Mitä hittoa tehdä, mustasukkaisuus pilaa suhteen.
Mustasukkaisuus on alkanut tuhota parisuhdetta pikkuhiljaa, en yksinkertaisesti pysty enää luottamaan kumppaniin. Syy tähän on se että kumppani käyttäytyy rajattomasti. Eikä ymmärrä alkuunkaan mistä mustasukkaisuus johtuu..
Harmittaa kovasti koska ilman tätä ongelmaa suhde on poikkeuksellisen hyvä.
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei, ei. Jos suhteen toinen osapuoli on hyvin viehättävä, ja ihmiset ihastuvat häneen helposti, se ei tarkoita että hän pettää. Pettäminen on ihan eri asia. On kohtuutonta vaatia, että hän olisi eritysesti tyly toisille ihmisille.
Viehättävän ihmisen puolison pitää kestää se, että hänen puolisoonsa ihastutaan. Työ pitää tehdä oman pään sisällä.
Minäkin olen viehättävä ihminen, saan paljon huomiota ja kontakteja. Mutta mä myös toimin niin ettei nämä ihmiset kuvittele että saisivat minulta yhtään mitään. IMO mun on pakko olla välillä tyly naisille, ettei puolisoni joutuisi kokemaan mustasukkaisuutta turhaan.
Eri mies.
Mulla on aika samanlainen tilanne, mies on ekstrovertti joka viihtyy baareissa ja kerää ympärilleen helposti ihmisiä, myös naisia. Ja on heille todella ystävällinen. Ja hän on komea ja naiset ihastuvat.
Mä taas olen introvertti, viihdyn omissa oloissani ja mulla on huono itsetunto. Miehen elämäntyyli aiheuttaa jatkuvaa epävarmuutta ja pelkoa. Vaikka miten yritän työstää asiaa ja tiedostan että vika on minussa, ei tästä päästä eteenpäin. Ero on mielestäni ainoa ratkaisu mutta mies ei millään halua erota ja hänen mielestään pelkoni ovat turhia.
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan ex-poikaystäväni. Jutut samaa tasoa, että suhde olisi muuten niin hyvä mutta kun minä (tai ap:n naisystävä) ollaan vääränlaisia. Minäkin olin kuulemma rajaton, kun käytin toppeja villatakin alla (=pukeuduin paljastavasti miehiä houkutellakseni) ja puhuin toisille miehille töissä/koulussa/harrastusporukassa. Aina sama laulu, kaikki olisi ihan hyvin jos minä vaan muuttuisin ja käyttäytyisin kuin normaalit ihmiset jolloin ex voisi jälleen luottaa minuun.
Enpäs ollutkaan. Mun vaimo pukeutuu näyttävästi en ole ikinä sanonut sanaakaan siitä. Olen jopa joskus rohkaissut häntä kun hän on kysynyt mielipiteitä onko jokin asuste liian porno. Puolisolleni on myös miespuolisia ystäviä yms.
Jos puoliso nyt vaan on luonteeltaan avoin ja ystävällinen kaikkia kohtaan, niin mielestäni on kohtuutonta edellyttää, että hänen täytyy muuttaa omaa käytöstään, jotta sun ei tarvitsisi olla mustasukkainen.
Sun kumppani on mun mielestäni tehnyt ison myönnytyksen jo siinä, että on suostunut lähtemään terapiaan keskustelemaan tästä asiasta, kun ongelma kuitenkin on nimenomaan sun mustasukkaisuudessa ja siinä, että sä et selvästi luota kumppaniisi. Jos ongelma on sun päässäsi, niin silloin ratkaisukin on sun käsissä.
Mustasukkaisuus tuhoaa rakkauden, on luultavasti jo ehtinyt tuhota. Sama tulee toistumaan seuravassa parisuhteessa, jos mustasukkainen ei saa apua.
Olen itse joutunut eroamaan kahdesta muuten varsin hyvästä miehestä, joiden aiheeton mustasukkaisuus pilasi parisuhteemme.
Vierailija kirjoitti:
Eli suhde olisi poikkeuksellisen hyvä jos kumppanisi ei olisi sellainen millainen hän on tai ainakaan sinä et olisi mustasukkainen luonne?
Sitten sun ei auta kuin opetella olemaan olematta mustasukkainen, koska vain itseään voi muuttaa.
Suhde on jo poikkeuksellisen hyvä, ollut alusta asti. parasta mitä kumpikaan on koskaan kokenut. Tämä ongelma on ainoa mitä meillä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Ilman luottamusta ei voi olla toimivaa suhdetta, se on selvää.Kyllä voi olla oikeinkin hyvä ja toimiva suhde, vaikka täyttä luottamusta ei olisi.
