Haittaisiko sinua perinnönjaossa, jos sisaresi olisi elinaikaan saanut perittävältä enemmän kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini aikoi aikoinaan suosia sisartani kustannuskellani, koska hänellä on lapsia. Sanoin äidilleni, että jos niin tekee, sisareni ei peri minua. Minulla on omaisuutta kymmenkertaisesti verrattuna äitiini. 

Ilme oli näkemisen arvoinen. 😂

Sitten heräsit ja krapuloissasi muistit että tilisi on miinuksella ja taskussakin on vain ryppyinen vitonen. Sänkykin oli täynnä kiljuripulia ja oksennusta.

Kas kun siskon perheen rahat ovat menneet lasten elättämiseen ja leveään elämään. Minun rahani säästöön ja sijoituksiin. 

Uskoo ken tahtoo. Terveisiä sinne neukkukuutioosi hymiötrolli. Luulitko ettei sinua taas tunnisteta?

Ei kun terveisiä talvilomalta eteläs

Epäonnistunut lainaustoiminnon käyttämisyritys vain todistaa entisestään että sinä sama vanha hymiöillä viestinsä koristava trollihan siellä olet. Noloa tuollainen. Hanki jotain oikeaa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua haittaisi. 

Ihanaa, että joku on vaihteeksi rehellinen. Tällaisista asioista jälkeläiset saattavat riidellä jopa vuosikymmeniä. Lapsia pitäisi pyrkiä kohtelemaan tasapuolisesti, jos halutaan estää perintöriidat.

Suuri osa kommenteista on hyötyneiden kirjoittamia. Aina perinnössä ei ole niinkään kyse rahasta vaan pikemminkin siitä jos on jäänyt vaille vanhempien rakkautta ja huolenpitoa. 

Vähän ot, mutta useimmiten ne ns rakastetut hemmotellut lapset eivät jostain syystä itse säteile ulospäin rakkautta vaan omahyväisyyttä. Jopa kateutta.  He haluavat aina yhä enemmän ja enemmän muista piittaamatta. Vaiko sittenkin jääneet jostakin paitsi. Rakastettavimmat ihmiset elämässäni on olleet jotakin muuta kuin kapeakatseisia pumpulissa kasvatettuja.

Minulla ei ollut vanhempia, mutta sain perinnöksi isovanhemmilta oppia taloudenhoitoon, rahankäyttöön, rakkauden luontoon ja eläimiin. Kauneudentajua ja rohkeutta olla oma itsensä. 

Itse sain vanhemmilta rahaa tai muuta hyödykettä, kun autoin heitä lomillani. Esim.hakemuksen tein, (eivät olleet tienneet ko kuukaisittain saavaa rahaa)

En koskaan kertonut sisaruksille näistä. Myöhemmin sain tietää, että samalla lailla saaneet muutkin, eri syistä vaan.

En ole heille vieläkään kertonut, enkä kerro. Vanhempien kuoltua n 10v sitten, kovasti kehuivat mulle, kuinka paljon ovat saaneet ( ilkkuen).

Ap ymmärrän, että eriarvoistaminen tulee mieleen, mutta uskon vanhempien välittäneen yhtä lailla kaikista. Ehkä nuorin myös auttoi,(kuten minäkin) ja oli heillä enemmän rahaa käytössä? Kertoiko nuorin itse mitä on saanut?

Kyllä se kieltämättä vähän potutti, että pikkusiskoni sai 30 vuoden aikana kynittyä 150-200 te vanhemmilta. Asia kyllä huomioitiin perinnönjaossa siten, että sain 30 te enemmän.

Ja ennakkoperintönä yli 20 v auton, josta pikkusiskoni oli kovin katkera. Ihan tosi.



Itse otin opintolainaa ja jos rahaa tarvitsin lisää, niin kotoa sain lainata. Kaikki maksoin takaisin.

Nykyään ei enää niin, kun pärjään ihan hyvin palkkatuloillani. Pikkusiskoni kanssa en ole missään tekemisässä. Mielellään hän ottaisi kyllä vastaan avustuksia minulta.

Vierailija kirjoitti:

Äitini aikoi aikoinaan suosia sisartani kustannuskellani, koska hänellä on lapsia. Sanoin äidilleni, että jos niin tekee, sisareni ei peri minua. Minulla on omaisuutta kymmenkertaisesti verrattuna äitiini. 

