Haittaisiko sinua perinnönjaossa, jos sisaresi olisi elinaikaan saanut perittävältä enemmän kuin sinä?
Mitä ajattelisitte tilanteesta, jossa sisarustasi olisi autettu rahallisesti perittävän vanhemman toimesta enemmän kuin sinua? Hän olisi saanut enemmän rahaa, olisi maksettu laskuja, tuettu elatuksessa, saanut isompia synttärilahjoja jne.
Vaatisitteko, että hänen pitäisi saada vähemmän perintöä kuin sinun, koska on saanut ns. ennakkoon jo? Tilannetta vaikeuttaa sisarusten suuri ikäero (nuorimmaisella ikäeroa muihin 10-20 vuotta). Tämä, joka kiistatta saanut enemmän rahallista tukea on kaikista nuorin (23v), ja asui ns. ainoana lapsena kotona kun muut olivat jo lentäneet pesästä. Vanhemmilla siis myös ollut enemmän kykyä tukea yhtä lasta rahallisesti enemmän ja myös sen jälkeen, kun nuorin on muuttanut pois kotoa. Ja onhan sitä autettu.
Antaisitteko olla, haittaisiko teitä? Myös itse toki olisitte saaneet rahallista tukea tältä vanhemmalta aikoinaan, mutta vähemmän myös olosuhteiden vuoksi.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi, minkä ikäinen tahansa ei saisi edes pahoittaa mieltään jos tulee kohdelluksi epätasa-arvoisesti? En vanhempana edes ymmärrä tätä vaan kaikkia pyrin auttamaan ja pitämään samanarvoisesti.
Mutta kun ap:n kuvauksen perusteella heidän tilanteessaan ei ole kyse siitä, että lapsia olisi kohdeltu eriarvoisesti, vaan ennemminkin siitä että vanhempien taloudellinen tilanne on muuttunut sillä välillä kun ap on itse ollut lapsi siihen mennessä kun hänen nuorempi sisaruksensa on ollut lapsi. Vanhemmat ovat tukeneet molempia ihan yhtälailla senhetkisen omien taloudellistensa raamien puitteissa, ne vain on olleet paljon suuremmat silloin kun tuo sisarus oli itsenäistyvä nuori joka tarvitsee apua.
Kyllähän tuo nimenomaan on eriarvoista kohtelua ja vain te nuorimmat, hemmotellut voitte pitää tuota normaalina. Minulle ne auttamisen raamit on nyt asetettu kun esikoinen on autettu omilleen ja muut saavat tulevaisuudessa apua saman verran. En pystyisi siihen että maksaisin esimerkiksi takuuvuokran ja ajokortin nuorimmalle sitten tulevaisuudessa, jos en ole sitä tehnyt nyt vanhimmallekin. Samoin olen ollut tarkka kotitöistä, helposti ne vanhimmat joutuvat enemmän tekemään ja pienempiä hoitamaan. Minulla pikkusisarusten hoito ei koskaan ole kuulunut kotitöihin, vain ne työt mitä nuorinkin tulevaisuudessa edellytetään tekevän. Tätä kutsutaan tasapuolisesti kohteluksi ja on osalle itsestään selvä. Toivottavasti tällä pidetään lasten välit toisiinsa yhtä läheisiä tulevaisuudessakin kun ne ovat nyt. Teille muille taas on selvää että nuorin saa kaiken. Tästä syystä välit omaan nuorimpana sisaruksen ovat olemattomat ja vanhempiin myös pidän etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi, minkä ikäinen tahansa ei saisi edes pahoittaa mieltään jos tulee kohdelluksi epätasa-arvoisesti? En vanhempana edes ymmärrä tätä vaan kaikkia pyrin auttamaan ja pitämään samanarvoisesti.
Mutta kun ap:n kuvauksen perusteella heidän tilanteessaan ei ole kyse siitä, että lapsia olisi kohdeltu eriarvoisesti, vaan ennemminkin siitä että vanhempien taloudellinen tilanne on muuttunut sillä välillä kun ap on itse ollut lapsi siihen mennessä kun hänen nuorempi sisaruksensa on ollut lapsi. Vanhemmat ovat tukeneet molempia ihan yhtälailla senhetkisen omien taloudellistensa raamien puitteissa, ne vain on olleet paljon suuremmat silloin kun tuo sisarus oli itsenäistyvä nuori joka tarvitsee apua.
Kyllähän tuo nimenomaan on eriarvoista kohtelua ja vain te nuorimmat, hemmotellut voitte pitää tuota no
Meillä minua 3v vanhempi sisarus sai kaiken jo lapsena, ja edelleen nyt aikuisena. Minulle on sanottu ihan suoraan että emme voi tukea sinua rahallisesti kun tuemme jo isosisarustasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi, minkä ikäinen tahansa ei saisi edes pahoittaa mieltään jos tulee kohdelluksi epätasa-arvoisesti? En vanhempana edes ymmärrä tätä vaan kaikkia pyrin auttamaan ja pitämään samanarvoisesti.
