Nainen! Oletko koskaan torjunut jonkun naisen ystävystymisyritykset?

Eräsryssä ns. pakkoystävystyi, koska näki hyötyvänsä minusta. Olisi pitänyt noudattaa omaa sisäistä ääntä ja vetäytyä kaikesta yhteydenpidosta. Samassa työpaikassa oli ja luikerteli ovelasti vapaa-ajallekin. No tuo ei onneksi kestänyt kauan kun tilanne oli siinä pisteessä, että katkoin kaikki välit kun vaihdoin työpaikkaa.

Kyllä. Tutustuimme kirjeenvaihdon kautta ja aika pian ymmärsin, että hän halusi kirjekaverin läheltä siksi, että olisimme voineet tavata ja tutustua, mutta minua ei kiinnostanut. Myöhemmin kuulin, että tyyppi on todella rasittava besserwisseri ja päsmäri, joten intuitioni osui oikeaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tutustuimme kirjeenvaihdon kautta ja aika pian ymmärsin, että hän halusi kirjekaverin läheltä siksi, että olisimme voineet tavata ja tutustua, mutta minua ei kiinnostanut. Myöhemmin kuulin, että tyyppi on todella rasittava besserwisseri ja päsmäri, joten intuitioni osui oikeaan.

Porista?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tuo nainen on kovasti yksinäinen ja lopulta vaikka päätyy tekemään jotain? Eikö omatuntonne kolkuta? 

Nää jotka vastaa on taas joku lauma omituisen nuiveita ihmisiä. Ei ole normaalia tuommoinen ylimielisyys. Voi kohteliaasti sanoa tuttavuutta tekevälle ettei nyt ehdi olla tekemisissä, eikä tarvitse heti torjua koko ihmistä, kuten nämä on tehneet. Ja, ne joilla on jo omia hyviä ystäviä, eivät tajua että aina JOKU on heillekin osoittanut ansaitsematonta ystävyyttä jossain vaiheessa menneisyydessä, johon tämä nuivelo on sit tarttunut, ja siksi hänelle muodostui ne ystävät. JOKU on aina ollut heillekin pitkämielinen ja kärsinyt heidän omituisuuksiaan. Näin se aina menee. Esim. kouluaikoina oli pakko olla ystävänä monille luokkalaisille, joista ei olisi muuten välittänyt, jollei halunut olla välitunteja yksin jne. Näin moni ystävyys alkoi ja jatkui.

Olen. En tarvitse riidanhaluista, itsekästä ja päihdeongelmaista ystävää.

-Jos toinen puhuu koko ajan ja ei jaksa kuunnella multa just mitään.

-Jos selkeästi valehtelee, suurentelee tai harrastaa liiallista itsekehua.

-Jos valittaa aina jostain ja itse joutuu siinä jatkuvasti lohduttajan tai piristäjä rooliin. 

Ainakin näissä tapauksissa ystävyyttä ei ole syntynyt. Jokaisesta Ainakin yksi tapaus ja jollakin jopa pari näitä päällekkäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tuo nainen on kovasti yksinäinen ja lopulta vaikka päätyy tekemään jotain? Eikö omatuntonne kolkuta? 

 

 

Muistetaan taas tässä välissä ettei kukaan ole vastuussa toisen ihmisen itsetuhoisuudesta. Ihminen itse on.

Ota yhteys ammattiapuun, älä syyllistä sivullisia.

Öööö....no todellakin on. Tietysti on muunkilaisia tapauksia. Mutta kyllä koulukiusaaminen jättää jäljet moniin.Ja ajaa ihmisen tielle josta on vaikea nousta enää ylös. Moni nuori on ajautunut tekoon, kun on jatkuvasti jäänyt syrjityksi ja porukasta torjutuksi. Uskomatonta että vieläkin tuollaisia asenteita saa lukea.

