, ei ole tarvetta tuelle. Kaikki eivät tarvitse neuvoja itsellensä, keskusteluapu toki voisi ollakin joissakin tilanteissa silti hyväksi mutta sellaisia palveluita ei ole saatavilla. Vain palveluita heille jotka tarvitsevat tukea ja/tai apua elämäänsä muutenkin. Kert
Itse olen onnekas että olen päässyt terapiaan, ja vaikka ne tunnit voivat olla hyvinkin tuskaisia (joutuu kohtaamaan niitä syvimpiä suruja ja pelkoja) niin aina on ollut sinä päivänä myöhemmin parempi olo, kun joku on ottanut vastaan sen surun ja tuskan arvostelematta. Jos ei ole terapeuttia toivon että heillä jotka tätä samaa käyvät läpi olisi ystävä tai perheenjäsen joka pystyisi kuuntelemaan ja johon luottaa. -ap
Olet ap arvokas ihminen kaikkine kokemuksinesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ap arvokas ihminen kaikkine kokemuksinesi.
<3 kiitos sinulle sinne virtuaalimaailman toiselle puolen -ap
Tästä aiheesta olisi kiinnostavaa keskustella vielä lisää. Itselläni iski jonkinlainen kohtaus taas tänään kun yritin siivota sukulaiseni sotkuja ja sukulaiseni vaan kommentoi, arvosteli, haukkui ja valitti siivoustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta olisi kiinnostavaa keskustella vielä lisää. Itselläni iski jonkinlainen kohtaus taas tänään kun yritin siivota sukulaiseni sotkuja ja sukulaiseni vaan kommentoi, arvosteli, haukkui ja valitti siivoustani.
Voin kuvitella että ahdisti
2, 3, 4, 5 ja 14 kohdat tuttuja. Alkoivat muutama vuosi sitten kun vaihdoin työpaikkaa osin epäasiallisen kohtelun vuoksi. Lisäksi muutenkin tapahtunut elämässä isompia muutoksia (hyviäkin) jotka ovat voineet olla osa syy oireiden alkamiseen. Eniten auttanut että tiedostaa mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa näitä hoidetaan ihan väärin. Liian usein hoito on tyyliin sitä, että lätkäistään vain lääkeresepti kouraan ja käsketään häipymään ja olemaan jatkossa häiritsemättä. Hoitoa on hyvin vaikea saada.
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta olisi kiinnostavaa keskustella vielä lisää. Itselläni iski jonkinlainen kohtaus taas tänään kun yritin siivota sukulaiseni sotkuja ja sukulaiseni vaan kommentoi, arvosteli, haukkui ja valitti siivoustani.
Minkälainen kohtaus? Itkukohtausko tai jokin muu vastaava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2, 3, 4, 5 ja 14 kohdat tuttuja. Alkoivat muutama vuosi sitten kun vaihdoin työpaikkaa osin epäasiallisen kohtelun vuoksi. Lisäksi muutenkin tapahtunut elämässä isompia muutoksia (hyviäkin) jotka ovat voineet olla osa syy oireiden alkamiseen. Eniten auttanut että tiedostaa mistä on kyse.
Vaikeita vuosia on ollut monella ja ihminen palaa kyllä loppuun herkästi kun kuormitus sekä stressi jatkuu pitkään. Silloin on palautumisen aika, pitäkää huolta itsestänne. Kehokin saattaa oireilla paljonkin ja voi jopa sairastua. Terveydellä ei kannata leikkiä yhtään. Usein vielä joutuu kannattelemaan lähimmäisiä ja siksikin tekemään yli voimavarojensa asioita. Kyllähän siinä jo väkisinkin väsyy kuka tahansa ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa näitä hoidetaan ihan väärin. Liian usein hoito on tyyliin sitä, että lätkäistään vain lääkeresepti kouraan ja käsketään häipymään ja olemaan jatkossa häiritsemättä. Hoitoa on hyvin vaikea saada.
