Mikä ajatus auttaa, kun tuntuu ettei jaksa enää?

Voi katsoa 'village in mountains'  videoita, asettuu elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muuttuu. Oli aika kun ei ollut tuollaisia ajatuksia ja tulee myös aika kun nuo ajatukset ovat lähteneet. 

Se väli vain pitää jaksaa ja on kuitenkin pieni osa elämästä.

Mutta entä jos ei muutu kuin vain huonompaan suuntaan..? Jos ei esimerkiksi ikinä pääse sukupuolenkorjaukseen ja ei millään pysty elämään siinä väärässä kehossa loppuun asti? Ei silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin itsari...

 

Itsari ei ole koskaan vaihtoehto. Mikäli haluaa korjausleikkauksen,pitää miettiä ihan syvältä asti miksi sen haluaa, mikä on ajanut siihen että oma keho tuntuu vieraalta. Hoitaa juurisyytä ensin,koska korjausleikkaus ei poista juurisyytä mihinkään vaan se kulkee mukana niin kauan että sen hoitaa.

Hyväksy itsesi sellaisenaan kuin olet syntynyt. Onnellisuus ei lisäänny sukupuolen määrittelyllä, sä riität ja kelpaat

Suhtaudu uteliaasti elämään. Huomenna voi kaikki olla toisin. Lue hyvä kirja. Ole kiitollinen siitä, että saat elää rauhallisessa maassa, jossa ei tarvitse nähdä  nälkää jos ei niin valitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä jos ei muutu kuin vain huonompaan suuntaan..? Jos ei esimerkiksi ikinä pääse sukupuolenkorjaukseen ja ei millään pysty elämään siinä väärässä kehossa loppuun asti? Ei silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin itsari...

Miksi miinuspeukut? Oletteko siis sitä mieltä että ihmisen pitää vaan elää väärässä kehossa vaikka se on nöyryyttävää 

Pahoittelut jo etukäteen että tulen vänkäämään tänne sinulle ja monelle kipeästä asiasta. Mutta. Mikäli ei olisi mitään mahdollisuutta päästä sukupuolen korjausleikkaukseen, eikö silloin jää ainoaksi vaihtoehdoksi yrittää oppia elämään kehonsa kanssa. Faktuaalisesti et kuitenkaan elä missään väärässä kehossa, vaan juuri sinun omassa kehossasi. Ymmärrän kyllä, että sinusta TUNTUU että keho on väärä, ja että se tunne on sie

Yrittää oppia elämään kehonsa kanssa tarkoittaisi minulle jatkuvaa kauneusleikkauksessa käymistä. On hirveä tunne kun ne "väärät"paikat alkaa roikkua, vanheneminen miehenä ei haittaisi ollenkaan, mutta väärässä vartalossa se on sietämätöntä. Minä mieluummin tappaisin itseni kuin tulisin nähdyksi vanhana naisena

Nyt ei voi taas peukuttaa yllä olevaa kommenttia, kun on tuo itsen tappaminen otettu esille toimintavaihtoehtona... Uskon kyllä että on ahdistavaa! 

Osta Live, Love, Laugh -kyltti.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei voi taas peukuttaa yllä olevaa kommenttia, kun on tuo itsen tappaminen otettu esille toimintavaihtoehtona... Uskon kyllä että on ahdistavaa! 

Anteeksi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei auta muu kuin se, että lähden kävelylle. Tuleekin käveltyä aika pitkiä lenkkejä.

Pimeässä loskassa ei ole kiva kävellä.

Tällöin täytyy ajatella heitä, joilla ei ole kävelykykyä ja ajatella itse saaneensa toisen mahdollisuuden olla kiitollinen, että itsellä tämä kyky vielä on.

Up

Sanon ääneen, että Anna (oma nimeni, nimi muutettu) on kuollut. Sen sanominen tuo mukanaan ihmeellisen helpotuksen. Ilmaisen ahdistavalle ajatukselle siis ikään kuin toisena henkilönä, että no harmin paikka mutta tulit turhaan, kun tavoittelemasi henkilö on jo kuollut. Eihän kuolleelta enää voi vaatia mitään, syytellä tai ajatella hänestä pahasti. Kai se ahdistus sitten saa oven nenilleen ja kääntyy pois niine hyvineen. Lohduttava ajatus, että kuoleman jälkeen kaikki on hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei auta muu kuin se, että lähden kävelylle. Tuleekin käveltyä aika pitkiä lenkkejä.

Pimeässä loskassa ei ole kiva kävellä.

Ei sen välttämättä tarvitse edes olla kivaa. Pienet ääriolosuhteet tekevät hyvää ihmisen mielelle. Hetken aikaa vaikeudet ovat hyvin todellisia: kylmyys, jäätävä tihku, märät jääkylmät kengät. 

Mulla auttaa se, kun ajattelen tulevaa Kreikan 3-4 vkon lomaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei auta muu kuin se, että lähden kävelylle. Tuleekin käveltyä aika pitkiä lenkkejä.

Pimeässä loskassa ei ole kiva kävellä.

No ei tietenkään. Aina löytyy hyvä syy jättää lähtemättä. Kohta on liian kirkasta ja lämmintä, sitten jopa kuuma;  ei ole kiva kävellä. Oman mielen piristäminen on niin vaivalloista, että mielummin hautoo sohvan nurkassa syitä, ettei enää jaksa. Ei, vaikka jo se olisi edistystä, että laittaa kengät jalkaan, vaatteet päälle ja kävelee korttelin ympäri.