Jos on ollut ilmeistä, että meillä ei synkkaa tai vaikuttanut, että en pysty toiselle sitä antamaan, mitä hän kaipaa (kuten vaikka mt-ongelmainen ihminen, joka kaipaisi vahvaa tukea ja paljon aikaa), niin olen ollut kohteliaasti kaveri tilanteen niin vaatiessa, kuten käynyt vaikka yhdessä kahvilla työasioissa, mutta en ole hakeutunut seuraan tai tarjoutunut keksimään yhteistä tekemistä vapaa-ajalla.



Yleisesti ottaen olen mielelläni kaikkien kivojen ja samanhenkisten ihmisten kanssa kaveri ja hyvissä väleissä, mutta ihan kenen kanssa tahansa ei tule sellaista sydänystävä-tunnelmaa, joten kun minulla sellaisiakin läheisiä ystäviä on, en vietä muuten vain paljon aikaa muiden kanssa.



Tunnen siitä kyllä vähän syyllisyyttä, jos joudun vähän torjumaankin. Esimerkiksi kerran oli sinänsä mukava ihminen, joka kertoi kokeneensa raskasta kiusaamista ja kokenut siitä vakavia itsetunto-ongelmia, ja hän olisi halunnut ilmeisesti ryhtyä oikein sydänystäväksi sen jälkeen, kun olimme olleet mukavasti kerran tekemisissä työasioissa. En raaskinut sanoa suoraan, ettei minua ole kiinnostanut nähdä vapaa-ajalla, vaikkei hänessä mitään vikaakaan ole. Ei vain ollut juuri mitään yhteistäkään, miksi olisi ollut syytä sen enempää tutustua. Niinpä hyväksyin kaveriksi FB:ssa ym. ja välillä olen jotain mukavaa viestitellyt, vaikka en olekaan enää tavannut erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset torjun heti kättelyssä.

Vaikea uskoa että he riemusta kiljuen tunkisi ei-uskovan seuraan. Miksi? Juomaanko kapakkaan kanssasi? Bah

Bah vaan, kyllä me uskovaisen kaverini kanssa käymme baarissakin. Ei uskovaisuus tarkoita sitä, että on oltava absolutisti. Kaikki uskovaiset eivät ole samanlaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tuo nainen on kovasti yksinäinen ja lopulta vaikka päätyy tekemään jotain? Eikö omatuntonne kolkuta? 

Nää jotka vastaa on taas joku lauma omituisen nuiveita ihmisiä. Ei ole normaalia tuommoinen ylimielisyys. Voi kohteliaasti sanoa tuttavuutta tekevälle ettei nyt ehdi olla tekemisissä, eikä tarvitse heti torjua koko ihmistä, kuten nämä on tehneet. Ja, ne joilla on jo omia hyviä ystäviä, eivät tajua että aina JOKU on heillekin osoittanut ansaitsematonta ystävyyttä jossain vaiheessa menneisyydessä, johon tämä nuivelo on sit tarttunut, ja siksi hänelle muodostui ne ystävät. JOKU on aina ollut heillekin pitkämielinen ja kärsinyt heidän omituisuuksiaan. Näin se aina menee. Esim. kouluaikoina oli pakko olla ystävänä monille luokkalaisille, joista ei olisi muuten välittänyt, jollei halunut olla välitunteja yksin jne. Näin moni ystävyys alkoi ja jatkui.

<

Hämäläistä murjottajia. "En tarvitse uusia tuttuja kun mulla on jo niitä". Juuri tästä syystä Suomi on takapajula, jossa kenenkään muualta Euroopasta tai maailmalta tulevan on vaikea viihtyä. Itse en tätä kotona kököttämistä ja ylimielistä välttelyä käsitä lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

>>Minä koen ahdistusta jos minuun takerrutaan. Näin on käynyt muutaman tuttavan/ystävän kanssa. Tämä on ihan kauhea sanoa, mutta en kaipaa ns sydänystäviä itselleni. Olen seurassa iloinen, sosiaalinen ja ystävällinen, mutta haluan oman kodin ja kesämökin yksityiseksi alueekseni oman perheeni kanssa. En halua, että omaa aluettani häiritään pitkillä puheluilla tai liian tuttavallisella tekstiviestittelyllä saati yllätyskyläilyillä. <<

 

Itselläni aivan samat ajatukset. Kiva että on tuttuja ja kavereita, joita voi nähdä silloin tällöin vaikka kahvikassa, mutta en halua ketään liian lähelle elämääni. Viihdyn parhaiten perheeni kanssa.