Ilme oli näkemisen arvoinen. 😂

Äiti siis huomioi sinut vain siksi, että sisaruksesi ja tämän lapset saavat tulevaisuudessa rahasi. Ja olet tästä jotenkin ylpeä?

Vierailija kirjoitti:

Miten joku edes laskee että "joo, maaliskuussa toissavuonna oli ne 40 e kauppaostokset, sama homma toukokuussa. Huhtikuussa oli kotivakuutus ja puhelinlasku, elokuussa kävivät Tallinnassa ja sisaruksen matka maksettiin. Jouluna sai uudet talvikengät"

Kyllä sen huomaa laskemattakin kun juomisen takia työtön tuurijuoppo asuu vanhempien rahoittamaa isoa taloa, jonka vanhemmat on ensin taanneet, omalla rahalla remontoineet, ja nyt jo vuosia lapsensa lainojakin siitä maksaneet ostelee itselleen kaikenlaista kallista, ja lapsillekin aina 500€ lahjoja per pää. Kun on joulu tai synttärit.

risteilyillä käydään, vanhempien tuliterä autokin on ikuisuuslainassa. Ei tarvi paljon laskeskella mitään muutaman kympin kauppakasseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini aikoi aikoinaan suosia sisartani kustannuskellani, koska hänellä on lapsia. Sanoin äidilleni, että jos niin tekee, sisareni ei peri minua. Minulla on omaisuutta kymmenkertaisesti verrattuna äitiini. 

Ilme oli näkemisen arvoinen. 😂

Äiti siis huomioi sinut vain siksi, että sisaruksesi ja tämän lapset saavat tulevaisuudessa rahasi. Ja olet tästä jotenkin ylpeä?

Mä tekisin niin että en kuitenkaan jättäisi siskolle tai tämän lapsille mitään. Sanoisin vain jättäväni 🤷

Esimerkiksi 200 euroa kuukaudessa annettua rahallista avustusta on 10 vuodessa jo 24 000 euroa. Se ei ole mikään pikkusumma.

Ikävää, jos vanhemmat eivät tue lapsia tasapuolisesti tai vähintään avaa tilannetta jotenkin. 

Mitä ne arvokkaat aikuisiällä saadut lahjat ovat? Saan yleensä joululahjaksi kirjan, mutta muita lahjoja vanhempi ei minulle anna.

Vierailija kirjoitti:

Äitini aikoinaan eräänä juhannuksena mietti ruokapöydässä, että voisi testamentata kesämömökin sisarelleni, koska hänellä on lapsia tosin kuin minulla. 

Sanoin sitten, että siinä tapauksessa sanon sukulaisuhteen irti ja lakkaan vastaamasta puhelimeen. Asun siis lähellä äitiäni ja käyn auttamassa tosin kuin sisareni. Jopa sisareni parahti siinä kohtaa, ettei missään nimessä. Enkä usko äitini niin katalaa suunnitelmaansa toteuttaneen. 

Muuten ei uskovaisen juuri kannata pilvenreunalta kurkistella kuoltuaan.

Ei ole mitään pilvenreunaa. Kuollut on kuollut eikä ole millään tavalla enää elossa taikka läsnä. 

Odotas vaan kun mutsis alkaa höppänöitymään, jää sulta kesämökit saamatta. 

Varmaan olisin kateellinen, mutta en lähtisi asiasta tappelemaan. Olen itse kasannut itselleni pienen omaisuuden, enkä ole koskaan laskenut pärjäämistäni perinnön varaan. Ja ehkä se yksi sisarus on tarvinnut tukea enemmän kuin muut

Pahimmassa/parhaimmassa tapauksessa muut sisarukset eivät saa perinnöksi mitään ja sisar on saanut ennakkoperinnön jo aikapäivää sitten vaikkapa tontin joten ei perinnöisäkään nallekarkit mene kaikki aina tasan vaikka niin väitetäänkin.

Eli joku  saa 150 000 euron arvoisen tontin ja toiselle jää kusiset kalsarit

Veljeni rupesi aikoinaan riitelemään minun ja vanhempamme kanssa sellaisesta avusta, joka on tavanomaista, jota ei voi laskea ennakkoperinnöksi. Hän ei myöskään muistellut silloin itse aiemmin saamaansa apua. 

