Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ajatus auttaa, kun tuntuu ettei jaksa enää?
Kommentit (53)
Se miten paljon mun vanhemmat rakastaa mua. Mä haluan tehdä heidät onnelliseksi ja ylpeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikavipeissä yms on se paha, että niiden jälkeen on sitten tilanne entistä toivottomampi. Itse oon siis fyysisesti sairas, vaikeasti työllistyvä työtön. Rahalla en pysty muuttamaan mitään olosuhteitani.
No sitten ehkä niitä sieniä. Niitä löytyy Suomenkin luonnosta.
Että kuolla ehtii huomennakin. Tai ylihuomenna.
alamäet kuuluu elämään ja arki on joskus tylsää. sosiaalinen media kannattaa nyt ainakin jättää pois alkuun ja opetella tykkäämään itsestään on toinen. jos huomaat kuinka huipputyyppi olet, niin kaikki on kivempaa. anna itsellesi mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei auta muu kuin se, että lähden kävelylle. Tuleekin käveltyä aika pitkiä lenkkejä.
Pimeässä loskassa ei ole kiva kävellä.
Pimeää ei kyllä Oulussakaan enää ole vasta kuin klo 18 jälkeen. Pyörätiet ovat kuivat.
Ai no niin ne teillä Oulussa on :D meillä ei, eikä ole edes pyöräteitä...
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuo turvasuunnitelma on...
Se on sellanen suunnitelma joka tehdään itsetuhosten tai mahdollisesti itsetuhosten asiakkaiden kanssa ainakin psyk puolen hoidossa. En enää muista kunnolla mitä siihen tuli, mut ainaki siinä oli kohta johon pysty kirjottaa ne läheiset keneen voi ottaa yhteyttä jos alkaa oleen itsetuhonen ja sit ihan ammattiapu ja kriisipaikan yhteystiedot.
Eli käytännössä siinä mietittiin valmiiks paperille mitä kautta ottaa millonki apua jos sitä alkaa olemaan itsetuhonen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitko tukea läheisiltä, jos puhuisit heidän kanssaan?
Mä sairastan vaikeaa masennusta ja tiedän nuo kuoleman ajatukset. Mutten voisi tehdä itselleni mitään just mun läheisten takia.
Terapeuttini on mun "kainalosauva", joka auttaa eteenpäin. Ehkä sullakin olisi hyvä olla terapiasuhde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttuu. Oli aika kun ei ollut tuollaisia ajatuksia ja tulee myös aika kun nuo ajatukset ovat lähteneet.
Se väli vain pitää jaksaa ja on kuitenkin pieni osa elämästä.
Mutta entä jos ei muutu kuin vain huonompaan suuntaan..? Jos ei esimerkiksi ikinä pääse sukupuolenkorjaukseen ja ei millään pysty elämään siinä väärässä kehossa loppuun asti? Ei silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin itsari...
Miksi miinuspeukut? Oletteko siis sitä mieltä että ihmisen pitää vaan elää väärässä kehossa vaikka se on nöyryyttävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttuu. Oli aika kun ei ollut tuollaisia ajatuksia ja tulee myös aika kun nuo ajatukset ovat lähteneet.
Se väli vain pitää jaksaa ja on kuitenkin pieni osa elämästä.
Mutta entä jos ei muutu kuin vain huonompaan suuntaan..? Jos ei esimerkiksi ikinä pääse sukupuolenkorjaukseen ja ei millään pysty elämään siinä väärässä kehossa loppuun asti? Ei silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin itsari...
Miksi miinuspeukut? Oletteko siis sitä mieltä että ihmisen pitää vaan elää väärässä kehossa vaikka se on nöyryyttävää
En antanut miinuspeukkuja. Pahoittelen, on tosi vaikea samaistua tilanteeseesi. Toivottavasti pääset jossain vaiheessa leikkaukseen ja saat siitä avun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttuu. Oli aika kun ei ollut tuollaisia ajatuksia ja tulee myös aika kun nuo ajatukset ovat lähteneet.