 

Tämä. Ja joskus ihan ärsyttää kun kaveri hokee että kun käymme mieheni kanssa lapsuuspaikkakunnallani , täytyy mun ehdottomasti mennä hänen luokseen illaksi tai jopa yöksi. Kun ne reissut on meidän vapaa-aikaa ja muutenkin pitää sukulaisissa käydä, niin en halua enkä jaksa lähteä yksin mihinkään. Ja jättää mies siksi aikaa jonnekin 😅

Myös joskus harmittaa jos joku kaveri ehdottaa tapaamista juuri kun miehellä on vapaapäivä. Kun olen silloin mieluummin miehen kanssa. Kotona.

Jostain syystä vaikutan mukavalta ja helposti lähestyttävältä, vaikka oikeasti en ole kumpaakaan. Ystävystyn hitaasti jos ollenkaan.Pakostakin ihmiset pettyvät odotuksissaan.

Inhoan puhelimessa puhumista, joten minusta ei saa ollenkaan juttuseuraa puhelimessa. Kirjoittaa tykkään, mutta muut eivät jaksa kirjoittaa takaisin. Kasvokkain nautin tapaamisesta vain, jos samalla tehdään jotain muutakin kuten marjastetaan tai bongataan lintuja, toki edellyttäen että ihmisellä on sisältöä jutuissaan. Kirjallisuudesta voisin esimerkiksi keskstella tunteja, mutta harvoin sattuu että on luettu amoja kirjoja.

Joten lyhyesti: olen torjunut, koka olen tajunnut jo alussa, ettei synny ystävyyssuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tuo nainen on kovasti yksinäinen ja lopulta vaikka päätyy tekemään jotain? Eikö omatuntonne kolkuta? 

Nää jotka vastaa on taas joku lauma omituisen nuiveita ihmisiä. Ei ole normaalia tuommoinen ylimielisyys. Voi kohteliaasti sanoa tuttavuutta tekevälle ettei nyt ehdi olla tekemisissä, eikä tarvitse heti torjua koko ihmistä, kuten nämä on tehneet. Ja, ne joilla on jo omia hyviä ystäviä, eivät tajua että aina JOKU on heillekin osoittanut ansaitsematonta ystävyyttä jossain vaiheessa menneisyydessä, johon tämä nuivelo on sit tarttunut, ja siksi hänelle muodostui ne ystävät. JOKU on aina ollut heillekin pitkämielinen ja kärsinyt heidän omituisuuksiaan. Näin se aina menee. Esim. kouluaikoina oli pakko olla ystävänä monille luokkalaisille, joista ei olisi muuten välittänyt, jollei halunut olla välitunteja yksin jne. Näin moni ystävyys alkoi ja jatkui.

<

Kai kokemukset ovat erilaisia. Omalla kohdallani ystävyyssuhteet ovat syntyneet eri tavalla. Ei niin että väkisin on ensin siedetty toista, vaan enemmänkin niin että on ollut vaikeaa sietää aikaa ilman sitä toista. Tiedätkö, niin että jonkun kanssa vaan klikkaa ja jutut osuvat yksiin. Eivät ärsytä vaan päinvastoin.

Jos jonkun kanssa ei klikkaa, en tuhlaa häneen kallisarvoista vapaa-aikaani ellei jostain syystä ole aivan pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tuo nainen on kovasti yksinäinen ja lopulta vaikka päätyy tekemään jotain? Eikö omatuntonne kolkuta? 

 

 

Muistetaan taas tässä välissä ettei kukaan ole vastuussa toisen ihmisen itsetuhoisuudesta. Ihminen itse on.

