Mietin koko ajan olisiko lasten kanssa ilman miestä helpompaa. Kokemuksia onko?

Tunnen naisen joka on isänsä kasvattama ja se nainen on taas täysin kieroon kasvanut. Oisko niin että äidit osaavat kasvattaa tyttäriä ja isät poikia? Jos meinaan ovat yyhoita,

Vierailija kirjoitti:

Yyhoot hehkuttavat täällä energiaansa. Tilastot kertovat kuitenkin köyhyys-, uupumus-, ym. riskeistä.

Äiti ei voi olla isä, vaikka kuinka voimaantunut ja isää halveksiva olisikin. Antakaa lapsen ja isän suhteen rakentua rauhassa omanlaisekseen, ilman turhia päsmäröintejä. Lapsi tarvitsee molemmat.

No, esim minä olen tässä ketjussa hehkuttanut. En ole yh. Olemme lasten yhteishuoltajia lasten isän kanssa. Lasten isä jaksoi hoitaa paremmin tonttinsa, kun ei tarvitse olla niin paljon lasten kanssa. Nythän he ovat nimenomaan saaneet rakentaa omanlaisensa suhteen, kun en ole ollut samassa taloudessa päsmäröimässä, silloin kun lapset ovat siellä. Lisäksi minulla on aivan upea uusi puoliso, mies joka tekee paljon. Lapseni ovat läheisiä hänenkin kanssaan. Hän mm. opetti heidät ajamaan. Ajatella, lapset ovat saaneet kaksi isähahmoa! Mun lapset on jo isoja, erosta on aikaa kymmenen vuotta, joten puhun kokemuksesta, en toiveajattelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju osoittaa, miten KELA:n keinotekoiset ylisuuret, anteliaat asumistuet yksinhuoltajalisät käytännön tasolla särkevät perheitä tässä maassa. 

 

 Jokainen mies käytännössä kilpailee perheensä koossa pysymisestä KELA:n tukiaisia vastaan, jotka luovat vastavoimaa, keinotekoista velkarahoitettua vastavoimaa jotka pyrkivät repimään puolisoita erilleen. Näin asuntosjoittajakin voittaa ja pystyy allokoimaan asumistukiaisia 2 eri asuntoon. 

Tuota noin. Bruttopalkkani on noin 4500€. En saa mitään tukia. Ap

Tuo on kyllä täyttä höpö höpöä. Kelan tukien takia ei varmasti erota kyllä ne niin pienet on.  Oma puolisoni oli hyvätuloinen yrittäjä joka ei kuitenkaan suostunut maksamaan tuloihinsa suhteutettua elatusmaksua ja sossulle tämä oli ok?? Hänelle määrätty elatusmaksu oli vain vähän suurempi kuin kelan elatustuki vaikka hänen tulojensa perusteella olisi pitänyt olla paljon suurempi. Siitäkin huolimatta ja monesta muusta syystä ero oli suuri helpotus. Joo totta kai oli välillä tiukkaa mutta selvittiin ja onneksi sain töitä. Eli voit miettiä paljonko noi kelan tuet merkkasi kun olivat niin pienet ja myös sitä että vaikka tulot jäivät pieniksi niin siitäkin huolimatta ero oli se parempi vaihtoehto niin lapsille kuin minulle!!

Taloudellisesti vaikeampaa ainakin. Sitten tämä 50/50 yhteishuoltajuus. Kummankaan ei tarvi maksaa elareita ja lapset elää matkalaukkuelämää kahden kodin välillä eli heille ero on raskasta.

Itsellä on enemmän vapaa-aikaa, mutta ei ole rahaa harrastaa mitään. Kellon tarkkuudella vahdittava, että viennit ja haut menee täsmälleen oikeudessa sovittuna aikoina. 

Juhlapyhät menee myös vuorovuosin. Joulu ilman lapsia on etenkin raskasta.