Tämä on minulle kovin vieras ajatus. Jos vaimoni jäisi kiinni toistuvasta valehtelusta, kysyisin itseltäni ihan ensimmäiseksi että miksi hän kokee että pitää valehdella? Miksi hän ei uskalla olla oma itsensä ja kertoa ja avautua ajatuksistaan, haluistaan, peloistaan, whatever. Miksi pitää rakentaa kulissia? Ainoa asia jossa jonkinlainen valkoinen valhe on yleensä ajateltu olevan paikallaan on nämä perinteiset "onko tuo ihminen haluttavampi/komeampi/kauniimpi kuin minä?" -tyyppiset, mutta niissä olen ajatellut että ei pidä kysellä sellaista johon ei ole valmis kuulemaan vastausta. Ja vaikka toinen tivaa ja sanoo haluvansa kuulla totuuden, voi jättää vastaamatta, tyyliin en halua tehdä tuollaisia vertauksia.
Se että suhteessa vähän asiassa kuin asiassa mentäisiin vaan valehtelemalla eteenpäin, se sellainen ole mikään aito ja rakastava parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan ex-poikaystäväni. Jutut samaa tasoa, että suhde olisi muuten niin hyvä mutta kun minä (tai ap:n naisystävä) ollaan vääränlaisia. Minäkin olin kuulemma rajaton, kun käytin toppeja villatakin alla (=pukeuduin paljastavasti miehiä houkutellakseni) ja puhuin toisille miehille töissä/koulussa/harrastusporukassa. Aina sama laulu, kaikki olisi ihan hyvin jos minä vaan muuttuisin ja käyttäytyisin kuin normaalit ihmiset jolloin ex voisi jälleen luottaa minuun.
Enpäs ollutkaan. Mun vaimo pukeutuu näyttävästi en ole ikinä sanonut sanaakaan siitä. Olen jopa joskus rohkaissut häntä kun hän on kysynyt mielipiteitä onko jokin asuste liian porno. Puolisolleni on myös miespuolisia ystäviä yms.
Milloin puolisosta tuli vaimo? Miksi menit naimisiin henkilön kanssa, johon et luota? Vai alkoiko tämä sekoilu vasta avioliiton myötä?
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus tuhoaa rakkauden, on luultavasti jo ehtinyt tuhota. Sama tulee toistumaan seuravassa parisuhteessa, jos mustasukkainen ei saa apua.
Olen itse joutunut eroamaan kahdesta muuten varsin hyvästä miehestä, joiden aiheeton mustasukkaisuus pilasi parisuhteemme.
Nimenomaan aiheeton. se on tässäkin tapauksessa kysymys onko mustasukkaisuus aiheellista vai aiheetonta.
N28
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei, ei. Jos suhteen toinen osapuoli on hyvin viehättävä, ja ihmiset ihastuvat häneen helposti, se ei tarkoita että hän pettää. Pettäminen on ihan eri asia. On kohtuutonta vaatia, että hän olisi eritysesti tyly toisille ihmisille.
Viehättävän ihmisen puolison pitää kestää se, että hänen puolisoonsa ihastutaan. Työ pitää tehdä oman pään sisällä.
Tämä on justiinsa näin. Ei se viehättävä puoliso voi alkaa n*rtuksi vain sen vuoksi, että toiselle tulisi siitä parempi olo, että puoliso tylyttää esim. työkavereita, vanhoja ystäviä, ihmisiä, jotka sattumalta istahtavat samaan pöytään jne.
Valehteleminkin on vähän niin näin, mun ex aina väitti mun valehtelevan, vaikka todellakaan en valehdullut. Ja nämä "rakastumisjutut" olivat ihan älyttömiä. Oltiin esim. paikassa, jossa oli paljon mun lapsuudenkavereita ja pari heistä tuli kysymään, että onko mulla kyytiä kotiin ja jos ei, niin nyt pääsisi kyydissä. Ilmiselvä rakastuminen kun tuolleen huolehditaan sun kotiin menosta! Kaikki, ihan tavallinen ystävyys tai ystävällisyys oli heti rakastumista ja uhka meidän suhteelle.
Vale oli kun sanoin, etten muista, mitä joku oli jossain sanonut ja jälkeen päin puhuin asiasta ystäväni kanssa tyyliin sekin oli siellä uuden tyttöystävänsä kanssa - ahaa, selvästi sittenkin muistat, mitä hän sanoi! Miten muuten tietäisit, että se on uusi tyttöystävä! Vai ahaa ahaa, ootteko siis olleetkin muutenkin yhteydessä? Jommassa kummassa asiassa nyt valehtelet!