Se väli vain pitää jaksaa ja on kuitenkin pieni osa elämästä.
Mutta entä jos ei muutu kuin vain huonompaan suuntaan..? Jos ei esimerkiksi ikinä pääse sukupuolenkorjaukseen ja ei millään pysty elämään siinä väärässä kehossa loppuun asti? Ei silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin itsari...
Miksi miinuspeukut? Oletteko siis sitä mieltä että ihmisen pitää vaan elää väärässä kehossa vaikka se on nöyryyttävää
En antanut miinuspeukkuja. Pahoittelen, on tosi vaikea samaistua tilanteeseesi. Toivottavasti pääset jossain vaiheessa leikkaukseen ja saat siitä avun.
Kiitos. Korjaus on ainoa toivoni elämässä. En ole ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisitko tukea läheisiltä, jos puhuisit heidän kanssaan?
Mä sairastan vaikeaa masennusta ja tiedän nuo kuoleman ajatukset. Mutten voisi tehdä itselleni mitään just mun läheisten takia.
Terapeuttini on mun "kainalosauva", joka auttaa eteenpäin. Ehkä sullakin olisi hyvä olla terapiasuhde?
Voimia sinulle.
itsekin terapiassa.
Haaveile! Kuvittele, millaista elämäsi on sitten, kun asiat ovat toivomallasi tavalla.
Sitten käännä katse nykypäivään, ja etsi asioita, jotka ovat jo merkkejä paremmasta. Etsi asioita, jotka ovat ihan ok, joiden kohdalla elämäsi kipukohdat eivät ole läsnä. Voitko tehdä niitä lisää? Voitko kuroa miniaskelin kiinni sitä eroa haave-elämäsi ja tämän päivän välillä?
Valitse kiinnityä niihin hyviin asioihin. Makustele niitä, etsi aina uusia edistymisaskeleita polulla kohti sitä sinun haave-elämääsi. Muista välillä myös katsoa taaksepäin ja huomaa, kuinka paljon olet edistynyt. Ja jos tulee takapakkia, kiitä itseäsi, että olet kuitenkin yhä siinä. Olet selvinnyt ennenkin, selviät nytkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei auta muu kuin se, että lähden kävelylle. Tuleekin käveltyä aika pitkiä lenkkejä.
Mulla ei enää auta tuokaan ja itseasiassa tulee aika kummiakin ajatuksia esim jos on jollain sillalla. Nyt pari viikkoa sitten tuli lenkillä ihan yhtäkkiä hirveän syvä ymmärrys siihen miksi se opettajanainen vaan muutama vuosi sitten otti ja lähti tuonne sipoonkorpeen eikä tullut koskaan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta entä jos ei muutu kuin vain huonompaan suuntaan..? Jos ei esimerkiksi ikinä pääse sukupuolenkorjaukseen ja ei millään pysty elämään siinä väärässä kehossa loppuun asti? Ei silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin itsari...
Miksi miinuspeukut? Oletteko siis sitä mieltä että ihmisen pitää vaan elää väärässä kehossa vaikka se on nöyryyttävää
Pahoittelut jo etukäteen että tulen vänkäämään tänne sinulle ja monelle kipeästä asiasta. Mutta. Mikäli ei olisi mitään mahdollisuutta päästä sukupuolen korjausleikkaukseen, eikö silloin jää ainoaksi vaihtoehdoksi yrittää oppia elämään kehonsa kanssa. Faktuaalisesti et kuitenkaan elä missään väärässä kehossa, vaan juuri sinun omassa kehossasi. Ymmärrän kyllä, että sinusta TUNTUU että keho on väärä, ja että se tunne on sietämätön.
Vierailija kirjoitti:
Haaveile! Kuvittele, millaista elämäsi on sitten, kun asiat ovat toivomallasi tavalla.