Kai se riippuu suhteesta. Mun ex oli yks riippakivi, ei auttanut edes pariterapia. Oli tosi ilkeä mulle, pelas hirveitä summia ulosottoon ja valehteli ihan kaikesta. Ero oli todellinen helpotus. Pelkästään lasten kanssa niin paljon helpompaa. Olen yksinhuoltaja kun ei siitä edes isäksi ollut lapsilleen.

Voisin kuvitella, että kaikista helpoin tilanne ois viikko-viikko. Joka toinen viikko lasten kanssa ja joka toinen viikko omaa elämää ja aikaa uuden rakkaan kanssa. Toisiksi helpointa varmaankin yhdessä lasten isän kanssa hyvässä parisuhteessa. Rankinta lasten isän kanssa yhdessä huonossa suhteessa. Tässä järjestyksessä. Elämä siis kevenee joka tapauksessa eron myötä jos suhde on aivan hirveä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa.  Koita parikuukautta mm maksaa maksut.

Niin siinä se selviää kuinka itsenäinen voimaantuma nainen olet.

En ymmärrä tätä kommenttia. Elin ennen tätä liittoa vuosikausia yksin, jolloin maksoin tietenkin kaikki maksuni, ihan yksin ja ihan itse. Nyt maksamme kaiken puoliksi, mutta niin että minä hoidan sen käytännön laskujen maksamisen yhteiseltä taloystililtä. Eron jälkeen mies maksaisi toki elareita lapsista, niillä katettaisiin hänen osuutta. Ap

 

Jos eroat, ei ole enää sitä yhteistä tiliä, jolta maksat laskut.

 

Toisaalta voi myös muuttaa halvempaan asuntoon eikä tarvitse maksaa sen miehen syömisiä. Lasten menoistahan miehen pitäisi maksaa osansa eron jälkeenkin, joko elar

Ei niitä elareita tule, jos on yhteishuoltajuus, mihin nykyään aina pyritään. Jos miehellä on pienempi palkka, nainen maksaa elarit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampi eronnut kaveripiirissä ja en ole kyllä kenenkään kuullut valittavan. Päin vastoin vaikuttavat energisemmiltä ja iloisemmilta. Yhteiset illat ei mene enää ukkojen saamattomuudesta valittamiseen vaan pidetään hauskaa ja nauretaan sekä itketään tätä elämän vuoristorataa. Ihan kuin musta pilvi olisi pään yläpuolelta hävinnyt.

Enkä nyt sitä sano, että erossa ei ole mitään huonoja puolia. Varmasti on. Jokaisella on niitä hetkiä, että tuntee itsensä yksinäiseksi. Sitten kuitenkin muistaa, että ei siitä miehestäkään saanut tukea ja ihan yhtä yksinäiseksi sitä suhteessakin tunsi itsensä.

Minusta tuntui eron jälkeen juuri tuolta kuin kuvasit kavereitasi. Eikä se musta pilvi ole tullut takaisin kymmenessä vuodessa. Ainoa mitä kadun erosta on se, että en eronnut aiemmin. Harmi, että liian pitkään meni lasten lapsuusvuosista täysipainoisesti nauttimisen

Sama. Ainoa asia mikä kadutti jälkikäteen etten aiemmin lähtenyt lasten kanssa. Varsinkin vanhin joka sai lapsista eniten kaikkea ikävää huutoa ja uhkailua ym. ja joka vieläkin oireilee, käy terapiassa. Kyllä ero paras myös lasten kannalta joilla koko elämä vielä edessä ja kaikki pelkoa aiheuttavat traumat jäisivät pienemmiksi kyn ymmärtää sen ettei mikään tule muuttumaan paremmaksi ja ero ainoa oikea ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisesti. Mutta sitten lapset ovat todennäköisesti isällä osan ajasta, kuten joka toisen joulun. Hyvänä puolena kyllä sinulla on omaa aikaa. Joudutte sopimaan suunnitelmista, isän nimi tarvitaan papereihin jne. Isän uusi vaimo tulee ehkä nopeastikin kuvioihin. 

Isän nimi tarvitaan vain jos on yhteishuoltajuus. Isä saa hankkia uuden vaimon kuvioihin ihan niin nopeasti kuin haluaa. Se ei muille kuulu eikä ole muiden saneltavissa. 