Siis mitä hoitoa ja mitä ovat nämä joita tarkoitat? Omien havaintojeni mukaan jo suru katsotaan joksikin mielenterveyden häiriöksi vaikka on täysin normaalia olla surullinen, itkuinen, väsynyt, uupunut tai mitä tahansa. Ihminen ei ole mikään robotti joka lääkitään kuntoon. Keho on edelleen samanlainen kuin ennenkin joten fyysiset vaivat täytyisi ottaa tosissaan aina varsinkin jos ihminen on itse huolissaan omasta terveydentilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten tulee joku lässyttävä sosionomi selittämään että kato mietit vaan silleen positiivisesti ja kaikki on taas upeeta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa näitä hoidetaan ihan väärin. Liian usein hoito on tyyliin sitä, että lätkäistään vain lääkeresepti kouraan ja käsketään häipymään ja olemaan jatkossa häiritsemättä. Hoitoa on hyvin vaikea saada.
Siis mitä hoitoa ja mitä ovat nämä joita tarkoitat? Omien havaintojeni mukaan jo suru katsotaan joksikin mielenterveyden häiriöksi vaikka on täysin normaalia olla surullinen, itkuinen, väsynyt, uupunut tai mitä tahansa. Ihminen ei ole mikään robotti joka lääkitään kuntoon. Keho on edelleen samanlainen kuin ennenkin joten fyysiset vaivat täytyisi ottaa tosissaan aina varsinkin jos ihminen on itse huolissaan omasta terveydentilasta.
Ahdistushäiriöitäkin on monenlaista, useaan kuuluu todella vahvasti entiset surut/traumat/vääryydet ym triggereinä. Niitä kun on joskus sullonut sisimpäänsä ja kun ne sieltä uupumuksen tai muun uuden iskun (tai joskus myös kun kaikki on iham hyvin) alkaa valumaan ulos (tai räjähtää silmille), on siinä ihmisellä tekemistä. Yhtä monta kuin ahdistushäiriötä onkin on myös monta polkua paranemiseen. Tai paraneminen on ehkä huono sana.. mutta jokainen tekee itse sen päätöksen mikä itselle parasta, lääkkeet tai ei. Tsemppiä kaikille
1. Yrität epätoivoisesti hakea apua, tukea, tietoa, edes jotain järkevää vinkkiä miten selvitä ja tarjolla on vain eioota. Ei apua, ei tukea, ei mitään. Missään. Lopulta romahdat täydellisesti ja päätät haistattaa pitkät, miksi yrittää kun kukaan mukaan ei yritä yhtään mitään? Alat elää unelmaasi hikikomorina.
KISS= Keep It Simple Stupid
Toimii itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan älyttömän hyvin kuvailtu, ap.
Lisäisin tuohon vielä epäonnistumisen ja jopa vihan tunteet itseä kohtaan siitä, ettei pysty kontrolloimaan omaa mieltään.
Tuohon kaikkeen oireiluun kun lisää vielä disossosiaation ja voimakkaan sekoamisen tunteen, niin lääkkeistä huolimatta on haastavaa.
Joskus kun ei ahdista, oikein ihmettelee, että mikäs nyt on. :D
Silti, kaikesta huolimatta, elän onnellista elämää.
Tosi lohduttavaa kuulla että elät onnellista elämää, hieno juttu <3 Ja joo se unohtui tuosta bingokortistani, tuo itsensä syyttely. Se on armotonta joskus.. "ryhdistäydy/herää/ei tässä mitään, nyt skarppaa, ei tämä ole vaarallista, mitä tässä hermoilemaan" jne. Toinen mikä omalta osaltani on ollut vahva on myös se että "olisi pitänyt tajuta aiemmin että seinään päin tässä ollaan menossa ja tehdä j
Toistat vaan itsellesi että siinä tilanteessa,niillä tiedoilla ja resursseilla teit sen mitä näit oikeaksi sillä hetkellä.
Turhaa velloa menneessä, hyväksyy vain että näin oli.
Sitten on vielä se burnout/uupumus joka ei ole sama asia kuin joillakin sellainen uupumus jolloin eivät jaksa kiinnostua mistään tai mikään ei kiinnosta tai on elämänhallinnallisia ongelmia, he ovat psyykkisesti ongelmaisia. Ymmärtäkää mistä on kysymys milloinkin.
Monet uupuneet kärsivät stressistä ja sitä pahentaa aivosumu. On vaikea muistaa välillä kaikkia asioita jos on valtavasti kuormitusta. Hyvin fyysistä siis eikä psyykkistä!