Mitä hittoa tehdä, mustasukkaisuus pilaa suhteen.

"Ja tää on täysin ookoo jos sä ja miehesi olette onnellisia ja tyytyväisiä suhteeseenne."

Juuri näin. Keskustelu meni näköjään jo väkivaltaan ja uhkailuun niin ei, emme ole sopineet näitä sääntöjä väkivallalla tai muullakaan uhkauksella 🙄

Vierailija kirjoitti:

"Ja tää on täysin ookoo jos sä ja miehesi olette onnellisia ja tyytyväisiä suhteeseenne."

Juuri näin. Keskustelu meni näköjään jo väkivaltaan ja uhkailuun niin ei, emme ole sopineet näitä sääntöjä väkivallalla tai muullakaan uhkauksella 🙄

Tuntuu muutamalla keskustelijalla olevan niin kovat päähänpinttymät ja uskomukset ettei mikään uppoa kaaliin.

Ei siitä parane. Pahimmillaan kumppani haluaa eristää toisen kaikista kontakteista että ainoa keskusteluyhteys on omaan puolisoon. Se ehkä helpottaa toista osapuolta mutta toinen siinä kärsii. Ei ole tervettä... Olen nähnyt monta esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti: Ilman luottamusta ei voi olla toimivaa suhdetta, se on selvää. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että varsinkin monet nuoret naiset ovat kyllä aika kohtuuttoman herkkiä ylitulkitsemaan asioita ja vetämään niistä mustasukkaisia johtopäätöksiä. Eli toisin sanoen, heillä olisi samat ongelmat todennäköisesti edessä myös seuraavassa ja sitä seuraavassa suhteessa, ellei omaan käytökseen tule muutosta. Olisi varmasti hyvä jotenkin yrittää peilata omaa suhtautumistaan muiden vastaavassa tilanteessa oleviin, sen selvittämiseksi että onko tässä aidosti kyse asiasta josta kuka tahansa kohtuudella olisi mustasukkainen, vai onko kyse jostain nuoren ihmisen epävarmuudesta ja epärealistisesta kuvasta siitä mitä parisuhde oikeesti on. Itse olin nuorena miehenä tällaisen naisen kanssa parisuhteessa muutaman vuoden, eikä se mitään herkkua ollut. Sen vasta tajusi sitten myöhemmin, kun tutustui muunlaisiin naisiin, että miten epäterve se tilanne oli. T

 Olet naiset ovat aluksi luottavaisia ja iloisia. Mutta sitten tapahtuu asioita, jotka johtavat epäilyihin. Ihminen muuttuu tapahtumien myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla rajattomasti? Anna konkreettisia esimerkkejä.

Konkreettinen esimerkki hän on erittäin avoin ja mukava ihminen, tutustuu  helposti uusiin ihmisiin.  Jotka sitten hyvin usein rakastuvat tai ihastuvat häneen.  Tässä vaiheessa hän ei kuitenkaan vetäydy pois koska joutuisi olemaan ilkeä ja todellisuus on sitä että häneen rakastuneita ihmisiä on kokoajan suhteessamme mukana.

Jos puoliso ei laita sinun hyvinvointia ja turvallisuudentunnetta suhteen ulkopuolisten ihmisten tunteiden edelle, niin ettehän te silloin ole yksi yksikkö, joka puhaltaa yhteen hiileen.

Puolisosi on varmasti sinullekin ihana, joten ei ole helppo ajatella eroa, mutta sinä et näytä olevan hänelle ykkönen.

Voitte keskustella asiasta, mutta puolisosi ei tule ymmärtämään pointtiasi ilman pariterapi

Eikä välttämättä sielläkään. Tämä on luonteenpiirre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Ilman luottamusta ei voi olla toimivaa suhdetta, se on selvää. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että varsinkin monet nuoret naiset ovat kyllä aika kohtuuttoman herkkiä ylitulkitsemaan asioita ja vetämään niistä mustasukkaisia johtopäätöksiä. Eli toisin sanoen, heillä olisi samat ongelmat todennäköisesti edessä myös seuraavassa ja sitä seuraavassa suhteessa, ellei omaan käytökseen tule muutosta. Olisi varmasti hyvä jotenkin yrittää peilata omaa suhtautumistaan muiden vastaavassa tilanteessa oleviin, sen selvittämiseksi että onko tässä aidosti kyse asiasta josta kuka tahansa kohtuudella olisi mustasukkainen, vai onko kyse jostain nuoren ihmisen epävarmuudesta ja epärealistisesta kuvasta siitä mitä parisuhde oikeesti on. Itse olin nuorena miehenä tällaisen naisen kanssa parisuhteessa muutaman vuoden, eikä se mitään herkkua ollut. Sen vasta tajusi sitten myöhemmin, kun tutustui muunlaisiin n

Ap. Niin itsekkään en ole koskaan aiemmin suhteissani kokenut epävarmuutta tai mustasukkaisuutta. Tämä suhde ja tapahtumat ovat aikaan saaneet tuon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla rajattomasti? Anna konkreettisia esimerkkejä.

