Mikä ajatus auttaa, kun tuntuu ettei jaksa enää?

Minulla ei auta muu kuin se, että lähden kävelylle. Tuleekin käveltyä aika pitkiä lenkkejä.

Kaikki muuttuu. Oli aika kun ei ollut tuollaisia ajatuksia ja tulee myös aika kun nuo ajatukset ovat lähteneet. 

Se väli vain pitää jaksaa ja on kuitenkin pieni osa elämästä.

Askel kerrallaan eteenpäin. 

Se, että on pakko jaksaa

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei auta muu kuin se, että lähden kävelylle. Tuleekin käveltyä aika pitkiä lenkkejä.

Pimeässä loskassa ei ole kiva kävellä.

Se että kohta on pääsiäinen, siihen on aikaa mutta voi tunnelmoida keväällä. Sitä ei ole pakko viettää, mutta miettii niitä hauskoja koristeita ja mielenkiintoisia kevään värejä, luontoakin. Siellä on pastellia höyhentä mm. Tämä talviaika ei oikein sovi muillekaan, ellei ole talvi-ihminen. Ajattele että keväällä tuntuu kuin Eurooppa olisi palannut Suomeen ja aurinko. Voit tutkia eri asioita sillä aikaa ja eri maita.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muuttuu. Oli aika kun ei ollut tuollaisia ajatuksia ja tulee myös aika kun nuo ajatukset ovat lähteneet. 

Se väli vain pitää jaksaa ja on kuitenkin pieni osa elämästä.

Mutta entä jos ei muutu kuin vain huonompaan suuntaan..? Jos ei esimerkiksi ikinä pääse sukupuolenkorjaukseen ja ei millään pysty elämään siinä väärässä kehossa loppuun asti? Ei silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin itsari...

Hetki ja päivä kerrallaan, vaikka niin kliseiseltä kuulostaakin. 

Tämä talvi on ollut poikkeuksellisen pitkä ja rasittava. Uutiset on poikkeuksetta huonoja. Välillä pitää olla jotain positiivista että jaksaa.

Vaikka en nuppilääkkeitä suosi niin joskus ihan paikallaan, toviksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muuttuu. Oli aika kun ei ollut tuollaisia ajatuksia ja tulee myös aika kun nuo ajatukset ovat lähteneet. 

Se väli vain pitää jaksaa ja on kuitenkin pieni osa elämästä.

Mutta entä jos ei muutu kuin vain huonompaan suuntaan..? Jos ei esimerkiksi ikinä pääse sukupuolenkorjaukseen ja ei millään pysty elämään siinä väärässä kehossa loppuun asti? Ei silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin itsari...

Itsari ei ole koskaan vaihtoehto. Mikäli haluaa korjausleikkauksen,pitää miettiä ihan syvältä asti miksi sen haluaa, mikä on ajanut siihen että oma keho tuntuu vieraalta. Hoitaa juurisyytä ensin,koska korjausleikkaus ei poista juurisyytä mihinkään vaan se kulkee mukana niin kauan että sen hoitaa.

Saa surra ja olla onneton. Jossain vaiheessa kun on tarpeeksi kauan murehtinut, siihen saman aiheen miettimiseen päivästä toiseen kyllästyy ja siitä pääsee yli. Kokemusta on. 

Myös horisonttiin/tähtitaivaalle tuijottelu auttaa, kun tajuaa oman pienuutensa. On lohduttavaa ajatella, ettei omalla kohtalollani ole oikeastaan väliä muille kuin itselleni. 

Kolmas on elämästä nauttiminen: syön hyvää ruokaa, katson sarjoja, nukun pitkään.  

Elämän ei tarvitse aina tuntua ihmeellisen ihanalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muuttuu. Oli aika kun ei ollut tuollaisia ajatuksia ja tulee myös aika kun nuo ajatukset ovat lähteneet. 

Se väli vain pitää jaksaa ja on kuitenkin pieni osa elämästä.

Mutta entä jos ei muutu kuin vain huonompaan suuntaan..? Jos ei esimerkiksi ikinä pääse sukupuolenkorjaukseen ja ei millään pysty elämään siinä väärässä kehossa loppuun asti? Ei silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin itsari...

