Kameran pitäminen säännöllisesti pois päältä työmeetingeissä on epäammattimaista
Ymmärrettävää on, jos joku pitää joskus harvoin kameraa pois kun on vaikka kipeänä ja ei ole päässyt suihkuun tms.
Mutta pääsääntöisesti kameraa pois pitävät antavat epäammattimaisen kuvan itsestään, etenkin kun samassa meetissä on esimiehiä tai muita korkea-arvoisia yrityksen hierarkiassa.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sun ymmärryksesi tai ymmärtämättömyytesi ei kosketa omaa työpaikkaani. Meillä katsotaan yleensä jotain esitysmateriaalia eikä toisten lärvejä.
Joo, mutta epäilyttävää silti jos ei uskalla näyttää lärviänsä.
Lyödään työkavereiden kanssa aina vetoa kuka näyttää krapulaisimmilta maanantaisin. Otetaan todisteeksi kuvankaappaukset naamoista, joita äänestetään ja sitten eniten ääniä saanutta veikannut voittaa viikonloppupullon perjantaiksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä onneksi asiat ratkaisee, ei naama. Sieltä näytöltä seurataan kyseisen palaverin esitystä, ei muiden naamoja. Yhteyksien parantamiseksi ihan yleinen ohjeistus ja sääntö on, että kameroita ei lähtökohtaisesti pidetä päällä. Poikkeuksena ainoastaan isot työneuvottelut, joissa jokaisen osapuolen edustajat tyypillisesti käynnistävät kameran siksi aikaa, kun kokouksen alussa esittelevät itsensä. Tämän jälkeen kamerat sammutetaan pois häiritsemästä.
"Meillä onneksi asiat ratkaisee, ei naama." Tämä! Olen naisvaltaisessa työpaikassa, ja tällainen "sosiaalisuuden" ylikorostaminen on kyllä h*lvetistä, vaikka olen itse nainen. Asiat menee vähän niin ja näin, kunhan nyt ollaan "sosiaalisia". Tärkeintä minusta on, että muita ihmisiä kunnioitetaan ja otetaan huomioon, mutta se ei ole niin tärkeätä (vain puheissa), kunhan nyt ollaan "sosiaallisia". Mustamaalaavat kaikenlaisia etätyöitä ylipäätänsäkin, vaikka työmme on aivan mahdollista tehdä etänä ja sitä tehtiinkin koko korona-aikana. Sitten vielä kehtaavat väitää, että ovat mukamas niin "suvaitsevia".
Pitikin pikaisesti tutkia asiaa, tähänkin ongelmaan näyttää olevan AI ratkaisu jos joku haluaa välttämättä katsella kuvaa kuuntelevasta tai puhuvasta päästä.
Minä kyllä olen kertonut jo heti alussa kaikille osallistujille olevani sokea. Ihan sama mulle, jos joku ei kestä pällistelemättä naamaani palaverin ajan. Katselkoon vaikka toisiaan sitten. Olihan tämä mullekin tosi vaikeaa sokeutumisen jälkeen ja nyt kun tähän on pakolla joutunut tottumaan niin menee se näinkin. Ei ole kukaan vielä suoraan kehdannut tulla vinkumaan asiasta. En viitsi alkaa kuvata seinää ja on mahdotonta kohdistaa kameraa sopivasti omaan pärstään. Tuskin kovin monen maailma on tästä pahasti järkkynyt.
Etenkin kahdenkeskisissä keskusteluissa on hassua vaatia kokoaikaista kameran käyttöä. Onhan iät ajat puhuttu puhelimessa sujuvasti, vaikka ei ole naamavärkkiä nähty.
Vierailija kirjoitti:
Riippunee työpaikan etiketistä. Meillä se pitää kameran päällä joka puhuu (ja muut tekee samalla jotain muutakin työtä vaikka, esittää että ei), mutta puolison nörttitöissä ei ketään kiinnosta tuijottaa toistensa naamoja eikä kukaan koskaan pidä kameroita päällä.
Jos asiakkaita on mukana niin kamerat päällä toki.
Mä en tajua tota miksi asiakkaiden kanssa pitäisi laittaa kamerat päälle. Meilläkin on sama sääntö, että asiakaspalavereissa kamerat päälle. Siitä ei pidä kukaan kiinni, paitsi palaverin pj, koska ei ne asiakkaatkaan kameroita päällä pidä. Idioottimaista itse olla siinä pärstä esillä kun keskustelukumppani ei tee samaa. Meillä sentään pistetään kamera päälle kun esittäydytään (jos on uusia ihmisiä asiakkaiden päässä paikalla), mutta asiakkaat ei silloinkaan. Ja asiakkailla tarkoitan asiakasyritysten edustajia.