Vanhempamme pahasti tästä todella mielensä ja teki sellaisen testamentin, joka on perintöoikeuden mukainen muutenkin että rintaperillisille omaisuus jaetaan tasan. 

En tiedä tietääkö veljeni tämän testamentin olemassaolosta. Mutta toivottavasti vähentää halua aikanaan riidellä summista. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi, minkä ikäinen tahansa ei saisi edes pahoittaa mieltään jos tulee kohdelluksi epätasa-arvoisesti? En vanhempana edes ymmärrä tätä vaan kaikkia pyrin auttamaan ja pitämään samanarvoisesti.

Mutta kun ap:n kuvauksen perusteella heidän tilanteessaan ei ole kyse siitä, että lapsia olisi kohdeltu eriarvoisesti, vaan ennemminkin siitä että vanhempien taloudellinen tilanne on muuttunut sillä välillä kun ap on itse ollut lapsi siihen mennessä kun hänen nuorempi sisaruksensa on ollut lapsi. Vanhemmat ovat tukeneet molempia ihan yhtälailla senhetkisen omien taloudellistensa raamien puitteissa, ne vain on olleet paljon suuremmat silloin kun tuo sisarus oli itsenäistyvä nuori joka tarvitsee apua. 

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi 200 euroa kuukaudessa annettua rahallista avustusta on 10 vuodessa jo 24 000 euroa. Se ei ole mikään pikkusumma.

Ikävää, jos vanhemmat eivät tue lapsia tasapuolisesti tai vähintään avaa tilannetta jotenkin. 

Mitä ne arvokkaat aikuisiällä saadut lahjat ovat? Saan yleensä joululahjaksi kirjan, mutta muita lahjoja vanhempi ei minulle anna.

Jos vuosittainen kirjalahja maksaa noin 30 euroa, niin 7 vuoden lahjat ovat jo melkein yhden kuukauden 200 euron avustuksen arvoisia. Lahjoitukset lapsille olisivat tällöin rahallisesti aika eri tasolla, vaikka vanhemmat saattaisivat mieltää antaneensa kaikille lapsilleen lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi, minkä ikäinen tahansa ei saisi edes pahoittaa mieltään jos tulee kohdelluksi epätasa-arvoisesti? En vanhempana edes ymmärrä tätä vaan kaikkia pyrin auttamaan ja pitämään samanarvoisesti.

Mutta kun ap:n kuvauksen perusteella heidän tilanteessaan ei ole kyse siitä, että lapsia olisi kohdeltu eriarvoisesti, vaan ennemminkin siitä että vanhempien taloudellinen tilanne on muuttunut sillä välillä kun ap on itse ollut lapsi siihen mennessä kun hänen nuorempi sisaruksensa on ollut lapsi. Vanhemmat ovat tukeneet molempia ihan yhtälailla senhetkisen omien taloudellistensa raamien puitteissa, ne vain on olleet paljon suuremmat silloin kun tuo sisarus oli itsenäistyvä nuori joka tarvitsee apua. 

Mikä estää antamasta jotain tukea sille vanhemmalle lapselle myöhemmin, kun vanhempien taloudellinen tilanne paranee? Moni työssäkäyväkin elää aika niukasti.

Ei siskoni vanhemmiltaan saanut, kuin mikä hänelle kuuluikin, mutta testamentilla peri sukulaisemme. Minulta kysyttiin, haluanko moittia testamenttia, mutta en missään nimessä. Siskoni huolehti loppuun asti sukulaisestamme, eikä siskoni elämä ollut kovin onnellista muutenkaan, sotalapsena (isämme oli yh.), avioero nuorena, lapsen yh jne. Siskoni maksoi myös raskaan perintöveron perinnöstä.  Koska minä olen kasvanut käytännössä ainoana lapsena, en osaa olla kenellekään kade. Olin läheinen siskopuoleni kanssa aikuisena, meillä oli ikäeroa 13 vuotta. Rauha hänen sielulleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi, minkä ikäinen tahansa ei saisi edes pahoittaa mieltään jos tulee kohdelluksi epätasa-arvoisesti? En vanhempana edes ymmärrä tätä vaan kaikkia pyrin auttamaan ja pitämään samanarvoisesti.