Nykyään yhteishuoltajuus on normi. Äiti saa yksinhuoltajuuden vain jos isä ei ole kelvollinen huoltajaksi tai ei halua huoltajuutta. Elareiden vuoksi isät myös mieluusti haluavat huoltajuuden. Luonnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän ihmiset on niin itsekkäitä. Juu varmasti sinulle olisi helpompaa ja kivempaa. Ja juu miehet on laiskoja ja entistä itsekkäämpiä.

Entäs lapsesi? Ehkä he vielä haluavat elää isinkin kanssa eivätkä koe tilannetta huonona. 

Minäkin raahaan aikuista ihmistä mukanani mutta teen sen lapseni vuoksi, ettei pienen tarvitse reissata kahta kotia ja saa elää ns ydinperhe-elämässä aikuisikään. Iskä on lapsen mielessä kiva ja ihana. Joskus vituttaa enemmän, toisinaan vähemmän mutta aikuinen ihminen selviää semmoisista tunteista. 

Minusta lapsiperheissä ainoa hyväksyttävä syy erota on väkivalta tai alkoholismi. Erota ehtii 18v päästäkin. 

 

Itsekkyys ei ole huono asia. Miksi se olisi jotenkin ihailtavaa, että uhraat ison osan elämästäsi palvellen ihmistä, joka e

Jos lapset itkee että "älkää huutako", niin olisit sinä edes ollut hiljaa. Kukaan yksin riitele ja huuda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa.  Koita parikuukautta mm maksaa maksut.

Niin siinä se selviää kuinka itsenäinen voimaantuma nainen olet.

En ymmärrä tätä kommenttia. Elin ennen tätä liittoa vuosikausia yksin, jolloin maksoin tietenkin kaikki maksuni, ihan yksin ja ihan itse. Nyt maksamme kaiken puoliksi, mutta niin että minä hoidan sen käytännön laskujen maksamisen yhteiseltä taloystililtä. Eron jälkeen mies maksaisi toki elareita lapsista, niillä katettaisiin hänen osuutta. Ap

Että pistäisit ukon pihalle, jotta sinun olisi mukavampi olla? Näissä tapauksissa en hyväksy elareita.

 

 

Ei siihen sun hyväksymisiä tarvita. Lain mukaan olet elatusvelvollinen oli eron syy mikä hyvänsä. Elatusmaksu on lapselle, taj

Ei tarvi maksaa elatusmaksuja, jos isä hakee myös lasten huoltajuutta ja äidillä on 4500 euron palkka. 

Äidilläkin on oikeus olla onnellinen. Äidin ei tarvitse omaa elämäänsä uhrata.

Niin kuin tuolla jo joku kirjoitti, mieluummin yksin kuin yksin parisuhteessa.

Eli kyllä, on helpompaa ilman miestä.

Olet jo nyt yksin.

Vaikea ennustaa kuinka käy eron jälkeen. Vaihtoehtoja on niin monia.

Kun eroaa, niin on hyväksyttävä se, että joutuu eroon myös lapsistaan osaksi aikaa. 

Nykyään yhteishuoltajuus on normi. En ole tuntenut yhtään yksinhuoltajaa. Lapset reissaavat kahta kotia. Nainen maksaa paremmin toimeentulevana elareita, koska yleensä naisella on koulutus. Jos ikävästi käy, mies jää tahallaan työttömäksi.

Kaikissa liitoissa on vaikeat vuotensa. Mies kyllä lupasi minulle, että jos eroamme, hän ei alkaisi tappelemaan lapsistamme. En eronnut, koska meillä ei ollut riitaa, alkoholismia, väkivaltaa. Korkeintaan kyse oli pikkulapsiperhearjen väsyttämistä vanhemmista ja tiesin että parempaa suuntaan ollaan menossa, kun lapset kasvavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa.  Koita parikuukautta mm maksaa maksut.

Niin siinä se selviää kuinka itsenäinen voimaantuma nainen olet.