Onhan se kiinnostavaa, kun henkilö, jonka teams-valokuva esittää nuorta ja hoikkaa henkilöä, osoittautuu ylipainoiseksi ja keski-ikäiseksi, tai kun klo 8 alkavan tilaisuuden osallistuja muistuttaa silmien edessä roikkuvine hiuksineen jotain kauhuelokuvan hahmoa.
Vierailija kirjoitti:
Pitikin pikaisesti tutkia asiaa, tähänkin ongelmaan näyttää olevan AI ratkaisu jos joku haluaa välttämättä katsella kuvaa kuuntelevasta tai puhuvasta päästä.
Tätä meillä pelätään, vaikka kukaan ei sitä tekisi. Ei mitään luottoa henkilökuntaan. Vihaan sitä jatkuvaa toistoa, että "meillä on tarvetta nähdä toistemme fyysisesti luodaksemme kulttuuria" j.n.e., j.n.e. niin paljon, että olen ruvennut vihaamaan myös konttorilla käymistä, vaikka koronan loputtua hybridimalli ja 2-3 päivää konttorissa/viikko tuntui ihan OK:lta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikin pikaisesti tutkia asiaa, tähänkin ongelmaan näyttää olevan AI ratkaisu jos joku haluaa välttämättä katsella kuvaa kuuntelevasta tai puhuvasta päästä.
Tätä meillä pelätään, vaikka kukaan ei sitä tekisi. Ei mitään luottoa henkilökuntaan. Vihaan sitä jatkuvaa toistoa, että "meillä on tarvetta nähdä toistemme fyysisesti luodaksemme kulttuuria" j.n.e., j.n.e. niin paljon, että olen ruvennut vihaamaan myös konttorilla käymistä, vaikka koronan loputtua hybridimalli ja 2-3 päivää konttorissa/viikko tuntui ihan OK:lta.
"meillä on tarvetta nähdä toistemme fyysisesti luodaksemme kulttuuria" on vahva argumentti. Miten tiimihengen luominen onnistuu, jos ihmiset eivät näe toisiaan? Varsinkin etätöissä tämä korostuu. Katsekontaktilla on merkitystä, ja ilmeillä. Psykologiaa lukeneet tietää.
Ihminen, joka ei laita kameraa päälle...
- ei ole motivoitunut työhönsä
- ei ole kiinnostunut työpaikan me-hengestä/ihmisistä (huono asenne)
- ei ole kiinnostunut etenemään työssään (pitää näkyä ja kuulua, jos haluaa ylennyksen)
- tekee palaverin aikana jotain ihan muuta
- on todella epävarma itsestään/joku ulkonäkökompleksi
- ei kunnioita toisia etätyöntekijöitä, sosiaalisuus tärkeää mielenterveydelle
Todennäköisin syy on kuitenkin tuo, että tekevät palaverin aikana jotain muuta. Jotain ihan omia juttujaan.
Ihan normaalia, että kamera on kiinni. Säästää kaistaa ja keskittyminen helpompaa. Ainoastaan alussa auki, jos mukana on uusia ihmisiä. Kamerajankkaaja jankkaa huvikseen, ei oikeasti tiedä tai tunne työpaikkojen tapoja.
Meillä on firman puolesta ohje, että kamerat ja mikit pidetään kiinni, jotta asioiden käsittely ei häiriinny.
Kai se jossain kahvituokioissa, missä keskustellaan säästä on epäkohteliasta?
Ihmiset jotka liittyvät työpalaveriin linjalle hengailemaan kamerat ja mikrofoni suljettuna johtavat siihen että ollaan kohta kaikki takaisin toimistolla 8h päivässä.
Usein nämä kamerattomat ovat niitä kenen kontribuutio käsiteltävään asiaan jää muutenkin heikoksi. Mielestäni on ihan ok jos joku satunnaisesti sanoo että Hei, mä en nyt laita kameraa päälle kun olen autossa (tms) , mutta ihmiset jotka säännöllisesti näkyvät muulle työyhteisölle vain puhumattomina ikoneina voisivat miettiä toimintaansa.