Mutta kun ap:n kuvauksen perusteella heidän tilanteessaan ei ole kyse siitä, että lapsia olisi kohdeltu eriarvoisesti, vaan ennemminkin siitä että vanhempien taloudellinen tilanne on muuttunut sillä välillä kun ap on itse ollut lapsi siihen mennessä kun hänen nuorempi sisaruksensa on ollut lapsi. Vanhemmat ovat tukeneet molempia ihan yhtälailla senhetkisen omien taloudellistensa raamien puitteissa, ne vain on olleet paljon suuremmat silloin kun tuo sisarus oli itsenäistyvä nuori joka tarvitsee apua.
Kyllähän tuo nimenomaan on eriarvoista kohtelua ja vain te nuorimmat, hemmotellut voitte pitää tuota no
Miten niin "me nuorimmat"? Minä olen nuorin, mutta olen aina ollut paljon säästäväisempi ja kovempi tekemään töitä kuin vanhemmat sisarukseni. Näin ollen olen tarvinnut vähemmän rahallista apuakin. Mielestäni se on silti ihan ok, parempi että rahat menee sille joka tarvitsee ne päivittäiseen käyttöön kuin minun pankkitililleni makaamaan.
Tiedän jo ennen perimistilannetta että äitini avustaa enemmän sisarustani kuin minua. Ja sisarukseni lapsia enemmän kuin minun lapsia.
Päätin etten katkeroidu. En voi tilanteelle mitään ja jos puuttuisin, ei se muuttaisi mitään.
"Olen sanonut jo kauann sitten että juomisen mahdollistaminen pitää lopettaa, että tuo ei ole auttamista vaan tukemista juomiseen mahdollistamalla sitä sillä ettän kinä ei ole rahat loppu."
Sinällään looginen ajatus mutta oikeasti alkoholisti ei lopeta juomista sillä että häneltä otetaan rahat pois. Se on sitten vain tie pohjalle jossa ne juomat hankitaan millä keinolla tahansa.
Vierailija kirjoitti:
"Olen sanonut jo kauann sitten että juomisen mahdollistaminen pitää lopettaa, että tuo ei ole auttamista vaan tukemista juomiseen mahdollistamalla sitä sillä ettän kinä ei ole rahat loppu."
Sinällään looginen ajatus mutta oikeasti alkoholisti ei lopeta juomista sillä että häneltä otetaan rahat pois. Se on sitten vain tie pohjalle jossa ne juomat hankitaan millä keinolla tahansa.
Et taida tietää riippuvuuksista paljoakaan. Googletahan paraneeko alkoholisti sillä että vanhemmat kustantavat juomisen ja koko elämän.
Mun pari vuotta vanhempi veljeni on saanut ja saa edelleen vanhemmiltani rahaa, mutta en ole kateellinen, koska itse käyn töissä ja pärjään hyvin työssä käyvän puolisoni kanssa.
Vanhemmat kyllä, pienitulosia itsekin, auttoivat minuakin, kun opiskelin. Toki aika vähän tarvitsi pyytää, kun tein töitä paljon opiskeluaikoina. Isoin jeesi oli varmaan vuokravakuudessa auttaminen, jonka kyllä itseasiassa maksoin tässä juuri muutama kuukausi sitten takaisin.
Sisarukseni on työkyvyttömyyseläkkeellä. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään peli- tai päihdeongelmia, joten aika hyvin pärjää eläkkeellään. Vanhemmat auttavat jossain autokuluissa maalla, kun asuu. Veljellä taas on aikaa ja asuu lähellä, niin hän kyllä auttelee siellä eläkkeellä olevia vanhempia ja käy monta kertaa viikossa heidän luonaan.
Veli on myös minua auttanut kaikissa muutoissa sun muissa asioissa, kuskannut silloin, kun itsellä ei ollut autoa ja olin yksin asuva.
Olen kiitollinen, kun hän on siellä lähellä vanhempia. Itse en pysty kauempana ja työssä käyvänä olla läsnä ja jeesimässä vanhempia ollenkaan riittävästi. Ja tiedän, ettei veli pyydä sitä rahaa turhuuksiin.
Ja se on kyllä hauska, kun äiti yrittää aina tyrkätä syntymäpäivisin mulle jotain 50-100 e, mutta totean vain, että en tarvitse, kitos vaan.
Sanon aina, että pidä itse tai anna veljelle mieluummin. Mulla on ihan riittävät tulot ja säästöönkin jää, niin ihan absurdia olisi ottaa eläkeläisvanhemmilta rahaa, jos en sitä tarvitse. Käyttäköön itseensä hitto soikoon.