Ota yhteys ammattiapuun, älä syyllistä sivullisia.

 

Öööö....no todellakin on. Tietysti on muunkilaisia tapauksia. Mutta kyllä koulukiusaaminen jättää jäljet moniin.Ja ajaa ihmisen tielle josta on vaikea nousta enää ylös. Moni nuori on ajautunut tekoon, kun on jatkuvasti jäänyt syrjityksi ja porukasta torjutuksi. Uskomatonta että vieläkin tuollaisia asenteita saa lukea.

Nyt puhuttiin siitä, että henkilö A on itsetuhoinen kun henkilö B ei halua olla hänen ystävänsä. Ja sinä syytät A:n itsetuhosta B:tä. Ystävyys on aina vapaaehtoista ja vastavuoroista, onneksi.

Eikä koulukiusaajaakaan voi kenenkään itsetuhoisuudesta syyttää. Jokainen on vastuussa omasta pääkopastaan, hoidostaan ja teoistaan, vaikka toisille jaetaankin huonommat kortit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tuo nainen on kovasti yksinäinen ja lopulta vaikka päätyy tekemään jotain? Eikö omatuntonne kolkuta? 

Nää jotka vastaa on taas joku lauma omituisen nuiveita ihmisiä. Ei ole normaalia tuommoinen ylimielisyys. Voi kohteliaasti sanoa tuttavuutta tekevälle ettei nyt ehdi olla tekemisissä, eikä tarvitse heti torjua koko ihmistä, kuten nämä on tehneet. Ja, ne joilla on jo omia hyviä ystäviä, eivät tajua että aina JOKU on heillekin osoittanut ansaitsematonta ystävyyttä jossain vaiheessa menneisyydessä, johon tämä nuivelo on sit tarttunut, ja siksi hänelle muodostui ne ystävät. JOKU on aina ollut heillekin pitkämielinen ja kärsinyt heidän omituisuuksiaan. Näin se aina menee. Esim. kouluaikoina oli pakko olla ystävänä monille luokkalaisille, joista ei olisi muuten välittänyt, jollei halunut olla välitunteja yksin

Ei ole pakko kököttää kotona ja vältellä kaikkia ylimielisesti vaikkei juuri sinun ystäväsi haluakaan olla. Voi vaikka viettää aikaa niiden jo olemassaolevien ystävien kanssa.

Joo muutaman kerran olen vetäytynyt orastavasta ystävyydestä mm epärehellisyyden tai juoruilutaipumuksen tultua ilmi. En vaan jaksa sellaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tutustuimme kirjeenvaihdon kautta ja aika pian ymmärsin, että hän halusi kirjekaverin läheltä siksi, että olisimme voineet tavata ja tutustua, mutta minua ei kiinnostanut. Myöhemmin kuulin, että tyyppi on todella rasittava besserwisseri ja päsmäri, joten intuitioni osui oikeaan.

Porista?

Kyl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tutustuimme kirjeenvaihdon kautta ja aika pian ymmärsin, että hän halusi kirjekaverin läheltä siksi, että olisimme voineet tavata ja tutustua, mutta minua ei kiinnostanut. Myöhemmin kuulin, että tyyppi on todella rasittava besserwisseri ja päsmäri, joten intuitioni osui oikeaan.

Porista?

Kyllä. Tuollaisia ihmisiähän on vain yksi maailmassa, se porilainen.

Juu, monta kertaa. Vaikutan sosiaaliselta, mutta olen sisimmässäni sen verran introvertti että kaipaan paljon ei-sosiaalista aikaa. Minulla ei riitä aika ja energia laajan ystäväpiirin ylläpitämiseen. Jos joku vaikuttaa oudolta tai epäluotettavalta, tai on ihan vastakohtani, en halua tehdä lähempää tuttavuutta. 

Ei riitä mielenkiintoa ilkeiden, kateellisten, liian pinnallisten, liian ujojen ja tosikkojen kanssa kaveeraamiseen.