Konkreettinen esimerkki hän on erittäin avoin ja mukava ihminen, tutustuu  helposti uusiin ihmisiin.  Jotka sitten hyvin usein rakastuvat tai ihastuvat häneen.  Tässä vaiheessa hän ei kuitenkaan vetäydy pois koska joutuisi olemaan ilkeä ja todellisuus on sitä että häneen rakastuneita ihmisiä on kokoajan suhteessamme mukana.

Jos puoliso ei laita sinun hyvinvointia ja turvallisuudentunnetta suhteen ulkopuolisten ihmisten tunteiden edelle, niin ettehän te silloin ole yksi yksikkö, joka puhaltaa yhteen hiileen.

Puolisosi on varmasti sinullekin ihana, joten ei ole helppo ajatella eroa, mutta sinä et näytä olevan hänelle ykkönen.

Voitte keskustella asiasta, mutta puolisosi

Niin sehän tässä on just ollut kun käyty terapiassa. Puoliso myötäilee ja ymmärtää mutta ei kuitenkaan ehkä oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä parane. Pahimmillaan kumppani haluaa eristää toisen kaikista kontakteista että ainoa keskusteluyhteys on omaan puolisoon. Se ehkä helpottaa toista osapuolta mutta toinen siinä kärsii. Ei ole tervettä... Olen nähnyt monta esimerkkiä.

Ja aloituksen tilanne ei vaikuta ollenkaan kertomaltasi. Aloittaja on mennyt terapiaankin. Lisäksi, kyllä mustasukkaisuudesta voi "parantua". Riippuu syistä onko syy mustasukkaisessa vai puolisossa ja siitä riippuu myös "parantuminen".

Vierailija kirjoitti

Jos puoliso ei laita sinun hyvinvointia ja turvallisuudentunnetta suhteen ulkopuolisten ihmisten tunteiden edelle, niin ettehän te silloin ole yksi yksikkö, joka puhaltaa yhteen hiileen.

Puolisosi on varmasti sinullekin ihana, joten ei ole helppo ajatella eroa, mutta sinä et näytä olevan hänelle ykkönen.

Voitte keskustella asiasta, mutta puolisosi ei tule ymmärtämään pointtiasi ilman pariterapiaa.

Satuin tähän ketjuun kun tutkin omaa liittoani. Minulla samantyylinen juttu kuin ketjun aloittajalla. Tuo yllä oleva lainaus osui pistona sydämeen.

Olen niin syvällä, etten enää näe tilannetta selkeästi. Pikkuhiljaa pahenee, välillä tietysti paranee...Kun asiasta yrittää keskustella, mies joko vähättelee, valehtelee ettei enää loukkaa tai alkaa syytellä minua, hyökkäys on paras puolustus. Mutta ei kykene keskustelemaan, ei kykene ottamaan minun tunteita huomioon!

Hänestä on ok olla "kadoksissa" vuorokausi. Jos kyselen, olen kyttäävä hullu. Ei kerro kenen seurassa ollut tai missä yötä (valhe "kaverin luona" ei riitä minulle, riittäisikö muille?).

Tuon jälkeen pitäisi jatkaa tavallista elämää, hänellä on kaikki ok, minulla ei. 

Minua vaivaa se, että miksi ei voi avoimesti kertoa? Miksi salata jos ei ole salattavaa?

Jatkan vielä. En siis ole mustasukkainen liikaa. Mies itse teoillaan saa minut mustasukkaiseksi ja sitten päälle ivaa.

Esim. olimme kk sitten kaverin tupareissa. Mies oli kokoillan muiden seurassa, jätti minut siis yksin. Nauratti muita naisia ja oli heille äärettömän kohtelias. 

Kun otin tuon puheeksi kotona, alkoi v-ttuilla: kasvata itsetunto niin ei tarvitse tyhjästä valittaa, olisiko pitänyt pitää sinua kädestä kokoilta jne! 

up

Tee itse samoin, rupee flirttaamaan ja pussailemaan.