Ihan loppumaton suo. Nyt olen naimisissa miehen kanssa, joka luottaa siihen, että minä osaan tehdä omat päätökseni riippumatta muista, esim. siitä, kuka minuun nyt on "rakastunut". Luottaa siihen, että jos kolmas joskus suhteeseen minun kauttani tulee, se on sitten minun, aikuisen ihmisen päätös, joka ei hänen vahtimisellaan tai kyykyttämisellään miksikään muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei, ei. Jos suhteen toinen osapuoli on hyvin viehättävä, ja ihmiset ihastuvat häneen helposti, se ei tarkoita että hän pettää. Pettäminen on ihan eri asia. On kohtuutonta vaatia, että hän olisi eritysesti tyly toisille ihmisille.
Viehättävän ihmisen puolison pitää kestää se, että hänen puolisoonsa ihastutaan. Työ pitää tehdä oman pään sisällä.
Minäkin olen viehättävä ihminen, saan paljon huomiota ja kontakteja. Mutta mä myös toimin niin ettei nämä ihmiset kuvittele että saisivat minulta yhtään mitään. IMO mun on pakko olla välillä tyly naisille, ettei puolisoni joutuisi kokemaan mustasukkaisuutta turhaan.
Eri mies.
Minä en halua olla tyly ihmisille, ellei siihen ole jotain erityistä syytä. Eihän se ole ongelma, jos joku on ihastunut sinuun, ongelma olisi se, että sinä olisit ihastunut johonkin toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan ex-poikaystäväni. Jutut samaa tasoa, että suhde olisi muuten niin hyvä mutta kun minä (tai ap:n naisystävä) ollaan vääränlaisia. Minäkin olin kuulemma rajaton, kun käytin toppeja villatakin alla (=pukeuduin paljastavasti miehiä houkutellakseni) ja puhuin toisille miehille töissä/koulussa/harrastusporukassa. Aina sama laulu, kaikki olisi ihan hyvin jos minä vaan muuttuisin ja käyttäytyisin kuin normaalit ihmiset jolloin ex voisi jälleen luottaa minuun.
Enpäs ollutkaan. Mun vaimo pukeutuu näyttävästi en ole ikinä sanonut sanaakaan siitä. Olen jopa joskus rohkaissut häntä kun hän on kysynyt mielipiteitä onko jokin asuste liian porno. Puolisolleni on myös miespuolisia ystäviä yms.
Milloin puolisosta tuli vaimo? Miksi menit naimisiin henkilön kanssa, johon et luota? Vai alkoiko tämä
Puoliso= avovaimo.
Alusta asti ollut samanlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Ilman luottamusta ei voi olla toimivaa suhdetta, se on selvää.
Kyllä voi olla oikeinkin hyvä ja toimiva suhde, vaikka täyttä luottamusta ei olisi.
Tämä on minulle kovin vieras ajatus. Jos vaimoni jäisi kiinni toistuvasta valehtelusta, kysyisin itseltäni ihan ensimmäiseksi että miksi hän kokee että pitää valehdella? Miksi hän ei uskalla olla oma itsensä ja kertoa ja avautua ajatuksistaan, haluistaan, peloistaan, whatever. Miksi pitää rakentaa kulissia? Ainoa asia jossa jonkinlainen valkoinen valhe on yleensä ajateltu olevan paikallaan on nämä perinteiset "onko tuo ihminen haluttavampi/komeampi/kauniimpi kuin minä?" -tyyppiset, mutta niissä olen ajatellut että ei pidä kysellä sellaista johon ei ole valmis kuulemaan vastausta. Ja vaikka toinen tivaa ja sanoo haluvansa kuulla totuuden, voi jättää vastaamat
Sä ajattelet todella mustavalkoisesti. Jos toinen valehtelee joskus jostain, se ei tarkoita että kaikki olisi valhetta aina. Mutta turha näköjään sulle selittää. Totta nyt kuitenkin on että suhde voi olla hyvä ja rakastava ilman täyttä luottamustakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei, ei. Jos suhteen toinen osapuoli on hyvin viehättävä, ja ihmiset ihastuvat häneen helposti, se ei tarkoita että hän pettää. Pettäminen on ihan eri asia. On kohtuutonta vaatia, että hän olisi eritysesti tyly toisille ihmisille.
Viehättävän ihmisen puolison pitää kestää se, että hänen puolisoonsa ihastutaan. Työ pitää tehdä oman pään sisällä.
Minäkin olen viehättävä ihminen, saan paljon huomiota ja kontakteja. Mutta mä myös toimin niin ettei nämä ihmiset kuvittele että saisivat minulta yhtään mitään. IMO mun on pakko olla välillä tyly naisille, ettei puolisoni joutuisi kokemaan mustasukkaisuutta turhaan.
Eri mies.
Minä en halua olla tyly ihmisille, ellei siihen ole jotain erityistä syytä. Eihän se ole ongelma, jos joku on ihastunut sinuun, ongelma o
Rehellinen kysymys. Hyväksyisitkö puolisosi olevan päivittäin omasta halusta ihmiseen joka on ilmaissut haluavansa puolisosi? Haukkuu sinua jatkuvasti ja yrittää saada teidät eroamaan.