Sitten käännä katse nykypäivään, ja etsi asioita, jotka ovat jo merkkejä paremmasta. Etsi asioita, jotka ovat ihan ok, joiden kohdalla elämäsi kipukohdat eivät ole läsnä. Voitko tehdä niitä lisää? Voitko kuroa miniaskelin kiinni sitä eroa haave-elämäsi ja tämän päivän välillä?
Valitse kiinnityä niihin hyviin asioihin. Makustele niitä, etsi aina uusia edistymisaskeleita polulla kohti sitä sinun haave-elämääsi. Muista välillä myös katsoa taaksepäin ja huomaa, kuinka paljon olet edistynyt. Ja jos tulee takapakkia, kiitä itseäsi, että olet kuitenkin yhä siinä. Olet selvinnyt ennenkin, selviät nytkin!
Ei tuo kanna loputtomiin eikä sitä vaan pysty enää tietyn pisteen jälkeen uskottelemaan itselleen, että haaveet kyllä toteutuu kunhan vaan jaksat yrittää ja maltat odottaa. Ikä tulee vääjäämättä vastaan ennemmin tai myöhemmin ihan jokaikisen asian kohdalla ja haaveesta joutuu luopumaan eikä se toteutunut ikinä vaikka kuinka tsemppasi ja uskoi edistyneensä ja olevansa matkalla sitä kohti.
Eikä se tosiaankaan ole mikään meriitti, että on selvinnyt ennenkin. Päinvastoin, sehän vaan muistuttaa siitä että v :tuiksi meni aiemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä talvi on ollut poikkeuksellisen pitkä ja rasittava. Uutiset on poikkeuksetta huonoja. Välillä pitää olla jotain positiivista että jaksaa.
Mutta kun ei ole vaikka olisi mikä pakko ja tarve.
Tuohon väärässä kehossa elämiseen, olen ap vaikka ei sillä väliä. Varmaan alapeukutettiin siksi kommenttia, kun väläytettiin itsaria kommentin lopussa mahdollisena ainoana vaihtoehtona. Siksi varmaan kukaan ei ainakaan voi yläpeukuttaa sitä kommenttia, jotta ei tueta itsaria vaihtoehtona.
Sen verran pakko vielä avautua, vaikka ei ole aikomus viedä tämän sukupuolenkorjausta tarvitsevan tilaa. Minulla on itsekin ollut ja on osittain edelleen tunnetta, että olen vääränlaisessa kehossa. Joskus nuorempana ollut kokemus väärän sukupuolen kehossa olemisesta. Nykyään jäljellä on enää se, että kehoni ei sovi sukupuoleni muottiin kunnolla, eikä minulla ole sitä varaa korjata. En avaa tätä tarkemmin... Mutta nykyään nämä eivät ole edes pahimpia ongelmiani :( On pelottavaa, miten jotkut vanhat ongelmat eivät edes tunnu sitten enää niin pahoilta, kun tulee vielä pahempia niiden lisäksi...
Anyways, toivottavasti pääset korjauttamaan sukupuolesi, jos se aivan varmasti on sitä mitä tarvitset!
Joskus minua helpottaa, kun annan itselleni luvan vaan olla. Jossain kohtaa kyllästyy tai inspiroituu jostain.
Joskus taas mietin, että laajassa mittakaavassa olen vain pienen pieni merkityksetön osa kaikkea ja sillä mitä minä teen tai en tee ei ole myöskään sen suuremmin merkitystä maailman kannalta. Kuulostaa negatiiviselta, mutta silloin kun ikävät muistot/traumat luuppaa mielessä, se keventää taakkaa.
Synkimpinä hetkinä ajatus siitä, että minulla on vaihtoehto ja voin päättää tämän itse tuo lohtua. Että ei ole ihan pakko vaan sinnitellä.
Alue: Aihe vapaa
Mikä tuo turvasuunnitelma on...