En ymmärrä tätä kommenttia. Elin ennen tätä liittoa vuosikausia yksin, jolloin maksoin tietenkin kaikki maksuni, ihan yksin ja ihan itse. Nyt maksamme kaiken puoliksi, mutta niin että minä hoidan sen käytännön laskujen maksamisen yhteiseltä taloystililtä. Eron jälkeen mies maksaisi toki elareita lapsista, niillä katettaisiin hänen osuutta. Ap

 

Jos eroat, ei ole enää sitä yhteistä tiliä, jolta maksat laskut.

 

Toisaalta voi myös muuttaa halvempaan asuntoon eikä tarvitse maksaa sen miehen syömisiä. Lasten menoistahan miehe

 

Elatuksesta maksetaan maksukyvyn mukaan. Se jolla on isompi palkka, maksaa enemmän. Eli, jos lähillä on isommat tulot, etä maksaa vähemmän. Toki toisinkin voidaan sopia, mutta ei siihen ole pakko suostua. 

Mua väsytti töiden jälkeen niin mies haki lapsen päiväkodista, teki ruuan. Leikin lapsen kanssa. Sitten mies laittoin lapsen nukkumaan. Niin, olisiko helpompaa ilman miestä? Ei. Olisi ihan paskaa ja yksinäistäkin. 

On helpompaa

Lainaus: Ei tarvi maksaa elatusmaksuja, jos isä hakee myös lasten huoltajuutta ja äidillä on 4500 euron palkka. 

Mun vastaus: Älä höpise, kun et oikeasti tiedä. Mun palkka on 6500e. Olen lähiäiti. Yhteishuoltajuus. Exäni tietenkin maksaa elatusmaksua, koska en ole yksin velvollinen maksamaan yhteisistä lapsista. Exän palkka on yli 100ke vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Mua väsytti töiden jälkeen niin mies haki lapsen päiväkodista, teki ruuan. Leikin lapsen kanssa. Sitten mies laittoin lapsen nukkumaan. Niin, olisiko helpompaa ilman miestä? Ei. Olisi ihan paskaa ja yksinäistäkin. 

No sinähän et ole lainkaan samassa tilanteessa kuin ap tai me muut samanlaisesta liitosta eronneet. Miksi edes vastasit. Olisi minullakin kamalaa, jos eroaisin nykyisestä miehestäni. Hän tekee kotitöitä käskemättä, ei kettuile, huomioi, ottaa vastaan palautetta, osaa huomioida naisen sängyssä, on paras ystäväni. Eihän sellaisesta tyypistä halua erota.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ennustaa kuinka käy eron jälkeen. Vaihtoehtoja on niin monia.

Kun eroaa, niin on hyväksyttävä se, että joutuu eroon myös lapsistaan osaksi aikaa. 

Nykyään yhteishuoltajuus on normi. En ole tuntenut yhtään yksinhuoltajaa. Lapset reissaavat kahta kotia. Nainen maksaa paremmin toimeentulevana elareita, koska yleensä naisella on koulutus. Jos ikävästi käy, mies jää tahallaan työttömäksi.

Kaikissa liitoissa on vaikeat vuotensa. Mies kyllä lupasi minulle, että jos eroamme, hän ei alkaisi tappelemaan lapsistamme. En eronnut, koska meillä ei ollut riitaa, alkoholismia, väkivaltaa. Korkeintaan kyse oli pikkulapsiperhearjen väsyttämistä vanhemmista ja tiesin että parempaa suuntaan ollaan menossa, kun lapset kasvavat.