Mutta kun ap:n kuvauksen perusteella heidän tilanteessaan ei ole kyse siitä, että lapsia olisi kohdeltu eriarvoisesti, vaan ennemminkin siitä että vanhempien taloudellinen tilanne on muuttunut sillä välillä kun ap on itse ollut lapsi siihen mennessä kun hänen nuorempi sisaruksensa on ollut lapsi. Vanhemmat ovat tukeneet molempia ihan yhtälailla senhetkisen omien taloudellistensa raamien puitteissa, ne vain on olleet paljon suuremmat silloin kun tuo sisarus oli itsenäistyvä nuori joka tarvitsee apua. 

Mikä estää antamasta jotain tukea sille vanhemmalle lapselle myöhemmin, kun vanhempien taloudellinen ti

Ai että vanhempien pitäisi maksaa samaan aikaan tukea nuoremmalle lapselle, joka sitä oikeasti tarvitsee, sekä vanhemmalle lapselle joka luultavasti on jo ihan oikeissa palkkatöissä itsekin? Kai heillä on oikeus itsekin käyttää rahojaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi, minkä ikäinen tahansa ei saisi edes pahoittaa mieltään jos tulee kohdelluksi epätasa-arvoisesti? En vanhempana edes ymmärrä tätä vaan kaikkia pyrin auttamaan ja pitämään samanarvoisesti.

Mutta kun ap:n kuvauksen perusteella heidän tilanteessaan ei ole kyse siitä, että lapsia olisi kohdeltu eriarvoisesti, vaan ennemminkin siitä että vanhempien taloudellinen tilanne on muuttunut sillä välillä kun ap on itse ollut lapsi siihen mennessä kun hänen nuorempi sisaruksensa on ollut lapsi. Vanhemmat ovat tukeneet molempia ihan yhtälailla senhetkisen omien taloudellistensa raamien puitteissa, ne vain on olleet paljon suuremmat silloin kun tuo sisarus oli itsenäistyvä nuori joka tarvitsee apua. 

Mikä estää antamasta jotain tukea sille vanhemmalle

Tuolla ajattelumallilla on ihan turha ihmetellä miksi tulee perheen sisäisiä jännitteitä.

Kerron lapsilleni kenelle annan mitäkin. Olen antanut lahjan valmistuneelle,kihlautuneelle, häälajan, kastelahjan. Annanko häälahjan verran rahaa lapselle joka ei mennyt naimisiin. Ostan lapsenlapsille syntymäpäivälahjat-annanko saman rahan lapsettomalle?

Olen tukenut harrastuksia, annanko rahaa hänelle joka ei harrasta mitään?

Ilahdun kun minut kutsutaan vierailulle, vien ruokalahjakortin ja kukkaset- entä kun toinen ei koskaan kutsu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi, minkä ikäinen tahansa ei saisi edes pahoittaa mieltään jos tulee kohdelluksi epätasa-arvoisesti? En vanhempana edes ymmärrä tätä vaan kaikkia pyrin auttamaan ja pitämään samanarvoisesti.

Mutta kun ap:n kuvauksen perusteella heidän tilanteessaan ei ole kyse siitä, että lapsia olisi kohdeltu eriarvoisesti, vaan ennemminkin siitä että vanhempien taloudellinen tilanne on muuttunut sillä välillä kun ap on itse ollut lapsi siihen mennessä kun hänen nuorempi sisaruksensa on ollut lapsi. Vanhemmat ovat tukeneet molempia ihan yhtälailla senhetkisen omien taloudellistensa raamien puitteissa, ne vain on olleet paljon suuremmat silloin kun tuo sisarus oli itsenäistyvä nuori joka tarvitsee apua. 

Myytti, että vanhemmat pyrkisivät tukemaan kaikkia lapsiaan yhtä lailla. Jollekin voidaan hyvin todeta, että omillaan pitää pärjätä, jos ikää on 18 vuotta. Toiselle taas maksetaan kaikki mahdollinen. Ei tuo riipu useinkaan rahatilanteesta, vaan on yksinkertaisesti huonoa vanhemmuutta.