Jonkun konvehtirasian tai muun pikku tuliaisen otan kyllä vastaan, mutta en aikuisena rahaa ota vastaan lahjana vanhemmilta. Tiedän, että sitten jos tulee paha paikka elämässä, niin voi lainaa pyytää. Onneksi ei ole tarvinnut sitten opiskeluaikojen.
N. 34.
Niin ja sen tiedän ainakin, että tämä nuorimmainen sisarukseni on ihan jotain lahjaveroa noista vanhempani hänelle antamista summista maksanut, kun tuki on mennyt yli 5000€ kolmessa vuodessa. Pohtivat pitkään, että tarvitseeko ns. elämiseen menneitä summia ilmoittaa verottajalle, mutta Verohallinnon lahjaverosäädösten mukaan täytyy, jos se vanhempi ei ole suoraan vaikka maksanut vuokraa vuokranantajan tilille vaan antanut rahat lapsen tilille. No joo, että mistään ihan pienistä summista ei oo kyse. Mut ei varmaan niin isoistakaan, että kannattaako ongelmia asiasta tehdä? -Ap.
Kylläpä voi lyhyellä kirjoituksella paljastaa ruman sisimpänsä. Hienoa AP.
Riippuu siitä, että miksi sitä yhtä sisarusta on tuettu rahallisesti enemmän kuin muita lapsia. Jos on tuettu siksi, että henkilö on itse vältellyt töitä, niin kyllä se kyrsii, jos itse on tehnyt ahkerasti töitä, mutta jos jotain on tuettu siksi, että on saanut lapsia tai sairastellut , Niin sitten on ok.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sen tiedän ainakin, että tämä nuorimmainen sisarukseni on ihan jotain lahjaveroa noista vanhempani hänelle antamista summista maksanut, kun tuki on mennyt yli 5000€ kolmessa vuodessa. Pohtivat pitkään, että tarvitseeko ns. elämiseen menneitä summia ilmoittaa verottajalle, mutta Verohallinnon lahjaverosäädösten mukaan täytyy, jos se vanhempi ei ole suoraan vaikka maksanut vuokraa vuokranantajan tilille vaan antanut rahat lapsen tilille. No joo, että mistään ihan pienistä summista ei oo kyse. Mut ei varmaan niin isoistakaan, että kannattaako ongelmia asiasta tehdä? -Ap.
Sitä selvemmin ne on ollut lahja, ei ennakkoperintöä, jos kerran sen mukaan verotkin maksettu. Haluatko oikeasti aloittaa riidan jonka voit vain hävitä, paitsi että samalla taatusti tuhoat loputkin välisi koko sukuun?
Niin, mietityttää vaan jos tää nuorin on aikuisikänsä aikana saanut vaikka n. 10k apuna tältä vanhemmaltaan - sain tietää, että jostain sellasesta summasta voi olla kyse. Ei tokikaan kerralla, kuten jo aiemmin mainitsin, summat koostuu pienemmistä jutuista mihin vanhempani ikinä onkaan halunnut rahaa antaa. Tokihan tuohon summaan kuuluu myös semmosia rahoja, joita tämä sama vanhempi on yhtä lailla meille kaikille antanut (kun sai itse yllättäen suurehkon määrän rahaa, antoi meille kaikille lapsille noin 2000 euroa). -Ap
Kyllä se katkeroittaa, ennakkoon annetut pitäisi vähenää hänen osuudestaan, sekin aiheuttaa kismaa varmasti.
Tämähän se. Itsekin autan sina mahdollisuuksieni mukaan kaikkia, mutta sisarukseni kohdalla ei voi enäänpuhua avustamisesta. Vanhemmat siis tukevat hänen alkoholismiaan, ja ovat maksaneet viimeiset 10 vuotta kaiken mitä alkoholismi on aiheuttanut. Tämä on kuulemma auttamista j a minä sydämetön hirviö kun en enää suostu kuuntelemaan kännipuheluita keskellä yötä. Olen sanonut jo kauann sitten että juomisen mahdollistaminen pitää lopettaa, että tuo ei ole auttamista vaan tukemista juomiseen mahdollistamalla sitä sillä ettän kinä ei ole rahat loppu.
välini ovat viilenneet sisarukseen ja vanhempiin. Varmasti perintökin menee sisarukselle kokonaan, jos ei muuten niin antamalla tuhkatkin pesästä jo eläessään.
en ole tästä enää pahalla mielellä, sillä olen itse asian jo käsitellyt ja hyväksynyt. Iso oppi ja kasvanut itsetuntemus, sekä lopullinen ymmärrys omasta kurjasta lapsuudestani kasvoivat mittaansa siis vasta näin yli nelikymppisenä. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja ole löytänyt uuden suvun mieheni sukulaisista, sekä toisen vanhempani sisaruksista ja heidän lapsistaan, heistä kun minut pidettiin lapsuudessa ja nuoruudessa erossa.