Kamera pois, koska se syö kaistaa ja yhteys alkaa pätkimään. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin pätkivä ääni, josta ei saa selvää. Se videon laatukin on usein huono. Jos on tarve esitellä pärstäänsä, niin pieni esittely tai moikka kierros palaverin alkuun video päällä. Sen jälkeen kamerat kiinni. Ja mikki auki silloin kun on jotain sanottavaa.
Jos ei palaverin aikana sano sanaakaan, niin onko silloin oikea ihminen osallistumaan koko meetingiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ei laita kameraa päälle...
- ei ole motivoitunut työhönsä
- ei ole kiinnostunut työpaikan me-hengestä/ihmisistä (huono asenne)
- ei ole kiinnostunut etenemään työssään (pitää näkyä ja kuulua, jos haluaa ylennyksen)
- tekee palaverin aikana jotain ihan muuta
- on todella epävarma itsestään/joku ulkonäkökompleksi
- ei kunnioita toisia etätyöntekijöitä, sosiaalisuus tärkeää mielenterveydelle
Todennäköisin syy on kuitenkin tuo, että tekevät palaverin aikana jotain muuta. Jotain ihan omia juttujaan.
Kannatan kamera päällä ja minusta sitä on jossain määrin oikeus vaatiakin työoloissa, mutta tämä kirjoitus on inhottava. Mitä jos joku on todella epävarma itsestään/joku ulkonäkökompleksi? Auttaakohan loukkaaminen?
Ja sosiaalisus EI OLE niin hemmetin tärkeä kaikkien mielenterveydelle! Sosiaalisuutta ylikorostetaan räikeästi. Se on varmaan jossain määrin positiivista, JOS se on hyvänlaatuista. Nämä sosiiaallisuutta vaativat ekstrovertit eivät voi mitekään tajuta, että heidän kanssa sosialisoiminen ei välttämättä ole niin laadukasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sinun kaltaisten uteliaiden kyttääjien takia sitä ei pidetäkkään päällä. Ei kukaan jaksa niitä uteliaiden kyselyitä sen palaverin jälkeen että "mikä tuo oli siellä hyllyllä?" Mikä tuo ja tuo on?"
Hyllylle kannattaa koota sellaista hätkähdyttävää kirjallisuutta, että saa katsojat hiljaisiksi. Esim. Maon punainen kirja, Koraani, Leninin kootut, Taisteluni, Kinseyn raportti, miestenlehtien vuosikertoja, jne.
Mysö "unohdettu" preservatiivipaketti ym. alan rekvisiitta säväyttää positiivisesti.
Rouvan työpiste on kirjastohuoneessamme ja pödän takana on baarikaappini. Yleensä hän muistaa laittaa kaapin ovet kiinni, mutta kerran unohtui auki, paljastaen valikoiman koska kmerapakko ja suoraan näkymä olan yli sinne pyhimpään.
Duunissa kaffihuoneessa joku kollegatar oli hihittånyt "miehes on aika kaappijuoppo", johon toinen kollega oli todennut "minusta taas näytti siltä että varsinainen konössööri-hedonisti". Siinäpä ihmettelevät, eipä hetkauta millään muotoa. Pitäisi varmaan laittaa Mein Kampfit siihen hollille myös...
Vierailija kirjoitti:
Kamera pois, koska se syö kaistaa ja yhteys alkaa pätkimään. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin pätkivä ääni, josta ei saa selvää. Se videon laatukin on usein huono. Jos on tarve esitellä pärstäänsä, niin pieni esittely tai moikka kierros palaverin alkuun video päällä. Sen jälkeen kamerat kiinni. Ja mikki auki silloin kun on jotain sanottavaa.
Jos ei palaverin aikana sano sanaakaan, niin onko silloin oikea ihminen osallistumaan koko meetingiin.
Meillä on "meetingejä", joissa on yleisesti 20-30 ihmistä, toisinaan jopa 150 ihmistä. Ihan yhtä pakollista kaikille siitä huolimatta että max. 10 ihmistä puhuu. Ja kun 150 ihmistä laittaa kamerat päälle, ei siinä ole mitään järkeä. Alle 10 ihmisen, eli käytännössä oman tiimin, kesken saatetaan joskus laittaa kamerat, ja silloin useimmiten jokaisella on sanottavaakin.
Onneksi sun ymmärryksesi tai ymmärtämättömyytesi ei kosketa omaa työpaikkaani. Meillä katsotaan yleensä jotain esitysmateriaalia eikä toisten lärvejä.