"Sä ajattelet todella mustavalkoisesti. Jos toinen valehtelee joskus jostain, se ei tarkoita että kaikki olisi valhetta aina. Mutta turha näköjään sulle selittää. Totta nyt kuitenkin on että suhde voi olla hyvä ja rakastava ilman täyttä luottamustakin."
Ei tarkoita ei, mutta jos puolisolla on tapana valehdella vähän väliä, ja ilman mitään järkevää syytä (tai ilman että niitä syitä on käsitelty), on ihan minun mahdotonta tietää mikä nyt on valhetta ja mikä totta. Helposti rupeaa epäilemään vähän kaikkea sanomaansa. Ja sitten jos ja kun tulee aidosti tiukka paikka, sellainen jossa pitäisi vaan luottaa toisen sanaan, miten ihmeessä siinä tilanteessa osaisi luottaa, jos tietää että valehtelu on toiselle ihan arkinen modus operandi.
Millaisissa asioissa itse näet että valehtelu on järkevä tai edes helpoin tapa edetä?
Kokonaisuus on varmasti hyvin vaikea ymmärtää. Mutta yksi ongelma mikä tästä on minulle tullut on se etten oikein enää tiedä mikä on totuus. Puoliso sanoo ettei halua huomiota vierailta miehiltä. Puoliso käyttäytyy kun hänen oma käytöksensä olisi täysin merkityksetöntä, siihen mihin nämä hommat eskaloituvat.
Mutta totuus on se että harvempi mies jää roikkumaan sussa mikäli sä et anna yhtään siimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei, ei. Jos suhteen toinen osapuoli on hyvin viehättävä, ja ihmiset ihastuvat häneen helposti, se ei tarkoita että hän pettää. Pettäminen on ihan eri asia. On kohtuutonta vaatia, että hän olisi eritysesti tyly toisille ihmisille.
Viehättävän ihmisen puolison pitää kestää se, että hänen puolisoonsa ihastutaan. Työ pitää tehdä oman pään sisällä.
Minäkin olen viehättävä ihminen, saan paljon huomiota ja kontakteja. Mutta mä myös toimin niin ettei nämä ihmiset kuvittele että saisivat minulta yhtään mitään. IMO mun on pakko olla välillä tyly naisille, ettei puolisoni joutuisi kokemaan mustasukkaisuutta turhaan.
Eri mies.
Tämä kun näyttää olevan niin eri asia tosiaan miehille. Minä olen erittäin viehättävä ihminen, jolla on koko ikäni ollut paljon kontakteja ja saan koko ajan ihastunutta huomiota. Ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi toimia jotenkin erityisesti, jotta nämä ihmiset eivät kuvittele saavansa minulta yhtään mitään. Miksi ihmeessä he sellaista kuvittelisivat?
Minä toimin päinvastoin vain silloin, kun joku poikkeuksellisesti on saamassa minulta jotain. Sitä ennen olettamus on, että mitään ei tulossa jonkun huomion tai kontaktin takia, joten eipä ole ollut puolisolla mitään syytä kokea mustasukkaisuutta. Eikä minulla tarvetta olla tyly kenellekään.
Puolisostani myös olisi erittäin outoa, jos minä, parisuhteessa oleva nainen, kulkisin toimimassa tylysti pitkin pitäjiä sen takia, että hän ei olisi mustasukkainen. Siitähän tulisi tunne, että mitä hvettiä täällä tapahtuu, mikset voi olla kiva oma itsesi niin kuin muuallakin.
Ainut poikkeus, mikä mulle tulee mieleen, niin jos nainen on oikein huomionhakuinen, niin ymmärtäisin kumppanin tuskan. Mulla on tuttavapiirissä ollut pari semmoista naista ja he kyllä myös pettivät puolisoaan. Jopa tuttavaperheen pson kanssa.
Osta kumiankka ja laita se kellumaan ammeeseen. Yritä komentaa sitä sanoin, anele, painosta ja tiuski sille. Katso muuttaako se suuntaa. Aivan, et voi omistaa toista. Anna ihmisten elää kuten he haluavat.
Ap on varmaan ex-poikaystäväni. Jutut samaa tasoa, että suhde olisi muuten niin hyvä mutta kun minä (tai ap:n naisystävä) ollaan vääränlaisia. Minäkin olin kuulemma rajaton, kun käytin toppeja villatakin alla (=pukeuduin paljastavasti miehiä houkutellakseni) ja puhuin toisille miehille töissä/koulussa/harrastusporukassa. Aina sama laulu, kaikki olisi ihan hyvin jos minä vaan muuttuisin ja käyttäytyisin kuin normaalit ihmiset jolloin ex voisi jälleen luottaa minuun.