 

Itsari ei ole koskaan vaihtoehto. Mikäli haluaa korjausleikkauksen,pitää miettiä ihan syvältä asti miksi sen haluaa, mikä on ajanut siihen että oma keho tuntuu vieraalta. Hoitaa juurisyytä ensin,koska korjausleikkaus ei poista juurisyytä mihinkään vaan se kulkee mukana niin kauan että sen hoitaa.

Oletko siis sitä mieltä että sukupuoliristiriita paranee terapialla 

Mulla autto pahimmillaan vaan se, että lasten takia oli pakko jaksaa. Tein sillon turvasuunnitelman psyk hoitajan kanssa ja siinä oli kohta mihin piti kirjottaa syyt miksi haluaa elää niin mulla ei ollut syitä miksi haluan, mut oli se yksi syy miks on pakko. BDI pisteet oli tollon 44 ja tähän hetkeen oli pitkä matka, mut nyt 2,5v myöhemmin voin hyvin ja haluun elää monestakin syystä. 

Tää ei varsinaisesti varmaan paljon auta aptä, mutta ehkä tästä voi nähdä sen, et vaikka sitä ei uskois niin joku päivä noi tän hetkiset tunteet voi olla mennyttä aikaa ja niitä ei enää oikein osaa edes käsittää. Ja sit sitä kiittää, et on vielä elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muuttuu. Oli aika kun ei ollut tuollaisia ajatuksia ja tulee myös aika kun nuo ajatukset ovat lähteneet. 

Se väli vain pitää jaksaa ja on kuitenkin pieni osa elämästä.

Mutta entä jos ei muutu kuin vain huonompaan suuntaan..? Jos ei esimerkiksi ikinä pääse sukupuolenkorjaukseen ja ei millään pysty elämään siinä väärässä kehossa loppuun asti? Ei silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin itsari...

Ikuisuus on melko pitkä aika. Et voi tietää ettetkö ikinä pääsisi korjaukseen. Kuolla ehtii aina myöhemminkin. Sama ensin katsoa miten elämässä käy. 

 

Se että jos toinen vaihtoehto on kuolema, niin silloin elämässä ei ole enää pahemmin mitään riskejä. Voi esimerkiksi muuttaa vaikka Ruotsiin ja kokeilla jos siellä pääsisi helpommin korjaukseen. Luulen että pääsee. Ei ole oikein mitään menetettävää tuossa vaiheessa. Ihminen joka miettii kuolemaa, on oikeastaan täydellisen vapaa tekemään ihan mitä lystää. 

 

Itse varmaan ainakin ennen hirttäytymistä, ottaisin kaikki mahdolliset pikavipit, häipyisi rahojen kanssa jonnekkin Aruballe ja katsoisin tulisiko siitä vaikka parempi mieli. Jotain sieniä vois myös kokeilla, ne kuulemma joitain auttaa.

Itseäni auttaa nukkuminen, hyvä ravinto, ulkoilu, ajan ottaminen itselle (teen jotain mistä pidän, esim. katson leffaa omassa sängyssä). Ajattelu, että selviän nyt tästä hetkestä, enkä mieti huomista. Ja vähentää elämästä kaiken kuormittavan, minkä vaan voi. Töissä himmaa ja tekee välttämättömän. 

 

No, ikinä en ole ollut syvästi masentunut tai itsetuhoinen, mutta äärimmäisen väsynyt/ burn outin partaalla monesti. 

Luonto parantaa mielen.se tuli todistettua, kun tuttuni pitkän masennusjakson jälkeen. Hän lähti lenkille, aluksi rauhassa, nyt jo avantoui monta kertaa viikossa. Myös ruokavalio meni uusiksi, sokerin jätti pois, samoin liian hiilihydraarin. Olo on nyt hyvä. Ette usko kuinka pohjalta hän nousi. 

Pikavipeissä yms on se paha, että niiden jälkeen on sitten tilanne entistä toivottomampi. Itse oon siis fyysisesti sairas, vaikeasti työllistyvä työtön. Rahalla en pysty muuttamaan mitään olosuhteitani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei auta muu kuin se, että lähden kävelylle. Tuleekin käveltyä aika pitkiä lenkkejä.

Pimeässä loskassa ei ole kiva kävellä.

Pimeää ei kyllä Oulussakaan enää ole vasta kuin klo 18 jälkeen. Pyörätiet ovat kuivat.