Mitä tekisit jos huomaisit pienen tytön itkevän juuri lyhyiksi
leikattuja hiuksiaan? Etenkin jos käy ilmi että vanhempi oli pakottanut siihen hiustyyliin. Minä olen lapsuudessa ollut se itkijä ja muistan kun äiti puolusteli jollekin tutulle että hiukset on niin ohuet.
Kommentit (24)
Suuren ajattelijamme päivän viisauden valo paistakoon meidän kaikkien päälle Kiitos tästä 🙏
Niin rukoilkaamme
tästäkin vitsauksesta voi selvitä
gasassa on tytöllä pitkät hiukset huivin alla
Kaikkea sitä ihmiset viitsivät muistella. Mitä helvettiä siinä enää olisi tehtävissä? Lasu?
Mä sain luvan alkaa kasvattamaan pitkiä hiuksia kun koulu alkoi. Sitä ennen äiti leikkasi aina lyhkäsiksi.
Minulle pakotti ottamaan epämieluisat silmälasin sangat vaikka onkin siellä optikolla, että haluan erilaiset.
Kun olimme lapsia mummi tykkäsi leikata meille tytöille sellaisen pottapää kampaukset, muistan siskoni itkeneen että kaikilla muilla tytöillä oli kauniit,pitkät hiukset mutta meillä kattilapää kampaukset. 13 vuotiaana mummi taas puoliväkisin leikkasi vyötärölle ulottuvat hiukset korvan alapuolelle,muistan kuinka illalla itkin enkä halunnut aamulla kouluun, kyllä sitä vinoilua sai kuunnella,onneksi kasvoivat vuoden päästä yli olkapäiden enkä antanut leikata. Ja perustelut olivat kanssa "siistit,helpp pitää puhtaina"
En tekis mitään. En yleensäkään hyökkäile "pelastamaan" toisten itkeviä lapsia - esim. marketeissa saisikin juosta koko ajan jollekin apuun!
Ja ehkä hiukka kyseenalaistakin mennä itkevää lasta puolustamaan vanhemmiltaan.
Teen ihan saman kuin nähdessäni pienen pojan itkevän sitä, että ei saa uutta puhelinta kaupasta eli kävelen ohi ja ajattelen, että muutaman vuoden kuluttua tuotakin normaalin elämän mielipahaa käsitellään terapiassa, jonka minä veronmaksajana maksan.
Muistan koulusta sen sotkutukkaisen tytön, jonka hiukset oli aina takkuiset ja likaiset. Lapsen äiti sanoi äidilleni, että "Minna niin rakastaa pitkiä hiuksiaan eikä anna koskea niihin". Ehkä lyhyemmät hiukset olisi ollut parempi ratkaisu kuin ohuet haivenet aina sekaisin.
Mikähän pakkomielle yhteen aikaan oli leikata tytöille pottatukat varten tahtoaan? Itsekin olin pottatukan uhri. Kasvatin heti pitkät hiukset kun uskalsin sanoa äidille vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän pakkomielle yhteen aikaan oli leikata tytöille pottatukat varten tahtoaan? Itsekin olin pottatukan uhri. Kasvatin heti pitkät hiukset kun uskalsin sanoa äidille vastaan.
Koska tämä muoti oli? Isovanhempien lapsuuskuvissa 1920-luvulla tytöillä on polkkatukka, mutta pottakampauksia ei ole näkynyt.
"Onpa hiuksesi kauniit. Lyhyisiin hiuksiin kestää tottua hetki, mutta ne ovat helpot. Ei satu enää, kun harjaa takkuja pois eikä takkuja edes synny. Ne kasvaa nopeasti takaisin, jos kaipaat vielä myöhemmin pitkiä."
Vierailija kirjoitti:
Mikähän pakkomielle yhteen aikaan oli leikata tytöille pottatukat varten tahtoaan? Itsekin olin pottatukan uhri. Kasvatin heti pitkät hiukset kun uskalsin sanoa äidille vastaan.
Varmaan sellainen, että lapsi ei anna harjata takkuisia hiuksia ja se on joka päivä taistelua. Lyhyet hiukset on hyvä ratkaisu, pysyvät takuttomina ihan harjaamattakin.
Tai mikä pakkomielle siihen että tytöllä pitää olla lyhyt otsatukka, korvien päältä lyhyet ja niskasta tosi lyhyt. Muistan että jos ei äiti saanut tarpeeksi lyhyeksi kynittyä saksilla niin sitten otti isän partakoneen avuksi. Sadismia sanon minä.
Joo, mulla oli aina lyhyt tukka kanssa lapsena vaikka olisin tahtonut kasvattaa hiuksia. Nyt aikuisena on vihdoin kunnon letti.
Vierailija kirjoitti:
Kun olimme lapsia mummi tykkäsi leikata meille tytöille sellaisen pottapää kampaukset, muistan siskoni itkeneen että kaikilla muilla tytöillä oli kauniit,pitkät hiukset mutta meillä kattilapää kampaukset. 13 vuotiaana mummi taas puoliväkisin leikkasi vyötärölle ulottuvat hiukset korvan alapuolelle,muistan kuinka illalla itkin enkä halunnut aamulla kouluun, kyllä sitä vinoilua sai kuunnella,onneksi kasvoivat vuoden päästä yli olkapäiden enkä antanut leikata. Ja perustelut olivat kanssa "siistit,helpp pitää puhtaina"
13 vuotiaana olisin vetänyt pataan sitä, joka olisi kajonnut luvatta hiuksiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän pakkomielle yhteen aikaan oli leikata tytöille pottatukat varten tahtoaan? Itsekin olin pottatukan uhri. Kasvatin heti pitkät hiukset kun uskalsin sanoa äidille vastaan.
Koska tämä muoti oli? Isovanhempien lapsuuskuvissa 1920-luvulla tytöillä on polkkatukka, mutta pottakampauksia ei ole näkynyt.
1970-luvun lopussa itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän pakkomielle yhteen aikaan oli leikata tytöille pottatukat varten tahtoaan? Itsekin olin pottatukan uhri. Kasvatin heti pitkät hiukset kun uskalsin sanoa äidille vastaan.
Koska tämä muoti oli? Isovanhempien lapsuuskuvissa 1920-luvulla tytöillä on polkkatukka, mutta pottakampauksia ei ole näkynyt.
1970-luvun lopussa itsellä.
Katsoin äidin valokuvia tuolta ajalta, ei yhtäkään pottakampausta. Tosin äidin suvusta iso osa on maalta.
Hiukset on uusiutuva luonnonvara
tyylikäs tulee ja menee
Minä taas olin se joka meni omilla rahoilla heti kun mahdollista leikkaamaan hiukset lyhyeksi.