Tässä on ap oikeastaan koko ketjun ainoa kunnon pointti toiselta kannalta. Jos eroat, joutunet välillä olemaan erossa lapsista jouluna. Lisäksi kannattaa pohtia etukäteen mitä tunteita se sinussa herättää, jos exäsi ja lastesi elämään tulee uusi nainen. Kestätkö, ettet pääse vaikuttamaan exäsi elämään? Entä sen, että siellä toisessa kodissa ei kasvateta lapsia sinun sääntöjesi mukaan? Itselleni nämä eivät ole olleet ongelmia. Olen jopa oppinut nauttimaan lapsettomista jouluista. Mieheni exälle taas sopeutuminen oli todella rankkaa. Hänen oli hyvin vaikea ymmärtää, että meillä lapsensa ei ole se ainokainen jonka ympärillä kaikki voi pyöriä emmekö voi antaa yhdelle koko ajan erivapauksia. Hänelle oli myös vaikeaa ymmärtää, että meidän uusperheen koti on vain meidän, vaikka lapsensa täällä vuoroviikoin asuukin. Että vaikka lapsi saa tulla ja mennä omilla avaimillaan ilmoittamatta, hän ei saa tulla tänne noin vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ennustaa kuinka käy eron jälkeen. Vaihtoehtoja on niin monia.

Kun eroaa, niin on hyväksyttävä se, että joutuu eroon myös lapsistaan osaksi aikaa. 

Nykyään yhteishuoltajuus on normi. En ole tuntenut yhtään yksinhuoltajaa. Lapset reissaavat kahta kotia. Nainen maksaa paremmin toimeentulevana elareita, koska yleensä naisella on koulutus. Jos ikävästi käy, mies jää tahallaan työttömäksi.

Kaikissa liitoissa on vaikeat vuotensa. Mies kyllä lupasi minulle, että jos eroamme, hän ei alkaisi tappelemaan lapsistamme. En eronnut, koska meillä ei ollut riitaa, alkoholismia, väkivaltaa. Korkeintaan kyse oli pikkulapsiperhearjen väsyttämistä vanhemmista ja tiesin että parempaa suuntaan ollaan menossa, kun lapset kasvavat.

Tässä on ap oikeastaan koko ketjun ainoa kunnon pointti toiselta kannalta. Jos eroat, joutunet välillä olemaan erossa lapsista j

En minäkään kyllä käsitä miksi teidän koti ei ole lapsen koti, vaikka lapsi on teillä vuoroviikkovanhemmuuden vuoksi joka toisen viikon. Mahtaa olla kiva ja tervetullut olo lapsella, kun korostetaan, että tämä ei ole sinun koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ennustaa kuinka käy eron jälkeen. Vaihtoehtoja on niin monia.

Kun eroaa, niin on hyväksyttävä se, että joutuu eroon myös lapsistaan osaksi aikaa. 

Nykyään yhteishuoltajuus on normi. En ole tuntenut yhtään yksinhuoltajaa. Lapset reissaavat kahta kotia. Nainen maksaa paremmin toimeentulevana elareita, koska yleensä naisella on koulutus. Jos ikävästi käy, mies jää tahallaan työttömäksi.

Kaikissa liitoissa on vaikeat vuotensa. Mies kyllä lupasi minulle, että jos eroamme, hän ei alkaisi tappelemaan lapsistamme. En eronnut, koska meillä ei ollut riitaa, alkoholismia, väkivaltaa. Korkeintaan kyse oli pikkulapsiperhearjen väsyttämistä vanhemmista ja tiesin että parempaa suuntaan ollaan menossa, kun lapset kasvavat.

Tässä on ap oikeastaan koko ketjun ainoa kunnon pointti toiselta kannalta. Jos

 

Luehan tarkemmin. Kirjoitin:  Hänelle oli myös vaikeaa ymmärtää, että meidän uusperheen koti on vain meidän, vaikka lapsensa täällä vuoroviikoin asuukin. Että vaikka lapsi saa tulla ja mennä omilla avaimillaan ilmoittamatta, hän ei saa tulla tänne noin vain. 

 

Tuossa hän -sana viittaa lapsen äitiin. Meidän -sana sisältää lapsenkin. Lapsen koti tämä tietenkin on. Lapsen äiti luuli, että hän saa tulla tänne miten lystää, koska tämä on lapsen koti. Että tämä on jotenkin ex-vaimonkin reviiriä. Ei ole. Tämä on lapsen reviiriä, mutta ei hänen äitinsä.